Tekohengitystä vai uusi alku?

Alkoi pitkästä aikaa tehdä mieli kirjoittaa, ja mikäpäs olisi parempi paikka kuin oma blogi? Täällä eletään odotuksen ja jännityksen aikaa, kun ensimmäisen pointillisen poikueen pitäisi syntyä täällä. Tälläkään kertaa ei kyseessä kuitenkaan ole oma poikue, vaan Zaya's-kasvattajanimen alle syntyvä siamese seal point + black eyed siamese-poikue. Emä Tabu on minulla sijoituksessa, ja isä - Siltsu - elää Tampereella.

Tabun synnytykseen on vielä pari päivää, mutta mamma näyttää syöneen tennispallon, sen verran iso vatsa tuolla jo on. Tabun jälkeen on Toscan vuoro, sillä golden siameseni Tosca lähtee astutettavaksi vielä tämän illan aikana.

Laumoissakin on tapahtunut muutoksia. Tarkoituksena oli luopua naaraista joksikin aikaa, ainakin siihen asti että muuttaisin isompaan asuntoon. Toisin kävi. Blondin jälkeen täällä olikin hetken hiljaista, mutta sitten tänne tuli synnyttämään Mopo, kuvankaunis russian topaz-naaras. Mopo oli niin paljon Blondin näköinen, että tännehän se sitten jäi. Ja Mopolle piti saada kaveri, niin tänne jäi Mopon tytär, russian agouti Tundra. Ja eihän Tundraa voinut jättää ilman leikkikaveria... Cue golden siamese Tosca, bessp Tundra ja wheaten agouti Taiga. Ja siihen sen piti jäädä. Sitten tuli yllätyslapsi Turma, agouti point.


Uroslaumaa pitävät pystyssä Isot Valkoiset, eli Phantomin jälkeläiset Inferno ja Phoenix. Nämä kaksi ovat edelleenkin lähes mahdoton erottaa toisistaan. Poikien isä - Phantom - on yksi The Rotistani. Phantomin, Infernon ja Phoenixin lisäksi laumassa on ollut neljäskin pew-uros - Haamu - joka oli myös Phantomin poika. Lauman vanhin on tällä hetkellä buff rex Whisky. Whisky on Kelmin pojanpojanpoika ja Tuikkeen pojanpojanpojanpoika, tai jotain sinnepäin. Viides tai kuudes sukupolvi samaa perhettä ja sukua täällä.

Whiskyllä oli melkein samana päivänä syntynyt kaveri, black badger rex Smaug, joka oli ainoa ei-Zaya's joka täällä sillä hetkellä oli. Smaug kuitenkin kuoli traagisesti käsiini vain 13 kk ikäisenä, reilu viikko ainoaksi jääneen poikueen syntymän jälkeen. Badgerini tilalle tuli kuitenkin toinen helpottamaan Smaugin kuoleman tuottamaa surua: Smaugin oma poika Sauron. Tämä on isänsä tapaan black badger, mutta tupla-rex. Ensimmäinen tuplis täällä. Nakuja, dumbo ja kaikkea muuta täällä tuntuukin jo olleen.


***

Jos alan taas kirjoitella tähän blogiin, niin tarvitsee ehkä aiheita joista kirjoittaa. Eli otan vastaan ehdotuksia. Tarkoitus olisi kirjoittaa ainakin parista tavallista oudommasta sairastapauksesta joita on tullut vastaan. Omaksi iloksihan tätä lähinnä kirjoittelee, mutta onko jotain josta haluat erityisesti lukea?

Huolta ja huolehtimista

Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen jo joku viikko sitten, ja erinäisten ongelmien ja tapahtumien jälkeen hukkasin sen. Joten uutta yritystä kehiin.

Tiedättekö sen tunteen, kun asiat, erityisesti ongelmat tuppaavat kasautumaan? Täällä tapahtui sellaista. Dante-papparaisen kunto on alkanut hitaasti huonontua, papparainen on laihtunut ja turkin on huonontunut. Fitz ja Alfa ottivat yhteen, ja Fitz sai siitä paiseen, joka kuitenkin katosi viikon kuluessa. Samoihin aikoihin Fazerin vatsapaise uusiutui entistä suurempana, ja Fazer joutui dunaan sairaslomalle. Tällä kertaa paise oli n. 20 x 20 mm, ja paiseen jättämä haava oli n. 15 x 15 mm. Paiseen puhdistus ja siitä huolehtiminen menee onneksi jo rutiinilla, niin ikävä kuin se rutiini onkin.

Täällä paisetta hoidetaan hieman eri tavalla kuin mitä olen muualta kuullut. Jokainen tietenkin käyttää hieman omaa tapaansa, myös sen mukaan kuka on opettanut paiseen hoitoa. Täällä paise - puhjennut paise - tyhjennetään, ja puhdistetaan Betadinella. Paisetta ei kuitenkaan puhdisteta juoksevan veden alla - minä kun en siihen hajuun sillä tavalla enää reagoi. Paiseen rupi, eli kuoliossa oleva iho, poistetaan mahdollisuuksien mukaan, mielellään kokonaan. Tämä on kenties se haastavin osuus ja sitä erityisesti vatsassa olevien paiseiden kanssa. Fazerin, 800 grammaisen uroksen pitäminen selällään operaation vaatiman ajan onkin jo ihan oma dilemmansa. Tällä kertaa haastetta toi isomman paiseen alla ollut pienempi paiseontelo, jonne oli kulku isommasta paiseesta n. 0,5 mm kokoisen pistokohdan läpi. Tämä pienempi paiseontelo sitten tuntui olevan yhteydessä myös rotan muihin osiin, ja täytyy sanoa, että en kyllä ole koskaan ajatellut joutuvani puhdistamaan rottaa niin perusteellisesti. Onneksi nämä molemmat paiseontelot paranivat hyvin, ja jäljellä on enää arpikudosta siinä missä oli aiemmin ammottava aukko rotan vatsassa.

Muuta huolta aiheutti sitten Lohtu-mamma ja erityisesti Lohdun ainoa vauva: Nyyti. Nyyti on tosiaan Lohdun ja Danten ainoa jälkeläinen, ja koska niin pienen poikueen - ja poikasen - selviytymismahdollisuudet ovat varsin pienet, niin tämä aiheutti varsin suurenkin huolenaiheen. Ja tilanteen ironiaa nostaa kieltämättä sekin tosiasia, että edellinen täällä syntynyt poikue - Blondin poikue - oli suurin täällä koskaan syntynyt poikue.

