Naiset Venuksesta, miehet Marsista?

Tässä on messujen jälkeen ollut emännällä sen verran kiirettä, että ei ole oikein blogejakaan kerinnyt päivittämään. Mutta nyt on lyhyt hengähdystauko, jonka ajattelin hyödyntää kyseiseen toimintaan.

Tytöt vetelevät tyytyväisinä sikeitä, kuka missäkin ja kenenkin kyljessä. Minun tuloni häkin luo aiheuttaa lähinnä haukottelua ja jonkun yksittäisen silmän raottelua. Ei puhettakaan että joku rynnistäisi luokseni rapsutusten perässä. Illalla tilanne on onneksi eri, mutta silloin syynä taitavat olla kurisevat vatsat ja tietoisuus siitä, että kohta saadaan ruokaa. No, yleisesti ottaen Danae ja Loru roikkuvat luukuilla puolet hereilläoloajastaan, tai vähintäänkin ryntäävät niille heti jos sanon jotain. Hera on alkanut ottaa näistä tytöistä mallia ja on tulossa syliin etenkin kiimapäivinä.

Pojat sitten taas tuntuvat olevan tyttöjen vastakohta. Kun menen makkariin sieltä ryntäävät vähintäänkin Tiera ja Castor luukulle kuikkimaan, että joskos sitä saisi jonkun herkun tai rapsutuksen? Tai jos saisi vaikka vähän tyttöjen hajuja haistella? Toisessa häkissä Kelmi ja Eros roikkuvat sillä tasolla tai kulmalla joka kulloinkin on sijaintiani lähinnä. Tiera kyllä harrastaa samaa omassa häkissään. Ja vaikka kuinka sikeässä unessa olisi niin aina on aikaa muutamalle rapsutukselle ja pusulle.

Tuossa vapun ja pääsiäisen kunniaksi kasvattelin rotille kauranversoja vadeissa ja dunassa. Ajatus hyvä 10, tulos...? No tuota... Kauranversot villiintyivät itämään ja kasvamaan nopeassa tahdissa ja jo viikossa vadeissa oli 10 cm pituiset versot. Mutta päätin kuitenkin antaa rotille kaiveluastiat vasta pääsiäisen jälkeen, niin versot olisivat pidemmät ja niissä olisi enemmän jyrsittävää. Mutta tämä sitten tuotti sen ongelman. Versojen juuret sitoivat parin ylimääräisen päivän aikana kaiken mullan itseensä jopa siinä määrin, että koko mättään saattaa nostaa versoista ilmaan. Ja yhtään multaa ei tipahda maahan.

No, rotat nauttivat laiduntamisestaankin, mutta ajatukseni siitä, että rotat pääsisivät toteuttamaan luontaista kaiveluintoaan ei oikein toteutunut. Pitää ehkä ostaa jossain vaiheessa jotain hiekkaa jostain, että nämä sitten pääsevät kaivelemaan.

Toinen pääsiäisyllätys rotille olivat Karjaalta tuomani mustaherukkapensaan oksat. Äiti karsi pensaamme kesäkuntoon ja minä napsin paksuimmat oksat lyhyemmiksi pätkiksi jotka sitten toin tänne Turkuun rottien iloksi. En kyllä tiedä ovatko rotat yhtä innoissaan kuin minä... Toin kuitenkin itsellenikin mustaherukan oksia jotka levittävät ihanaa tuoksuaan maljakoissaan. Täytyyhän keväällä saada jotain hiirenkorvia sisäänkin?

Näyttelykuulumisia

Niin joo, ne messut.

Ne oli tosiaan eilen. Ja tänäänkin. Mutta olin ilmoittanut rottiani pelkästään virallisiin luokkiin kun oli vähän kyytiongelmia. Tai oikeastaan jaksamisongelmiakin. Mutta oli se hirveän kivaa silti, vaikka tänään onkin väsyttänyt ihan pirusti.

Eli näyttelyyn oli tarkoitus lähteä jo klo 5.30 aamulla. Normaalien sähellysten jälkeen matkaan päästiin n. klo 6. Arvannette miksi ehdotin puoli tuntia aiempaa lähtöaikaa? No, messariin päästiin vaikka matka menikin osin nukkumiseksi. Olin kuitenkin herännyt jo puoli neljältä ja noussut siinä neljän jälkeen... En vain saanut unta enää. Ja olin siis nukkunut sen 2,5 tuntia. Aamu meni sitten säätämiseksi ja totesin mm. että Bonesin katsominen ennen klo 5 aamulla ei ole hyvä idea, etenkään tyhjällä vatsalla. Mutta olipahan ainakin näyttelykamat ojennuksessa ja pakattuina.

Messarissa sitten ihmeteltiin pari ekaa tuntia että mitäs tässä ja kävin kiertämässä eläinmessut. Ostinkin heti aamusta melkein kaikki messuostokseni eli rotille ruokaa ja nameja sekä hiirelle kiipeilytelineen. Ja ystävälleni syntymäpäivälahjat. Lisäksi kävin moikkaamassa ystävääni kissanäyttelyn puolella ja pääsin silittelemään hänen upeita ocicattejaan Renoa ja Rufusta. Ja Nakoakin. Reno menestyi todella hienosti, oli kolminkertainen best of breed. Ja Rufuksen kohdalla pääsin auttamaan sitä näyttelyesittelyjen kanssa eli kannoin sen näyttelypöydältä omaan häkkiin. Ja kävin kanipuolellakin. Angorakanit alkoivat kyllä kutitella nenää ja keuhkoja siihen tyyliin, että allergiaa saattoi olla ilmassa. Ja tottakai, viihdytin ystäväni poikaa Jamia sekä rottapuolella että muualla eläinmessujen alueella. Jami tykkää rotista, mutta ystäväni ei. :D

Minulla oli matkassa kaksi ylimääräistä rottaa ilmoitettujen kahden rotan lisäksi. Hiisi ja Danae olivat tulleet koettamaan onneaan agilityssä. Hiisi tosin kiipesi harjoituskierroksella ensimmäisen esteen (silta) päälle ja kääntyi katsomaan minua ilmeellä "ihanko totta sä luulet että mä meen TOSTA?" Jäi siis herran agility-ura varsin lyhyeen. Danae ihmetteli ekan ja tokan esteen verran mitä tässä pitikään tehdä ja sen jälkeen likka juoksi kolme ekaa estettä joka kerralla sellaista vauhtia että emäntä jäi jälkeen. Köysiesteellä, joka on Danaen suosikki jäätiin kyllä sitten katsomaan, että pitääkö sitä oikeasti mennä vielä tuo kiikkulauta-este, mutta sen jälkeen juostiin taas sinne köysi-esteelle asti... No, kilpailussa Danae juoksi sitten agiRop4-sijalle asti. Hieno tyttö <3

Hiiden suurin panos näyttelyissä olikin sitten ihmisten hurmaamisessa. Hiisi on maailman kilteimpiä rottia ja sellainen iso, rauhallinen lötjäke jota mikään ei voisi hetkauttaa - paitsi tietenkin ruuan loppuminen. Taisi tuo kerätä taas muutaman uuden faninkin itselleen. Ja Kelmi ja Eroskin olivat todella hienoja. Eros voitti toisen näyttelyn luokkansa ja toisessa tuo hävisi isälleen. Saas nähdä kumpi tosiaan voittaa MP-11 tittelin... Sitikka kun on jo MP-09 ja MP-10.

Kelmi sitten taas... Olen niin ylpeä pojasta. Tuo alkoi raksuttaa heti näyttelyboksiin päästyään ja muljautteli silmiäänkin. Ja oli silmin nähden onnellinen päästessään sieltä pois, syliin ja rapsutettavaksi. Ja taisi hurmata tuomaritkin siinä sivussa, vetipä nimittäin kotiin luokkavoitot molemmissa näyttelyissä. Ja palkintojenjako se vasta juhlaa olikin. Näyttely2ssa Kelmi oli Rop5 ja sai 2 tähteä. Samalla tuo valmistui sitten FinChksi. GGssä Kelmi oli Rop4 ja Best Stud Buck. Ja Double Winner. Joita taisi tulla koko näyttelystä kaksi. Lisäksi Kelmi oli molemmissa näyttelyissä VSP eli vastakkaisen sukupuolen paras. Paras Uros siis. Huomenna pitää juhlia ja lahjoa Kelmiäkin jollain. 

Syksyllä uudestaan Messariin Juhliksen merkeissä? Lemmikkimessut ja Elma 12-13.11.2011.

Kuvatuksia

Koska eilinen meni rottailujen osalta lähinnä poikien pesuksi, niin suoritin tänään sen mitä piti alunperin tehdä viikonloppuna. Eli kuvasin kaikki tytöt. Tai Tuiketta en kuvannut, koska kauniista ryssästäni oli jo tuoreita kuvia Tuikkeen 1-vuotissynttäreiden yhteydestä.

Kuvista tuli ihan hyviä, jokaisesta saatiin edes jonkinlainen edustava kuva, niin että saan täydentää rottien kotisivuilla olevia profiileja tuoreilla valokuvilla. Harmi vain, että kamerani alkaa vedellä viimeisiään. Nyt pitää kuitenkin enää löytää aikaa muokata valokuvat oikeaan muotoon ja oikean kokoisiksi niin että voin siirtää ne sinne kotisivuille. Sitten ehkä uskallan jo julkaistakin ne sivut. Vaikkakin aion siirtää koko höskän toiseen paikkaan, missä on erilainen sivupohja tai jossa sivupohjaa voi muokata enemmän kuin mitä nyt pystyn tekemään. 

Tytöt käyttäytyivät kuvatessa oikein hienosti. Rätti oli ainoa jolta pääsi papanoita sekä pissa. Muut pidättelivät oikein hienosti. Tytöt on muutenkin hirveän siistejä, häkissä suurin osa asioista tehdään suoraan vessalaatikkoon. Myös Hiiden lauma käyttää vessoja, eli ainoat jotka ei vielä niitä käytä on Kelmi, Eros ja Ajax. Niillä ongelma on tosin siinä, että niillä ei ole vessoja oikeissa paikoissa.

Ehkä tännekin tulee joitakin tänään ottamiani kuvia.

Näyttelyvalmistautumisia

Ensi viikonloppuna on PetExpo Helsingin Messukeskuksessa. Se on toinen vuoden suurista näyttelyistä. Siis tosi isoista. Kaksi päivää, yli 200 rottaa. Puhumattakaan niistä kaikista muista eläimistä. Ja ihmisistä. Ja messutarjouksista.

No, ennen näyttelyitä on kuitenkin näyttelyvalmistautumiset. Eli rottien esipesu, rottien varsinainen pesu. Kynsien leikkaus ja viilaus ja häntien rasvaus melkein päivittäin parin viikon ajan ennen näyttelyä. Useimmat rotat eivät tästä vaiheesta oikein välitä, mutta alistuvat kohtaloonsa. Toisaalta sitten jotkut naaraat oikein nauttivat kylvystään. Etenkin Seita ja Freya... Kumpikin sai aina kunnon kiimakohtauksen kun ne pisti likoamaan lämpimään veteen. Kelmi on kuitenkin eri asia. Komea russian blue-urokseni suorastaan vihaa pesemistä. Tai pelkää sitä kuollakseen.

Oli tapaus kumpi tahansa, niin Kelmin peseminen on täyttä tuskaa. Kelmi kiljuu suoraa huutoa kuin sitä tapettaisiin. Eros on melkein yhtä paha. Yrittää sitä hyvällä tai pahalla, niin aina pitää pyristellä vastaan ja huutaa tai vaikertaa säälittävästi. Tällä kertaa pojat saivat rauhallisen pesun. Silti piti uikuttaa säälittävästi joka kerta kun turkkiin koskettiin. Ja molemmat pojat suorastaan inhoavat Groomers Goopia, vaikka se on se tehokkain tökötti rasvan ja karstan irroittamiseen. Kelmiä huuhdellessa sieltä suorastaan valui oranssia. Goop kuitenkin jättää turkin varsin mielenkiintoisen tuntuiseksi, että se pitää sitten taas pestä jollain aineella pois. Fairy taitaa olla pojilla tähän se paras vaihtoehto, se kun irroittaa loputkin rasvat turkista ja iholta. Omat kädet tykkää tästä vaiheesta aivan hirveästi... Lopulta sitten pesen pojat vielä joko Aptuksen Helläpesu lemmikkishampoolla tai Espreen Silky Show Shampoolla. Pitää katsoa jos ostaisi saman sarjan hoitoaineen... Ja voisi katsoa jos ostaisi messuilta jonkin tummalle turkille tarkoitetun shampoon.

