Tässä jokin aika sitten Danaella huomattiin pieni nisäkasvaimen alku. Vaikka se ei ole sen jälkeen kasvanut, tai jos on niin ei ainakaan paljoa, niin se toi eteen sen tosiasian, mikä jokaiselle lemmikinomistajalle jossain vaiheessa tulee: eläimen vanhuus ja mahdollinen kuolema. Ja Danae, naaraslauman itseoikeutettu matriarkka, on iloisesta, aktiivisesta luonteestaan, kirkkaista silmistään ja kiiltävästä turkistaan huolimatta tullut vanhaksi. Vaikka Danae voi elää vielä pitkäänkin jos kasvain ei tuosta suurene, kertoo harmaantunut kuono omaa kieltään.
Eläimestä luopuminen on joka kerta yhtä vaikeaa, ja vaikka lopetuspäätös voisi olla oikea ratkaisu, ei sekään helppoa ole. Vaikka sitä toivoo, ettei eläin kärsi, tuntuu joskus pahalta lopettaa eläin joka muuten näyttää voivan hyvin. Mutta hengitystiesongelmat ja kasvaimet ovat pettäviä, minäkin olen monta kertaa yllättynyt miten isoja kasvaimia lopetuksen jälkeen rotan ruumiista voi tunnustelemalla löytää. Niitä ei ole päällepäin voinut edes aavistaa. Ja joskus ainoa mistä voi tietää, että jokin on pielessä, on vain aavistus siitä että eläimellä on kipuja. Ja koska rotta on saaliseläin, tämä yleensä viittaa siihen, että eläin on todella kipeä. Vaikka ulkoiset kasvaimet ovat helppoja huomata, on joskus vaikea päättää milloin on oikea hetki lopettaa muuten terveen oloinen eläin. Siltä kannalta hengitystieongelmat ovat helpompia, astmaatikkona tiedän miten vaikeaa voi elämä olla jos ei pysty käyttämään koko keuhkokapasiteettia. Ja niiden huomaaminen on myös helpompaa, rohisevasta rotasta on vaikea erehtyä. Mutta milloin on oikea aika lopettaa rohiseva rotta?
Onneksi laumassa ei tällä hetkellä ole yhtään rohisijaa. Kelmillä on satunnaista nuhaisuutta, mutta keuhkot ovat onneksi puhtaan kuuloiset. Eroksella oli joskus jotain pientä sivuääntä keuhkoissa, mutta Eroskin on tätä nykyä kunnossa. Charonilla oli sama juttu. Tytöistä voisi olettaa Rätin rohisevan, mutta pienellä naku-rotallani on jopa hämmästyttävän puhtaat keuhkot.
Kelmistä ja Eroksesta huomaa myös, että rottapojat alkavat olla jo rottaherroja tai jopa papparaisia. Otavan ja Orionin laumaan saapuminen tuntuivat vain korostavan tätä. Mutta papparottien kiltti ja rauhallinen luonne tuntuvat vain korostuvan, mitä vanhemmiksi nuo elävät. Eros on vain muutaman päivän päässä veteraaniluokkaan siirtymisestä eikä Kelmikään paljoa perässä ole. Ja ne harmaat partakarvat, kyllä nekin jo Erokselta löytyvät. Kelmi on jo valmiiksi harmaa.
Kieltämättä tulee varsin haikea olo kun näitä miettii ja kirjoittaa. Ja mieleen nousevat kaikki ne muut rotat, joita minulla on ollut, ja sen myötä hirveä ikävä.
maanantai 23. tammikuuta 2012
maanantai 16. tammikuuta 2012
Ja taas mennään
Jahas. Päivittäminen on taas venähtänyt. Alun perin piti päivittää jo viikonloppuna, mutta se sitten jäi.