Kaiken lisäksi Nyytin kohdalla sain arvailla pitkään, että onko kyseessä naaras vai uros, ja minkä värinen poikanen saattaisi kenties olla kyseessä? Nyt kun Nyyti on isompi, voi jo todeta, että kyseessä on tosiaan russian blue-uros. Ja toivon mukaan muodonmuutokset ovat loppuneet tähän. :D

Syksyn näyttelyt

Olen puoliksi tarkoituksella jättänyt syksyn näyttelyt kokonaan päivittämättä blogiin. Syy tähän oli se, että olisin halunnut liittää päivitykseen myös kuvia, mutta koska en näköjään vain saa aikaiseksi ottaa kyseisiä kuvia, niin parempi kai sitten tehdä edes lyhyt päivitys kyseisistä näyttelyistä.

Eli eli. Tänä syksynä on tullut käytyä useammassa näyttelyssä.

Ensimmäisenä oli elokuussa Halikko, josta olen kai muistaakseni jo jotain selittänytkin. Siellä parhaiten (ainoana?) menestyi Dante-papparainen, joka oli petissä kolmas.

Halikon jälkeen oli Mäntsälä syyskuun puolivälissä, jossa Fazer sai KuMan ja EP:n "Äijä", eli saman kuin isänsä Otava viimeisessä näyttelyssään. Blondi sai irtotähden ja L1/1.

Mäntsälän jälkeen taisi olla vuorossa Humppila, jossa Blondi meni putsaamaan pöydän virallisten osalta, ja oli siis sileiden Rop1 + **, sekä tietenkin L1/1. Lisäksi Blondi sai KuMan. Fazer oli petissä Tuomarin suosikki + sai KuMan. Mäntsälän näyttelyn pet-luokat järjesti SNL ja pet-luokat olivatkin sitten arvostelukaavakkeiltaan ja KuMiltaan täysin erilaiset kuin mihin on normaalisti tottunut. Ihan kiva näyttely joka tapauksessa. Humppilaan lähdetätessä herätyskelloni vain lakkasi yhtäkkiä toimimasta, ja heräsin vasta kun Saija soitti olevansa melkein oven takana. Olin kuitenkin lähtökunnossa 10 min sisään. Blondi valmistui FinChampioniksi. <3 Hieno Blondi. <3

Sitten olikin jo Liedon vuoro. Lieto on näyttelypaikkana jo vanha tuttu, siinä missä sekä Mäntsälä, että Humppila olivat minulle uusia. Liedossa voittovuorossa oli Blondin sijaan Blondin pojat. Alfa voitti virallisen luokan, Rop1 + **, L1/1, Blondikin sai L1, mutta ei tähtiä. Phantom oli ekassa näyttelyssään, L1/1. Alfan veli, Omega, menestyi sitten petissä, KuMa ja Rop3.

Liedon jälkeen olikin jo Messarin vuoro. Messariin lähdettiin tuttuun tapaan puoli tuntia myöhässä, mutta paikalle ehdittiin siitä huolimatta suht ajoissa. Näyttelystä jäi pois Blondi, joka oli saanut haavan vatsaansa muutamaa päivää aiemmin, sekä Omega, joka hermostui näyttelypaikalla. Sunnuntaina Omegalla ei ollut enää mitään ongelmia. Messunäyttely meni oikeastaan aika pitkälti penkin alle, ainoa positiivinen yllätys oli Fazerin saama L1, jota on odotettu pitkään ja hartaasti. Viikonlopun ainoa menestyjä oli oikeastaan Phantom, joka sai EP:n.

Messuista enemmän jossain vaiheessa, olin nimittäin siellä luennoimassakin.

Mutta sellainen oli sitten se näyttelysyksy. Voisi sanoa, että se oli vähintäänkin vaihteleva. Välillä putsattiin pöytä, ja välillä ei tullut niin minkäänlaista menestystä. Katsotaan miten jaksaa keväällä näyttelyttää, tuolla olisi lupaavia junnuja odottamassa. Gamma, Alfa ja Phantom nyt ainakin, vaikka kaikki ovatkin vaaleita, kaksi russian buffia ja yksi pink eyed white.

Tervetuloa pikkupojat

Eli Dion lapset, Alfa ja Omega, virallisesti Zaya's Phi Draconis ja Zaya's Proxima Centauri, siirtyivät uroslauman jatkeeksi.

Zaya's Phi Draconis, "Alfa"

Zaya's Proxima Centauri, "Omega"

R.I.P.

Aditaim, "Otava", 6.11.2011-16.7.2013

FinCh Zaya's Se7en Sins: Envy, "Dio", 11.7.2012-27.7.2013

Aivan taivaan tällä laidalla
on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä
jollekulle erityisen läheisiä,
menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille
ystävillemme niittyjä ja kukkuloita,
joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta
on yllin kyllin, ja kaikilla
ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet
sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa;
loukkaantuneet ja vammautuneet
parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi,
juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme
menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.
On vain yksi pieni asia:
kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta,
joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä,
mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä
pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen.
Sen kirkkaat silmät ovat
jännittyneen tarkkaavaiset;
sen innokas ruumis värisee.
Yhtäkkiä se alkaa juosta pois
ryhmän luota lentäen yhä
nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut,
ja kun sinä ja rakas ystäväsi
vihdoinkin tapaatte,
te pysyttelette yhdessä riemukkaina
jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa.
Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi,
kätesi hyväilevät taas rakasta päätä
ja katsot vielä kerran
lemmikkisi luottavaisiin silmiin,
jotka niin kauan
olivat poissa elämästäsi,
mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Kirjoittaja tuntematon

Kesärottailua ja koiramietteitä

Hämmentävää, miten nopeasti se aika voi mennäkään. Uudet pojat alkavat olla varsin integroituneita omaan porukkaan, vaikka joskus koenkin huonoa omaatuntoa siitä, että makkarin lauma jääkin välillä vähälle huomiolle. Sen huomion kun ryöstävät luonani kasvavat poikaset ja astutettavana oleva naaras. Astan vauvat ovat aivan ihania pieniä rotanalkuja ja olen tainnut hemmotella niitä välillä ihan liikaakin. Astutusvuorossa on tällä hetkellä Blondi, joka on Zaya's-naaras. Blondi on Dion morsian, ja epäilen että kahden noin ihanaluonteisen rotan jälkeläiset tulevat olemaan joko aivan extra-ihania tai sitten aivan kamalia. Blondi on todella kaunis nuori russian buff-naaras, joten sieltä toivotaan uskoakseni russian buffia ja russian blueta, sileänä ja kiharana. Minulle on jo vähän uhkailtu, että sieltä saattaisi joku mahdollisesti päätyä minullekin. Ja olisihan se kiva saada joku Dion jälkeläinen laumaani, sen verran ihana tuo poika kuitenkin on.