Messunäyttelyt ovat antoisia, mutta samaan aikaan rasittavia ja vaativia. Väsyttäviä. Odotan niitä kuitenkin.

Syyllisyydentuntoinen rotanomistaja

Aina löytyy joku, joka tekee kaiken paremmin. Se on elämän laki.

Rottailussa se tarkoittaa sitä, että aina on joku joka hoitaa rottansa paremmin. Tai jonka rotta menestyy paremmin näyttelyissä. Tai jonka rotalla on parempi turkki, puhtaampi häntä. Tai jonka rotalla on isompi häkki. Tai mitä tahansa. Joistain asioista voi tuntea syyllisyyttä.

Noh... Minä tunnen syyllisyyttä siitä miten hoidan rottiani.

Tiedän hoitavani niitä hyvin. Ne saavat hyvää, laadukasta ruokaa. Niillä on tilavat, puhtaat häkit ja mukavat riippumatot ja nukkumapaikat. Niillä on kavereita häkissä ja ne saavat huomiota joka päivä. Ne pääsevät ulos häkistä päivittäin ja saavat rapsutuksia.

Mutta! Aina voisi tehdä asiat paremmin. Ruokkia niitä enemmän kasviksilla tai ulkoiluttaa enemmän. Rapsutella enemmän, huomioida enemmän. Juoksuttaa enemmän, että nuo lihavat urokset laihtuisivat hieman. Tarjota niille enemmän virikkeitä. Tarjota isommat häkit.

Ja siitä sitten syntyy syyllisyydentunto. Nytkin voisi olla rotta sylissä, kiipeilemässä olkapäälle ja yrittämässä näppäimistölle kiipeämistä tai työpöydälle pääsyä. Mutta aina ei vain jaksa. Joskus on vain saatava sulkea rotat häkkiin ja kääntää selkä häkille. Suljettava silmät pyytäviltä katseilta. Tekeekö tämä minusta pahan ihmisen?

Hilveitä hiiliä

Niin, tänne tosiaan muutti hiirikin rottien seuraksi. Mutta ei tuo tietenkään asu samassa häkissä rottien kanssa, vaan ihan omassa terrassaan. Tähän päivään asti se tosin asui dunassa, mutta sain sille tänään terran. Ensin se terra piti kyllä kuurata ja desinfioida kun se oli ollut pitkään ulkovarastossa.

Odin on kyllä hirveän suloinen. Tällä hetkellä se tutkii uutta kotiaan aivan innoissan ja kiipeilee ja kaivaa kuivikkeitaan. Mutta en minä kyllä rotistani luovu. :)

Uusi blogi rottien käyttöön

Noniin, kyllästyin sitten livejournaliin totaalisesti, kun en ole sitä aikoihin edes käyttänytkään. Siis rottabloggailuun. Että siirryin sitten tänne. Ehkä nyt sitten tulee päiviteltyä vähän useammin rottajutuistakin.

Siirsin ihan huvin vuoksi vanhat päivitykset tännekin, ihan vain vanhojen muistamiseksi. Ei saa tökkiä tikuilla, vaikka niin teenkin!

Tänään siivosin poikien häkit. Tyttöjen häkki tuli onneksi siivottua jo perjantaina, että oli vähän pienempi urakka. Viimeksi kun siivosin kaikki kolme häkkikompleksia kerralla. Muokkasin hiukan Hiiden häkin sisustusta ja lisäsin Kelmin häkkiin kolme lisätasoa. Kelmin häkki kun oli niin epäkäytännöllinen ennen tätä muutosta. Nyt sitten pojat ehkä oppisivat käyttämään vessaakin, kun sellaiselle tuli paikka. Seuraavaksi voisikin PetExposta katsoa jos sieltä löytäisi pari kunnollista kulmavessaa poikien käyttöön. Tai kolme sellaista. Olen noilla kahdella  muulla laumalla huomannut, että mitä paremmin vessat on sijoitettu, sitä paremmin niitä käytetään.

Ensi lauantaina on tarkoitus pitää rottamiitti/rottatapaaminen täällä luonani, joten sitä vartenkin oli ihan hyvä siivota häkit. Saas nähdä mitä rotat sanoo, kun pistän ne pesulle ennen ihmisten saapumista. Ovat nimittäin taas aikamoisia kakkahäntiä koko sakki. Pitääkin muistaa käydä hakemassa jostain Groomers Goopia ja ehkä jotain muuta tököttiä, että saa nuo poikien karstat irti...

Vanhoja16

Levätkää rauhassa, rakkaani.

• 13. helmik. 2011 at 4:36 PM

Loppiaisena tuli aika päästää pois kolme kaunista rottaani. Sigyn, joka oli minulle se kaikkein rakkain. Frida, Sigynin sisko ja ikivirkeä mummeli. Louhi, kaunis, kaunis pieni mustani.

Sigyn ja Frida olivat yhdessä jo aiemmin lopetetun siskonsa Blondin kanssa ensimmäiset rottani. Kiitos Sanzulle ja Fiurille näistä ihanista otuksista, joiden kanssa sain viettää vähän vaille 2 vuotta. Sigyn oli salamanmuotoisen laukkinsa kanssa varsin persoonallisen näköinen, ja luonteeltaan tämä likka olikin sitten jo jotain todella erikoista. Poikasena Sigyn hiukan kiusasikin siskojaan hakiessaan laumanjohtajan paikkaa, mutta tämän saatuaan mummelini johti laumaa hellästi ja päättäväisesti. Kun Seita-agoutini tuli laumaan 3 kk ikäisenä, löytyi tämä ensimmäisenä aamunaan nukkumassa Sigynin kyljestä. Kukaan ei edes yrittänyt haastaa mummeliani, joka oli ihmisillekin yhtä hellä ja ystävällinen kuin rotillekin. Sigynin omalaatuisimpiin tapoihin kuului korvien ja alahuulen lerputtaminen kun tyttöä rapsutettiin. Ja silityksiä vaadittiin tunkemalla häkkiin ojennetun käden alla. Silityksistä nautittiin täysillä, aina loppuun asti.




Tämän ihanan rotan vei lopulta kasvaimet mukanaan. Ensin niitä oli yksi pieni, joka ei kasvanut eikä muuttunut useisiin viikkoihin. Sitten tuli toinen, joka kasvoi jo agressiivisemmin. Ja lopulta oli aika päästää rakkaani pois.

Frida oli nuorempana hiukan arempi tapaus, todella sosiaalinen kuitenkin. Frida ei vain ollut kovin kiinnostunut ihmisistä ja nautiskeli omasta rauhastaan. Vanhetessaan tämä kuitenkin muuttui sosiaalisemmaksi ja oli monesti tunkemassa luukusta syliin ja olkapäälle, josta sitten oli päästävä tutkimaan muuta maailmaa. Fridan ei voinut koskaan edes kuvittelevan purevan ketään, kuten ei Sigyninkään. Frida lopetettiin keuko-ongelmien takia.




Louhikin oli oman tiensä kulkija. Mummeli ei paljoa muista välittänyt, joskus oli kausia, että tuota ei näkynyt kuin iltaruokinnan aikaan. Mutta paidansisus oli turvapaikka ja siellä oli hyvä olla ja nukkua. Ja vanhemmiten rapsutuksetkin alkoivat maistua ja niistä kiitettiin nuolemalla ja kirputtamalla sormia. Louhella oli ehkä kauneimmat silmät, mitä olen ikinä rotalla nähnyt. Tanjalle iso kiitos tästä kaunokaisesta. Louhi jouduttiin lopettamaan suolistokasvaimien ja puhjenneen kasvaimen/kystan takia.



Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa
Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin

Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

Vanhoja17

Elämä jatkuu, tavalla tai toisella

• 13. helmik. 2011 at 5:33 PM

Sigynin, Fridan ja Loitsun poismenon jälkeen tyttöjen häkki on tuntunut aivan liian tyhjältä. Mutta kaikkeen tottuu aikanaan. Muut tytöt ovat tosin olleet kovin huomionhakuisia lauman pienennyttyä, vaikka rapsuttavaa kättä vähän väistelläänkin. Etenkin Loitsu on alkanut ottaa kontaktia ja halunnut tulla syliin. Loru taas on oma adhd-itsensä ja tapittaa minua usein häkin luukkujen luona. Tyttö on selvästi varsin huomionkipeä, mutta ei tahdo pysyä kädessä eikä sylissä. Koko ajan kun pitää olla liikkeessä. Agilityyn tuo ei kuitenkaan taida sopia, kun ensimmäisellä yrittämällä tytöllä oli niin hirveä kiima että eteenpäin menon sijaan Loru keskittyi pörisemiseen.

Tuike on Sigynin ja muiden poistumisen jälkeen parturoimaan etutassujaan. Vielä se ei ainakaan ole levinnyt etujalkojen ulkopuolelle, mutta toisaalta toinen etujalka on suhteellisen karvattoman näköinen. Tuike on myös alkanut ottamaan hampailla kiinni jos häkkiin tulee jotain, oli se sitten sormi tai herkku. Toivottavasti tuo ei muutu näykkimiseksi tai puremiseksi. Loitsukin on ollut vähän huonokuntoisen oloinen, ja se melkein lopetettiin, mutta sitten mummeli koki ihmeparantumisen ja oli pitkään paremman näköinen. Nyt se on ollut pari päivää vähän huonompi, hengityksestä ja keuhkoista kuului sivuääniä, mutta tänään se oli taas pirteämpi. Että saas nyt nähdä.

Yritän hirveästi kirjoittaa näistä asioista, mutta sylissäni oleva Hiisi yrittää hankaloittaa asiaa parhaansa mukaan. Se kaipaa hirveästi huomiota ja rapsutuksia ja tunkee koko ajan itseään käteni alle rapsuteltavaksi. Siinä se sitten on todella tyytyväinen, täysin rento ja melkein nukahtaa. Jos sitten lopetan rapsuttamisen se lähtee hetken päästä liikkeelle ja kiipeilee päälläni, kunnes taas tunkee itseään rapsuteltavaksi. Niin ja välillä se käy pussaamassa minua.

Poikaosastolla kaikki on oikeastaan samalla tavoin kuin ennenkin. Pikkupojat ovat kasvaneet eivätkä siis todellakaan ole enää pieniä. Kelmi taitaa olla jo lähestymässä 800 grammaa ja on todella komea uros. Saas nyt kuitenkin nähdä että käytetäänkö sitä ollenkaan astutukseen tai siitokseen, nyt kun Tuike parturoi. Alkuun Tuikkeen parturointi meni laumanjohtajan eli Sigynin poistumisen piikkiin, mutta nyt... En tiedä.

Kävimme näyttelyssäkin, Porvoossa. Mutta sieltä ei oikein tullut menestystä. Tuike sai kyllä Muunnoksen Paras 2010-tittelin, mutta siihen se sitten jäikin. En tiedä olisiko Hiisi saanut saman tittelin jos olisin rekannut sen, mutta myöhäistä nyt. Hiisi ei tule enää näyttelyihin muuten kuin maskotiksi ja rapsuttelurotaksi. Kotiinpaluu Porvoosta oli vain varsin tapahtumarikas, sillä kävimme lumipenkassakin. Mutta pääsimme lopulta kunnialla kotiin.

Nyt seuraavaksi sitten odotamme onko Danae viimein kantavana, sillä se vaihdettiin n. 10 päivää sitten toiselle urokselle. Ja kohta saamme lauman uusimman jäsenenkin kotiin. Se on pikkuinen dumbo-vauva. Joten, sitä odottellessa, elämä jatkuu

Vanhoja15

Päivitystä

• 13. marrask. 2010 at 5:52 PM

Puoli vuotta on hujahtanut ohi niin että sitä tuskin huomasi. Rottarintamalla taas on sitten kuitenkin sattunut ja tapahtunut.

Noppa kuoli kolmen kuukauden iässä. Syytä ei tiedetä, sillä poika löytyi yhtenä aamuna kesäkuun puolivälissä kuolleena poikien häkissä. Pojan kunnosta päätellen Noppa oli kuollut n. 3-4 tuntia aiemmin.