Clion vauvatkin ovat jo luovutusikäisiä, mutta majailevat yhä täällä. Niiden pitäisi kai siirtyä jossain vaiheessa kasvattajalleen, mutta milloin on yhä arvoitus. Clio itse on kuitenkin jo siirretty tyttöjen häkkiin, ja luulen että pitää mahdollisesti siirtää nuo pikkutytötkin sinne, jos ei noita pian siirretä. Se häkki, jossa nuo nyt asuvat kun ei ole omani. Pikkupojat taas ovat hamsterihäkissä, joka kyllä on omani, muttei mikään erityisen iso. Pikkupojat ovat aivan ihania, kilttejä ja rohkeita. Tytöt ovat tätä nykyä aavistuksen ujompia, mutta köllöttelevät selällään kämmenellä kun niitä silittää vatsasta, katselevat vain mustilla nappisilmillään. Häkissä sk tyttö piippailee ja pyrkii hieman karkuun kun sitä ottaa syliin, mutta sylissä se on pieni prinsessa. Kolmesta rex-tytöstä kaksi tiputti karvansa ja varsinkin toinen näytti tahtovan olla bareback. Kirjaimellisesti!
Otava ja Orion kasvavat hurjaa vauhtia. Orion on kohtelias pieni rotan alku, Otava taas on hieman omapäisempi. Ja Otava-paralle oli aivan hirveä shokki kun sitä ruvettiin totuttamaan nyppimiseen. Nyt olen sitten nyppinyt sitä minuutin tai pari vähän joka päivä, ja se on aina yhtä hirveää. Saas nähdä mitä tykkäävät kun joutuvat ensimmäiseen näyttelypesuunsa.
Ja näyttelyistä puheenollen. Porvoon näyttely on aivan kulman takana, ilmoitukset on maksettu ja lähetetty. Mukaan lähtevät pojista Otava ja Orion, Kelmi sekä Eros. Eros-pappa lähtee mukaan jotta pikkupojilla olisi molemmilla joku kokenut näyttelyssäkävijä mukanaan. Pitää ehkä ilmoittaa Eros myös kevään muihin näyttelyihin, sillä papparainen on hyväkuntoinen vaikka onkin jo melkein veteraani-ikäinen. Toivottavasti Eros elää vielä pitkään, sillä niin ihana tuo on. Kelmi on hieman nuorempi, mutta katsotaan mitä Porvoossa sanotaan, en päätä vielä että jääkö Kelmi lopullisesti eläkkeelle vai ei. Joten Lorca ja Charon jäävät sitten kotimiehiksi; Lorca koska se on aivan liian lihava ja Charon koska pojasta ei vaan ole näyttelyrotaksi. Hyväluontoinenhan Charon kyllä on, mutta todella ujo.
Tytöistä mukaan lähtevät Lotus viralliseen ja Clio pettiin. Näin kumpikaan ei joudu lähtemään yksin. Periaatteessa Clion olisi voinut jättää kotiinkin, mutta lähteköön nyt sitten mukaan. Onhan tuo kuitenkin ihanaluontoinen pieni otus. Danae, Rätti ja Hera jäävät kotiin, Nimue taas lähtee Porvoosta astutettavaksi.
Ai niin! Kerroin viime päivityksessä mahdollisista kummikoirista. Näistä toinen, Piki-niminen dalmatialaisnarttu, oli täällä hoidossa viikonlopun ajan. En tiedä jatkanko Pikin hoitajana, sen verran rankka tuo viikonloppu oli. Piki vahtasi melkein koko ajan tyttöjen häkkiä, ja perjantai-iltana kun tytöt lähtivät liikkeelle yritti Piki saada tyttöjä käsiinsä. Jossain vaiheessa koira jopa seisoi tyttöjen häkkiä vasten. Eikä se lähtenyt siitä komentamalla, eikä edes pannasta kiskominen vaikuttanut mitään. Ja jossain vaiheessa se keksi vauvojen häkit, joten niitäkin piti vahdata. Ja sitten viimeiseksi se keksi poikien häkin... No, rotille ei käynyt mitään, eikä tuo vahtaaminenkaan olisi ollut kovin paha juttu... Ellei Piki olisi vinkunut ja ulvahdellut aivan koko ajan. Ja lenkeillä osalle koirista piti rähistä, osa ohitettiin nätisti. Eikä mitään sääntöä siihen mikä meni ja mikä ei. Lauantai-iltapäivästä pitkän lenkin jälkeen se väsähti sen verran että antoi rottien olla ja makoili lattialla, mutta varsinaisesti se tuntui rentoutuvan vasta tuntia ennen kuin se tultiin hakemaan. Silloin se nimittäin alkoi kuorsata.