Muuten rottalan arki tuntuu kuluvan samaan tapaan. Tai no, sain tuossa Keskiaikamarkkinoiden aikaan ommeltua Ferrettiin eli Wanhan Lauman häkin välitasolle pussilakanan niin että se taso pysyisi siistimpänä. Onnistuin mielestäni varsin hyvin, eikä sitä pussilakanaakaan ole jyrsitty kuin yhdestä kulmasta. Ja sen kulman uskoisin korjaantuvan nopeasti muutamalla uudella ompelupistolla. Nyt pitäisi vain ommella loputkin. Käytin noihin pussilakanoihin varastosta kaivamaani vanhaa pussilakanaa. Pitäisi ehkä käydä jossain kirpparilla katsomassa, jos vaikka löytäisi sattumalta toisen pussilakanan, jonka voisi leikellä ja ommella rottakäyttöön. Ja koko lakanahan tuosta ei vielä pussilakanoiksi päätynyt, vaan sieltä on jäljellä vielä pieni pätkä, josta mietin että tekisinkö siitä kankaita niille pienille tasoille, vai tekisinkö kenties riippumattoja? Molemmat vaihtoehdot ovat sekä hyviä että mahdollisia. En ole tehnyt aikoihin uusia riippumattoja, mutta ehkä se tästä kunhan ensin saan työt kunnialla loppuun. Ehkä sitten saisin aikaiseksi ommella myös ne rottien boksikassit valmiiksi asti.

Kesä on näkynyt rottalassa lähinnä siinä, että rotat saavat useammin jäisiä marjoja tai kasviksia ja häkistä löytyy kuumimmilla helteillä myös kahluu/uima-allas. Erityisesti Fitz ja Fazer ovat kunnostautuneet kahlaamisessa. Vanhemmat urokset eivät paljoa vedestä innostu, mutta veteen laitetut herneet ja maissit katoavat nopeasti parempiin suihin. Onneksi pahimmat helteet tuntuvat kuitenkin olevan ohitse, ja se näkyy myös Otavan kunnossa. Papparainen tuntuu voivan paremmin, vaikka onkin yhä tarkan valvonnan alla.

Lisäksi olen tässä pitkin kesää etsinyt kaikessa rauhassa ja aika hiljaksiin itselleni sitä Ihan Omaa Koiraa. Tuntuu vain siltä, että vedän jatkuvasti vesiperän. Jokainen koira, josta kiinnostun tuntuu saavan uuden kodin juuri ennen kuin saan aikaiseksi soittaa tai ottaa yhteyttä kasvattajaan tai myyjään. En kuitenkaan halua mitään metsästyskoiraa, joita tuntuu olevan n. puolet kaikista myytävistä sekarotuisista. Joku saksanpaimen/dobermanni/rotweiler/ajokoira/metsästyspystykoira*/husky-sekoitus ei vaan tunnu omalta. Ja metsästys/riistaviettinen koira voi olla rotillekin vaaraksi. Okei, pentu voisi tottua rottiin paremmin kuin aikuinen, mutta en silti halua ottaa sitä riskiä.  Myöskään pienet koirat eivät oikein ole se oma juttuni ja sekarotuiset pikkukoirat ovat pentutehtailijoiden suosikkeja. Ja miksi en halua puhdasrotuista koiraa? No, haluaisinhan minä. Sellainenhan olisi se kaikkein paras vaihtoehto. Mutta olen opiskelija, ja 1300 € koiranpennusta on iso raha. Eikä se jää siihen, vaan lisäksi tulevat mm. eläinlääkärimaksut, ruuat, herkut, mahdolliset tarvikkeet… Tiedän, minulla on miltei kaikki valmiina koiraa varten, mutta kukapa pystyisi olemaan ostamatta koiralle joskus uutta lelua? Tai herkkuja?

Mutta palatakseni rotuasiaan, niin sekarotuisista jokin paimenkoira-mix olisi ehkä se paras ratkaisu. Se, että koira paimentaa vapaana juoksevia rottia on pienempi paha kuin se, että koira yrittää tappaa tai syödä häkissäkin olevat rotat. Ja toisaalta, jos koira paimentaisi rotat pois sieltä, minne ne eivät saa mennä voisi olla jopa hyvä juttu! Puhdasrotuisissa suosikkejani ovat walesinspringerspanielit, sileäkarvaiset noutajat sekä leonbergit. Ehdin tässä kesäkuussa jopa käydä tutustumasasa yhteen turkulaiseen walesi-kenneliin. Aivan ihania koiria, joskin ne voivat olla todella, todella aktiivisia. Sama juttu on flättien eli sileäkarvaisten noutajien kanssa. Riittävätkö rahkeeni niin aktiivisen koiran kanssa? Ja molemmat ovat muuten vielä metsästysrotuja, onneksi kuitenkin noutavia sellaisia. Leonbergi, joka on ehdoton ykkösrotuni (terkkuja Murulle!), on sitten jättirotu, eli se vaatii tilaa ympärilleen ja rahaa omistajalta. Leo syö paljon ja kasvaa nopeasti. Luonne ja käyttötarkoitus sopisivat minulle täydellisesti. Walesien ja flättien luonnekin on yleensä aivan ihana, ellei sitä häslä-puolta oteta huomioon. Ja häslä sopii erityisesti flättiin.

Ja jotta sotkisin itse soppaa entisestään, nämä  vastaiskut ovat saaneet minut epäilemään itseäni. Pärjäänkö sittenkään oman koiran kanssa? Osaanko/pystynkö/jaksanko kouluttaa koiran kunnolla? Entä jos pilaankin koiran? Riittävätkö rahani ruokaan/eläinlääkäriin/vakuutukseen? Entä jos sattuu jotain yllättävää tai koira onkin allerginen jollekin ja vaatii erityisruokaa? Entä jos koiralla onkin joku paha sairaus joka vaatii jatkuvia eläinlääkärikäyntejä ja kalliita hoitoja/lääkkeitä? Tiedän, jossitteluahan tuo on niin kauan kuin minulla ei sitä omaa koiraa ole. Eräs ystäväni antoi diagnoosiksi "puppy bluen", joskin se tulee yleensä vasta sen jälkeen kun koira on saapunut perheeseen.