Nopan kuoleman jälkeen poikalaumaan tuli juhannuksen jälkeen kaksi poikaa Ratsian-rottalasta. Ratsian Ylitse Muiden on kuvankaunis amber badger, jolle kuitenkin ilmestyi n. kk laumaan saapumisen jälkeen pojan häntään ilmestyi knikki, tai oikeastaan kahden nikaman yhteenluutuma/lukko, joka estää pojan näyttelyttämisen. Luulen syynä olevan sen että joku isommista pojista, luultavasti Peikko, astui pojan hännälle aiheuttaen murtuman  hännässä. Pojan kotinimeksi tuli Argos. Toinen samalla reissulla kotiutunut rotta oli Ratsian Zippandale, pikkuinen silver mink badger. Poika, joka sai nimekseen Ajax, oli ollut ainoa poika kahdeksan vauvan poikueesta. Ei siis mikään ihme että poika oli varsin pienikokoinen. Kolmantena, pienenä yllätyksenä, mukaan tarttui Ratsian Vauhdin Hurmaa. Joka kuitenkin asui luonani vain viikon.

Tässä välissä Lurjus oli ehtinyt muuttaa Ignatan luo pariksi viikoksi. Mutta Lurjus ei tullut toimeen sen kaveriksi hankitun Häiriön kanssa, joten totesimme, että olisi parempi jos Lurjus asuisi minun luonani, ja Sannalta saamani Vauhdin Hurma, eli Omppu, päätyi sitten Häiriön kaveriksi. Joten viikko sen jälkeen kun Omppu, minun luonani Ikaros, oli saapunut Turkuun, se lähti Ignatan luo ja Lurjus palautui minulle.

Nopan lisäksi oli kuitenkin kuollut muitakin rottia.  Rakkaat Blondi ja Seita oli jouduttiin lopettamaan kesäkuun alussa akuutin hengitystieinfektion takia. Tytöt säikäyttivät minut niin pahoilla hengitysongelmilla, että lopetus oli ainoa vaihtoehto. Ja mitä nopeammin tytöt saatiin kärsimästä, sitä parempi.

Toisaalta sitten kesällä oli mukaviakin tapahtumia kuten se, kun sain Tuikkeen emon ja tämän toisen poikueen luokseni hoitoon. Mikä voisi piristää paremmin kuin kuusi vilkasta, mustaa rotanpoikasta? Ekana iltana tosin Tuikkeen emo Vorja protestoi käsittelyäni ja tikkaasi  minua sormeen. Tuon jälkeen olimme tosin ystäviä ja Vorja antoi minun ilman ongelmia käsitellä poikasiaan ja itseään. Ja ne poikaset taas? Ne olivat varsinaisia vimpuloita ja luokseni jäi niistä yksi musta neitokainen, joka virallisen nimensä Jesanan ohella tunnistaa nimen Danae. Danaen näyttelyura on alkanut varsin lupaavasti, vaikka tähtiä ei olekaan vielä tullut. L1siä ja luokkavoittoja sen sijaan kyllä. Danae on kanssa varsinainen adhd-tapaus joka on juossut muutaman kerran agilityradallakin. Pari ekaa kilpailua menivät vähän niin ja näin, 30 sekuntiin juosten, mutta viime kilpailussa Liedossa neiti juoksi toiseksi n. 21 sekunnin ajalla. Nyt neiti on parhaimmillaan astutettavana. Saas nähdä millaisia pikkurottia sieltä sitten tulee.

Niin ja Myrtti. Myrtti lähti lopulta Kosken Tanjan luo pienempään laumaan, jossa neidistä tuli rauhallisempi ja seurallisempi pieni otus. Myrtti kuitenkin jouduttiin lopettamaan mycoplasman takia viikkoa ennenkuin se oli tarkoitus astuttaa.

Elokuussa oli sitten syksyn ensimmäinen näyttely, jossa Hiisi ja Ajax pääsivät esiintymään. Hiisi menestyi ollen pet-urosten ROP3.  Danae oli ensimmäisessä Agility-kisassaan ja kotiin päätyivät myös cinnamon irish-poika Ratsian Årkesteri ja black irish-poika Pitch Black. Ensimmäinen sai kotiin tultuaan nimen Castor ja jälkimmäinen nimen Eros. Tuike ei ollut mukana tässä näyttelyssä, sillä tyttö oli saanut reilua viikkoa aikaisemmin ensimmäisen poikueensa. Poikasten saapuminen tuntui keikauttavan tytön hetkeksi pois raiteiltaan, sillä Tuike parturoi ensimmäisen viikon ajan, mutta lopetti sitten. Tuikkeella myös tukkeutui yksi nisistä, joka sitten jouduttiin puhkaisemaan. Tästä huolimatta Tuike huolehti ensiluokkaisesti kaikista poikasistaan. Tuike  on sen jälkeen muuttunut todella kiltiksi ja ihanaksi pieneksi rotaksi, joka rakastaa huomiota. Tuike hoiti poikasiaan naapurissa, kasvattajansa Tiinan luona, ja sieltä tuli kotiin Tuikkeen poika Kelmi, virallisesti Gilead. Kelmi seuraa tiukasti Peikon ja Hiiden viitoittamaa tietä ja painaa jo yli puoli kiloa...

Peikon kohdalla sitten kävi kuitenkin astetta ikävämmin. Peikko nimittäin sai vatsaansa haavan jota alkoi ylihoitamaan. Tämä ylihoitaminen tuntui muuttuvan parturoinniksi, joka kuitenkin loppui hetkeksi pojan saatua Stronghold-kuurin. Mutta Peikko sai kuitenkin uuden haavan vatsaansa (purema) ja parturointi ja ylihoitaminen alkoivat uudestaan. Lopulta kun vatsan haava-alue oli todella suuri ja iho joka ei saanut parantua rauhassa tulehtui, ei ollut jäljellä kuin yksi vaihtoehto. Joten surullisin mielin jouduin luopumaan kilteimmästä uroksesta ikinä, omasta pläskistäni, Peikosta. Poikaa on vieläkin ikävä.

Peikon veli Hiisi onneksi on yhä voimissaan ja aivan uskomattoman hieno poika. Hiisi on menestynyt hyvin virallisissa saaden itselleen luokkavoittoja ja laatuykkösiä. Hausjärven näyttelyn pet-luokassa Hiisi sai kuitenkin hylätyn painonsa takia. Hiiden paino siis keikkuu siinä 800 gramman pinnassa. Mutta ei Hiisi lihava ole. Se on iso uros, pituus on mitattuna kuonosta hännänpäähän yli 53 cm.

Viimeisin näyttely oli kuitenkin Liedossa, jossa Tuikkeesta valmistui FinCh. Pet-luokassa sekä Tuike että Eros saivat Kumat. Eros ja Danae onnistuivat saamaan kumat myös Hausjärvellä. Pitää varmaan harkita Eroksen ja Hiiden rekisteröimistä, sen verran hienosti nuo ovat menestyneet.

Tyttölaumassakin on kuitenkin ollut muutoksia. Freya lopetettiin pari päivää Peikon jälkeen. Tyttö oli pidempään osoittanut kipuilua ja lopetuksen jälkeen Freyalta löydettiin kaksi isoa kasvainta. Siis todella isoa. Haltikin lopetettiin kun tämän silmätulehdus tuntui kroonistuvan eikä baytril-kuurikaan auttanut. Käytin tytön kolmannen kerran eläinlääkärissä tuon silmätulehduksen takia. Eläinlääkäri, joka ei ollut ns. oma eläinlääkärimme, epäili vammaa silmässä tai silmänpainetautia. Joka tapauksessa Haltin silmänympärystö  turposi sen verran että en päässyt edes tutkimaan silmää, saatikka lääkitsemään sitä. Joten Halti on nyt muiden seurana paremmilla juustomailla.

Haltin kuoleman jälkeen tyttölaumaan kuitenkin saapui pikkuinen champagne capped/bareback-tyttö Loru (Lost and Found). Pikkuinen rakastaa huomiota vaikka piippailee käteen otettaessa. Loru on kuitenkin nuoresta iästään huolimatta jo isompi kuin nakutyttö Kirke. Kirke on jo yli 4 kk ja painaa vasta jonkun 215 grammaa. Kirke saikin heti saapuessaan lempinimen Piiperöinen. Ja vaikka pikkuinen olikin aluksi hiukan ujo, on Kirkestä kasvanut itsevarma pieni otus joka varastaa itseään isomman juustonviipaleen itsevarmasti kädessäni olevalta voileivältä. Eikä ole kovin paljoa mukavampia asioita kuin pieni nakurotta joka käpertyy paidan sisään nukkumaan. Pikkuinen rääpäleeni. <3 Loru oli muuten pakko saada kotiin siinä vaiheessa kun neiti kiipeää ensitapaamisella kaulaliinaa ylös pussaamaan huulille.

Nyt seuraavaksi sitten odotellaan miten Danaen astutuksen käy, että tuleeko sieltä vauvoja vai ei. Ja miten käy Tuikkeen, Kelmin, Hiiden ja Eroksen Messukeskuksen Juhlanäyttelyssä. Sigynin ja Fridan kuntoa seuraan silmä tarkkana, sillä Sigynillä on kasvain munasarjoissa ja Frida rohisee todella pahasti. Toivottavasti tytöt saavat silti elää vielä jonkin aikaa.

Vanhoja14

Huolia ja kuvia

• 16. toukok. 2010 at 7:05 PM

Tähän kevääseen tuntuu mahtuvan paljon kaikenlaista. Sekä hyvää että pahaa. Pojat kasvavat silmissä, ja etenkin Peikko ja Hiisi tuntuvat tavoittelevan kilon maagista rajaa. Peikko oli tämän päivän punnituksessa jo yli puoli kiloa eikä tuo ole vielä edes 3 kuukauden ikäinen! Pitää varmaan vähän varoa ettei tuo pääse lihomaan... Hiisi tulee tiukasti perässä ja oli tänään jo 475 g ja Noppa parin kuukauden iällään pysyy kisassa tiukasti kiinni ja painaa jo yli 420 g... Ignatan Lurjus taas on kevyt poika ja painaa kai tällä hetkellä vähemmän kuin Noppa vaikka viime viikon punnituksessa ne painoivat saman verran. Uusin tulokas Tiera taas on vielä kevyt ja hoikka poika, mutta kyllä sekin siitä kasvaa.

Tyttölaumassa taas on sitten niitä ongelmia ja huolia. Seita on oppinut avaamaan häkin luukut ja Halti on heti kärppänä (tai minkkinä, heh) karkuteillä. Eikä se ole useinkaan yksin karussa vaan siellä on aina joku muukin mukana. Seuralainen vain vaihtelee. Seita kanssa on alkanut jyrsimään vessan seiniä. Syytä tähän en ole vielä keksinyt, enkä kyllä myöskään tapaa jolla saisin Seidan lopettamaan. Seita on kuitenkin pienimpiä murheistani ja luukutkin saa pysymään kiinni kun laittaa niihin nipsut tai tuollaiset hakaset.

Suurin huoleni on Myrtti. Myrtti oli minulle tullessaan varsin arka ja vähän käsitellyn oloinen. Se kuitenkin kesyyntyi ja Haltin tullessa se alkoi kasvaakin. Nyt sen kasvu on kuitenkin pysähtynyt ja Myrtti painaa enää alta 300 grammaa. Halti painaa reilusti yli tuon. Mutta ei Myrtin paino ole huolenaiheenani, vaan Myrtin käytös. Myrtti on nimittäin alkanut näykkiä. Ja välistä se suorastaan puree. Tähän asti se on näykkinyt ja purrut pelkästään häkissä ja vain jos sitä on yrittänyt koskea. Mutta nyt sitä ei voi välistä nostaa ilman että Myrtti kiljuu kuin sitä yrittäisi ottaa hengiltä ja se yrittää päästä karkuun. Lisäksi se tuossa viikko sitten nappasi sormesta kiinni kun se oli sylissäni paidan alla. Olin silitellyt sitä jo jonkin aikaa ja Myrtti raksuttelikin tyytyväisenä ja taisi tuo nukkuakin hetken. Mutta sitten yhtäkkiä, ilman ennakkovaroitusta se nappaa kiinni sormesta. Kun saan sormeni irti Myrtti painautuu taaksepäin suu auki ja hampaitaan esitellen.