Pitää siis ehkä jatkossa miettiä uudestaan, että jaksanko oikeasti koiran kanssa? Varsinkin pennun, ja erityisesti leonberginpennun joka on aikuinen vasta 2-vuotiaana? Tai täysikasvuinen, aikuisiahan nuo taitavat olla vasta 3 v ->. Ja kun joskus tuntuu että en jaksa edes rottien kanssa.
Clion vauvatkin ovat jo luovutusikäisiä, mutta majailevat yhä täällä. Niiden pitäisi kai siirtyä jossain vaiheessa kasvattajalleen, mutta milloin on yhä arvoitus. Clio itse on kuitenkin jo siirretty tyttöjen häkkiin, ja luulen että pitää mahdollisesti siirtää nuo pikkutytötkin sinne, jos ei noita pian siirretä. Se häkki, jossa nuo nyt asuvat kun ei ole omani. Pikkupojat taas ovat hamsterihäkissä, joka kyllä on omani, muttei mikään erityisen iso. Pikkupojat ovat aivan ihania, kilttejä ja rohkeita. Tytöt ovat tätä nykyä aavistuksen ujompia, mutta köllöttelevät selällään kämmenellä kun niitä silittää vatsasta, katselevat vain mustilla nappisilmillään. Häkissä sk tyttö piippailee ja pyrkii hieman karkuun kun sitä ottaa syliin, mutta sylissä se on pieni prinsessa. Kolmesta rex-tytöstä kaksi tiputti karvansa ja varsinkin toinen näytti tahtovan olla bareback. Kirjaimellisesti!
Otava ja Orion kasvavat hurjaa vauhtia. Orion on kohtelias pieni rotan alku, Otava taas on hieman omapäisempi. Ja Otava-paralle oli aivan hirveä shokki kun sitä ruvettiin totuttamaan nyppimiseen. Nyt olen sitten nyppinyt sitä minuutin tai pari vähän joka päivä, ja se on aina yhtä hirveää. Saas nähdä mitä tykkäävät kun joutuvat ensimmäiseen näyttelypesuunsa.
Ja näyttelyistä puheenollen. Porvoon näyttely on aivan kulman takana, ilmoitukset on maksettu ja lähetetty. Mukaan lähtevät pojista Otava ja Orion, Kelmi sekä Eros. Eros-pappa lähtee mukaan jotta pikkupojilla olisi molemmilla joku kokenut näyttelyssäkävijä mukanaan. Pitää ehkä ilmoittaa Eros myös kevään muihin näyttelyihin, sillä papparainen on hyväkuntoinen vaikka onkin jo melkein veteraani-ikäinen. Toivottavasti Eros elää vielä pitkään, sillä niin ihana tuo on. Kelmi on hieman nuorempi, mutta katsotaan mitä Porvoossa sanotaan, en päätä vielä että jääkö Kelmi lopullisesti eläkkeelle vai ei. Joten Lorca ja Charon jäävät sitten kotimiehiksi; Lorca koska se on aivan liian lihava ja Charon koska pojasta ei vaan ole näyttelyrotaksi. Hyväluontoinenhan Charon kyllä on, mutta todella ujo.
Tytöistä mukaan lähtevät Lotus viralliseen ja Clio pettiin. Näin kumpikaan ei joudu lähtemään yksin. Periaatteessa Clion olisi voinut jättää kotiinkin, mutta lähteköön nyt sitten mukaan. Onhan tuo kuitenkin ihanaluontoinen pieni otus. Danae, Rätti ja Hera jäävät kotiin, Nimue taas lähtee Porvoosta astutettavaksi.
Ai niin! Kerroin viime päivityksessä mahdollisista kummikoirista. Näistä toinen, Piki-niminen dalmatialaisnarttu, oli täällä hoidossa viikonlopun ajan. En tiedä jatkanko Pikin hoitajana, sen verran rankka tuo viikonloppu oli. Piki vahtasi melkein koko ajan tyttöjen häkkiä, ja perjantai-iltana kun tytöt lähtivät liikkeelle yritti Piki saada tyttöjä käsiinsä. Jossain vaiheessa koira jopa seisoi tyttöjen häkkiä vasten. Eikä se lähtenyt siitä komentamalla, eikä edes pannasta kiskominen vaikuttanut mitään. Ja jossain vaiheessa se keksi vauvojen häkit, joten niitäkin piti vahdata. Ja sitten viimeiseksi se keksi poikien häkin... No, rotille ei käynyt mitään, eikä tuo vahtaaminenkaan olisi ollut kovin paha juttu... Ellei Piki olisi vinkunut ja ulvahdellut aivan koko ajan. Ja lenkeillä osalle koirista piti rähistä, osa ohitettiin nätisti. Eikä mitään sääntöä siihen mikä meni ja mikä ei. Lauantai-iltapäivästä pitkän lenkin jälkeen se väsähti sen verran että antoi rottien olla ja makoili lattialla, mutta varsinaisesti se tuntui rentoutuvan vasta tuntia ennen kuin se tultiin hakemaan. Silloin se nimittäin alkoi kuorsata.
