Eilen oli sitten ne ei-ihan-niin-kauan odotettu Lemmikkiaseman kesyrottapäivä Kuralassa. Valmistelin mukaan otettavat tavarat ja rotat edellisenä päivänä eli perjantaina. Valmisteluihin kuului kaikkien naaraiden ja melkein kaikkien urosten pesu, yhden häkin, kahden vessalaatikon, kahden häkin tason, kahden mökin, yhden juoksupyörän ja yhden häkin aluslaatikon pesu. Ihan varmana pesin vielä jotain muutakin, mutta en muista sitä tähän hätään. Valmisteluihin kuului siis paljon pesemistä. Lisäksi piti pakata kaikki fiksusti niin että ne pystyi aamupäivällä kun kyyti tuli vain nostamaan autoon.
En tiedä olinko odottanut enemmän porukkaa kuin mitä tuli, vai olinko odottanut vähemmän porukkaa. Joka tapauksessa olin printannut mukaan kasan rottien hoito-ohjeita jotka nappasin Kesiksen kotisivuilta. Papereita taisi mennä jopa kaksi. Lisäksi jätin muutaman Lemmikkiasemalle, jos sinne tulee joku joka miettii rottien hankintaa. Pakkasin mukaan myös omistamani rottakirjallisuuden, mutta ne nyt sitten jäivät kokonaan ilman käyttöä. Ja pari uusinta Rattusta. En muuten ole saanut minkäänlaista kommenttia viime Rattuksessa olleesta rotta-ristikosta tai siitä rotta-testistä joka oli alunperin pelkkä vitsi... Mitenköhän ne otettiin vastaan?
Rotat olivat hieman ihmeissään uudesta häkistä ja uusista hajuista, mutta aika nopeasti ne palasivat normaaliin rutiiniin, eli alkoivat nukkua. Tytöt kasaantuivat mökkiin ja Lotus oli ainoa joka jaksoi riehua. Siinä lapsessa on kyllä virtaa useamman rotan tarpeisiin. Pojat rentoilivat ja esiintyivät parhaimmillaan. Kelmi nautti sylittelystä ja olkapäällä istumisesta ja Lorca painui mökkiin eikä oikein sieltä halunnut esille tulla. Mutta kyllä siitä vielä ihan rotta tulee. Pojasta ainakin kasvaa komean kokoinen, sanoisin. Ihmisetkin olivat kiinnostuneita rotista ja moni sanoi tulleensa varta vasten katsomaan rottia. Osa kertoi, että heillä oli ollut joskus rottia, ja pari lapsiperhettä tuntui jopa suunnittelevan rottien hankintaa jossain vaiheessa. Suosittelin siinä tapauksessa kääntymään Turussa asuvien virallisten kasvattajien puoleen, heitä kun on täällä kuitenkin enemmän kuin yksi.
Mutta ei niin kivaa, ettei jotain surullistakin. Pestessäni perjantaina Taika-mummelia huomasin tämän takajalkojen olevan varsin voimattomat. Aloin sitten seuraamaan tätä ja huomasin, että mummeli ei pysty oikein käyttämään takajalkojaan enää, ne eivät oikein tottele ja rapsuttaminenkin on varsin hankalaa. Oli siis selvästi tullut aika päättää mummelin lähdöstä paremmille juustomaille. Tämä lähdön aika tuli kuitenkin nopeammin kuin mitä olin ensin arvellut. Eikä Taika lähtenyt yksin, vaan samalla reissulla lähti myös rescue-mummu Kola.
Alunperin Kolan piti lähteä kaverinsa Lakun kanssa yhden tutun rotanomistajan luo, tällä kun oli jo ennestään kaksi puolivuotiasta rottatyttöä. Tämä tuli sopimuksen mukaan hakemaan mummeleita ja lupasin leikata rottien kynnet, ettei hänen tarvitsisi sitä sitten heti tehdä. Huomasin siinä sitten, että Kolan leuassa oli ammottava reikä, jossa ei kuitenkaan ollut verta. Sen sijaan reiästä pilkotti jotain joka saattoi olla luuta. Tiedä sitten oliko kyse puhjenneesta paiseesta tai mistä, niin reikä näytti sen verran pahalta, että oli parasta lopettaa Kola. Tällä oli kuitenkin hammasongelmiakin, toinen alaetuhammas oli oranssin sijaan läpikuultavan valkoinen ja siinä oli mustia viivoja. Kola myös pureskeli tyhjää.
Nyt on sitten täällä talossa kolme rottaa vähemmän. Laku tuntuu hakevan laumanjohtajan paikkaa uudessa kodissaan ja kaksi muuta ovat rottien taivaassa. Taika olisi ehkä pärjännyt vielä viikon, tai pari tai ehkä kuukaudenkin, mutta minulla on tytöillä korkea häkki, ja jos tämä ei olisi päässyt kiipeilemään normaalisti, niin olisiko se enää rotan arvoista elämää? Taian lopetuksen syy on siis virallisesti selkärankarappeuman aiheuttama alkava halvaus.
R.I.P. Taika, Vagabond's Fresh'N'Funky. 22.9.2009-21.8.2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti