Ei, itse näyttely ei ollut katastrofi, mutta näyttelyyn valmistautuminen oli. Muutenkin näyttelyä edeltävä perjantai oli enemmän tai vähemmän katastrofintäyteinen, ja näyttelyvalmistautumiset menivät sen ohessa täysin pieleen. En ole tätä ennen joutunut miettimään mitä kaikkea pitikään pakata mukaan, vaan asiat ovat olleet valmiina odottamassa lähtöä jo pari päivää ennen näyttelyä. Tällä kertaa näyttely kuitenkin tuli vähän nurkan takaa - tiedostin että näyttely on tulossa, mutta en käsittänyt sitä. Ja kun rottien pesu venähti ja kämppä oli kuin pommin jäljiltä ja vielä boksien kanssa tuli ongelmia, niin ei ihme että pääsin nukkumaan vasta todella myöhään.
Ongelmat sitten jatkuivat seuraavana aamuna kun melkein myöhästyin näyttelyyn lähdöstä ja sitten kurkut olivat melkein pilaantuneet ja ties mitä, niin oli jotakuinkin ihme, että minulla oli edes kaikki rotat mukana. Näyttelyssä sitten oli lisää ongelmia, tällä kertaa eivät ne kuitenkaan liittyneet minuun. Onneksi itse näyttely oli sitten jo mukavampi tapahtuma. Oli hirveän mukava nähdä pitkästä aikaa tuttuja naamoja ja päästä rapsuttelemaan muidenkin rottia.
Yksi mielenkiinnon kohde näyttelyssä oli Kielon arviointi virallisessa luokassa. Ja menestys agiradalla, tottakai. Tässä Kielon arvostelut:
VIR: L2. Nice eyes. Patch of colour behind eye. Good coat colour, odd patches of colour. Nice tail. Sligthly squared. Nice very racy type.
PET: A. Good sice. Very clean tail but a bit square shaped. Very clean coat, and skin. A bit hyperactive. Cut in the coat above one eye. Ok nails.
(Omien rottieni arvostelut löytyvät niiden profiilista rottieni kotisivuilta.)
Eli nyt sitten pitänee miettiä onko tuo tyttö tosiaan sen laatuinen, että se kannattaa astuttaa. Ja mistä löytäisi bew-uroksen? Itse tiedän tasan yhden sellaisen Suomessa tällä hetkellä.
Omista rotistani Kelmi päätyi luokkansa kakkoseksi, Eros sai jälleen yhden An, Lorca sai petistä Kuman ja L2sen, Lotus L1, luokkavoiton ja ABn. Olen pikku vahinko-vareistani varsin ylpeä, etenkin Lotuksen luokkavoitto oli todella positiivinen yllätys.
Lisäksi pääsin Halikossa näkemään ensimmäistä kertaa elävänä Red Eyed Devileitä eli marten-rottia. Nuo molemmat nimet kuvaavat samaa otusta, mutta niitä käytetään eri maissa. Sain myös kotiin Charonin ja Clion, eli omat pikku-martenini. Nyt minulla on sitten kaksi vari-marten-paria. Charon ja Clio ovat kotiutuneet varsin hyvin, mitä nyt Charon on sisäistänyt nimensä musikaalisen taustan vähän liiankin hyvin ja kiljuu aarioita aina kun joku isoista äijistä tulee liian lähelle tai katsoo liian pahasti. Clio sitten on sopeutunut laumaan sitäkin paremmin, mutta piippailee käsitellessä vähän väliä. Pikkuisia vinkuintiaaneja siis. Mutta siitä huolimatta Clio ja Charon ovat aivan ihania pikkupiruja.
keskiviikko 31. elokuuta 2011
maanantai 29. elokuuta 2011
Hyviä uutisia!
Danaella on kiima! Eli pelätty raskaus olikin pelkkä valeraskaus. Kolmen viikon tuskailu on virallisesti ohi ja Danae pörisee tällä hetkellä naarashäkissä.
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Lemmikkiaseman rottapäivä
Eilen oli sitten ne ei-ihan-niin-kauan odotettu Lemmikkiaseman kesyrottapäivä Kuralassa. Valmistelin mukaan otettavat tavarat ja rotat edellisenä päivänä eli perjantaina. Valmisteluihin kuului kaikkien naaraiden ja melkein kaikkien urosten pesu, yhden häkin, kahden vessalaatikon, kahden häkin tason, kahden mökin, yhden juoksupyörän ja yhden häkin aluslaatikon pesu. Ihan varmana pesin vielä jotain muutakin, mutta en muista sitä tähän hätään. Valmisteluihin kuului siis paljon pesemistä. Lisäksi piti pakata kaikki fiksusti niin että ne pystyi aamupäivällä kun kyyti tuli vain nostamaan autoon.
En tiedä olinko odottanut enemmän porukkaa kuin mitä tuli, vai olinko odottanut vähemmän porukkaa. Joka tapauksessa olin printannut mukaan kasan rottien hoito-ohjeita jotka nappasin Kesiksen kotisivuilta. Papereita taisi mennä jopa kaksi. Lisäksi jätin muutaman Lemmikkiasemalle, jos sinne tulee joku joka miettii rottien hankintaa. Pakkasin mukaan myös omistamani rottakirjallisuuden, mutta ne nyt sitten jäivät kokonaan ilman käyttöä. Ja pari uusinta Rattusta. En muuten ole saanut minkäänlaista kommenttia viime Rattuksessa olleesta rotta-ristikosta tai siitä rotta-testistä joka oli alunperin pelkkä vitsi... Mitenköhän ne otettiin vastaan?
Rotat olivat hieman ihmeissään uudesta häkistä ja uusista hajuista, mutta aika nopeasti ne palasivat normaaliin rutiiniin, eli alkoivat nukkua. Tytöt kasaantuivat mökkiin ja Lotus oli ainoa joka jaksoi riehua. Siinä lapsessa on kyllä virtaa useamman rotan tarpeisiin. Pojat rentoilivat ja esiintyivät parhaimmillaan. Kelmi nautti sylittelystä ja olkapäällä istumisesta ja Lorca painui mökkiin eikä oikein sieltä halunnut esille tulla. Mutta kyllä siitä vielä ihan rotta tulee. Pojasta ainakin kasvaa komean kokoinen, sanoisin. Ihmisetkin olivat kiinnostuneita rotista ja moni sanoi tulleensa varta vasten katsomaan rottia. Osa kertoi, että heillä oli ollut joskus rottia, ja pari lapsiperhettä tuntui jopa suunnittelevan rottien hankintaa jossain vaiheessa. Suosittelin siinä tapauksessa kääntymään Turussa asuvien virallisten kasvattajien puoleen, heitä kun on täällä kuitenkin enemmän kuin yksi.
Mutta ei niin kivaa, ettei jotain surullistakin. Pestessäni perjantaina Taika-mummelia huomasin tämän takajalkojen olevan varsin voimattomat. Aloin sitten seuraamaan tätä ja huomasin, että mummeli ei pysty oikein käyttämään takajalkojaan enää, ne eivät oikein tottele ja rapsuttaminenkin on varsin hankalaa. Oli siis selvästi tullut aika päättää mummelin lähdöstä paremmille juustomaille. Tämä lähdön aika tuli kuitenkin nopeammin kuin mitä olin ensin arvellut. Eikä Taika lähtenyt yksin, vaan samalla reissulla lähti myös rescue-mummu Kola.
Alunperin Kolan piti lähteä kaverinsa Lakun kanssa yhden tutun rotanomistajan luo, tällä kun oli jo ennestään kaksi puolivuotiasta rottatyttöä. Tämä tuli sopimuksen mukaan hakemaan mummeleita ja lupasin leikata rottien kynnet, ettei hänen tarvitsisi sitä sitten heti tehdä. Huomasin siinä sitten, että Kolan leuassa oli ammottava reikä, jossa ei kuitenkaan ollut verta. Sen sijaan reiästä pilkotti jotain joka saattoi olla luuta. Tiedä sitten oliko kyse puhjenneesta paiseesta tai mistä, niin reikä näytti sen verran pahalta, että oli parasta lopettaa Kola. Tällä oli kuitenkin hammasongelmiakin, toinen alaetuhammas oli oranssin sijaan läpikuultavan valkoinen ja siinä oli mustia viivoja. Kola myös pureskeli tyhjää.
Nyt on sitten täällä talossa kolme rottaa vähemmän. Laku tuntuu hakevan laumanjohtajan paikkaa uudessa kodissaan ja kaksi muuta ovat rottien taivaassa. Taika olisi ehkä pärjännyt vielä viikon, tai pari tai ehkä kuukaudenkin, mutta minulla on tytöillä korkea häkki, ja jos tämä ei olisi päässyt kiipeilemään normaalisti, niin olisiko se enää rotan arvoista elämää? Taian lopetuksen syy on siis virallisesti selkärankarappeuman aiheuttama alkava halvaus.
R.I.P. Taika, Vagabond's Fresh'N'Funky. 22.9.2009-21.8.2011.
En tiedä olinko odottanut enemmän porukkaa kuin mitä tuli, vai olinko odottanut vähemmän porukkaa. Joka tapauksessa olin printannut mukaan kasan rottien hoito-ohjeita jotka nappasin Kesiksen kotisivuilta. Papereita taisi mennä jopa kaksi. Lisäksi jätin muutaman Lemmikkiasemalle, jos sinne tulee joku joka miettii rottien hankintaa. Pakkasin mukaan myös omistamani rottakirjallisuuden, mutta ne nyt sitten jäivät kokonaan ilman käyttöä. Ja pari uusinta Rattusta. En muuten ole saanut minkäänlaista kommenttia viime Rattuksessa olleesta rotta-ristikosta tai siitä rotta-testistä joka oli alunperin pelkkä vitsi... Mitenköhän ne otettiin vastaan?
Rotat olivat hieman ihmeissään uudesta häkistä ja uusista hajuista, mutta aika nopeasti ne palasivat normaaliin rutiiniin, eli alkoivat nukkua. Tytöt kasaantuivat mökkiin ja Lotus oli ainoa joka jaksoi riehua. Siinä lapsessa on kyllä virtaa useamman rotan tarpeisiin. Pojat rentoilivat ja esiintyivät parhaimmillaan. Kelmi nautti sylittelystä ja olkapäällä istumisesta ja Lorca painui mökkiin eikä oikein sieltä halunnut esille tulla. Mutta kyllä siitä vielä ihan rotta tulee. Pojasta ainakin kasvaa komean kokoinen, sanoisin. Ihmisetkin olivat kiinnostuneita rotista ja moni sanoi tulleensa varta vasten katsomaan rottia. Osa kertoi, että heillä oli ollut joskus rottia, ja pari lapsiperhettä tuntui jopa suunnittelevan rottien hankintaa jossain vaiheessa. Suosittelin siinä tapauksessa kääntymään Turussa asuvien virallisten kasvattajien puoleen, heitä kun on täällä kuitenkin enemmän kuin yksi.
Mutta ei niin kivaa, ettei jotain surullistakin. Pestessäni perjantaina Taika-mummelia huomasin tämän takajalkojen olevan varsin voimattomat. Aloin sitten seuraamaan tätä ja huomasin, että mummeli ei pysty oikein käyttämään takajalkojaan enää, ne eivät oikein tottele ja rapsuttaminenkin on varsin hankalaa. Oli siis selvästi tullut aika päättää mummelin lähdöstä paremmille juustomaille. Tämä lähdön aika tuli kuitenkin nopeammin kuin mitä olin ensin arvellut. Eikä Taika lähtenyt yksin, vaan samalla reissulla lähti myös rescue-mummu Kola.
Alunperin Kolan piti lähteä kaverinsa Lakun kanssa yhden tutun rotanomistajan luo, tällä kun oli jo ennestään kaksi puolivuotiasta rottatyttöä. Tämä tuli sopimuksen mukaan hakemaan mummeleita ja lupasin leikata rottien kynnet, ettei hänen tarvitsisi sitä sitten heti tehdä. Huomasin siinä sitten, että Kolan leuassa oli ammottava reikä, jossa ei kuitenkaan ollut verta. Sen sijaan reiästä pilkotti jotain joka saattoi olla luuta. Tiedä sitten oliko kyse puhjenneesta paiseesta tai mistä, niin reikä näytti sen verran pahalta, että oli parasta lopettaa Kola. Tällä oli kuitenkin hammasongelmiakin, toinen alaetuhammas oli oranssin sijaan läpikuultavan valkoinen ja siinä oli mustia viivoja. Kola myös pureskeli tyhjää.
Nyt on sitten täällä talossa kolme rottaa vähemmän. Laku tuntuu hakevan laumanjohtajan paikkaa uudessa kodissaan ja kaksi muuta ovat rottien taivaassa. Taika olisi ehkä pärjännyt vielä viikon, tai pari tai ehkä kuukaudenkin, mutta minulla on tytöillä korkea häkki, ja jos tämä ei olisi päässyt kiipeilemään normaalisti, niin olisiko se enää rotan arvoista elämää? Taian lopetuksen syy on siis virallisesti selkärankarappeuman aiheuttama alkava halvaus.
R.I.P. Taika, Vagabond's Fresh'N'Funky. 22.9.2009-21.8.2011.
maanantai 15. elokuuta 2011
Isoja ongelmia?
Noniin, tällä viikolla se sitten on. Kesyrottapäivä Lemmikkiasemalla. Päivämäärä on lauantai 20.8, joka tietenkin menee päällekkäin kaveriporukan Särkänniemen-reissun kanssa. No, ei voi auttaa. Minut ja rotat löytää Turun Kuralasta n. klo 12-15 välisenä aikana.
Ja sitä varten sitten on hirveä tavaralista, kun ei sitä ihan viitsi viedä rottia tuonne kuljetusbokseissa... Näyttelyt on eri asia. Eli mukaan lähtee kaksi kokoontaittuvaa häkkiä, joista lainasin toisen tänään Susannalta, kiitos siitä. :)
Toinen iso asia on sitten nuo mummelit. Ne tarvitsevat kodin, enkä minä voi niitä pitää. Kolan hampaissa saattaa olla jotain vikaa, se tuntuu pureskelevan tyhjää. Muuten Kola on varsin ihana tapaus, joka tosin ei ehkä ole yhtä tottunut käsittelyyn kuin minun rottani, tai sitten vain olen niin vieras tyyppi. Olkapäällä se tykkää kyllä olla, samoin kuin Laku. Laku, husky-mummeli, onkin sitten täysin terve, vilkas, utelias ja tahtoisi koko ajan olla mukana siinä mitä tapahtuu. Normaali naaras siis.
Kolmas iso ongelma on sitten Danae. Ja Kirke. Pelkään, että ne ovat molemmat tiineinä, ja se olisi sitten suoraan sanottuna katastrofi. Minä oikeasti mietin, että pitäisikö Kirke lopettaa ennenkuin se joutuisi synnyttämään ja mahdollisesti kuolisi siihen. Kirke on kuitenkin todella pieni rotta. Danaella taas voi olla pahojakin kiinnikkeitä kohdussa tai synnytyskanavassa, joka tarkoittaa että synnytys voi mennä pahasti pieleen tai sikiöt voivat jäädä kohtuun tai synnytyskanavaan jumiin. Ja jos jumiin jäänyttä sikiötä ei saada ulos, se rupeaa mätänemään rottanaaraan sisällä. Ja se sitten käytännössä vie emon hengen.
Siinä tapauksessa jos sattuukin ihme ja Danae säilyy hengissä synnytyksen läpi, niin pitää sitten ruveta etsimään poikasille koteja. Ja sekin voi sitten olla helpommin sanottu kuin tehty... Mistä minä löydän koteja rotanpoikasille, jos en löydä kotia edes noille rescue-mummeleille? Ja tosi kiva, jos minun ensimmäinen poikueeni on vahinkopoikue jonka isästäkään ei ole täyttä varmuutta...
Ja sitä varten sitten on hirveä tavaralista, kun ei sitä ihan viitsi viedä rottia tuonne kuljetusbokseissa... Näyttelyt on eri asia. Eli mukaan lähtee kaksi kokoontaittuvaa häkkiä, joista lainasin toisen tänään Susannalta, kiitos siitä. :)
Toinen iso asia on sitten nuo mummelit. Ne tarvitsevat kodin, enkä minä voi niitä pitää. Kolan hampaissa saattaa olla jotain vikaa, se tuntuu pureskelevan tyhjää. Muuten Kola on varsin ihana tapaus, joka tosin ei ehkä ole yhtä tottunut käsittelyyn kuin minun rottani, tai sitten vain olen niin vieras tyyppi. Olkapäällä se tykkää kyllä olla, samoin kuin Laku. Laku, husky-mummeli, onkin sitten täysin terve, vilkas, utelias ja tahtoisi koko ajan olla mukana siinä mitä tapahtuu. Normaali naaras siis.
Kolmas iso ongelma on sitten Danae. Ja Kirke. Pelkään, että ne ovat molemmat tiineinä, ja se olisi sitten suoraan sanottuna katastrofi. Minä oikeasti mietin, että pitäisikö Kirke lopettaa ennenkuin se joutuisi synnyttämään ja mahdollisesti kuolisi siihen. Kirke on kuitenkin todella pieni rotta. Danaella taas voi olla pahojakin kiinnikkeitä kohdussa tai synnytyskanavassa, joka tarkoittaa että synnytys voi mennä pahasti pieleen tai sikiöt voivat jäädä kohtuun tai synnytyskanavaan jumiin. Ja jos jumiin jäänyttä sikiötä ei saada ulos, se rupeaa mätänemään rottanaaraan sisällä. Ja se sitten käytännössä vie emon hengen.
Siinä tapauksessa jos sattuukin ihme ja Danae säilyy hengissä synnytyksen läpi, niin pitää sitten ruveta etsimään poikasille koteja. Ja sekin voi sitten olla helpommin sanottu kuin tehty... Mistä minä löydän koteja rotanpoikasille, jos en löydä kotia edes noille rescue-mummeleille? Ja tosi kiva, jos minun ensimmäinen poikueeni on vahinkopoikue jonka isästäkään ei ole täyttä varmuutta...
lauantai 13. elokuuta 2011
Rescue-mummeleita
Tällä viikolla on sattunut varsin erikoinen tapahtumaketju, jonka lopputuloksena kämpästäni löytyy tällä hetkellä kaksi ylimääräistä rottaa. Mutta jotta edes joku ymmärtäisi jotain selityksestäni, niin minun täytynee palata tapahtumien alkuun...
Hajotin viime viikon perjantaina Kelmin lauman häkkiä siivotessani näiden ruokakipon. Nyt sitten kaikki ihmettelevät, että kuinka ihmeessä tämä liittyy kahteen rescue-rottaan? No, tämän hajonneen kipon tilalle piti luonnollisesti hankkia uusi, sillä minulla ei tuon kokoisia kippoja ole varastossa. Päätin sitten tiistaina lähteä Kuralaan Lemmikkiasemalle ja samalla sopia tarkemmin tulevasta kesyrottapäivästä, jonka tulen siellä pitämään. Löysin nopeasti etsimäni ruokakipon ja ostin samalla kaksi viimeistä säkkiä Majsan Remiss-nimistä paperipellettiä. Kyllä, kyseessä on ainakin 99%sesti sama tuote kuin Toa-Lätt. Tiedä vaikka valmistaja olisi sama... Pitääkin tarkistaa asia. Joka tapauksessa, nuo 55 litran säkit olivat varastossa vahingoittuneita, joten sain kaksi säkkiä hintaan 10 e/säkki. Olen tyytyväinen. Mutta jutellessani tämän Lemmikkiaseman kauppiaan kanssa rotista, kysyi eräs samaan aikaan kassalla ollut mies minulta, olisiko mahdollista, että voisin ottaa hänen/heidän rottansa itselleni? He kun tekivät kotonaan remonttia, olivat tehneet jo 2 kk ajan, ja rotat joutuivat olemaan vintillä evakossa, eivätkä tämän takia päässeet ulkoilemaankaan. Lupasin miettiä asiaa ja lähdin raahaamaan 110 litraa kuivikettani kotiinpäin. Reväytin tai venäytin hartialihakseni siinä hommassa, näin ohimennen kerrottuna. Nyt hartia on jo aika kunnossa.
Mietin asiaa kotona ja pistin lopulta tekstiviestiä saamaani numeroon. Ottaisin rotat luokseni ja katsoisin niiden luonnetta ja terveydentilaa muutaman päivän ajan ja sen jälkeen päättäisin jäävätkö ne luokseni, vai etsisinkö niille uuden kodin. Sitten vain odottelemaan. Ensin rottien piti tulla torstaina. Sitten taas perjantaina. Ja lopulta ne tulivat tänään iltapäivästä, kunhan niiden ex-omistaja ensin löysi oikean paikan täällä Yo-Kylässä. (Ei tätä turhaan ole sokkeloiseksi kehuttu.)
Ja loppujen lopuksi tänne sitten päätyi kuin päätyikin kaksi mummelia, joiden iästä ei ole aivan tarkkaa tietoa, eikä taustoistakaan. Mutta mitä käsitin ja olen arvannut, niin nuo lienevät n. 1,5 vuotiaita, eivät samasta paikasta tai poikueesta. Laku on husky striped, utelias, vilkas ja kiltti rotta, jolla ei ole nuhaa eikä kasvaimia ja todella puhtaat keuhkot. Keuhkoista ei kuulunut pihahdustakaan. Laku on kuitenkin varsin pienikokoinen rottanaaras, kenties n. 300-330 gramman painoinen. Kola sitten on Lakua hieman ujompi, black hooded fuzz, eli karvaton rotta. Se oli kuulemma aivan pienenä ollut samassa häkissä tai terrassa urosrottien kanssa, mutta ei kuitenkaan ollut tullut kantavaksi, mikä on rotan kannalta varsin onnekas sattuma. Tästä kuitenkin päättelin, samoin kuin rotan koosta ja ulkonäöstä, että Kola on luultavasti samaa sukua kuin Kirken emo ja isä. Mahdollisesti jopa samasta poikueesta kuin Kirken äiti tai isä. Kola on saman kokoinen kuin Kirke, Rätti ja Riepu ja omaa samanlaisen pehmeän nukan vatsapuolellaan kuin Riepu.
Mummut saapuivat tänne hamsterihäkissä, joka vaihtui hyvin nopeasti yhteen omaan häkkiini. Sitä ennen ne pääsivät käsiteltäviksi ja kynsienleikkuuseen. Se taisi olla mummuille uusi juttu, mutta onnistui sekin pienen mietinnän jälkeen. Seuraavaksi mummelit pääsevät luultavasti pesulle, sillä varsinkin Kola haiskahtaa varsin pahalle. Luulen kuitenkin, että syy löytyy niillä käytössä olleista kuivikkeista ja/tai tarjotusta ruuasta. Samalla pesen omat rottani tai ainakin niiden hännät.
Nyt sitten pitää löytää noille koti. Tuntuu siltä, että vaikka nuo ovat kuinka ihania tahansa, niin niille olisi parasta saada koti jossa ne saisivat olla huomion keskipisteinä. Täällä ne joutuisivat jakamaan huomion muiden rottieni kanssa. Tässä kuitenkin vielä kuvat mummeleista.
Hajotin viime viikon perjantaina Kelmin lauman häkkiä siivotessani näiden ruokakipon. Nyt sitten kaikki ihmettelevät, että kuinka ihmeessä tämä liittyy kahteen rescue-rottaan? No, tämän hajonneen kipon tilalle piti luonnollisesti hankkia uusi, sillä minulla ei tuon kokoisia kippoja ole varastossa. Päätin sitten tiistaina lähteä Kuralaan Lemmikkiasemalle ja samalla sopia tarkemmin tulevasta kesyrottapäivästä, jonka tulen siellä pitämään. Löysin nopeasti etsimäni ruokakipon ja ostin samalla kaksi viimeistä säkkiä Majsan Remiss-nimistä paperipellettiä. Kyllä, kyseessä on ainakin 99%sesti sama tuote kuin Toa-Lätt. Tiedä vaikka valmistaja olisi sama... Pitääkin tarkistaa asia. Joka tapauksessa, nuo 55 litran säkit olivat varastossa vahingoittuneita, joten sain kaksi säkkiä hintaan 10 e/säkki. Olen tyytyväinen. Mutta jutellessani tämän Lemmikkiaseman kauppiaan kanssa rotista, kysyi eräs samaan aikaan kassalla ollut mies minulta, olisiko mahdollista, että voisin ottaa hänen/heidän rottansa itselleni? He kun tekivät kotonaan remonttia, olivat tehneet jo 2 kk ajan, ja rotat joutuivat olemaan vintillä evakossa, eivätkä tämän takia päässeet ulkoilemaankaan. Lupasin miettiä asiaa ja lähdin raahaamaan 110 litraa kuivikettani kotiinpäin. Reväytin tai venäytin hartialihakseni siinä hommassa, näin ohimennen kerrottuna. Nyt hartia on jo aika kunnossa.
Mietin asiaa kotona ja pistin lopulta tekstiviestiä saamaani numeroon. Ottaisin rotat luokseni ja katsoisin niiden luonnetta ja terveydentilaa muutaman päivän ajan ja sen jälkeen päättäisin jäävätkö ne luokseni, vai etsisinkö niille uuden kodin. Sitten vain odottelemaan. Ensin rottien piti tulla torstaina. Sitten taas perjantaina. Ja lopulta ne tulivat tänään iltapäivästä, kunhan niiden ex-omistaja ensin löysi oikean paikan täällä Yo-Kylässä. (Ei tätä turhaan ole sokkeloiseksi kehuttu.)
