Tervetuloa Fazer

Tervetuloa isojen poikien laumaan Fazer, Otavan poika ja Kelmin pojanpoika. Olkoon elosi rauhaisaa, päiväsi täynnä altrominia ja tuoreruokaa ja näyttelyurasi voitollinen.

Fazer, viralliselta nimeltään Babylon. Synt 11.3.2013.
Väri: Silver Chocolate.

Onnea Dio!

Diosta (viralliselta nimeltään Zaya's Se7en Sins: Envy), russian blue rex-uroksestani, tuli Helsingin Messukeskuksessa pidetyssä Grand Gala-näyttelyssä FinChampion. Pojan hienoimmat sijoitukset  ovat tulleet tänä keväänä, ensin Nakkilan näyttelyssä Rop2 ja nyt sitten Messarissa Rop1. Petin puolella ei ole mennyt ihan niin hyvin, sillä olen joutunut vetämään pojan pois useimmista pet-luokista johon olen sen ilmoittanut. Pojalla kun on paha tapa saada itselleen naarmuja juuri päivää tai paria ennen näyttelyä. Pahimmassa tapauksessa jopa näyttelyä edeltävänä yönä.

Hieno poika!

100. päivitys

Niin se aika vain rientää ja tämänkin blogin sadas päivitys tuli täyteen. 2-vuotis syntymäpäiväkin tuli ja meni ja vihelsi mennessään. Pitää katsoa jos myöhemmin kesällä keksisi jotain jännää näiden merkkipäivien kunniaksi.

Voisi ehkä näin sadannen päivityksen kunniaksi vaikka muistella hieman menneitä. Ensimmäiset rotat kun tulivat tänne keväällä 2009, ja sen jälkeen on ehtinyt sattua ja tapahtua. Tähän mennessä minulla on ollut sellaiset 50 rottaa tai enemmänkin, enimmillään niitä on ollut samanaikaisesti kai joku 18 kpl. Tällä hetkellä niitä on täällä jopa 19 kun otetaan huomioon Justiina + vauvat, Hallan morsian Asta, oma uroslaumani ja "rescue-pojat", joiden kanssa yhä totuttelemme toisiimme. Toisaalta, pojat ovat ehtineet olla täällä alle 5 päivää.

Tähän laumaan on mahtunut kaikenlaisia rottia, niin väreissä kuin kuvioissakin. Niitä on ollut sekä kasvattajilta, kuin eläinkaupastakin. Tosin täytyy puolustuksekseni sanoa, että kaikki eläinkaupparottani ovat olleet yksityisten kasvattamia, eivät tukkurottia. Jokainen rotta on jäänyt mieleen omanlaisena persoonanaan, mutta joitakin on silti enemmän ikävä kuin toisia. Sigyn, yksi ensimmäisistä rotistani. Seita, agouti-naaraani joka oli Persoona isolla alkukirjaimella. Kelmi, ehdoton ykkösrottani ja pusupoikani, jonka ajatteleminen tuo edelleenkin kyyneleet silmiini. Orion, jäyhä herra. Hiisi, iso hooded-urokseni ja aivan mieletön lötkö. Kirke ja Rätti, nakut naarasrottani, jotka rakastivat paidan sisällä nukkumista. Lurjus, mammanpoika husky-uros, joka kieltäytyi asumasta oikean omistajansa luona ja palasi sitten "mammansa" luo, pusupoikani. Tuike, ensimmäinen russian blueni. Jos jatkaisin luetteloa siihen päätyisi ennen pitkää jokainen rottani.

Veikkaan, tai toivon, että perheessäni on rottia tulevaisuudessakin. Ja luultavasti onkin, sillä en halua luopua ainakaan Kelmin jälkeläisistä. Ja luultavasti tänne tulee naaraitakin, kunhan nuo elämän suuret muutokset ovat menneet ohitse ja tilanne taas rauhoittunut. Ja kun uroslaumoja on enää yksi.

Ehkä tämä päivitystahtikin tästä taas rivakoituu, ainakin suunnitelmia blogipostauksiksi löytyy jo valmiiksi. Nyt pitäisi enää saada ne kirjoitettua. Aihe-ehdotuksia otan kuitenkin mielelläni vastaan.

100. päivityksen kunniaki, skål!

Lisää vauvakuvia

Lisää kuvia Kelmin lapsenlapsista! Tällä kertaa tähtinä ovat Justiinan vauvat, joten Milla, nämä ovat sinulle!

