Näyttelyitä & uutta elämää

Joskus on helppo keksiä naseva aloitus kirjoitukseensa, ja joskus sitä ei vain koskaan keksi mistä aloittaa. Tällä kertaa kyse on tuosta jälkimmäisestä. On taas tapahtunut niin paljon, vaikka edellisestä päivityksestä on vain kaksi viikkoa. Oli Liedon näyttely ja Messari/Juhlis, ja Kielokin synnytti poikasensa. Ja kaikki se muu, mikä ei liity millään tavalla rottiin, mutta minun elämääni sitäkin enemmän.

No, ehkä ne näyttelyt sitten kuitenkin ensin. Liedossa oli ruotsalaiset tuomarit, joista toinen arvosteli rexit ja sileät junnut, toinen sileät avoimet. No, sileissä avoimissa miun rotilla meni huonommin kuin näyttelyissä yleensä, rex-rotissa Nimue sai laatukakkosen ja sileissä junnuissa Lotus laatuykkösen ja voitti luokkansa. Saipa tuo vari-junnuni jopa ensimmäisen tähtensä. Nyt se pitäisi kai sitten rekisteröidä. Kelmi sai tuolta EVAn, eli ei voi arvostella. Oli kuulemma pörhistellyt tuomarille. Minusta tuo on todella omituista, koska Kelmi on kuitenkin yksi kilteimpiä rottiani ikinä. Aivan ihana mussukka. Tosin tuo tuomari ilmeisesti antoi rottien vaellella pöydällä miten sattui ja toisten boksienkin päällä, ja jos tuo ei käsitellyt Kelmiä millään tavalla, niin ei ihme jos Kelmi oli vähän pihalla. Kelmi on parhaimmillaan kun sitä käsittelee rauhallisesti ja itsevarmasti. Kuten pitäisi käsitellä jotakuinkin kaikkia eläimiä.

Sitten oli Messari, jonka valmistelut alkoivat oikeastaan samaan aikaan Liedon kanssa. Lopulta ei tarvinnut viikolla valmistella yhtään mitään, rottien hännät olivat jo valmiiksi rasvatut ja ne osallistuisivat pelkästään lauantain viralliseen luokkaan. Minun oli tarkoitus lähteä sunnuntaina käymään porukoilla ja haudata lopetetut rottani, mutta onnistuin sairastumaan enkä ole vieläkään siinä kunnossa että jaksaisin lähteä mihinkään ruokakauppaa pidemmälle.

Messarissa oli kuitenkin perinteiseen tapaan brittiläinen tuomari. Tälläkin kertaa näyttely meni jotakuinkin penkin alle, Kelmi sai viivaa ja muut lähinnä laatukakkosta. Juoksutin kuitenkin Danaen, Clion ja Lotuksen agilityssä ja Lotus yllätti juostessaan naaraiden agilityluokan toiseksi. Hienoa Lotus! Muuten Messari meni aika normaalisti, mitä nyt agilityä ei päässyt lainkaan harjoittelemaan ja koska minun piti pyöriä muuallakin kuin rottapöytien luona niin minulle oltiin aika kiukkuisia aina kun palasin paikalle. Mistä minä olisin voinut tietää että agilityn kanssa oli niin kiire ettei sitä saanut harjoitella? No, Danae juoksi vanhasta tottumuksesta, mutta hitaammin kuin normaalisti. Pari kierrosta alle ja mummeli olisi ollut huomattavasti nopeampi. Lotus taas oli jo Danaeta juoksuttaessani ollut ihan hädissään etten vain jättäisi sitä. No, strategian vaihto ja eikun ohjaamaan Lotusta edestä. Hienosti meni.

Messarissa tuli sitten katsottua muitakin paikalla olevia eläimiä. Lähinnä Jutan ocicateja (Reno, Rufus ja Terttu <3 Ja etenkin Rufus on aivan ihana ja todella upea kolli), aamusta yhdessä kehässä olleita leonberginpentuja (tahdon yhä edelleen itselleni yhden sellaisen, tai useamman, ne vain ovat niin upeita!) ja tietenkin lehmiä, sonneja, vuohia, lampaita, laamoja, alpakoita, poneja, aaseja, possuja, kanoja... Ja kaneja, marsuja, siilejä... Voi kun tuonne olisi joskus ISO budjetti ja se koira jolle voisi hankkia sitä tavaraa. No, ehkä joskus...