Ja loppujen lopuksi tänne sitten päätyi kuin päätyikin kaksi mummelia, joiden iästä ei ole aivan tarkkaa tietoa, eikä taustoistakaan. Mutta mitä käsitin ja olen arvannut, niin nuo lienevät n. 1,5 vuotiaita, eivät samasta paikasta tai poikueesta. Laku on husky striped, utelias, vilkas ja kiltti rotta, jolla ei ole nuhaa eikä kasvaimia ja todella puhtaat keuhkot. Keuhkoista ei kuulunut pihahdustakaan. Laku on kuitenkin varsin pienikokoinen rottanaaras, kenties n. 300-330 gramman painoinen. Kola sitten on Lakua hieman ujompi, black hooded fuzz, eli karvaton rotta. Se oli kuulemma aivan pienenä ollut samassa häkissä tai terrassa urosrottien kanssa, mutta ei kuitenkaan ollut tullut kantavaksi, mikä on rotan kannalta varsin onnekas sattuma. Tästä kuitenkin päättelin, samoin kuin rotan koosta ja ulkonäöstä, että Kola on luultavasti samaa sukua kuin Kirken emo ja isä. Mahdollisesti jopa samasta poikueesta kuin Kirken äiti tai isä. Kola on saman kokoinen kuin Kirke, Rätti ja Riepu ja omaa samanlaisen pehmeän nukan vatsapuolellaan kuin Riepu.
Mummut saapuivat tänne hamsterihäkissä, joka vaihtui hyvin nopeasti yhteen omaan häkkiini. Sitä ennen ne pääsivät käsiteltäviksi ja kynsienleikkuuseen. Se taisi olla mummuille uusi juttu, mutta onnistui sekin pienen mietinnän jälkeen. Seuraavaksi mummelit pääsevät luultavasti pesulle, sillä varsinkin Kola haiskahtaa varsin pahalle. Luulen kuitenkin, että syy löytyy niillä käytössä olleista kuivikkeista ja/tai tarjotusta ruuasta. Samalla pesen omat rottani tai ainakin niiden hännät.
Nyt sitten pitää löytää noille koti. Tuntuu siltä, että vaikka nuo ovat kuinka ihania tahansa, niin niille olisi parasta saada koti jossa ne saisivat olla huomion keskipisteinä. Täällä ne joutuisivat jakamaan huomion muiden rottieni kanssa. Tässä kuitenkin vielä kuvat mummeleista.
maanantai 8. elokuuta 2011
Karkulaisia ja huonoja uutisia
Voin sanoa suoraan, että minä en todellakaan halua enää ikinä samanlaista aamuherätystä kuin se minkä tänään sain. Tarkistan aina illalla ennen nukkumaanmenoa että kaikki rottahäkit ovat kunnolla kiinni ja kaikki rotat ovat siellä minne ne kuuluvat. Mikä on helppoa, koska ne tulevat yleensä luukuille riekkumaan ja huomiota hakemaan. Aamulla sitten tarkistan että rotat ovat yhä tallessa. No, tänä aamuna sain sitten huomata, että tyttöjen häkissä on yksi luukku auki. Joten hätäännyksissäni sitten aloin laskemaan rottiani, ja löysin vain viisi. Eli kolme rottaa oli kadoksissa. Seuraavaksi sitten piti tarkistaa, ketkä ovat varmasti häkissä. Lopputuloksena oli, että Hera, Kirke ja Danae olivat hävinneet... Ei muuta kuin etsimään. Kirke löytyi ensimmäisenä, Kelmin häkin päältä, Kelmin ja Ajaxin ihmetellessä häkin luo ilmestynyttä tyttöä. Hera löytyi seuraavaksi tietokoneen näytön takaa. Tyttö oli ilmeisesti mennyt etsimään minua. Heralla ei toisaalta ollut kiimaa. Danaen löytämiseen meni eniten aikaa. Ehdin tutkia jo melkein koko makkarin lattian tason, kunnes näin Hiiden häkin mökistä pilkistävän erittäin tutun mustan pään...
No, ei hätä olisi muuten tämän näköinen, mutta Danae ja Kirke taisivat olla molemmat kiimassa eilen. Danae ainakin, koska siitä minulla oli todella vahvat todisteet. Nyt sitten pelkään, että molemmat ovat kantavina. Ja se taas voi johtaa hyvin suurella todennäköisyydellä molempien rottien kuolemaan synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Kirke on yli vuoden ikäinen ja kooltaan erittäin pienikokoinen (eikä edes täysin terve). Yleisesti ottaen pidetään sääntönä, että rottaa ei astuteta ellei se paina yli 350 grammaa. Kirke painaa alta 250 g. Danae on myös yli vuoden, tarkkaan ottaen jotakuinkin 14 kk, ja on saanut jo yhden poikueen. Eli ei siltä kannalta katsottuna mikään iso ongelma, eihän? No, ei olisi, ellei musta kaunottareni olisi melkein kuollut ensimmäiseen synnytykseensä. Danaella jäi yksi sikiö jumiin synnytyskanavaan. Eli yksi poikanen jäi syntymättä. Danae sai tämän lopulta synnytettyä, mutta oli kolme päivää todella heikkona. Itse asiassa on melkoinen ihme, että Danae ylipäätään selvisi hengissä. Että ei kenelläkään satu olemaan mitään poppakonsteja millä saisi rottien raskauden keskeytettyä?
Ja jotta hyvät uutiset jatkuisivat, niin juttelin tuossa Tiinan kanssa. Olin viime viikolla käynyt siellä Tuikkeen lopetuksen takia, ja sain sitten pallotella siellä aivan ihania pieniä black ja buff rex-poikia. Kaksiviikkoisia, vasta silmänsä avanneita ihanuuksia. Ja oli hieman puhetta, että näistä yksi tai kaksi voisi ehkä muuttaa minun luokseni. Nyt Tiina kuitenkin ilmoitti perustavansa oman uroslauman. Eli se siitä sitten, en saa niitä kahta pientä vauvaa, joihin rakastuin aivan päätäpahkaa. Harmittaa.
Ylipäätään tämän päivän tapahtumat ovat sellaisia, että minua harmittaa, ärsyttää ja vituttaa aivan suunnattomasti.
No, ei hätä olisi muuten tämän näköinen, mutta Danae ja Kirke taisivat olla molemmat kiimassa eilen. Danae ainakin, koska siitä minulla oli todella vahvat todisteet. Nyt sitten pelkään, että molemmat ovat kantavina. Ja se taas voi johtaa hyvin suurella todennäköisyydellä molempien rottien kuolemaan synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Kirke on yli vuoden ikäinen ja kooltaan erittäin pienikokoinen (eikä edes täysin terve). Yleisesti ottaen pidetään sääntönä, että rottaa ei astuteta ellei se paina yli 350 grammaa. Kirke painaa alta 250 g. Danae on myös yli vuoden, tarkkaan ottaen jotakuinkin 14 kk, ja on saanut jo yhden poikueen. Eli ei siltä kannalta katsottuna mikään iso ongelma, eihän? No, ei olisi, ellei musta kaunottareni olisi melkein kuollut ensimmäiseen synnytykseensä. Danaella jäi yksi sikiö jumiin synnytyskanavaan. Eli yksi poikanen jäi syntymättä. Danae sai tämän lopulta synnytettyä, mutta oli kolme päivää todella heikkona. Itse asiassa on melkoinen ihme, että Danae ylipäätään selvisi hengissä. Että ei kenelläkään satu olemaan mitään poppakonsteja millä saisi rottien raskauden keskeytettyä?
Ja jotta hyvät uutiset jatkuisivat, niin juttelin tuossa Tiinan kanssa. Olin viime viikolla käynyt siellä Tuikkeen lopetuksen takia, ja sain sitten pallotella siellä aivan ihania pieniä black ja buff rex-poikia. Kaksiviikkoisia, vasta silmänsä avanneita ihanuuksia. Ja oli hieman puhetta, että näistä yksi tai kaksi voisi ehkä muuttaa minun luokseni. Nyt Tiina kuitenkin ilmoitti perustavansa oman uroslauman. Eli se siitä sitten, en saa niitä kahta pientä vauvaa, joihin rakastuin aivan päätäpahkaa. Harmittaa.
Ylipäätään tämän päivän tapahtumat ovat sellaisia, että minua harmittaa, ärsyttää ja vituttaa aivan suunnattomasti.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Näyttelyt tulevat taas!
Kesä on rottailujen kannalta rauhallista aikaa. Mutta kohta on taas syksy ja ensimmäisten näyttelyiden ilmoittautumisia tehdään parhaimmillaan. Ensimmäisenä on vuorossa Halikko ja LSKGYn elonäyttely 27.8. ja heti sen jälkeen on PiNan elonäyttely 3.9. Sitä ennen kuitenkin pitää tosiaan ensin päättää mitkä rotat ilmoittaa näyttelyyn ja ilmoittaa ne sinne.
PiNan näyttelyn kohdalla asia on aika selvä. Sinne lähtee vain ja ainoastaan Kelmi. Ja sekin vain jos saan jonkun kuskaamaan sen sinne. PiNan näyttelymaksut kun ovat vähän liian isot opiskelijan budjetille. LSKGY sen sijaan on toinen asia. Sinne lähtee Kelmin lisäksi Lotus ja Lorca, sekä Taika veteraanina pettiin. Lisäksi mietin että pitäisikö ilmoittaa Eros ja Ajax pettiin, jossa ne ovat aiemmin keränneet A-arvosteluja sekä kunniamainintoja. Ja jonkun erikoispalkinnonkin. Ja sitten on tietenkin Danae, joka lähtee ainakin agilityyn, mutta olisiko tällä mahdollisuutta petissä tai jopa virallisissa? Kas siinäpä mietittävää joksikin aikaa.