Toinen tapaus sattui tänään kun aioin silittää ylimmän tason mökin katolla köllöttelevää Sigyniä. Myrtti oli mökissä ja kun ojensin käteni Sigyniä kohti niin Myrtti syöksyy mökistä ja puree kättäni. Osoitin Myrttiä sormellani ja Myrtti nousi takajaloilleen uhitellen minulle ja esitellen taas hampaitaan. Tätä takajaloilleen nousua ja uhittelua sekä hampaiden esittelyä on ollut aiemminkin kun Myrtti on näykännyt. Mutta aiemmin Myrtin puremiseen on ollut edes jonkinlainen syy tai peruste, nyt ei ollut. Kun sitten jätin Myrtin huomiotta ja silittelin muita paikalle tulleita rottia ojentaa Myrtti päänsä mökistä ja tulee jopa puoliksi ulos mökistä - ja nappaa minua sormesta ja yrittää vetää sormeni mökkiin. En usko että Myrtti voi luulla sormeani herkuksi, koska tuo oli varsin päättäväisen oloista puremista ja kiskomista. Ja tosiaan kun vielä rapsuttelin muita rottiani.

Joten, tuo käytös on varsin hämmentävää. Tuota kiljumista ja pakoon pyrkimistä olen nähnyt aiemmin Louhella, mutta Louhi antaa jo varsin hyvin kiinni, ainakin niin kauan kuin olen varovainen Louhea nostaessani. Ja Louhi viihtyy jo varsin hyvin sylissäkin, eikä tee enää hätäkakkojakaan. Olen ylpeä Louhesta. Tein sittenkin oikein sen kanssa.

Ai niin, Tiera. Toin tuossa viikko sitten kotiin ensimmäisen ns. kummajaiseni. Tiera on Cattiksen kasvatteja ja nakurotta. Se ei kuitenkaan ole ihan täysin karvaton, vaan Tieraa peittää ohut ja sametinpehmeä nukka. Kaunisrunkoinen ja kaunispäinen pieni otus jolla on valtavan suuret silmät ja korvat. Tieran virallinen nimi on muuten Nuorisopappi. Heh.

Vanhoja13

tervetuloa ja hyvää matkaa

• 1. toukok. 2010 at 3:33 PM

En ole päivittänyt tätä koko keväänä. Ja sinä aikana on tapahtunut todella paljon. Olen käynyt näyttelyssä rottieni kanssa, toivotellut laumaani uusia jäseniä, hyvästellyt mm. Riisi-mummun ja kasvattanut ensimmäisen poikueeni.

Eli...

Tammikuun lopussa oli Lempäälässä rottanäyttely josta Riisi lähti lopetettavaksi ja Taika astutettavaksi. Sieltä tarttui myös mukaan sijoitusrotta joka sai nimen Myrtti. Ensimmäinen rex-rottani sitä paitsi, todella kaunis pieni amber hooded.  Paria viikkoa myöhemmin oli Porvoossa toinen rottanäyttely josta sain Haltin, pienen rex minkkini. Riisi lopetettiin äkillisesti ilmaantuneen ja agressiivisesti kasvaneen ja ilmeisesti malignin kasvaimen takia. Lisäksi Riisillä oli hengitysongelmia.

Porvoon näyttelyn jälkeen Halti ja Myrtti totuttelivat laumaani ja lauma pikkuisiin. Mutta Porvoon näyttelyn jälkeen Taikakin palasi kotiin jossa synnytti pari päivää myöhemmin 15 rotanpoikasta joista karsin kolmen päivän ikäisinä kolme pois. Ja löysin neljännen kuolleena ja puoliksi syötynä. Noissa poikasissa oli 6 poikaa ja 5 tyttöä joista kasvoi kilttejä riiviöitä. Noista pidin itselläni kaksi poikaa joista sitten tuli Peikko ja Hiisi.

Poikasten ollessa n. 3 viikon ikäisiä oli Littoisissa näyttely joihin Haltikin lähti mukaan. Muutamaa päivää ennen tätä näyttelyä oli laumaan saapunut pieni russian blue-tyttö joka sai nimen Tuike. Halti oli juuri ennen näyttelyä lopettanut silmätippa-kuurinsa jonka eläinlääkäri oli tälle määrännyt. Mutta ei tuo pidemmän päälle toiminut, Haltilla on yhä silmätulehdus ja uusi eläinlääkärireissu taitaa olla edessä. Tai sitten puhelu eläinlääkärille. Littoisista kuitenkin tuli matkaan pieni cinnamon-tyttö, Muratti.

Muratti kuitenkin lopetettiin viikko sitten pahan hengitystieinfektion, rohinan ja kunnon romahtamisen takia. Tein kevätsiivouksen ja avasin takaoven heittääkseni matot ulos ja tuulettaakseni hiukan kun ulkona oli lämmin kevätpäivä. Ilmeisesti kuitenkin Muratti onnistui vilustumaan ja alkoi seuraavana päivänä rohista todella pahasti. Viikossa kunto romahti niin että pikku-Muratti lopetettiin 3 kk iässä.

Viimeisin näyttely oli Helsingin Messukeskuksessa, jossa oli SKeYn Grand Gala. Pieni Tuike oli virallisen GG-luokan ROP2, paras juniori, paras sileiden juniori ja voittipa tuo luokkansakin. Sunnuntain Pet-luokissa ei tullut ihan noin uskomatonta menestystä, mutta jokainen mukaan ilmoitettu (Murattia lukuunottamatta, tämä oli jo lopetettu) sai jonkin palkinnon tai kunniamaininnan.  Niin, ja Peikon ja Hiiden kaveriksi tarttui matkaan Knockout's-poika Noppa joka on ensimmäinen cappedini.

Ja jotta rotta-määräni ei varmasti vähenisi sain hoitooni erään husky-pojan joka ei kuitenkaan ole omani vaan ihan hoitorotta. Pojan nimi on Lurjus ja väri on jotain bluen, minkin tai russian bluen väriltä. Tarkkaa väri on vaikea sanoa kun poika on jo huskyttunut niin paljon. Nyt sitten etsin tuolle Lurjus-pojulle kaveria Ignatan nimissä. Mutta siihen asti kun kaveri löytyy asuu Lurjus minun luonani. Onneksi tuo sopeutui hyvin poikieni seuraan ja Peikko, Hiisi ja Noppa ottivat tuon hyvin vastaan.

Mutta ei elämä pelkkää ruusuilla tanssimista ollut. Tai onhan se, niissä kun on piikkejä. Haltin silmätulehdus ei tahdo parantua millään. Välillä tilanne on parempi, mutta se tulehdus ei vain hellitä. Myrttiä purtiin juuri ennen sen näyttelyä virtsanystyyn ja Freyaa nisän viereen. Onneksi molemmat paranivat hyvin. Tuikkeen tilanne ei ollutkaan niin hyvä kun sitä purtiin myöskin virtsanystyyn. Sen haava-alue tulehtui ja virtsanysty paisui n. 10 kertaa tavallisen kokoiseksi. Joten ei muuta kuin rotta eläinlääkäriin ja antibioottikuurille. Ja sitten olen löytänyt laumasta kolme rohisijaa. Blondi, Noita ja Loitsu rohisevat kaikki satunnaisesti. Tähän mennessä olen kuullut Noidan ja Loitsun rohisevan kerran ja Blondin kahdesti. Joten tilanteen tarkkailu jatkuu. Toivottavasti rohina ei lisäänny vaan saan pitää tyttöni luonani vielä pitkään.

Vanhoja12

Nuku hyvin Gaia (4.6.2009 - 15.11.2009)

• 15. marrask. 2009 at 11:38 AM

Tätä merkintää on raskas tehdä. Yksi ensimmäisistä rotistani, Broadway, tuttavallisemmin Gaia, on lopetettu. Gaialla oli vatsassa useita kasvaimia ja/tai paiseita, vatsa oli pingottunut ja kipeä. Lopussa Gaia piippaili pelkästään siitäkin kun häntä hellästi silitteli. Itselläni on syyllisyydentunteita ja huono omatunto koska en huomannut Gaian kipuja aiemmin. Mietin kyllä kasvaimen mahdollisuutta, mutta koska kyseessä oli kuitenkin nuori eläin, en uskonut kyseessä olevan akuutin vaivan.

Gaia oli aivan ihana eläin, seurallinen, sosiaalinen, kiltti ja utelias. Neiti oli aina ensimmäisten joukossa häkin ovella jos vaikka toisin jotain nameja tai pelkästään rapsuteltavana. Ehdit elää vain 5 kk kanssamme, mutta elät pidempään muistoissani.

Anna anteeksi kultaseni. Nuku hyvin.

Oli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri ja lohduton,
mut tiedän - sun hyvä olla nyt on..

R.I.P Broadway, Gaia. 4.6.2009 - 15.11.2009

Vanhoja11

Olipa toisenkin kerran näyttely...

• 15. marrask. 2009 at 11:25 AM

 

Ja tällä kertaa Liedossa, Lounais-Suomen Kesyrotta- ja Gerbiiliyhdistyksen järjestämä talvinäyttely. Paikalla ei yhtä paljon rottia tai populaa kuin pari viikkoa sitten Vantaalla Lemmikkimessujen yhteydessä järjestetyssä Suomen Kesyrottayhdistyksen Juhlanäyttelyssä, mutta ihan kiitettävästi silti. Tällä kertaa olin ilmoittanut etukäteen mukaan Sigynin Pet-luokkaan , ja Seidan ja Freyan sekä viralliseen että pettiin. Otin mukaan jälki-ilmoituksella myös Louhen pettiin ja Gaian maskotiksi. Saattaa olla, että perästä kuuluu Gaian kohdalla, mutta se lienee vain elämää ja siitä myöhemmin lisää omassa merkinnässä.

Virallisten tuomarina oli Gail Adams ja petissä naaraita tuomaroi Tellu Sonne.

Joten päivän lopputulos oli petin osalta se, että Sigynillä on 3 A-arvostelua, samoin kuin Seidalla. Pitää ilmeisesti sitten käyttää tyttöjä jatkossakin näyttelyssä, noilla kun on mahdollisuus valmistua SilverPeteiksi tulevaisuudessa. Päivän varsinainen yllätys oli kuitenkin se, että Seita paitsi voitti luokkansa eli jätti taakseen monta hienoa agoutia, sekä naaraita että uroksia joista moni oli championi ja moninkertainenkin championi sekä NCh (Nordisk Champion). Ja lisäksi meidän pieni keittiönkaappirottamme, josta ihmiset olivat sitä mieltä, että lopettaa tuommoinen pitäisi meni ja voitti ROP 3:sen! Siis sileäkarvaisten rottien kolmanneksi paras kaikista uroksista ja naaraista! Seidan taustoista siis sen verran, että tuon tytön äiti karkasi häkistään ja synnytti poikaset keittiönkaapin alle. Tässä vaiheessa ollut siis karkuteillä 3 viikkoa. Mutta kun nämä poikaset olivat 3 viikkoa löysivät Fiuri, Seidan äidin omistaja ja pari muuta Seidan siskoineen keittiönkaapin alta, eli toisen poikueen, ja vielä vastasyntyneinä. Fiuri pelasti poikaset ja ruokki niitä käsin kunnes löysi niille sijaisemon. Monet olivat sitä mieltä, että on järjetöntä alkaa ruokkia käsin vastasyntyneitä poikasia, mutta Fiuri kuitenkin pelasti nämä poikaset ja nyt ne ovat saaneet odottamatonta menestystä näyttelyissäkin! Puhumattakaan siitä, että Seita on aivan ihana lemmikkirotta. ;)

Lisäksi Freya sai virallisista yhden tähden sekä peteistä kuman päivän piippaaja. Seita sai myös Kuman Käteen sopiva. Joten loppujen lopuksi, varsin hyvä näyttelypäivä. Kotiin vain saavuin yhtä rottaa köyhempänä.

Vanhoja10

Vantaalla järjestettiin Lemmikkimessut 31.10-1.11.2009. Lauantaina 31.10 oli Myyrmäkihalliin järjestetty Suomen Kesyrottayhdistyksen Juhlanäyttelyn viralliset luokat ja sunnuntaina 1.11 oli sitten lemmikki- eli Pet-luokkien vuoro. Lauantaina oli paikalla kaksi tuomaria Briteistä, nimittäin Melanie Goulder ja Sheila Sowter. Minä olin päättänyt lähteä messuille ja näyttelyttämään omia rottiani, vaikka hiukan epäröinkin ketä ilmoittaa mukaan. Lopulta päätin napata matkaani Sigynin, Seidan, Freyan ja Blondin. Ilmoitin kaikki molempiin lauantain virallisiin luokkiin ja sunnuntain naaras-luokkiin, joiden tuomareina olivat Elina Karttunen ja Anu Rosti. Uroksilla oli eri tuomarit, ja lisäksi agilityä tuomaroivat eri ihmiset sekä lauantaina että sunnuntaina. Agiin ilmoitin Blondin lauantaina, varsin surkein tuloksin. Blondi nimittäin jumahti täysin tunneliin, jossa sitten toisella kierroksella Blondi istahti pesemään itseään siihen asti että ajan ilmoitettiin kuluneen umpeen. Mutta, saatiinpahan sentään kunniamaininta (kuma) tunnelipysähdyksestä ja palkintona Heurekan rotta-fikkari. Sunnuntaina Blondia ohjasi toinen ihminen, mutta samaan tunneliin neiti pysähtyi kaikesta huolimatta, että tässä taitaa sitten olla meidän agility-uramme... XD

Joten lauantaina keräsimme varsin kiitettävän kasan laatupalkintoja, enimmäkseen ykkösiä ja yhden kakkosen. Lopputulos on, että tästä hyvästä minun täytyy rekisteröidä rottiani. :D Freyan luokkavoitto oli todella kiva yllätys.