Pitää siis ehkä jatkossa miettiä uudestaan, että jaksanko oikeasti koiran kanssa? Varsinkin pennun, ja erityisesti leonberginpennun joka on aikuinen vasta 2-vuotiaana? Tai täysikasvuinen, aikuisiahan nuo taitavat olla vasta 3 v ->. Ja kun joskus tuntuu että en jaksa edes rottien kanssa.
tiistai 3. tammikuuta 2012
Uusi vuosi, uudet kujeet
Rottalan elämä tuntuu asettuneen taas raiteilleen joulun jäljiltä. Otava ja Orion tuovat hieman säpinää uroshäkkiin ja Clion vauvat sen kuin kasvavat. Ovat muuten omituisia lapsia, ihan älyttömän rauhallisia. En vain tahdo erottaa noita viittä rex-vauvaa toisistaan, joten tänään kaikki saivat häntämerkit.
Aiemmassa merkinnässä kerroin että minulta kysyttiin olisinko kiinnostunut ottamaan koiran luokseni kotisijoitukseen. En kuitenkaan saanut sen jälkeen enää minkäänlaista yhteydenottoa, ja eilen selvisi sitten netin kautta, että koira, Laurik, olikin päätynyt Mäntsälään sijoituskotiin. Olisivat kyllä voineet edes ilmoittaa asiasta. Mutta en minä silti ihan ilman koira-kontakteja ole. Kävin nimittäin eilen tutustumassa pariin mahdolliseen kummikoiraan. Liityin nimittäin ennen joulua Dogia.fi-sivuston koirakummi-toimintaan. http://www.dogia.fi/dogikummi/dogikummi/ Sivuston on tarkoitus yhdistää koiraa kaipaavat ihmiset ja hoitajaa/lenkittäjää/leikittäjää kaipaavat koirat. Tuota kautta sitten minuun otettiin yhteyttä ja eilen kävin sitten tutustumassa 6-vuotiaaseen dalmatialaisnarttuun ja 3-vuotiaaseen dogo argentino-urokseen.
Dalmatialais-tyttö kävi ensikohtaamisella tutkimassa minut ja totesi minut tylsäksi tyypiksi - eihän minulla ollut edes nameja! Myöhemmin Hänen Armonsa kuitenkin luokitteli minut hyväksi rapsuttajaksi ja kävi useaan otteeseen kerjäämässä rapsutuksia. Kaipa tuo tuosta lämpenee. Dogo sitten taas oli varsin hauska tapaus. Tuo odotteli autossa koska ei aina tule toimeen muiden urosten kanssa, ja minua varoiteltiin että se saattaa murista naisille, etenkin jos nämä haisevat vieraille uroksille. No, miten sitten kävikään? Minut huomattuaan koira suorastaan sinkosi luokseni ja sain mojovan pusun! Pikkuisen sitten piti murahtaa, mutta oliko kyse sitten epävarmuudesta vai vieressä olevassa koirapuistossa poukkoileva koira, mutta eipä tuo sitten sen enempää reagoinut. Sen sijaan sain lisää pusuja. Minä sitten tykkään molossityyppisistä koirista <3 (Leonberginkoirat kuuluvat muuten samaan ryhmään.)
Ja rottiin palatakseni, niin Clion lapset täyttivät eilen 3 viikkoa. Ikää on siis huimat 23 päivää! Tämän juhlapäivän vuoksi kuvasin lapset ja pääsivät nuo opettelemaan kuljetusboksissa oloakin. Tällä hetkellä nuo kaikki 7 rottalasta ovat painautuneet kaulaani ja niskaani vasten ja tuhisevat unissaan. Ja Montanaksi nimeämäni pieni irish-tyttö vain makoili rauhallisesti selällään kädessäni. Aivan ihania vauvoja <3 Ovat todella pahaksi vaaraksi päätökselleni olla ottamatta enää uusia tyttöjä laumaan. Mutta kun Montanan voisi astuttaa Eroksella ja jonkun kolmesta rex-tytöstä taas jollain sk ba-uroksella...