Ja sitten kun näyttelyyn lähtijät on päätetty, pitää aloittaa näyttelyyn valmistautuminen. Ensin arvioidaan lähtijöiden kunto. Kuinka pahasti rotat ovatkaan kesäkunnossa. Ja sitten aloitetaan ruokinnassa maksalaatikko- ja pinaatti- sekä parsakaalikuuri että rotat saisivat rautaa. Ja toivotaan että rautakuuri ehtii tehota ja rottien väri paranee. Ja sitten aloitetaan rottien pesu ja kuuraus, kynsien leikkuu, häntien rasvaus... Häntiä saa rasvata joka päivä näyttelyyn asti, että ne ovat puhtaat ja pehmeät näyttelypäivänä.
Ja tällä kertaa pitää rotat saada näyttelykuntoon viikkoa ennen varsinaista näyttelyä. Lupauduin nimittäin pitämään esittelypäivän kesyrotista Turun Lemmikkiasemalla. Paikallinen eläintarvikekauppa siis. Ollaan paikalla muutama tunti rottien kanssa, ihmiset saavat rapsutella näitä yltiösosiaalisia, huomionkipeitä otuksiani ja minä selitän ääneni käheäksi siitä, miten kesyrotat ovat kivoja, sosiaalisia ja älykkäitä lemmikkejä, jotka asuvat häkeissä ja syövät melkein mitä tahansa, mutta pääasiassa siemensekoitusta tai niille tarkoitettuja pellettejä... Pitäisiköhän kirjoittaa joku sivun verran FAQ-juttuja paperille ja printata niitä nivaska?
Tuntuu hassulta - ja todella surulliselta - lähteä näyttelyyn ilman Tuiketta, Sigyniä, Seitaa, Freyaa... Ja Hiittä. Mutta rottien elinikä on tunnetusti lyhyt, vaikka sitä miten toivoisi niiden pysyvän luonamme pidempään. Varsinkin niiden kaikkein rakkaimpien. Mutta elämä jatkuu ja uudet tähdet astuvat lavalle. Halikossa nähdään miten Lotus ja Lorca pärjäävät, samoin kuin Elinalla sijoituksessa oleva Kielo. Ja ehkä Tiinalla on tiedossa joku uusi tähti joka astuu laumaamme ja sydämeeni.
PiNan näyttelyn kohdalla asia on aika selvä. Sinne lähtee vain ja ainoastaan Kelmi. Ja sekin vain jos saan jonkun kuskaamaan sen sinne. PiNan näyttelymaksut kun ovat vähän liian isot opiskelijan budjetille. LSKGY sen sijaan on toinen asia. Sinne lähtee Kelmin lisäksi Lotus ja Lorca, sekä Taika veteraanina pettiin. Lisäksi mietin että pitäisikö ilmoittaa Eros ja Ajax pettiin, jossa ne ovat aiemmin keränneet A-arvosteluja sekä kunniamainintoja. Ja jonkun erikoispalkinnonkin. Ja sitten on tietenkin Danae, joka lähtee ainakin agilityyn, mutta olisiko tällä mahdollisuutta petissä tai jopa virallisissa? Kas siinäpä mietittävää joksikin aikaa.
Ja sitten kun näyttelyyn lähtijät on päätetty, pitää aloittaa näyttelyyn valmistautuminen. Ensin arvioidaan lähtijöiden kunto. Kuinka pahasti rotat ovatkaan kesäkunnossa. Ja sitten aloitetaan ruokinnassa maksalaatikko- ja pinaatti- sekä parsakaalikuuri että rotat saisivat rautaa. Ja toivotaan että rautakuuri ehtii tehota ja rottien väri paranee. Ja sitten aloitetaan rottien pesu ja kuuraus, kynsien leikkuu, häntien rasvaus... Häntiä saa rasvata joka päivä näyttelyyn asti, että ne ovat puhtaat ja pehmeät näyttelypäivänä.
Ja tällä kertaa pitää rotat saada näyttelykuntoon viikkoa ennen varsinaista näyttelyä. Lupauduin nimittäin pitämään esittelypäivän kesyrotista Turun Lemmikkiasemalla. Paikallinen eläintarvikekauppa siis. Ollaan paikalla muutama tunti rottien kanssa, ihmiset saavat rapsutella näitä yltiösosiaalisia, huomionkipeitä otuksiani ja minä selitän ääneni käheäksi siitä, miten kesyrotat ovat kivoja, sosiaalisia ja älykkäitä lemmikkejä, jotka asuvat häkeissä ja syövät melkein mitä tahansa, mutta pääasiassa siemensekoitusta tai niille tarkoitettuja pellettejä... Pitäisiköhän kirjoittaa joku sivun verran FAQ-juttuja paperille ja printata niitä nivaska?
Tuntuu hassulta - ja todella surulliselta - lähteä näyttelyyn ilman Tuiketta, Sigyniä, Seitaa, Freyaa... Ja Hiittä. Mutta rottien elinikä on tunnetusti lyhyt, vaikka sitä miten toivoisi niiden pysyvän luonamme pidempään. Varsinkin niiden kaikkein rakkaimpien. Mutta elämä jatkuu ja uudet tähdet astuvat lavalle. Halikossa nähdään miten Lotus ja Lorca pärjäävät, samoin kuin Elinalla sijoituksessa oleva Kielo. Ja ehkä Tiinalla on tiedossa joku uusi tähti joka astuu laumaamme ja sydämeeni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)