Lisäksi kotiintuomisina oli 4 kpl kunniamainintoja sekä erikoispalkitojakin. Sigyn sai Anulta EPn sympaattisuudesta, Blondi sai Kuman sekä Anulta että Elinalta ja Seitakin kai molemmilta tuomareilta. Joten rusettien lisäksi oli kotiintuomisina kasa herkkuja sekä heinää. Kiitos SKEYn spondorille Best Friendille palkinnoista! Ainoa pettymys päivässä oli Freyan saama hylätty. Ilmeisesti neiti oli herätetty päiväuniltaan ja oli sitten hengittänyt hieman raskaammin yllättyneenä herätyksestään. No, näyttelyitä tulee ja näyttelyitä menee ja kokonaisuudessaan Lemmikkimessut ja Juhlanäyttely olivat kiva kokemus. Lisää näistä seuraavassa merkinnässä.

***

Onnen sirpaleita

• 15. marrask. 2009 at 10:53 AM

Vuorossa sitten toinen merkintä Lemmikkimessuista. Tämä kuitenkaan ei ole suoranaisesti itse messuista, vaan yleisesti rotistani, siksi erillisessä merkinnässä.

Mutta, kuten äsken kirjoitin, otin mukaan Helsinkiin Sigynin, Seidan, Freyan ja Blondin. Matkustimme junalla perjantaina Turusta Helsinkiin ja palasimme sitten maanantaina kaksi kertaa isommilla matkalaukuilla ja henkilömäärälläkin. Junamatka meni taas kerran hyvin, Freya nukkui lähes koko matkan paitani sisällä, ressukka kun ei ole aiemmin junassa ollut ja pelkäsi etenkin tunneleita. Ensimmäinen tunneli nimittäin sai tytön syöksymään paitani sisään kuin paraskin hävittäjä. Sigyn ja Blondi sentään malttoivat nukkua koko matkan boksissaan, Seita taas oli pakko passittaa Salon kohdalla takaisin boksiin kun neiti sai päähänsä alkaa riekkua pitkin ja poikin.

Helsingissä sitten odottelimme hetken Fiuria joka oli tullut meitä vastaan ja matkasimme Fiurin luo, jossa oli tarkoitus oleskella Lemmikkimessuilta jäävä aika. Perjantaina sitten pesimme rottia näyttelyä varten, sekä minun omani, että Fiurin otukset. Fiuri oli ilmoittanut lauantain luokkiin Seidan siskot Ainon ja Vienon ja sunnuntaille Maisa-Hiiren, joka on nimestään huolimatta täysiverinen rotta. Pestessä oli hauska huomata että Seidalla ja Blondilla oli kiima meneillään ja tytöt pöristelivät varsin huvittavasti kun heitä pesi. Ja Blondi tuntui jopa nauttivan lämpimästä vedetä ja kellui Fiurin käden päällä. Seidasta taas saatiin todella hauska pöristelyvideo ja Freyasta hienoja pesukuvia. Ehkä niitä päätyy joskus tännekin asti.

Lauantaina sitten oli aikainen herätys ja rotat pakattiin vauhdilla näyttelybokseihin. Näyttelypaikalla eli Myyrmäkihallissa oli sitten hälinää kerrakseen ja ihmeteltävää niin rotille kuin ihmisillekin. Minä olin ottanut mukaan rotanvaljaat ja kuljettelin sitten jokaista mukaan ottamaani rottaa pitkin hallia sen mukaan ketä ei ollut arvosteluvuorossa. Sain vastata useisiin kysymyksiin, kuten pysyykö tuo valjaissa? tai pureeko se? tai saako sitä silittää? Joten toimin osaltani valistajana kertoillessani ihmisille kesyrotista ja antamalla ihmisten silitellä kilttejä, pilalle hemmoteltuja sylirottiani. Tuntuivat kuitenkin tykkäävän otuksistani. :D Ja tottakai, lauantain tärkein asia. Kävin hakemassa aiemman sopimuksen mukaan varaamani Taika-vauvan. Taika on viralliselta nimeltään Vagabond's Fresh N' Funky. Taian löysin Vagabond'sin nettisivujen kautta ja ihastuin tyttöön heti. Mutta koska Taika oli silloin vasta 3 viikkoinen poikanen, piti minun odottaa. No, sillä välin eksyin myös paikalliseen lemmikkiliikkeeseen ja viikkoa ennen Taian saapumista tuli kotiini, häkkiini, laumaani ja sydämeeni myös Loitsu, läikikäs pieni rotanpoikanen. Loitsulla ei ole virallista nimeä eikä edes kunnollista kuviota, sillä tyttö on husky striped missmarked. Joten yhtenäisen selkäviivan sijaan tytöllä on päässä kaksi mustaa länttiä, selässä yksi ja vielä takapuolen päällä yksi soikea läntti. Tällä hetkellä nuo mustat läntit ovat jo vaalenemassa hyvää vauhtia, joten voi olla että joulun jälkeen minulla onkin jo ihan valkoinen rotta...

Mutta näyttelylauantaina sain kuitenkin käsiini kauan odottamani Taian, joka on osoittautunut aivan ihanaksi tapaukseksi. Tuolloin lauantaina tyttö oli vielä aivan pieni, vauvanpehmeä ja vauvantuoksuinen. Mutta Taika ei ollut ainoa joka tarttui matkaan tuolloin lauantaina, vaan Tanja Koskelta tarttui mukaan 3,5 kk ikäinen Louhi eli Karkkipäivä. Musta berkshire-kuvioinen neiti oli aivan hurmaava, hiukan arka vielä tuolloin. Nyt tyttö on jo paljon rohkaistuneempi ja utelias sen suhteen mitä teen. Uskaltaa jopa kipittää itse olkapäälleni.

Itse messuiltakin tarttui mukaan yhtä sun toista tarpeellista rotille mutta myös erittäin suuri väsymys, sillä kotiin päästyämme kaaduimme Fiurin kanssa nukkumaan jo puoli yhdeksältä. Sunnuntain herätys oli sitten aivan yhtä aikainen kuin lauantainkin, mutta päivästä tuli kuitenkin paljon rauhallisempi. Kuljeskelin yhä pitkin messuja rottien kanssa ja ihmettelin agilityäkin ja keräilin ilmaisnäytteitä. Ja tietenkin, sain itselleni Nannalta Noidan, joka tuntee myös nimen Voodoo Princess. Noita on 5 kk naarasrotta, pikimusta, joka siirrettiin pois jalostuksesta siskonsa parturoinnin takia. Parturointi on siis rotassa vika jolloin rotta nyppii itseltään tai muilta rotilta karvoja. Parturointia yritetään pitää poissa jalostuksesta.

Maanantaina sitten lähdimme kotiin, mutta kolmen ylimääräisen rotan sijasta minulla oli bokseissani neljä ylimääräistä otusta. Nimittäin, Fiuri oli saanut luokseen kolmea viikkoa aiemmin joukon eräänlaisia rescue-rottia. 7 rottaa lopetettiin saman tien, mutta 4 jäi Fiurin huomiin. Näistä yksi lopetettiin viikkoa myöhemmin, joten Fiurille jäi 3 rottaa, noin vuoden, puolentoista ikäisiä kaikki. Mutta minä kun tulin Fiurin luo ihastuin Riisiksi nimettyyn mummeliin, aivan valkoiseen ja pehmoiseen huskyyn. Ja Riisikin tuntui pitävän minusta, sillä sunnuntaina tämä mummeli sukelsi paitani sisään ja jäi sinne nukkumaan. Joten maanantaina sitten löysin Riisin yhdestä kuljetusboksistani ja niin Riisi sitten matkusti mukanani Turkuun. Myöhemmin samalla viikolla pesin Riisin ja melkein purskahdin itkuun kun näin tämän ihanan, kiltin ja hellän mummelin varsinaisen kunnon. Laiha, pieni RIisi oli aivan arvilla ja vanhoilla haavoilla. Puolet turkista puuttui arpikudoksen takia ja turkki joka tällä oli oli uutta, vauvanpehmeää ja hentoa. Riisi on ilmeisesti saanut kokea jotain kamalaa, mutta nyt se on onneksi jo paremmassa kunnossa, turkki vahvistuu ja mummu lihoo joka päivä. Ja arvetkaan eivät näy enää yhtä pahasti kuin Riisin tullessa.

Joten, tällä hetkellä minulla on 11 rottaa.

Vanhoja9

Hengitystieinfektio

• 29. syysk. 2009 at 6:57 PM

Seita sai yhtäkkiä eilen illalla pahoja hengitysvaikeuksia. Hengitys alkoi vinkua ja Seita kuulosti välillä maukuvalta kissalta ja Seita ilmiselvästi välistä kamppaili saadakseen vedettyä henkeä. Tilanne kuitenkin helpotti vähitellen hieman, mutta Seidan hengitys oli yhä kuuluvaa ja näkyvää. Laitoin sitten Seidan ja Solveigin yöksi dunaan ja aamulla soitin eläinlääkärille ja saimme ajan klo 13.30 eläinlääkäriasema PetVetiin. Seitaa hoiti eläinlääkäri Maija Hagman ja noin yleisesti ottaen jätti PetVet hyvän jälkifiiliksen.

Tässä Seidan epikriisi:

Käynnin syy/DiagnoosI: Hengitystieinfektio, mykoplasma-epäily.

Seita oli eilen alkanut hengittää todella äänekkäästi lähes naukuen. Välillä hengittää hyvin hitaasti ja raskaasti, välillä tiheästi ja pinnallisesti. On syönyt ja juonut. Eilen myös rääkäisi pari kertaa syliin nostettaessa. Muut rotat ok, tosin Blondi (eli Solveig) oli myös kerran hengittänyt naukaisten.

Seitan yleistutkimuksessa ei äänekästä hengitystä lukuun ottamatta ollut poikkeavaa. Ei kuumetta, kieli vaaleanpunainen. Paino 420 grammaa.

Blondi: Kaikki ok, ei kuumetta. Paino 360 grammaa.

Todennäköisin syy Seitan oireisiin on mycoplasma-infektio. Hoidoksi aloitetaan Baytril-antibioottikuuri. Anna puolikas ruiskullinen suun kautta (0,5 ml) aamuin illoin yhteensä 10 vrk ajan, eli 1 ruisku per päivä. Pidä rotta eristettynä muista, lämpimässä, vedottomassa paikassa. Jos Blondillekin tulee enemmän oireita, tai Seitan oireet pahenevat/eivät mene ohi, ota  yhteyttä.

Että tällaista. Seita on tähän mennessä saanut jo ensimmäisen lääkeannoksensa Baytriliä ja ilmeestä päätellen reaktio oli Hyi Vittu! Eli pahaa oli. No, nyt neiti saa kaikkia herkkuja lääkkeen palanpainikkeeksi ja annan vielä iltaruuaksi herkkuja, ihan vain jotta dunassa oleminen ei neitejä ala vituttaa. Huomenna aamulääkityksen jälkeen kuuntelen keuhkot ja jos Seita ei muuten vaikuta olevan tavallista huonommassa kunnossa, saatan mitä luultavimmin siirtää Seidan ja Solveigin takaisin häkkiin muiden seuraksi.

Mutta tietenkin persauksissa on pelko siitä, että Baytril ei auta. Harvemmin mycoon mikään auttaakaan, ja siinä tapauksessa Seita pääsee tapaamaan Sigynin, Solveigin ja Sigfridin äitiä Pöppistä Sateenkaarisillan toiselle puolelle ja syömään taivaallisia juustoja rottien taivaaseen. Nyt sitten pitää miettiä, että uskallanko ottaa uusia rottia tähän laumaan, jos Seidalla onkin myco. Tarttuvuudesta ei ole minulla tietoa, ja kesiksen foorumilta löysin lähinnä ristiriitaista tietoa. Pitää kai jatkaa asian selvittämistä ja kysyä sellaisilta, jotka tietävät minua paremmin.