Poikueessahan on 2 sk black-tyttöä, 1 rex black-tyttö, 2 sk buff-poikaa, 1 rex buff-poika ja 1 rex buff-tyttö.

Pikapäivitys

Päivittäminen on taas jäänyt kaiken muun jalkoihin. Työt jatkuvat yhä, ja näillä näkymin jatkuvat jonnekin elokuuhun, mikä on sinällään ihan hyvä asia. Mutta siinä sitten joutuu karsimaan jostain, ja kun minä en eläimille suomastani ajasta suostu karsimaan, niin se on sitten blogi joka ensimmäisenä kärsii.

Täällä kuitenkin sattuu ja tapahtuu, eli päivitettävää olisi kyllä. Oli Messarin näyttely, josta tulee jossain välissä oma päivityksensä. Tärkeimmät uutiset ko. näyttelystä ovat varmaan ne, että olin siellä 2 päivää 3 rotan kanssa (D, D ja D). Niin ja se, että Dio meni ja voitti koko toisen näyttelyn/luokan, sai ROP1-rusetin ja valmistui FinChampioniksi. Ensimmäinen rex-champpani. Hieno, kiltti kultapoikani. <3 Kuulemma poika on nenänpäätä myöten rexattu. Tai no, onhan tuo, vaikkei sitä ehkä itse sillä tavalla ajattelekaan.

Lisäksi laumaan on tullut uusi jäsen, Otavan poika, Kelmin lapsenlapsi. Värinä pojalla on silver chocolate ja alustavasti poika tottelee nimeä Fazer, koska ei ole oikeastaan parempaakaan nimeä tullut vastaan. Tai on, mutta ne eivät ole täysin sopivia tuolle pienelle suklaasöpöläiselle, tai sitten vaihtoehtoja on liikaa enkä osaa enää päättää niistä. Lisäksi pikkupojan veljet lähtivät Messarista omiin perheisiinsä, tai kolme niistä lähti ensin Jyväskylään ja jatkavat sitten sieltä Ouluun.

Niin ja sitten tänne tulivat minun Pieksämäen reissuni jälkeen Kelmin toiset lapsenlapset, eli Millan naaras Justiina tuli tänne vauvojensa kanssa. Ipanoita on 7, 3 blackiä (1 rex ja 2 sk) ja 4 buffia (2 rex, 2 sk), joista jää tänne rex uros. Tuo poikue on vahvasti naarasvoittoinen, mutten muista oliko uroksia enemmän kuin kaksi. Pitäisi kai niillekin ruveta jossain vaiheessa miettimään nimiehdotuksia, joista kyllä kasvattaja saa sitten päättää käyttääkö hän niitä vai ei.

Kolmannen häkin asukki on tällä hetkellä Asta, joka on Hallan morsian. Tuon pitäisi synnyttää joskus loppuviikosta, sitten katsotaan tuleeko sieltä tänne joku vai ei.

Uusimmat asukkaat tuotiin sitten tänään. Tänne tuli neljä "rescueta", eli Tiinan kasvatteja, joiden perheeseen oli ilmeisesti tullut allergiaa. Lupasin sitten ottaa pojat luokseni, ne ovat kuitenkin jo vuoden ikäisiä (nuorin about 8-9 kk), joten pojat tulivat eräällä tapaa eläkekotiin. Poikien mukana tuli Furet XL, enkä voi sanoa olevani erityisen ihastunut ko. häkkiin. Suoraan sanottuna mietin, että saisinko jostain muualta toimivamman ratkaisun. Jopa kanihäkki + oma varahäkkini on parempi ratkaisu. Tällä hetkellä pojat saavat kuitenkin olla tuolla furetissa, ainakin sen aikaa kun Justiina on täällä vauvojensa kanssa. Vauvat pysyvät varmemmin tuossa toisessa häkissä. Mutta sen jälkeen mietitäänkin asiaa uudestaan. Tuon Marchioron huonoin puoli on pienet luukut, mutta nekin pystyy kiertämään muuttamalla häkin katon kokonaan avattavaksi, mikä ratkaisu on minulla tälläkin hetkellä käytössä.

Joka tapauksessa, tällä hetkellä kämpässäni asuu yhteensä 19 viiksiparin verran rottia. Tuntuu jotenkin paljolta, vaikka minulla on itselläni ollut parhaimmillaan lähes saman verran rottia. Häkkejä tuntuu olevan kaikkialla, enkä osaa täysin vielä suhtautua asiaan. Ehkä se kuitenkin tästä, kunhan opin tuntemaan nuo uudet pojat ja päinvastoin. Aika näyttää.