Messarin alussa tuli sitten neuvoteltua Kielosta, sen vauvoista ja mahdollisesta uudelleenastutuksesta. Kielo pyöräytti perjantaina 11.11.11 n. klo 11 aikoihin 14 ipanaa. Sukupuolijakauma oli 7 + 7. Maanantaina kävimme Tiinan kanssa vauvat läpi ja löysimme yhden vastakuolleen poikasen muiden joukosta. Valitettavasti kyse oli tytöstä. Pojissa oli sitten kaikkea mielenkiintoista kuten tähtipäitä ja kapeaa salama-laukkia. No, nyt jäljellä on kuitenkin enää 6 vauvaa ja Kielo vahtii niitä tällä hetkellä varsin mustasukkaisena. Tätä ennen Kielo tuskin välitti siitä että minä katsoin vauvoja tai pistin käteni dunaan Kieloa rapsutellakseni. Mutta eiköhän tämä tästä.

Seuraavat rottavauvat taitavat sitten syntyä tänne joskus joulukuun alkupuolella, riippuen tietenkin siitä, miten nopeasti Clio saadaan astutetuksi. Clio lähti nimittäin Messarista Sinin, Meijun ja Elinan luo astutukseen ja palaa tänne jossain vaiheessa. Pitää katsoa joudunko ostamaan toisen mammadunan, vai pärjäänkö yhdellä... Omat astutushaaveeni sen sijaan tuntuvat menevän päin helvettiä. Lotukselle ei löydy urosta sen suvussa olevan yhden ainoa huskyn takia ja Kielon uudelleenastutus... No, näillä näkymin minä en joko 1. saa sille urosta tai 2. en astuta sitä vaikka saisin uroksen. Kielo on bew, ja Suomessa taitaa olla tasan yksi hyvä bew-uros. Kielon taustat taas on mitä on, lemmikki/ruoka/puskakasvattaja, ja vielä epämääräisempi kuin Lotuksen, josta tiedetään melkein kaikki (eie ja eii taitavat olla ainoat joita ei tiedetä).

No, hyviä uutisia on kuitenkin se, että Kielon vauvat on muuten ok, yksi oli eilen hieman pienempi, ja sitä seuraillaan. Ja Tiinan luona syntyi sitten se odottamani poikue, josta on tulossa todella lupaavia pikku-kikkaroita. Luultavasti mustana. Ja Clionkin lapset taitavat olla mustia. No, minullahan ei tunnetusti ole mitään mustia rottia vastaan...

Päivittelyä

Minä en itse asiassa ole unohtanut tätä blogia, vaan on ollut sen verran elämää ja ongelmia siinä elämässä, etten ole ehtinyt, muistanut tai jaksanut päivittää.


Tässä välissä on kuitenkin tapahtunut yhtä sun toista. Tärkeimpänä ehkä se, että Kielo, bew-naaraani karkasi lukitusta häkistä ja löytyi urosten luota. Ja tottakai Kielolla oli pahin kiima meneillään. No, Kielo on tiineenä ja tulee lauantaina tänne, jossa se sitten synnyttää. Luonnollisesti isäehdokkaat olivat myös sijoituseläimiä, toinen Zaya's ja toinen Tiinalta. Pojilla on kuitenkin sama isä, eli ei se suku sitten ihan niin sekaisin ole... You wish!

No, katsotaan mitä sieltä syntyy. Luultavasti blackiä ja agoutia, kuviollisena. Luultavimmin berkshirea, mutta myös hooded ja husky ovat mahdollisia. Tai irish.

Lisäksi odottelen tässä että Tiinan luona syntyy lähiaikoina eräs todella mielenkiintoinen poikue, josta minulle kai sijoitetaan kaksi urosta. Olen innoissani, koska nuo urokset ovat todella lupaavasta yhdistelmästä.

Riepu lopetettiin, se oli sen verran huonolta kuulostava ja räkäinen. :( RIP Riepu. Nyt minulla on enää yksi nakurotta, ja toivon että Rätti elää vielä pitkään. Se on kuitenkin sen verran ihana otus.

Hera on alkanut puhista minulle häkin pinnojen läpi. Se ei ole kovin hyvä juttu, mutta siitä lisää myöhemmin. Hera on kuitenkin lopettanut näykkimisensä, ainakin jos en tunge kättäni mökkiin jossa se on ollut nukkumassa ja herätä Heraa.

Rottia on enää 5 urosta ja 7 naarasta. Ja kun uroksista kolme on jo yli vuoden ikäisiä, ja naaraista kaksi, ja kaksi on melkein vuoden, niin laumani alkavat olla jo mummo- ja pappaiässä. Saas nähdä jatkuuko naaraslaumani näiden jälkeen vai ei. Olisi ihana jatkaa kyllä marteneiden kanssa, mutta... Pitää kai miettiä myös eläinten hyvinvointia. Ja jos aion ottaa koiran, niin miten paljon minulla sitten riittää aikaa rotille? Ja aionko pitää naaraita vai uroksia jatkossa? Urokset ovat kyllä vieneet sydämeni täysin, mutta naaraiden vilkkaus ja eloisuus on myös todella viehättävää. Kunpa vain tietäisin...

Lisää varmaan sitten Liedon näyttelyn jälkeen.