Joten jahkailu ja epäily jatkuvat, samoin kuin se oman koiran etsiminenkin. Ei tämä ole vielä saanut minua lopettamaan etsintää, mutta epäröimään kyllä. Saas nähdä. Ehkä se koira tulee joku päivä. Ehkä ei. Olin jossain vaiheessa alkuvuotta ilmeisesti onnistunut päättämään, että se koira tulee tämän vuoden aikana. Tällä hetkellä asia on kuitenkin hyvin epävarma. Aika näyttää ja vuotta on kuitenkin vielä melkein puolet jäljellä.

*Metsästyspystkykorva = Suomenpystykorva, karjalankarhukoira, jämtlanninpystykorva, harmaa norjanhirvikoira, yms.

Tervetuloa Fitz!

Porukkaan liittyi myös toinen Kelmin lapsenlapsista, buff-poika joka sai nimen Fitz. Pojan virallista nimeä en tiedä vieläkään. Tämä on yksi Justiinan lapsista. :)
Tervetuloa Fitz!

Tervetuloa!

Noniin, sain viimeinkin nuo uudet pojat kuvattua, eli toivotellaanpas herrat ihan virallisesti tervetulleiksi porukkaan.

Romeo

Manuel

Rafael 

Diego

Aika lentää

Kuukausi hujahti taas täysin huomaamattani. Tuntuu, että aikaa ei ole kulunut lainkaan, mutta sitä kai se on, kun iso osa ajasta menee töissä. Syksyllä pitäisi kuitenkin taas palata opintojen pariin, tai niin voi ainakin toivoa. Sitten pitäisi sen valmistumisenkin jo lähestyä.

Rottien kohdalla tilanne tuntuu kuitenkin olevan aika pitkälti ennallaan, laumakemiat ovat tasoittuneet ja Hallan morsian Asta lähti synnyttämään. Tosin siitä synnytyksestä en ole kyllä kuullut mitään ja edellisestäkin oli todisteina ainoastaan veriset paperit. Asta kuitenkin lähti täältä tukevasti kantavan näköisenä, niin voi toivoa, että sieltä syntyisi jotain. Astan tilalle tuli sitten eräs russian blue-tyttö, jonka nimeä en vain muista oikein. Tyttö on kuitenkin Romeon morsian.

Justiinan kävin heittämässä Tampereelle, takaisin Millan luo. Samalla tuli sitten tutustuttua Millan rottiin, mikä oli hirveän kivaa. Pientä kränää siellä oli kun "Jupina" ei halunnut alistua muille vanhan laumansa rotille. Samalla reissulla tuli sitten tutustuttua yhten parhaan ystäväni omistamaan Koskikeskuksen Faunattareen, ja sieltä tuli sitten ostettua rotille kaikkea jännää. Lähinnä erilaisia paju/oksa-palloja, joiden suhteen minulla on Suunnitelmia. Mukaan tarttui myös muita virikkeitä, joista tulee oma päivitys kunhan ehdin tehdä niille jotain. Otavan lauma sai suoraan häkkiinsä eräänlaisen liikennevalon, jonka uudelleenkäyttöä mietin kovasti. Kyseessä on siis puunpätkä, johon on porattu kolme reikää jotka täytetty siemenseoksella. Kaksi ylintä reikää on jo tyhjennetty, kolmas on vielä koskematon. Muitakin virikkeitä on suunnitteilla, mutta niistä tosiaan myöhemmin lisää.

"Uudet pojat" saivat paremmin toimivan, joskin ehkä pienemmän häkin Furet XL:n tilalle. Furet voi olla ihan toimiva häkki, mutta tähän kämppään vääränlainen. Tällä hetkellä pojilla on kanihäkki, jonka päällä on Imacin häkki. Korkeutta on n. metri, pohjalla leveyttä suunnilleen saman verran. Yläosa ei aivan niin leveä. Pojista tulee kohtapuoliin kuvia, nyt kun sain ne viimeinkin otettua.

Mutta on täällä ollut hieman ongelmiakin. Äitienpäivän iltana tuli vietyä Dio päivystykseen pahojen hengitystieongelmien takia. Onneksi Tuhatjalan eläinlääkäriasema on kävelymatkan päässä, ja pääsimme sinne varsin nopeaan. Dio sai siellä nestettä ihon alle, kipulääkkeen ja antibioottikuurin. Pari päivää piti jännittää, että säilyykö Dio edes hengissä, mutta onneksi kävi hyvin. Rahaakin meni vähemmän kuin mitä pelkäsin, koko reissun hinnaksi tuli 103,80 €. Ja kun Dio saatiin terveeksi, alkoi Otava oireilla. Papparaisella on kyljessä kasvain, ja nyt kun iski helteet, on papparaisen kunto romahtanut silmissä. Jos Otava ei ala kohta piristyä, pitää oikeasti harkita papan lopettamista. Ei ole kivaa, etenkään kun Otava on Kelmin poika. Onneksi tuolla laumassa on tätä nykyä kaksi Kelmin lastenlasta, eli ihan ilman en kuitenkaan jää.

Ehkä tämä tästä.

Tervetuloa Fazer

Tervetuloa isojen poikien laumaan Fazer, Otavan poika ja Kelmin pojanpoika. Olkoon elosi rauhaisaa, päiväsi täynnä altrominia ja tuoreruokaa ja näyttelyurasi voitollinen.

Fazer, viralliselta nimeltään Babylon. Synt 11.3.2013.
Väri: Silver Chocolate.

Pikapäivitys

Päivittäminen on taas jäänyt kaiken muun jalkoihin. Työt jatkuvat yhä, ja näillä näkymin jatkuvat jonnekin elokuuhun, mikä on sinällään ihan hyvä asia. Mutta siinä sitten joutuu karsimaan jostain, ja kun minä en eläimille suomastani ajasta suostu karsimaan, niin se on sitten blogi joka ensimmäisenä kärsii.

Täällä kuitenkin sattuu ja tapahtuu, eli päivitettävää olisi kyllä. Oli Messarin näyttely, josta tulee jossain välissä oma päivityksensä. Tärkeimmät uutiset ko. näyttelystä ovat varmaan ne, että olin siellä 2 päivää 3 rotan kanssa (D, D ja D). Niin ja se, että Dio meni ja voitti koko toisen näyttelyn/luokan, sai ROP1-rusetin ja valmistui FinChampioniksi. Ensimmäinen rex-champpani. Hieno, kiltti kultapoikani. <3 Kuulemma poika on nenänpäätä myöten rexattu. Tai no, onhan tuo, vaikkei sitä ehkä itse sillä tavalla ajattelekaan.

Lisäksi laumaan on tullut uusi jäsen, Otavan poika, Kelmin lapsenlapsi. Värinä pojalla on silver chocolate ja alustavasti poika tottelee nimeä Fazer, koska ei ole oikeastaan parempaakaan nimeä tullut vastaan. Tai on, mutta ne eivät ole täysin sopivia tuolle pienelle suklaasöpöläiselle, tai sitten vaihtoehtoja on liikaa enkä osaa enää päättää niistä. Lisäksi pikkupojan veljet lähtivät Messarista omiin perheisiinsä, tai kolme niistä lähti ensin Jyväskylään ja jatkavat sitten sieltä Ouluun.

Niin ja sitten tänne tulivat minun Pieksämäen reissuni jälkeen Kelmin toiset lapsenlapset, eli Millan naaras Justiina tuli tänne vauvojensa kanssa. Ipanoita on 7, 3 blackiä (1 rex ja 2 sk) ja 4 buffia (2 rex, 2 sk), joista jää tänne rex uros. Tuo poikue on vahvasti naarasvoittoinen, mutten muista oliko uroksia enemmän kuin kaksi. Pitäisi kai niillekin ruveta jossain vaiheessa miettimään nimiehdotuksia, joista kyllä kasvattaja saa sitten päättää käyttääkö hän niitä vai ei.

Kolmannen häkin asukki on tällä hetkellä Asta, joka on Hallan morsian. Tuon pitäisi synnyttää joskus loppuviikosta, sitten katsotaan tuleeko sieltä tänne joku vai ei.

Uusimmat asukkaat tuotiin sitten tänään. Tänne tuli neljä "rescueta", eli Tiinan kasvatteja, joiden perheeseen oli ilmeisesti tullut allergiaa. Lupasin sitten ottaa pojat luokseni, ne ovat kuitenkin jo vuoden ikäisiä (nuorin about 8-9 kk), joten pojat tulivat eräällä tapaa eläkekotiin. Poikien mukana tuli Furet XL, enkä voi sanoa olevani erityisen ihastunut ko. häkkiin. Suoraan sanottuna mietin, että saisinko jostain muualta toimivamman ratkaisun. Jopa kanihäkki + oma varahäkkini on parempi ratkaisu. Tällä hetkellä pojat saavat kuitenkin olla tuolla furetissa, ainakin sen aikaa kun Justiina on täällä vauvojensa kanssa. Vauvat pysyvät varmemmin tuossa toisessa häkissä. Mutta sen jälkeen mietitäänkin asiaa uudestaan. Tuon Marchioron huonoin puoli on pienet luukut, mutta nekin pystyy kiertämään muuttamalla häkin katon kokonaan avattavaksi, mikä ratkaisu on minulla tälläkin hetkellä käytössä.

Joka tapauksessa, tällä hetkellä kämpässäni asuu yhteensä 19 viiksiparin verran rottia. Tuntuu jotenkin paljolta, vaikka minulla on itselläni ollut parhaimmillaan lähes saman verran rottia. Häkkejä tuntuu olevan kaikkialla, enkä osaa täysin vielä suhtautua asiaan. Ehkä se kuitenkin tästä, kunhan opin tuntemaan nuo uudet pojat ja päinvastoin. Aika näyttää.

Vauvoja, vauvoja kaikkialla

Niin... Piti kertoa Otavan lapsista. Mutta töiden ja rotanpoikasten tuoman lisähäslingin takia en ole oikeastaan ehtinyt keskittyä mihinkään ylimääräiseen. Mutta se huonoista tekosyistä.

Pientä faktaa poikueesta. Poikasia on yhteensä kahdeksan, viisi urosta ja kolme naarasta. Porukassa on kaksi rex-pienokaista, molemmat naaraita. Värivalikoima on vähintäänkin mielenkiintoinen, ja sitä pähkäilivät sekä poikasten kasvattaja että Saijakin. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että siellä olisi yksi buff rex-tyttö, yksi caramel rex-tyttö, sekä yksi sk black eli musta tyttö. Pojista kaksi on caramel-värisiä, yksi on russian blue, yksi suklaa ja viimeinen, joka näyttää ilmeisesti lähinnä russian topazilta taitaa olla todellisuudesta todella huono russian buff.

Viralliset nimet ovat seuraavat:

Babylon - silver chocolate uros
Pergamon - russian buff uros
Efesos - silver (?) russian blue uros
Sardes - caramel uros
Tyatira - caramel uros

Smyrna - buff rex naaras
Laodikea - caramel rex naaras
Filadelfia - black naaras

Näistä ainakin Sardes, Tyatira ja Efesos taitavat etsiä kotia. Pergamonista ja Laodikeasta en tiedä.

Luonteeltaan nuo ovat aivan ihania, uteliaita ja rohkeita pussaajia. Ihmiset ovat todella jänniä ja maailmaa tutkitaan kasvavan eläinlapsen määrätietoisuudella. Minun kasvoni on nuoltu läpimäräksi useampaan otteeseen poikasten osoittaessa rakkautta ja hellyyttä.

Itselleni jää tuo suklaapoika, joka on jälleen yksi sijoituseläin. Itse asiassa koko uroslauma on sijoituseläimiä. Suklaalla ei vielä ole lempinimeä, vaan olen kutsunut sitä lähinnä virallisella nimellä. Alunperin suunnittelemani Rigel kun ei ihan tuohon väriin istu. Luultavasti pikkupojasta tulee siis Rascal, isoisänsä Kelmin mukaan.



Urosten kohdalla kaikki on kuten ennenkin. Darwin kasvaa ja muut pysyvät samanlaisina. Mummojen kohdalla Eliza voi hyvin, mutta Vasi on saanut itselleen nisäkasvaimen, joka kasvaa suht nopeasti. Tiistaina pitää katsoa onko se jo niin suuri, että Vasi pitäisi lopettaa, vai saako mummo vielä hieman jatkoaikaa.

Hiljaiseloa(ko?)