Montana eli ba/ir sk tyttö
ba sk poika "Massachusetts"?
ba/ir rex poika "Michigan"?
ba rex poika "Missouri"?
ba rex tyttö "Maine"?
ba rex tyttö "Minnesota"?
ba rex tyttö "Missisippi"?
Nimet eivät ole vielä virallisia, mutta ovat ne nimet millä itse erotan lapset toisistaan.
Aiemmassa merkinnässä kerroin että minulta kysyttiin olisinko kiinnostunut ottamaan koiran luokseni kotisijoitukseen. En kuitenkaan saanut sen jälkeen enää minkäänlaista yhteydenottoa, ja eilen selvisi sitten netin kautta, että koira, Laurik, olikin päätynyt Mäntsälään sijoituskotiin. Olisivat kyllä voineet edes ilmoittaa asiasta. Mutta en minä silti ihan ilman koira-kontakteja ole. Kävin nimittäin eilen tutustumassa pariin mahdolliseen kummikoiraan. Liityin nimittäin ennen joulua Dogia.fi-sivuston koirakummi-toimintaan. http://www.dogia.fi/dogikummi/dogikummi/ Sivuston on tarkoitus yhdistää koiraa kaipaavat ihmiset ja hoitajaa/lenkittäjää/leikittäjää kaipaavat koirat. Tuota kautta sitten minuun otettiin yhteyttä ja eilen kävin sitten tutustumassa 6-vuotiaaseen dalmatialaisnarttuun ja 3-vuotiaaseen dogo argentino-urokseen.
Dalmatialais-tyttö kävi ensikohtaamisella tutkimassa minut ja totesi minut tylsäksi tyypiksi - eihän minulla ollut edes nameja! Myöhemmin Hänen Armonsa kuitenkin luokitteli minut hyväksi rapsuttajaksi ja kävi useaan otteeseen kerjäämässä rapsutuksia. Kaipa tuo tuosta lämpenee. Dogo sitten taas oli varsin hauska tapaus. Tuo odotteli autossa koska ei aina tule toimeen muiden urosten kanssa, ja minua varoiteltiin että se saattaa murista naisille, etenkin jos nämä haisevat vieraille uroksille. No, miten sitten kävikään? Minut huomattuaan koira suorastaan sinkosi luokseni ja sain mojovan pusun! Pikkuisen sitten piti murahtaa, mutta oliko kyse sitten epävarmuudesta vai vieressä olevassa koirapuistossa poukkoileva koira, mutta eipä tuo sitten sen enempää reagoinut. Sen sijaan sain lisää pusuja. Minä sitten tykkään molossityyppisistä koirista <3 (Leonberginkoirat kuuluvat muuten samaan ryhmään.)
Ja rottiin palatakseni, niin Clion lapset täyttivät eilen 3 viikkoa. Ikää on siis huimat 23 päivää! Tämän juhlapäivän vuoksi kuvasin lapset ja pääsivät nuo opettelemaan kuljetusboksissa oloakin. Tällä hetkellä nuo kaikki 7 rottalasta ovat painautuneet kaulaani ja niskaani vasten ja tuhisevat unissaan. Ja Montanaksi nimeämäni pieni irish-tyttö vain makoili rauhallisesti selällään kädessäni. Aivan ihania vauvoja <3 Ovat todella pahaksi vaaraksi päätökselleni olla ottamatta enää uusia tyttöjä laumaan. Mutta kun Montanan voisi astuttaa Eroksella ja jonkun kolmesta rex-tytöstä taas jollain sk ba-uroksella...
Montana eli ba/ir sk tyttö
ba sk poika "Massachusetts"?
ba/ir rex poika "Michigan"?
ba rex poika "Missouri"?
ba rex tyttö "Maine"?
ba rex tyttö "Minnesota"?
ba rex tyttö "Missisippi"?
Nimet eivät ole vielä virallisia, mutta ovat ne nimet millä itse erotan lapset toisistaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)