Voi Seita, miksi juuri sinä? :( Kaunis Seitani.

Vanhoja8

Sigyn tuli, näki ja murskasi muutaman sydämen.

• 24. syysk. 2009 at 9:14 PM

Olin tässä jonkin aikaa miettinyt, että ottaisin jonkun rotistani mukaan ja kävisin esittelemässä yliopistolla, että tässä, tällainen otus on kesyrotta. Tänään sitten teinkin sen, pakkasin SIgynin olkalaukkuun jonne olin tehnyt sille pesän vanhoista t-paidoista ja rottakankaista. Sigyn sujahti laukkuun helposti ja tuntui mukautuvan tilanteeseen mukisematta. Alkoi jopa muokata pesää mieleisekseen ja kaivautui mukavasti kankaiden joukkoon. Koululla sitten oli vastaanotto todella positiivinen, etenkin pari ihmistä oli todella kiinnostuneita sosiaalirotastani. Yksi jopa sanoi että jos hän ottaisi jyrsijän se olisi rotta. Useimmiten sain kuitenkin vastata kysymykseen: eikö se karkaa? Sigyn kun istui tyytyväisenä olkapäälläni. Minä vastasin tähän vastakysymyksellä "miksi se karkaisi?" Sigynille minun olkapääni oli kuitenkin se turvapaikka josta oli turvallista katsella uusia maisemia ja uusia ihmisiä, haistella uusia hajuja ja ihmetellä uusia ääniä. Rotta siis herätti keskustelua, ja positiivista sellaista. Yksi ei tykännyt hännästä, yhdellä oli huonoja kokemuksia villirotista. Siinä kaikki. Jopa professorini oli kiinnostunut SIgynistä, niin kauan kuin hänen ei tarvinnut siihen koskea. Professorini jopa kyseli, että olinko tuomassa Sigyniä jollekin luennolle? Ja ehdotti naureskellen, että toisin sen pääaineen lehtorini luennolle. Voisi syntyä kerrankin vipinää luennolla! Ja, noh... MInä olen hiukan tunnettu siitä, että luennolla voin tehdä vähän muutakin kuin kuunnella ja tehdä muistiinpanoja... Pari vuotta sitten sain joulukuun aikana kudottua luennolla 10 paria lapasia, noin muun muassa.

Muuten kuulumisia.

Laumakemiat toimivat nykyään varsin hyvin. Seita ja Gaia ottavat välillä yhteen, tai oikeastaan jotakuinkin päivittäin. Ovat molemmat pahimmassa murrosiässä ja vielä suht saman kokoisia. Eli nokkimisjärjestyksen selvittelemistä kyseessä. Lisäksi Seita on kyllä vähän kiusaaja, tulee välillä suu auki Gaian päälle. Siis hyökkää miltei. Onneksi kyse ei kuitenkaan ole  sen pahemmasta, karvat saattavat pöllytä, mutta ilman vekkejä ja haavoja ollaan säilytty kaikki. Tai kaikki paitsi minä. Lauman pienin jäsen, Freya, nimittäin alkoi osoittaa reviirinpuolustamisviettiä. Puolustuksen kohde oli pahvimökki, johon en saanut koskea lopulta lainkaan ilman että Freya tuli ja tarttui hampaillaan sormestani. No, ei se purrut, otti vain kiinni, mutta lopulta totesin, ensimmäisen haavan saatuani, että aika ottaa häkistä puolustuksen kohde, eli pahvilaatikosta tehty mökki. Poistin samalla myös toisen puolustuksen kohteen eli lastenmyssyn, fleecestä tehdyn sellaisen. Jos siitä poistaisi vuorin, voisi myssyä ehkä vielä käyttää, mutta saas nähdä. Ja kuitenkin, en ole saanut edes vihaista mulkaisua Freyalta kun se on sylissä. Sylissä on kiva olla ja pikku-neiti raksuttaa tyytyväisenä kun pääsee syliin. Välillä pitää piipata muodon vuoksi, mutta samassa raksutus jo jatkuukin. Hassu pieni. Saas nähdä tuottaako tuo muutos häkissä tuloksia.

Painoa nuo ovat kerryttäneet ihan kivasti. Gaiaa lukuunottamatta, neiti nimittäin painaa tällä hetkellä jotain 450 gramman liepeiltä. Freya taas on toinen ääripää ja painaa juuri ja juuri yli 300 grammaa. Tosin taitaa nyt jo painaa onneksi enemmän. Sigyn on taas siinä 415-420 gramman kieppeillä, Seita samoin. Solveig ja Sigfrid sitten ovat sijoittuneet tuohon välimaastoon, n. 350-375 gramman liepeille. Turkit ovat hyvässä kunnossa kaikilla, paitsi Solveigilla, jonka kermanvaaleaa turkkia sävyttää niskassa oranssi karsta, jota en saa millään pois. Olen pessyt tyttöä vaikka kuinka monta kertaa, uittanut kerran jopa oliiviöljyssä, mutta karsta vain on ja pysyy. Ja nyt olin huomaavinani Freyallakin niskassa sitä samaa karstaa. Alan olla ilman keinoja karstan poistamiseen. Ja kun kyseessä vielä ovat naaraat! Tuon oranssin karstan kun pitäisi olla enimmäkseen urosten ongelma, ei niinkään naaraiden. Missä on siis vika? Ruokinnassa? Kuivikkeissa? Riippareiden vaihto-ajassa?

Muuten laumani on aivan ihana. Olen opettanut niille, että vihellys tarkoittaa ruokaa tai herkkuja. Tarkoituksena on siis se, että lauma tulisi viheltäessäni luokseni. Alkaa jo toimia! Hemmotellut rottani tosin katsovat varsin nyrpeinä jos en tuokaan nameja kun vihellän. Mutta kun avaan häkin luukun tai vain tulen seisomaan häkin eteen, niin ei kestä kovin kauaa kun jo koko lauma on edessäni kurkkimassa, että mitäs asiaa mammalla tällä kertaa on? Aivan ihania tapauksia! Ja jos avaan häkin luukun, on siellä hetkessä joku tulossa olkapäälleni tai syliin. Gaia on välillä sellainen, että piippaa kun siihen koskee, mutta ei neitiin selvästikään satu tai  muuta. Lieneeköhän pelkkä protesti samalla kun neiti kuitenkin kerjää rapsutuksia ja huomiota. Sigfridistä on tullut itse lempeys, mutta samalla hiukan vetäytyvä välistä. Ja Seita on myös todella lempeä, etenkin kun saa olla kahdestaan kanssani. Seita välillä jopa pussailee, mutta vain jos muut eivät ole näkemässä. SIgyn on tätä nykyä lauman pussailija. Gaialla taas on sellainen hassu maneeri, että jos olen syönyt jotain niin sen pitää päästä tutkimaan asiaa. Gaia siis tunkee päänsä suuhuni.

Huomenna on kuitenkin vuorossa jälleen häkin pesu ja riippareiden sekä kuivikkeiden vaihto. Ja kohta pitäisi ilmoittautua Lemmikkimessujen rottanäyttelyihin. Virallisiin taitavat päästä Freya, Seita, Sigyn ja Solveig, jos onnistun siihen mennessä ratkaisemaan tuon karsta-ongelman. Taitaa huomenna olla muuten vuorossa myös häntien pesu ja kynsien leikkuu. Pestessä Sigfrid on täysin hiljaa ja kiltisti, muut piippaavat ja hätäkakkaavat eritasoisesti. Sigyn ja Solveig saattavat protestoida muutamalla piippauksella, mutta Seita on täysin paniikissa pestessä. Ja kynsienleikkuukin on Seidan mielestä yritys ottaa se hengiltä. Muut onneksi vain protestoivat piippaamalla ja rimpuilemalla hieman. Tietävät kyllä jo, että helpoimmalla pääsee jos on nätisti.

Mutta se on huomenna. Nyt on vuorossa iltaruoka, hiukan kevyempää eilisten paistettujen muikkujen ja perunamuusin jälkeen. Onneksi tytöt rakastavat salaattia!

Vanhoja7

Pitkästä aikaa

• 7. heinäk. 2009 at 12:50 PM

Edellisestä merkinnästä on suorastaan luvattoman pitkä aika. Ja sen aikana on tapahtunut vaikka mitä. Rotat saivat häkkinsä ja minä sain sen koottua ja rotat kotiutuivat häkkiinsä varsin nopeasti. Olihan se kuitenkin tuttu ja turvallinen kotihäkki. Häkin sisustus on kyllä erilainen siihen verrattuna mitä se Kuopiossa oli, mutta haikailen häkkiin vielä yhtä sun toista. Mökkiä noin ensi alkuun. Lisäksi olisi mukavaa saada sinne savinen kukkaruukku joka kuluttaisi rottien kynsiä, vessa, jokunen oksa jota pitkin rotat voisivat kiipeillä ja tukeva köysi, myös kiipeilytarkoitukseen. Muitakin virikkeitä olen suunnitellut ja osan jo hankkinutkin. Herkkuja ja jyrsittävää. Ja aktivointipallon, jonka toimivuutta en vielä ole testaillut. Hankin noille myös ns. kanihodarin, joka on kylläkin saanut lojua häkin nurkassa, ovatkohan neidit edes käyneet haistelemassa sitä? Pitää varmaan laittaa se häkin ylätasolle, jos sitten vaikka kiinnostaisi?

Tyttöni ovat jatkaneet ryöstöretkeään ja ovat valloittaneet aina vain uusia sydämiä. Tuntuu siltä, että ne hurmaavat jokaisen, joka vastaan tulee - vanhempiani ja siskoani lukuunottamatta. Myös miesystäväni tuntuu menettäneen sydämensä näille kaunokaisille, samoin kuin rottieni hoitotäti. Onneksi näin. Hoitotäti jolle vihjaisin harkitsevani yhden tai kahden tytön astuttamista (siis Sigynin ja Solveigin) varasi heti pari poikasta. Että jo ainakin parille poikaselle on koti. Onko muita joita rottieni poikaset kiinnostaisivat? Sylimussukoita saattaa olla syksyllä tarjolla. ;)

Myös Juhannuksena tytöt hurmasivat uusia ihmisiä, mutta taidan kiirehtiä asioiden edelle. Nimittäin, minä olen poissa Turusta kesän ajan, joten tytöt eivät voineet olla omassa häkissään. Siksi jouduin etsimään niille hoitopaikan ja sellainen löytyikin ystäväni luota Nummi-Pusulasta. Mutta valitettavasti rottani eivät voineet matkustaa Nummi-Pusulaan ennen kuin pari viikkoa töitteni alkamisen jälkeen. Siksi jouduin etsimään toisen hoitajan siksi aikaa kunnes voisin viedä ne Nummi-Pusulaan. Onneksi tämä löytyi lähempää kuin olin edes haaveillut, sillä Anu, jonka kanssa olin jo aiemmin jutellut rotista ja niiden hankinnasta oli valmis hoitamaan tyttöjä. Anu pääsi tällä tavoin tutustumaan rottiin ja opettelemaan niiden hoitoa, minä sain luotettavan hoitajan ja rotat saivat olla omassa häkissään. Kaikki voittivat siis. Viikonloppuisin tosin matkustin itse Turkuun hoitamaan tyttöjä, sillä ikävä oli jo parin päivän erossaolon jälkeen.

Parin viikon päästä vein sitten tytöt Karjaan kautta Nummi-Pusulaan. Karjaalla tytöt saivatkin sitten tutustua otukseen nimeltä "kissa". Kyseinen otus oli vanhempieni puoliksi norjalainen metsäkissa nimeltä Domi. Domi on sisäkissa joka pelkää omaa varjoaankin ja joka on kenties kulmakunnan tyhmin otus. Kun annoin rotille ruokaa houkutteli ruokakupin kolahdus kissan paikalle. Mutta eihän tuo kissa tajunnut rotista mitään, onneksi. Ihmetteli siinä vain että mitä eläviä nuo ovat? Sigyn olisi ollut valmis tutustumaan Domiin lähemminkin, mutta Domi päätyi tiukasti syliini ja sai nopeasti lähtöpassit. Sitten reissu jatkuikin jo Nummi-Pusulaan jossa rottani ovat sen jälkeen majailleet. Nummi-Pusulassa pääsin myös itse tutustumaan 9 päivää vanhoihin, yhä sokeisiin rottavauvoihin. Aivan ihania tapauksia. Vauvoja oli yhteensä 8 joista 5 oli tyttöjä ja 3 poikia. Vauvoista 3 oli vaaleita, punasilmäisiä ja loput olivat sitten tummia ja mustasilmäisiä. Näistä 8:sta poikasesta tulee minulle yksi vaalea ja yksi tumma tyttö.