Täällä on palattu arkeen, joka tarkoittaa minun kohdallani gradun kirjoittamista ja rottien kohdalla... no, sitä samaa mitä aina ennenkin. Nukkumista, syömistä, välillä ulkoilua ja sitten taas lisää syömistä. Rapsutuksia ja hellittelyjä unohtamatta. Arjen rikkovat lähinnä näyttelyvalmistautumiset/näyttelyt (joita ei tällä hetkellä ole), mahdolliset hoitokoirat tai jonkun sairastuminen (mitä ei todellakaan toivota). Tai tietenkin pesuhetket. Pesin pojat tuossa viime viikonloppuna ja voi sitä järkytyksen määrää. Mutta puhtaat pojat ovat aivan ihania ja saan yleensä anteeksi viimeistään seuraavana päivänä. Tällä kertaa nopeammin, sillä kuivausvaiheessa jokainen sai hieman nutri-plussaa, mikä piristi pienten mieliä todella paljon.

Tänään, tai mahdollisesti huomenna, tulee kuitenkin ainakin minun arkeni muuttumaan hieman, kun asuntoon tulee uusi hoitokoira. Se on taas näitä samoja sijaiskotiin tulevia, omaa kotiaan etsiviä koiria. Tällä hetkellä en tiedä hoidokistani muuta kuin että se on pieni, n. 30-35 cm korkea 7 kk vanha narttu. Ja kuulemma se on kiltti. Eli jännityksellä odotellaan.

Kieltämättä huvittaa se, että saan aina vain pienempiä koiranpentuja tai pentukoiria, kun omat suosikkini ovat isoja, aikuisia uroskoiria. Leonbergit, nöffit, sileäkarvaiset noutajat eli flätit ja welshit eli walesinspringerspanielit. Ainoastaan yksi näistä on polvenkorkuinen. Voisin kyllä luetella muitakin suosikkirotujani, mutta oikeastaan ainoa pieni rotu, mihin olen tykästynyt on lancashire heeler, eikä sekään ole mikään sylikoira sanan varsinaisessa merkityksessä. Heelerit ovat olleet työkoiria, paimenia ja jopa rottakoiria.

Ja nyt sitten minulle tulee joku minikoira. Ei mitään hajua mitä rotuja siinä on, sekarotuinen taitaa kuitenkin olla kyseessä. Luultavasti jokin chihu-mix, toisaalta myöskään mikään mopsi, beagle, mäyräkoira, corgi tai tiibetinspanieli, yms, eivät ole poissuljettuja.

Lisäksi odottelen tänne jossain vaiheessa vauvoja, saan tänne poikueellisen marten-poikasia kasvamaan ja oppimaan rottien tavoille. Ja luultavasti Otava (ja ehkä Orioninkin) saa tänne tyttöystävän, ja ne poikaset saattavat sitten tulla kasvamaan tänne, jos hyvin käy.

Ja onnea Orion, sk silver black MP-12!

Koiranpentuja ja muuta mukavaa

Jep, taas on päivitysväli jotenkin venähtänyt tarkoitettua pidemmäksi. Syy tosin ei  löydy rotista vaan siitä pienestä yksityiskohdasta, että minä kirjoitan parhaimmillaan graduani. Ja kun muussa elämässä sattuu ja tapahtuu, niin kirjoittamaan ehtiminen onkin jo hieman haastavampaa.

Joka tapauksessa, elämä rottien kanssa rullaa omalla painollaan. Pikkupojat eivät yllättäen olekaan enää niin pieniä ja Hallakin on jo saanut aikuisen rotan piirteet. Sen turkki on aivan upea ja Hallasta onkin kasvamassa varsinainen herrasmies. Dio sen sijaan ei tunne käytöstapoja muistavan, sillä poika tuntuu uskovan, että minä olen rotta enkä ihminen. Sen takia minuakin haastetaan leikkimään hieman rajummin kuin olisi edes tarve ja pojan palauttaminen ruotuun ei onnistu kuin hetkeksi tuon adhd-pakkauksen kanssa. Muuten Dio on kyllä hirveän hyväluonteinen otus, hirveä pussaamaan jos sitä vähänkään koskee tai rapsuttaa.

Mummulauman eloon saattaa kohtapuoliin tulla hieman uutta eloa kun joukkoon mahdollisesti liittyy uusi eläkeläismummeli. Siitä kuitenkin enemmän myöhemmissä päivityksissä.

Niin... Päivitykset ovat olleet tauolla senkin takia, että täällä tosiaan sattuu ja tapahtuu. Yksi kyseisistä tapahtumista oli se, että tänne ilmestyi koiranpentu. Rina on 4 kk ikäinen sekaroituinen narttupentu, jonka rotusekoituksia voinee vain arvailla. Ulkonäöltään pentu muistuttaa lähinnä saksanpaimenkoiran ja kotitontun sekoitusta, mutta eräs toinen ihminen on näkevinään siinä hollanninpaimenkoiraa. Omat arvaukseni ovat ainakin saksanpaimekoira ja itäsiperianlaika, ehkä jopa rottweiler tai joku pienempi metsästyskoira jostain kauempaa. Emo kuulemma näyttää saksanmapaimenelta, mutta isästä ei ole tietoa. Rina tuli Venäjän rajan tuolta puolen (ei tarhalta) ja viipyi täällä viikon.

Jep, Rina oli taas näitä sijaiskotikoiria, joita minulle tulee silloin tällöin. Aluksi pentu oli hieman ujo ja arka, mutta viikon kuluessa Rinasta kuoriutui varsin tavallisen riehakas pentu. Sisällä. Ulkona tilanne olikin jo huomattavasti hankalampi, pahimmillaan (eli useimmiten) pääsimme lähimmälle ruoholäntille, jonne Rina teki tarpeensa ja sitten Rina jo kiskoikin minut sisälle. Ulkona kaikki oli pelottavaa: autot, polkupyörät, ihmiset, toiset koirat, kaukaa kuuluvat hälytysajoneuvojen äänet. Parhaimmillaan pääsimme n. 200 metrin päähän ulko-ovelta, jonka jälkeen minut kiskottiin kotiin. Tässä vaiheessa Rina melkein onnistui kuristamaan itsensä valjaillaan.

Viikko Rinan saapumisesta tuli kuitenkin tekstiviesti: Rina on saanut kodin. Toivottelen siis Rinalle hyvää matkaa ja toivon kovasti, että se ulkoilu helpottaa. Toivottavasti lumi ei ole pennulle liian pelottava kokemus.

