Pesässä piippaa

Nyyti 10 vrk

Ne rottailijat, joiden luona on joskus syntynyt rottapoikueita, tietävät sen jännityksen mikä syntyy
kun odottavan rottaemon pesästä kuuluvat ensimmäiset piippaukset. Ja miten hermojaraastavaa on odottaa, että pääsee ensimmäistä kertaa kurkistamaan pesään, ja laskemaan kuinka monta poikasta sinne onkaan ilmastynyt. Ja miten sydäntäsärkevää on joutua karsimaan poikaset, jos niitä on syntynyt erityisen paljon.

Täällä on tänä keväänä käynyt astutettavana useampi naaras. Manuel ja Romeo saivat naaraansa ensimmäisellä yrityksellä kantaviksi, Dante tarvitsi pari yritystä, sillä ensimmäinen kerta johti valeraskauteen. Toinen odotus oli entistä jännittävämpi, sillä vaikka emo näytti oikeita merkkejä, ei sen vatsa tuntunut kasvavan lähes ollenkaan. Lopputuloksena olikin sitten yksi ainoa poikanen: Nyyti.

Mansikan vauvoja

Romeon morsian Mansikka synnytti täällä vain muutama päivä sen jälkeen kun Nyyti oli viimeinkin pistetty samaan laumaan isojen poikien kanssa. Siellä Nyyti on tälläkin hetkellä, ja useimmiten pikkuisen voi löytää nukkumasta laumanjohtajan, Fazerin kainalosta. Poikasten kanssa Fazer onkin aivan mahtava laumanjohtaja, mutta muiden nenälle hyppimistä herra ei siedä, ja johtajan paikalle yrittävät palautetaan nopeasti ruotuun.

Myös Mansikan vauvoja.

Mutta palatakseni Mansikan poikueeseen, niin tämä suht iso poikue ei kuitenkaan vaatinut karsimista, ja nyt pesässä riekkuukin 10 kappaletta kolmiviikkoisia, yltiösosiaalisia riiviöitä. Poikaset ovat uteliaita pieniä otuksia, joiden into tutkia maailmaa ja maistella kaikkea - mm. minun sormiani - on ylitsevuotava.

Ja pyydän jälleen kerran anteeksi hidastunutta päivitystahtia, sillä yritän tosissani saada graduni valmiiksi tänä keväänä, jonka lisäksi olen ollut jonkin verran sairaana. Olen mm. päässyt tutustumaan Tyksin päivystykseen potilaan näkökulmasta, joten blogin päivitys on jäänyt hieman toissijaiseksi toiminnaksi. Päivitettävää olisi kyllä, mutta aikaa kirjoittamiselle ei.