Seuraavan kerran näin rottani Juhannuksena sillä vietin sen rottien hoitopaikassa. Samalla näin myös rottavauvat jotka olivat kasvaneet huimaa vauhtia. Pääsin myös todistamaan miten rottien sydäntenmurskausoperaatio jatkui kun mm. Cattis tuntui menettävän oman sydämensä hurmureilleni. Cattis olikin hyvä sijaismamma tytöilleni. Kiitos päivähoidosta! Rottani viettivätkin suuren osan ajastaan muualla kuin häkissään, minun paitani sisällä ja muiden olkapäillä. Ja nauttivat olostaan. Rottani ovat selvästi aivan ylikesyjä ja ylisosiaalisia, suloisia, vilkkaita ja uteliaita otuksia jotka yksinkertaisesti rakastavat sylissäoloa. Ja mitä useampi syli, sitä parempi.

Ja myös rottavauvoista kävi ilmi että minulle tuleva vaalea vauva oli väriltään amber ja tumma tulee olemaan sienna. Mutta mikä sienna minulle tulee on yhä auki. Vaalea vauva tulee kuitenkin olemaan Freya ja tumma Gaia. Gaia ei kyllä ole viikinkinimi, mutta sopii kuitenkin sarjan jatkeeksi. Viralliset nimet tulevat olemaan Broadway (tumma) ja Manhattan (vaalea). Nuo tulevat Taffelin ja Estrellan Sourcream and Onion-sipseistä. Kaiken lisäksi Fiuri tiesi yhden pulloruokintapoikasen, joka oli ilman kotia. Joten laumani kasvaa kahden sijasta kolmella poikasella kun Seita (Starry Wings) saapuu laumaan jossain vaiheessa. Seidan tarina on erikoinen, mutta ehkä kerron sen myöhemmin.

Vauvoista olisi muuten kuvia, samoin kuin Sigynistä, Solveigista ja Sigfridistä, mutta saan ne tänne vasta kun olen käynyt uudestaan Turussa. Kuvat ovat nimittäin Turussa omalla koneellani.

Kaipaan rottiani ja toivon että saan ne pian luokseni. Onneksi työrupeamani on jo yli puolen välin joten pian pääsen jälleen Turkuun ja saan sekä tytöt että vauvat luokseni. Ja ehkä saan häkinkin kuntoon siihen mennessä, ken tietää. Sitä pitää kuitenkin säätää ennen sitä. Talveen mennessä voi tapahtua vaikka mitä, kenties laumani koko on jälleen kaksinkertaistunut kuten se jo nyt tuntuu tekevän. Kenties Sigyn ja Solveig ovat käyneet miehissä ja kasvattaneet sillä tavalla laumaani. Ken tietää.

Tyhjä häkki on kuitenkin kamala asia.

Vanhoja6

Näyttelyrottia

• 18. toukok. 2009 at 5:18 PM

Noniin, olen palannut rottien kanssa Turkuun. Häkki on vaan tällä hetkellä Matkahuollossa, matkalla Kuopiosta Turkuun. Ei saatu sitä mahtumaan junaan eikä ajoissa Matkahuoltoon kun sen olisi pitänyt olla pakattu. Mitä se ei siis ollut. Mutta huomenna sen pitäisi olla täällä eli pääsen taas kokoamaan tytöille häkkiä ja kehittelemään niille uusia tapoja laittaa tasot ja riipparit. Ostin tänään niille frettiriipparin täältä Turusta yhdestä Lemmikkikaupasta, tuosta Eerikinkadun risteyksestä. Siellä oli paljon muutakin rotille sopivaa tavaraa, aika samassa paikassa lintukamppeiden kanssa, mutta toisaalta, papukaijatikkaat sopii myös jyrsijöille. Siellä oli myös yksi husky-poika, joka oli jäänyt poikueestaan jäljelle. Sillä oli hieno terra, siis väliaikainen asunto. Siellä oli paljon oksia etc. Pitäisi noillekin tytöille haalia jostain.

Pitäisi muuten saada nuo rottakankaat Karjaalta tänne että pääsisi ompelemaan noille riippareita tai sitten ommella pitkin kesää...

Mutta joo. Ipanat pääsivät taas junareissulle jonka jälkeen Fiuri kävi hakemassa ne hoitoon. Lauantaina Fiuri sitten vei ne Ratsian 5-vuotisjuhlaan ja näyttelyyn, nämä kun ovat kaikki Ratsian kasvatteja. Kaikki kolme saivat kivat arvostelut ja punaiset nauhat (mitä lie tarkoittavatkaan...).

Sigynin arvostelu: 
Nöpönassu, joka on todella rauhallinen ikäisekseen. Puhdas, kiiltävä, erittäin upea turkki, pehmeä, silkkinen turkki. Voisi kertoa tuomarille silkkiturkin salaisuuden. Todella puhdas iho. Puhdas, hienosti hoidettu häntä. Hyvin leikatut kynnet. Todella valloittava, näpsäkkä neiti. Vei tuomarilta muutakin kuin ajantajun. <3 Uskomaton.

Sigfridin arvostelu: 
Reipas likka, joka kuitenkin helposti käsiteltävissä. Upeat, kirkkaat silmät. Boksin omistaja voi oilla tytöistään todella ylpeä. (No niin olenkin!!! :D) Hienosti hoidettu puhdas turkki, joka tuoksuu todella hyvälle. Hakeutui tuomarin kainaloon, eikä meinannut tulla pois. Todella puhdas iho. Hienosti hoidettu, puhdas häntä. Todella hienosti leikatut kynnet. Arvostelun loppuajan neiti vietti tuomarin takin sisällä. (Todella Fridan tapaista. XD)

Solveigin arvostelu: 
Lupsakka puolukkasilmä, joka hakee kauheasti kontaktia. Ryntäsi oikopäätä tuomarin olalle ja viihtyi siellä kuin kotonaan. Puhdas, kiiltävä turkki. Erittäin puhdas iho. Upeasti leikatut kynnet. Puhdas häntä, jossa hieman likaa. Upea pakkaus, perfecto.

Sigyn oli sitten punaisten paras juniori ja sai KuMan Ihana. :) Olen ylpeä tytöstäni. Täytynee viedä nämä jossain vaiheessa ihan viralliseen näyttelyyn. Uutta päivitystä ja kuvia tulossa jossain vaiheessa. Varmaan heti kun saan häkin tänne ja sen koottua. Raasut joutuvat olemaan tällä hetkellä kuljetusboksissa. Onneksi, ONNEKSI, häkki tulee jo huomenna.

Vanhoja5

Pesua ja puunausta

• 28. huhtik. 2009 at 7:17 PM

Nyt on sitten häkki pesty ja rotat siistitty. Tai siis eilen. Tai jos vaikka aloittaisin alusta?

Ipanat olivat viikonlopun enimmäkseen keskenään kun minun piti lähteä leiriä vetämään. Se on tätä seurakunnan työntekijän arkea nääs. Viikolla olivat ipanat olleet aivan ihania, vilistelleet pitkin sänkyä ja välillä keittiön lattiaa, Sigyn oli olkapäälläni kun hain kerran itselleni iltapalaa ja niin edespäin ja vaikka olisivatkin päässeet vipeltämään muuallekin niin halusivat pyöriä ympärilläni. Aivan ihania mussukoita siis. Nytkin on Sigfrid olkapäällä, tarjosin häkkiin pääsyä mutta tuo vain tuhahteli ehdotukselleni.

Eilen kuitenkin päätin siivota häkin. Onneksi sain siihen apua, sillä muuten olisi ollut hiukan vaikea nostella tuota vessaan ja takaisin. Pääsisipä jo sinne Turkuun jossa on helpommat pesumahdollisuudet häkillekin! Sain kuitenkin häkin kunnialla vessaan (kiitos avusta Suvi!) ja pesin sen kuumalla vedellä ja tiskiharjalla. Vaihdoin myös kuivikkeet ja pesin pohjalaatikon/laatikot, tuossa kun on ulosvedettävät matalat laatikot suuren pohjalaatikon sisälä. Totesin myös, että kuivikkeet tarvitsee näköjään vaihtaa vain parin viikon välein, sen verran puhtaat olivat. Riippareiden kunto olikin sitten toista luokkaa ja ne täytyy vaihtaa vähintään kerran viikossa. Etenkin nuo kaksi suosikkiriipparia, eli ylimmällä tasolla oleva ja kengururiippari. Täytynee kehitellä joku vastaava vaihtokäyttöön... Ja isompi sellainen! Nuo kun tuntuvat kasvavan hurjaa vauhtia.

Nyt on tytöillä kuitenkin puhtaat riipparit ja edelleen se ylätasolla oleva riippari on suosikki, siellä ne tänäänkin nukkuivat.

Kun häkki oli pesty ja koottu uudestaan päätin puunata tytöt samaan syssyyn. Joten ei muuta kuin rotta kerrallaan kuljetusboksista, kynsien leikkuu ja sitten pesulle. Ipanat eivät kyllä pesua paljoa arvostaneet, mutta onpahan ainakin minulla ensikokemus asiasta. Ja käytin lämmintä vettä, luonnollisesti. Eikä liian kuumaakaan. Solveig tosin kiljui kun syötävä kun häntä pesin... Ja Sigyn yritti hypätä pois kylpyammeesta, jonne pistin ipanat kuivamaan siksi aikaa kun muut olivat käsittelyssäni. Tänään ipanat ovat tosin lähinnä mököttäneet minulle, mutta alkavat taas vähitellen lämmetä.

Nuo olivat muuten viikonlopun aikana keksineet, että häkissä on tuo CritterTrail. Ja eivätköhän ne heti sunnuntain ja maanantain välisenä yönä pitäneet minua hereillä juostessaan siinä. Ja eilen ne alkoivat juosta heti kun (yritä nyt tässä sitten kirjoittaa kun rotta tunkee kuonoaan korvaan...) valot sammuivat ja minä menin nukkumaan. Siinä vaiheessa kelpasi jo ruokakin. Mökötystä siis ilmassa.

Tänään nuo ovatkin sitten lähinnä nukkuneet riehuttuaan suuren osan yöstä ja vasta illalla ne ovat alkaneet osoittaa kiinnostusta minuakin kohtaan.

Yhden huolestuttavan asian olen huomannut. Solveigilta, eli siis blondilta, on purtu poikki osa vasemman puolen viiksistä. Tai ainakin yksi on selvästi purtu. Mitään muita merkkejä en ole esimerkiksi parturoinnista nähnyt, mutta Sigyn yrittää selvästi pomottaa muita. Sigfrid alkaa tosin antaa vastusta Sigynille. Soleig tuntuu siis nyt olevan se joka jää alakynteen. Tosin, olen saanut Sigyniltä siivota pari pientä haavaa hännästä, niistä ei kuitenkaan ollut sen enempää vaivaa. Mitään vekkejä tai haavoja ei ole tullut kenellekään, luojan kiitos siitä. Eikä yksikään ole vielä tahtonut purra minuakaan. Kirputtavat kyllä, ja nuolevat sormia. Ja tulevat pussailemaan. Sigyn tahtoo välistä kokeilla miltä kynnet maistuvat, mutta ei sekään ole koskaan purrut kuin sen että "aha, tässä on kynsi. Ai äiti ei tykkää kun teen näin."

Sigyn on muuten yhä se sosiaalisin joka ensimmäisenä kipittää olkapäälle. Solveigkin on alkanut tulla olkapäälle ja Sigfridkin tulee aina silloin tällöin. Sigyn on myös se joka ei haluaisi yhtään olla kuljetusboksissa ja onnistui sitten hajottamaan kuljetusboksin saranat... Tai sitten Suvi hajotti yhden ja minä toisen... Joka tapauksessa, jostain pitää löytää jeesusteippiä ja pian, ennen kuin taas tarvitsen tuota boksia.

Vanhoja4

Ilon päivä

• 22. huhtik. 2009 at 8:47 PM

Ipanat alkavat selvästi kotiutua luokseni, sillä Sigfrid (joka muuten on hihassani parhaillaan...) kiipesi tänään ensimmäisenä itse häkistä olkapäälleni. Siis pieni, arka Sigfrid. Sigfrid jota muut tahtovat vähän kiusata. Voi että olin silloin onnellinen ja ylpeä pikkurotastani. Ja nytkin tuo pikkuinen kyhjöttää rintakehäni päällä ja on vaan niin uskomattoman suloinen, pieni ja lämmin. Ja Sigfridistä on muuten kehittynyt hirveän innokas pussailija. Sigyn ei pussaile ollenkaan, Solveig harvoin. Sigfrid taas aina kun saa tilaisuuden.

Tuota pientä pitää näköjään helliä vähän ylimääräistä kun nuo kaksi vähän isompaa tahtovat kiusata pientä, mutta toisaalta tästä pienestä on kehittymässä todella hurmaava pikkuneiti joka tahtoo oLLA mukana kaikessa, myös päivittämässä tätä päiväkirjaa.o Joten erikoiset asiat tässä merkinnässä ovat terveisiä pikku-Sigfridiltä (joka muuten taas pussaa). Osaako joku fiksumpi kertoa mistä tuossa on kyse? Pussailemisessa siis.

Tänään nuo pääsivät taas sängylle vipeltämään ja tällä kertaa kaikki vipelsivät minun ympärilläni ja kiipeilivät päälläni ja paitani sisällä, päällyspaitani siis. Solveig tykkäsi olla hihassa ja paineli siellä edestakaisin. Sigyn pyöri paljon selkäni takana ja pomppi olkapäältäni seinälle josta tipahti alas sängylle. Hassu rotta, mitäköhän sen päässä pyöri?

Nyt on sitten kaikilta leikelty myös takajalan kynnet. Hiukan pyristeltiin, mutta hyvin nuokin saatiin leikattua. Tänään oli vaan vähän häiriötekijöitä kun leikkasin ensin Sigfridin takajalan kynnet niin jätin neidin sängylle ja leikkasin sitten Solveigin kynnet niin Frida kiipesi olkapäälle ihmettelemään tapahtumia ja sitten kun leikkasin Sigynin kynnet niin sekä Sigfrid että Solveig olivat kiipeilemässä päälläni.

Täytynee pitää tuota pientä vähän enemmän ulkona häkistä jos muut kiusaavat sitä ja keksiä jotain joka auttaisi tilannetta. Sigfrid muuten löysi juuri lelun itselleen, tuollaisen gefilus MAX-purkin kannen jota se kanniskelee innoissaan ympäriinsä, kunnes hylkäsi sen ja kiipesi hihaani.

Nyt lienee kuitenkin aika mennä antamaan tytöille ruokaa, joten tämä päivitys loppuu tähän. Ja siihen että rottaneiti istuu pääni päällä. :D

Vanhoja3

Rottien puunausta

• 20. huhtik. 2009 at 9:14 PM

Tänään päätin pestä tyttöjen hännät ja leikata kynnet. Ainoa ongelma oli vain se, että minulla ei ollut rottien kynsille sopivaa kynsileikkuria paikalla. Joten, päivällä, ennen kuin menin itse kylpyyn, kannoin ipanat vessaan ja pesin tyttöjen hännät. Voi kun niistä tulikin puhtaita! Seuraavaksi kuivaus ja sitten lopuksi häntien rasvaus tummelilla ja ipanat saivat hetken juosta sängyllä. Sitten kun kävin kaupungilla sain ostettua Sokokselta kynsileikkurit ja kotiin tullessa oli sitten edessä kynsienleikkausoperaatio, joka meni todella hienosti! Toisin kuin pesulla joutui Solveig ensin tulikokeeseen ja pienen rimpuilun (siis todella pienen!) oli ensimmäisen etujalan kynnet leikattu. Sitten nappasin Sigynin käteeni ja leikkasin hänen kyntensä, Sigyn joutui tosin ensimmäisenä häntäpesulle. Ja viimeisenä sitten Sigfrid joka rimpuili eniten, mutta jolta tuli kynnet leikattua nopeimmiten. Kun olin Sigfridiltä leikannut ensimmäisen etujalan kynnen otin Solveigin uudelleen käsittelyyn ja leikkasin toisen etujalan kynnet, sitten sama käsittely muillekin. Palkkioksi tarjosin Nutri-Plus geeliä, mutta se ei tytöille kelvannut, ainakaan sängyllä. Muutenkin ovat vähän huonoja syömään häkin ulkopuolella. Tai suomeksi, eivät syö ollenkaan häkin ulkopuolella. Muutenkin tuntuu että nuo syövät vähän huonosti, mutta ehkä se on tätä alkukankeutta uudessa paikassa. Ensimmäisenä yönä nuo kyllä söivät, mutta sen jälkeen tuntuu että pitää kädestä syöttää että syövät. Mutta kädestä siis kyllä syövät. Ja lauantaina napsi Sigyn ruokaa ruokakiposta jonka asetin suoraan sen riipparin alapuolelle missä ipanat tykkäävät eniten olla.

Että ei nuo nälkiintyneitä ole, kasvavatkin silmissä. Ja ovat aivan ihanan kilttejäkin. Tosiaan, noita saa pestä ja käsitellä miten haluaa, ja kun ovat porukalla niskassani niin kuuluu vain naksutusta. Blondi eli Solveig taitaa naksuttaa eniten, mutta kyllä nuo muutkin. Sigfrid on jostain syystä usein eri paikassa kuin nuo kaksi muuta. Tosin Sigfrid keksi ensimmäisenä tuon kengurupussin ja oleskeli siellä paljon. Nyt kun nuo kaksi muutakin ovat keksineet sen niin Sigfrid on muuttanut alempaan hihariippariin. Eli neiti on hiukan vetäytyvä luonne, mutta tykkää oleskella niskassani. Vaikka joskus Fridan esille saaminen on työn ja tuskan takana. Mutta ehkä tuo tuosta rohkaistuu. Samoin kuin nuo muutkin. Eivät nimittäin tule ainakaan vielä ovelle vastaan kun sen avaan, saan pitää häkin luukkuja mielin määrin auki. Mutta jos työnnän käden riippariin jossa on rottia, niin tulevat heti tutkimaan, että olisiko minulla kenties syötävää? Ja usein ihan vetävät käteni sisään riippariin.

Sigynistä muuten taitaa tulla varsin lihava täti kasvaessaan, sen verran hyvin tuntuu ruoka maistuvan. Sigfrid taas tuntuu usein jäävän jalkoihin kun on ruuasta kyse, tuo kun ei muiden kanssa samassa riipparissa paljoa oleskele. Muut tuntuvat rökittävän agoutia tyttöäni hiukkasen, nimittäin joku piippasi tässä aamupäivällä aika paljonkin kun Solveig meni Sigfridin luo kengurupussiin. Ja päivällä Sigyn hyökytti Sigfridiä hihariipparissa.

Tyttöjen lempiruokaa en ole vielä löytänyt. Jogurtista nuo tuntuivat tykkäävän kun sitä sormen päästä aamupäivällä annoin. Piltti kelpaa, mutta ainakaan tuo tämänhetkinen ei tunnu olevan mikään suursuosikki. Nutri-Plussakaan ei ensin kelvannut (palkkioksi siis yritin antaa, mutta terveitähän nuo ovat), mutta häkissä kyllä ottivat vastaan. Puuro jäi syömättä vaikka salaatti ja kissanruoka meni. HeMaPap kyllä katosi parempiin suihin, mutta koirannappulat ja porkkanat jäivät syömättä ja pinaattiletuista meni puolet muualle kuin ipanoiden vatsaan. Että joo. Mitäköhän noille seuraavaksi keksisi antaa? Kissanruokaa, salaattia ja raejuustoa, kenties? Ja vähän hemapappia joukkoon... hmm...

Vanhoja2

Lähdin perjantaina aivan liian aikaisin Helsinkiin junalla tarkoituksenani hakea itselleni Fiurin luota kolme Ratsian ipanaa. Kyseessä ovat ensimmäiset rottani ja olen valmistautunut ipanoiden tuloon parhaani mukaan. Ipanoita odotti täällä Kuopiossa, jossa olen työharjoittelussa, iso kasa ruokaa, iso häkki ja paljon virikkeitä. Tajusin tosin, että jos aion ottaa nuo ipanat mukaani Karjaalle kesäksi, niin tarvitsen noille myös juoksupyörän, koska Domin, kissan takia, ne eivät voi ulkoilla niin usein kuin ne luonani Turussa pystyvät. Joten ennen ipanoiden hakemista Fiuri ohjasi minut Stokkalle ja sieltä löysimme onneksi Critter Trail Revolution-juoksupyörän joka nyt koristaa häkkiä.

Lopulta erinäisten kierrosten jälkeen pääsin Fiurille ja sain nähdä ensimmäistä kertaa ipanani ihan elävinä. Ja sain ne jotakuinkin heti syliini eli olkapäälleni tutustumaan itseeni. Sigfrid taisi tulla ensimmäisenä ja vilisti nopeasti hihaani, josta tuli neidin lempipaikka. Jos mitenkään mahdollista niin Sigfridin eli agoutin tyttöni löytää hihastani. Sitten sain myös Sigynin eli mustan rottani ja Solveigin eli creamin olkapäilleni ja Solveig osoittautui joukon ujoimmaksi. Sigyn on sitten se kaikista sosiaalisin joka ei olisi halunnut ollenkaan olla kuljetusboksissa.

Sainpas sitten kuitenkin lopulta rotat itselleni ja aloitin matkani Kuopiota kohti mukanani kaksi marsua, kolme rottaa ja Critter Trail. Alkumatkan ipanat lähinnä nukkuivat, mutta tunnin nukuttuaan he heräsivät ja alkoivat mutustella ympäri boksia ripoteltuja Excel-papanoita ja annoin heille Fiurin matkaevääksi antaman kissanruokapurkinkin. Tämän jälkeen ei Sigyn enää halunnut olla boksissa vaan alkoi kurkotella kantta kohti ja ilmaista että "hei, minä haluan ulos täältä!" Ja kun samaan aikaan muut eläinvaunun matkustajat alkoivat ilmaista kiinnostusta rottia kohtaan niin Sigyn pääsi tutustumismatkalle junaan olkapäälläni.

Loppumatka menikin sitten mukavasti niin, että minulla oli paidan sisällä kolme nukkuvaa rottaa. Ja mikäs sen mukavampaa. Mutta kun piti laittaa ipanat loppumatkan ajaksi boksiin niin sain hirveät protestit. Mutta pääsimme kuitenkin kunnialla kotiin ja nyt ipanat ovat saaneet tutustua häkkiinsä. Ensimmäinen yö meni mukavasti ja heräsin ennen kello kuutta siihen että tytöt vetivät rottarallia ympäri häkkiä. Eilen ne sitten saivat tutustua täällä oleviin ystäviini ja oleskella häkissään.

Tytöt ovat todella suloisia ja seurallisia otuksia ja Sigfridillä on ilmennyt taipumus pussailla, jota tuo harrasti jo matkalla Kuopioon. Solveig taas yleensä löytyy hiusten seasta jos sen nostaa syliin, sieltä on turvallista tutkailla maailman menoa. Tänään nuo saavat olla enimmäkseen rauhassa häkissään ja tutustua enemmän siihen, jos vaikka uskaltautuisivat alatasolle asti. Mutta enimmäkseen nuo oleskelevat ylätasoilla joista on hyvä seurailla mitä minä touhuan. Ja hupparin hihoista tehdyt riipparit ovat ilmeisesti kaikkein paras paikka.

Vanhoja1

Pian ne tulevat!

• 15. huhtik. 2009 at 11:47 AM

Pian ne tulevat! Rotanpoikaseni siis. Rottatytöt Ratsian Äxdee, Ratsian Onx Mahkui? ja Ratsian Siis Niinq. Eli kotoisasti Sigfrid, Sigyn ja Solveig. Väreiltään tytöt ovat cr/bdg, ag/bdg ja s-ba/bdg. Eli cream badger, vaalea, agouti badger, ruskea ja musta badger. Tuossa alla olevassa kuvassa tytöt ovat 17 vuorokautta vanhoja, kuvan otti Fiuri. Minun tyttöni ovat siis nuo kaksi keskellä ja tuo vaalea alakulmassa. Vaalea alakulmassa on muuten Solveig, agouti/ruskea keskellä on Sigfrid ja musta alhaalla keskellä on sitten Sigyn. :)