Nyt on sitten häkki pesty ja rotat siistitty. Tai siis eilen. Tai jos vaikka aloittaisin alusta?
Ipanat olivat viikonlopun enimmäkseen keskenään kun minun piti lähteä leiriä vetämään. Se on tätä seurakunnan työntekijän arkea nääs. Viikolla olivat ipanat olleet aivan ihania, vilistelleet pitkin sänkyä ja välillä keittiön lattiaa, Sigyn oli olkapäälläni kun hain kerran itselleni iltapalaa ja niin edespäin ja vaikka olisivatkin päässeet vipeltämään muuallekin niin halusivat pyöriä ympärilläni. Aivan ihania mussukoita siis. Nytkin on Sigfrid olkapäällä, tarjosin häkkiin pääsyä mutta tuo vain tuhahteli ehdotukselleni.
Eilen kuitenkin päätin siivota häkin. Onneksi sain siihen apua, sillä muuten olisi ollut hiukan vaikea nostella tuota vessaan ja takaisin. Pääsisipä jo sinne Turkuun jossa on helpommat pesumahdollisuudet häkillekin! Sain kuitenkin häkin kunnialla vessaan (kiitos avusta Suvi!) ja pesin sen kuumalla vedellä ja tiskiharjalla. Vaihdoin myös kuivikkeet ja pesin pohjalaatikon/laatikot, tuossa kun on ulosvedettävät matalat laatikot suuren pohjalaatikon sisälä. Totesin myös, että kuivikkeet tarvitsee näköjään vaihtaa vain parin viikon välein, sen verran puhtaat olivat. Riippareiden kunto olikin sitten toista luokkaa ja ne täytyy vaihtaa vähintään kerran viikossa. Etenkin nuo kaksi suosikkiriipparia, eli ylimmällä tasolla oleva ja kengururiippari. Täytynee kehitellä joku vastaava vaihtokäyttöön... Ja isompi sellainen! Nuo kun tuntuvat kasvavan hurjaa vauhtia.
Nyt on tytöillä kuitenkin puhtaat riipparit ja edelleen se ylätasolla oleva riippari on suosikki, siellä ne tänäänkin nukkuivat.
Kun häkki oli pesty ja koottu uudestaan päätin puunata tytöt samaan syssyyn. Joten ei muuta kuin rotta kerrallaan kuljetusboksista, kynsien leikkuu ja sitten pesulle. Ipanat eivät kyllä pesua paljoa arvostaneet, mutta onpahan ainakin minulla ensikokemus asiasta. Ja käytin lämmintä vettä, luonnollisesti. Eikä liian kuumaakaan. Solveig tosin kiljui kun syötävä kun häntä pesin... Ja Sigyn yritti hypätä pois kylpyammeesta, jonne pistin ipanat kuivamaan siksi aikaa kun muut olivat käsittelyssäni. Tänään ipanat ovat tosin lähinnä mököttäneet minulle, mutta alkavat taas vähitellen lämmetä.
Nuo olivat muuten viikonlopun aikana keksineet, että häkissä on tuo CritterTrail. Ja eivätköhän ne heti sunnuntain ja maanantain välisenä yönä pitäneet minua hereillä juostessaan siinä. Ja eilen ne alkoivat juosta heti kun (yritä nyt tässä sitten kirjoittaa kun rotta tunkee kuonoaan korvaan...) valot sammuivat ja minä menin nukkumaan. Siinä vaiheessa kelpasi jo ruokakin. Mökötystä siis ilmassa.
Tänään nuo ovatkin sitten lähinnä nukkuneet riehuttuaan suuren osan yöstä ja vasta illalla ne ovat alkaneet osoittaa kiinnostusta minuakin kohtaan.
Yhden huolestuttavan asian olen huomannut. Solveigilta, eli siis blondilta, on purtu poikki osa vasemman puolen viiksistä. Tai ainakin yksi on selvästi purtu. Mitään muita merkkejä en ole esimerkiksi parturoinnista nähnyt, mutta Sigyn yrittää selvästi pomottaa muita. Sigfrid alkaa tosin antaa vastusta Sigynille. Soleig tuntuu siis nyt olevan se joka jää alakynteen. Tosin, olen saanut Sigyniltä siivota pari pientä haavaa hännästä, niistä ei kuitenkaan ollut sen enempää vaivaa. Mitään vekkejä tai haavoja ei ole tullut kenellekään, luojan kiitos siitä. Eikä yksikään ole vielä tahtonut purra minuakaan. Kirputtavat kyllä, ja nuolevat sormia. Ja tulevat pussailemaan. Sigyn tahtoo välistä kokeilla miltä kynnet maistuvat, mutta ei sekään ole koskaan purrut kuin sen että "aha, tässä on kynsi. Ai äiti ei tykkää kun teen näin."
Sigyn on muuten yhä se sosiaalisin joka ensimmäisenä kipittää olkapäälle. Solveigkin on alkanut tulla olkapäälle ja Sigfridkin tulee aina silloin tällöin. Sigyn on myös se joka ei haluaisi yhtään olla kuljetusboksissa ja onnistui sitten hajottamaan kuljetusboksin saranat... Tai sitten Suvi hajotti yhden ja minä toisen... Joka tapauksessa, jostain pitää löytää jeesusteippiä ja pian, ennen kuin taas tarvitsen tuota boksia.