Lieto ja Lemmikkimessut

Söpöläisiä

Huomaa, että on kiire kun en ole ehtinyt edes kuulumisia päivittää. Tässä on kuitenkin ollut kaksi näyttelyä, ja toinen oli vieläpä varsin iso sellainen. Ensimmäinen oli Liedossa ja jälkimmäinen, se isompi, Helsingin Messukeskuksessa Lemmikkimessujen yhteydessä.

Korvan kiskomista

Lieto meni vähän kiikukaakun, mukana oli Dante ja Dio. Dio sai virallisesta L2, mikä oli ihan odotettavissa, olihan poika vasta 3,5 kk. Dante sai L1 ja luokkavoiton ja kommentin "stinkiest rat of the day". Syyksi paljastui, että Dantella oli mennyt vatsa sekaisin ja hännänalus oli täynnä ripulia. Ressukka. Petistä molemmat saivat AB:n, Diolla syynä hännässä ollut vanhan haavan jälki ja suomuton kohta. Dantellakin oli hännässä vanhan haavan jälki ja kuulemma selässäkin oli haava. Löysin sieltä kerran vanhan arven, mutta muuta ei sieltä kyllä ole löytynyt.

Messuilla väsyttää

Kasa <3

Lemmikkimessuilla meni viralliset myöskin vähän niin ja näin. Dio sai molemmista luokistaan L1 ja luokkavoiton, ja ihan ok-arvostelut. Dante sai sekä L1 ja luokkavoiton kuin L2:senkin. L1-arvostelu oli varsin hyvä, mutta se toinen... Dantea arvosteltiin liian vaaleaksi, vaikka poika on varsin tumma russian blue. Ja pojalta löytyi kuulemma muutama valkoinen varvaskin. Hassua, että minä en niitä ole koskaan huomannut.

Dora the Ocicat

Halla oli myös mukana messuilla, ensikertalaisena. Poika on väriltään russian silver ja se väri on vasta koestandardissa. Juniori sai kuitenkin aika hyvät arvostelut, toiselta tuomarilta L1 ja luokan kakkoseksi ja toiselta L1 ja luokkavoitto. Ei hullumpaa siis. Sunnuntaina Halla sai toiselta tuomarilta A:n ja toiselta AB:n ja kommentin räkäisyydestä. Samoin Dante ja Dio saivat toiselta tuomarilta A:n ja toiselta AB:n. Dion AB johtui myös nuhaisuudesta, Danten kuulemma siitä, että sen hännän tyvessä oli nirhauma. Kyseessä siis vanhan haavan arpi. Aika tarkkaa, sanoisin.

Minulle poseerattiin

Muu-eläin

Mutta ne messut muuten... Lähtö oli taas aikaisin, kuten näyttelyihin yleensä. Paikalla olimme aika tasan klo 8, koska arvosteluiden piti alkaa klo 9. Kissoja saapui paikalle vielä klo 9.30 jälkeenkin, jolloin niiden piti olla viimeistään paikalla. Marsuja tuntui saapuvan vielä klo 10 jälkeenkin, ja rotat sijaitsivat lähimpänä ulko-ovia. Veto oli siis kova ja olen ihmeissäni jos yhtään rottaa ei sairastunut tuon vlopun aikana. Sunnuntaina oli nimittäin sama touhu, ja siitä johtuivat myös Dion ja Hallan nuhaiset nenät, vaikka yritin kovasti suojella poikia vedolta. Arvostukseni marsuharrastajia kohtaan laski todella paljon.

Mää-eläimiä

Hoffi

Lemmikkimessujen lisäksi Messukeskuksessa oli Elävä Maaseutu eli ElMa-messut, Metsämessut, Kädentaito-messut, Motor Sport-tapahtuma ja Outlet Expo. Paljon tapahtumaa ja vielä enemmän ihmisiä siis. Itse viihdyin parhaiten Lemmikki- ja Elma-messuilla, mutta myös muissa tuli pyörähdettyä, eikä vähiten siksi, että vanhempanikin kävivät messuilla. Sunnuntaina pidin itseni hereillä kiertämällä aamusta kameran kanssa Elma-puolen ja hieman Lemmikkimessujenkin puolta. Sain rapsutella koiria ja sain siinä sivussa koiraterapiaa mm. basset houndilta, amstaffilta, hoffilta ja ties miltä muulta. Luentoa kesyrotista en silti pitänyt, mutta se ei ollut minun vikani.

Amstaffi

Pieni aasi

Lauantain ja sunnuntain välisen yön vietin n. 3 km päässä Messukeskusesta vanhan ystäväni luona. Iso kiitos tästä, en tiedä miten olisin pärjännyt kahta päivää messuilla, ellen olisi saanut yöpyä siellä. Ja vaikka sunnuntaina pääsimme lähtemään aikaisemmin, niin olin todella väsynyt messujen loppuessa. Pysyin hädin tuskin hereillä ja yli puolet automatkasta meni torkkuessa. Messut ovat rankat jo yhtenä päivänä, ja nyt olin paikalla koko viikonlopun.

Toinen muu-eläin

Keväällä olisi sitten Pet Expo vappua edeltävänä vloppuna. Kai minä lähden sinne yhdeksi päiväksi, mutta kahdeksi päiväksi en taida lähteä ellei siellä ole sitä luentonakkia. Ja se taas ei ole minusta kiinni...

Synttäreitä

Onnittelut Kelmin pojille, Otavalle ja Orionille. Pojat ovat jo 1-vuotiaita ja isoja poikia.

Vuosi on mennyt todella nopeasti ja pienistä mustista rääpäleistä on tullut komeita rottia.

Poikien häkki

Tässä viimeinkin kuvia poikien uudesta häkistä. Vähän ennen ja jälkeen siivouksen, mutta nuo pojat onnistuvat sotkemaan häkkinsä heti kun silmä välttää. Tyttöjen häkkikin on hieman muuttunut, niin siitäkin voisi ottaa taas uudet kuvat jossain vaiheessa.

Welcome Halla

 Niin siinä sitten kävi, että ei se poikalauman koko yksinkertaisesti pysynyt siinä suunnitellussa neljässä rotassa. Eli kun minulle tarjottiin pientä, söpöä russian silver-vauvaa, en yksinkertaisesti pystynyt sanomaan ei. Minä olen kuitenkin haaveillut varmaan pari vuotta omasta russian silver-rotasta. Joten niin Halla sitten saapui lauman jatkeeksi. Vaavi on pieni, söpö - ja vaalea. Ja kaiken lisäksi sillä on sama syntymäpäivä kuin minulla.

Eli tervetuloa Halla, viralliselta nimeltään Taivas Vastaa.

Halla-vaavi 5 vk.

Syksy etenee

Tässä on näköjään jäänyt vähän päivittämättä tätä blogia. Syynä ei niinkään ole se, ettei olisi päivitettävää, vaan se, että on ollut niin paljon muuta. Minulta leikattiin jalka pari viikkoa sitten, ja pääsin sitten tänään tikeistä eroon. Samaan syssyyn tänne tuli hoitoon kotia etsivä koira. Tuo koira ei kyllä ollut se, mikä tänne piti alunperin tulla, sillä se koira sai sitten kodin Helsingistä. Tämä koira joka tänne tuli, ei ollut edes saman eläinsuojeluyhdistyksen kautta tullut, mutta nämä olivat kyllä saaneet yhteystietoni sieltä alkuperäisestä yhdistyksestä.

Tämä minulle tullut koira oli 7-9 vuotias musta cockerspanieli-narttu, joka oli tuotu Suomeen Viipurin koiratarhoilta (ilmeisesti). Koiran oli omistanut joku mummeli, joka sitten kuoli, jonka jälkeen koira päätyi koiratarhoille pariksi kuukaudeksi, josta se sitten tuotiin Turkuun. Tämä koira tuotiin sitten minulle leikkausta seuraavana päivänä, mutta se ehti olla täällä vain lyhyen aikaa, sillä sille löytyi koti vielä saman päivän aikana. Joten nyt olen sitten taas ilman koiraa.

Rottien kohdalla arki sujuu jotakuinkin normaalisti. Otavan tukehtumisyrityksen jälkeen ei ole ollut sen suurempia ongelmia, vaan poikalauma elelee varsin rauhallista elämää. Dio yrittää kyllä kovasti aktivoida muita ja saakin tasaiseen tahtiin hepulikohtauksia. Se yrittää haastaa minuakin leikkimään kanssaan. Dante onneksi jaksaa vielä leikkiä pikkuisen kanssa. Mutta ehkä Diokin saa kohta uuden leikkikaverin. Dio onkin tällä hetkellä ehkä pahimmassa riiviöiässä, sillä poika täytti juuri 3 kk. Olen kuvannut pariin otteeseen poikien häkkiä, että ehkä siitäkin saa jossain vaiheessa kuvaa tänne, kunhan saan ensin kuvat pois kamerasta. Poikien häkki on aivan ihana, ja varsinkin nyt kun sain siihen pohjalaatikon niin olen aivan ihastuksissani.

Tyttö-trio voi mainiosti. Clio on mummoutunut aika hyvin ja massaa alkaa kertyä etenkin alavartaloon, mutta muuten mummeli on yhtä aktiivinen kuin ennenkin. Clion lapsenlapsetkin syntyivät loppukesästä. Lotus on edelleen aivan mielettömän kaunis rotta, enkä vain voi olla ihastelematta varsinkin sen kaunista päätä ja isoja silmiä. Mikä harmi, että en löytänyt Lotukselle ajoissa urosta, tuosta rotasta olisi varmasti saanut todella hienon poikueen. Nimue sitten onkin pysynyt edelleen laihana. Se ei liho sitten millään ja yritän ruokkia sitä vähän ylimääräistä joka päivä. Nimuen silmä vaivaa edelleen, joskus enemmän, joskus vähemmän.

Kohta pitää tehdä näyttelyilmoituksia. Dante ja Dio lähtevät Liedon näyttelyyn ja Helsinkiin, Messukeskuksessa Lemmikkimessujen yhteydessä järjestettävään näyttelyyn. Messarin näyttelyn kohdalla mietin yhä, että jäänkö sinne sunnutaiksikin, vai yritänkö päästä takaisin Turkuun jo lauantaina. Onneksi minulla on jo yöpaikka sitä varten, jos sittenkin päätän jäädä koko vlopuksi. Tavallaan houkuttaisi jäädä myös sunnutain pet-luokkiin, koska nuo pojat on niin mahdottomia pusupoikia, että saattaisivat hurmata tuomarit ihan mennen tullen. Onneksi tässä on vielä melkein viikko aikaa ensimmäiseen deadlineen ja varmaan pari viikkoa Messarin viimeiseen ilmoittautumispäivään.

Selvittiin säikähdyksellä

Otava onnistui säikäyttämään minut kunnolla pari päivää sitten. Poika veti ruuanpalan henkeensä/väärään kurkkuun eikä saanut sitä enää irti. Minäkään en saanut sitä irtoamaan, vaikka yritin parhaani. Onneksi Otava on jo kuitenkin kunnossa, eikä ilmeisesti loukannut itseään sen pahemmin. Mutta tulipahan kuitenkin valvottua neljään pojan kanssa, eli siihen asti, että vaara oli varmasti ohi.

Sitä kuitenkin säikähtää ihan kiitettävästi kun tuo tapahtuu. Hiisi teki sen vuosi, pari sitten, mutta silloinkin selvittiin säikähdyksellä. Ja silloin minä sain autettua Hiittä niin, että pala irtosi nopeasti. Otavan kohdalla pala ei irronnut, vaan Otava joutui irrottamaan sen itse. Onneksi se onnistui. Ja onneksi Otava pystyi koko ajan hengittämään enemmän tai vähemmän normaalisti, muuten olisi voinut tulla oikeasti hätä käteen.

Muuten täällä kaikki tuntuu sujuvan kuten ennenkin. Dio kasvaa ja alkaa jo olla rotan kokoinen. Dante kävi Haapajärvellä näyttelyssä ja sai toisen L1-luokituksen ja luokkavoiton. Tähtiä ei kyllä tällä kertaa tullut. Täytyy toivoa että Liedon näyttely ja Messukeskuksen Lemmikkimessujen yhteydessä järjestettävä näyttely korjaavat asian.

Koirasta ei vieläkään mitään uutisia. Tai se on saanut yhden mahdollisen kotiehdokkaan ja nämä käyvät katsomassa koiraa lähiaikoina. Jos he eivät ota koiraa, se tulee tänne. Joka tapauksessa se haetaan pois tuolta missä se nyt on. Ja vaikka oma koti olisi kaikkein paras asia, en voi silti olla toivomatta, että se tulisi tänne.