Ipanat olivat viikonlopun enimmäkseen keskenään kun minun piti lähteä leiriä vetämään. Se on tätä seurakunnan työntekijän arkea nääs. Viikolla olivat ipanat olleet aivan ihania, vilistelleet pitkin sänkyä ja välillä keittiön lattiaa, Sigyn oli olkapäälläni kun hain kerran itselleni iltapalaa ja niin edespäin ja vaikka olisivatkin päässeet vipeltämään muuallekin niin halusivat pyöriä ympärilläni. Aivan ihania mussukoita siis. Nytkin on Sigfrid olkapäällä, tarjosin häkkiin pääsyä mutta tuo vain tuhahteli ehdotukselleni.
Eilen kuitenkin päätin siivota häkin. Onneksi sain siihen apua, sillä muuten olisi ollut hiukan vaikea nostella tuota vessaan ja takaisin. Pääsisipä jo sinne Turkuun jossa on helpommat pesumahdollisuudet häkillekin! Sain kuitenkin häkin kunnialla vessaan (kiitos avusta Suvi!) ja pesin sen kuumalla vedellä ja tiskiharjalla. Vaihdoin myös kuivikkeet ja pesin pohjalaatikon/laatikot, tuossa kun on ulosvedettävät matalat laatikot suuren pohjalaatikon sisälä. Totesin myös, että kuivikkeet tarvitsee näköjään vaihtaa vain parin viikon välein, sen verran puhtaat olivat. Riippareiden kunto olikin sitten toista luokkaa ja ne täytyy vaihtaa vähintään kerran viikossa. Etenkin nuo kaksi suosikkiriipparia, eli ylimmällä tasolla oleva ja kengururiippari. Täytynee kehitellä joku vastaava vaihtokäyttöön... Ja isompi sellainen! Nuo kun tuntuvat kasvavan hurjaa vauhtia.
Nyt on tytöillä kuitenkin puhtaat riipparit ja edelleen se ylätasolla oleva riippari on suosikki, siellä ne tänäänkin nukkuivat.
Kun häkki oli pesty ja koottu uudestaan päätin puunata tytöt samaan syssyyn. Joten ei muuta kuin rotta kerrallaan kuljetusboksista, kynsien leikkuu ja sitten pesulle. Ipanat eivät kyllä pesua paljoa arvostaneet, mutta onpahan ainakin minulla ensikokemus asiasta. Ja käytin lämmintä vettä, luonnollisesti. Eikä liian kuumaakaan. Solveig tosin kiljui kun syötävä kun häntä pesin... Ja Sigyn yritti hypätä pois kylpyammeesta, jonne pistin ipanat kuivamaan siksi aikaa kun muut olivat käsittelyssäni. Tänään ipanat ovat tosin lähinnä mököttäneet minulle, mutta alkavat taas vähitellen lämmetä.
Nuo olivat muuten viikonlopun aikana keksineet, että häkissä on tuo CritterTrail. Ja eivätköhän ne heti sunnuntain ja maanantain välisenä yönä pitäneet minua hereillä juostessaan siinä. Ja eilen ne alkoivat juosta heti kun (yritä nyt tässä sitten kirjoittaa kun rotta tunkee kuonoaan korvaan...) valot sammuivat ja minä menin nukkumaan. Siinä vaiheessa kelpasi jo ruokakin. Mökötystä siis ilmassa.
Tänään nuo ovatkin sitten lähinnä nukkuneet riehuttuaan suuren osan yöstä ja vasta illalla ne ovat alkaneet osoittaa kiinnostusta minuakin kohtaan.
Yhden huolestuttavan asian olen huomannut. Solveigilta, eli siis blondilta, on purtu poikki osa vasemman puolen viiksistä. Tai ainakin yksi on selvästi purtu. Mitään muita merkkejä en ole esimerkiksi parturoinnista nähnyt, mutta Sigyn yrittää selvästi pomottaa muita. Sigfrid alkaa tosin antaa vastusta Sigynille. Soleig tuntuu siis nyt olevan se joka jää alakynteen. Tosin, olen saanut Sigyniltä siivota pari pientä haavaa hännästä, niistä ei kuitenkaan ollut sen enempää vaivaa. Mitään vekkejä tai haavoja ei ole tullut kenellekään, luojan kiitos siitä. Eikä yksikään ole vielä tahtonut purra minuakaan. Kirputtavat kyllä, ja nuolevat sormia. Ja tulevat pussailemaan. Sigyn tahtoo välistä kokeilla miltä kynnet maistuvat, mutta ei sekään ole koskaan purrut kuin sen että "aha, tässä on kynsi. Ai äiti ei tykkää kun teen näin."
Sigyn on muuten yhä se sosiaalisin joka ensimmäisenä kipittää olkapäälle. Solveigkin on alkanut tulla olkapäälle ja Sigfridkin tulee aina silloin tällöin. Sigyn on myös se joka ei haluaisi yhtään olla kuljetusboksissa ja onnistui sitten hajottamaan kuljetusboksin saranat... Tai sitten Suvi hajotti yhden ja minä toisen... Joka tapauksessa, jostain pitää löytää jeesusteippiä ja pian, ennen kuin taas tarvitsen tuota boksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti