Vanhoja15

Päivitystä

• 13. marrask. 2010 at 5:52 PM

Puoli vuotta on hujahtanut ohi niin että sitä tuskin huomasi. Rottarintamalla taas on sitten kuitenkin sattunut ja tapahtunut.

Noppa kuoli kolmen kuukauden iässä. Syytä ei tiedetä, sillä poika löytyi yhtenä aamuna kesäkuun puolivälissä kuolleena poikien häkissä. Pojan kunnosta päätellen Noppa oli kuollut n. 3-4 tuntia aiemmin.

Nopan kuoleman jälkeen poikalaumaan tuli juhannuksen jälkeen kaksi poikaa Ratsian-rottalasta. Ratsian Ylitse Muiden on kuvankaunis amber badger, jolle kuitenkin ilmestyi n. kk laumaan saapumisen jälkeen pojan häntään ilmestyi knikki, tai oikeastaan kahden nikaman yhteenluutuma/lukko, joka estää pojan näyttelyttämisen. Luulen syynä olevan sen että joku isommista pojista, luultavasti Peikko, astui pojan hännälle aiheuttaen murtuman  hännässä. Pojan kotinimeksi tuli Argos. Toinen samalla reissulla kotiutunut rotta oli Ratsian Zippandale, pikkuinen silver mink badger. Poika, joka sai nimekseen Ajax, oli ollut ainoa poika kahdeksan vauvan poikueesta. Ei siis mikään ihme että poika oli varsin pienikokoinen. Kolmantena, pienenä yllätyksenä, mukaan tarttui Ratsian Vauhdin Hurmaa. Joka kuitenkin asui luonani vain viikon.

Tässä välissä Lurjus oli ehtinyt muuttaa Ignatan luo pariksi viikoksi. Mutta Lurjus ei tullut toimeen sen kaveriksi hankitun Häiriön kanssa, joten totesimme, että olisi parempi jos Lurjus asuisi minun luonani, ja Sannalta saamani Vauhdin Hurma, eli Omppu, päätyi sitten Häiriön kaveriksi. Joten viikko sen jälkeen kun Omppu, minun luonani Ikaros, oli saapunut Turkuun, se lähti Ignatan luo ja Lurjus palautui minulle.

Nopan lisäksi oli kuitenkin kuollut muitakin rottia.  Rakkaat Blondi ja Seita oli jouduttiin lopettamaan kesäkuun alussa akuutin hengitystieinfektion takia. Tytöt säikäyttivät minut niin pahoilla hengitysongelmilla, että lopetus oli ainoa vaihtoehto. Ja mitä nopeammin tytöt saatiin kärsimästä, sitä parempi.

Toisaalta sitten kesällä oli mukaviakin tapahtumia kuten se, kun sain Tuikkeen emon ja tämän toisen poikueen luokseni hoitoon. Mikä voisi piristää paremmin kuin kuusi vilkasta, mustaa rotanpoikasta? Ekana iltana tosin Tuikkeen emo Vorja protestoi käsittelyäni ja tikkaasi  minua sormeen. Tuon jälkeen olimme tosin ystäviä ja Vorja antoi minun ilman ongelmia käsitellä poikasiaan ja itseään. Ja ne poikaset taas? Ne olivat varsinaisia vimpuloita ja luokseni jäi niistä yksi musta neitokainen, joka virallisen nimensä Jesanan ohella tunnistaa nimen Danae. Danaen näyttelyura on alkanut varsin lupaavasti, vaikka tähtiä ei olekaan vielä tullut. L1siä ja luokkavoittoja sen sijaan kyllä. Danae on kanssa varsinainen adhd-tapaus joka on juossut muutaman kerran agilityradallakin. Pari ekaa kilpailua menivät vähän niin ja näin, 30 sekuntiin juosten, mutta viime kilpailussa Liedossa neiti juoksi toiseksi n. 21 sekunnin ajalla. Nyt neiti on parhaimmillaan astutettavana. Saas nähdä millaisia pikkurottia sieltä sitten tulee.

Niin ja Myrtti. Myrtti lähti lopulta Kosken Tanjan luo pienempään laumaan, jossa neidistä tuli rauhallisempi ja seurallisempi pieni otus. Myrtti kuitenkin jouduttiin lopettamaan mycoplasman takia viikkoa ennenkuin se oli tarkoitus astuttaa.

Elokuussa oli sitten syksyn ensimmäinen näyttely, jossa Hiisi ja Ajax pääsivät esiintymään. Hiisi menestyi ollen pet-urosten ROP3.  Danae oli ensimmäisessä Agility-kisassaan ja kotiin päätyivät myös cinnamon irish-poika Ratsian Årkesteri ja black irish-poika Pitch Black. Ensimmäinen sai kotiin tultuaan nimen Castor ja jälkimmäinen nimen Eros. Tuike ei ollut mukana tässä näyttelyssä, sillä tyttö oli saanut reilua viikkoa aikaisemmin ensimmäisen poikueensa. Poikasten saapuminen tuntui keikauttavan tytön hetkeksi pois raiteiltaan, sillä Tuike parturoi ensimmäisen viikon ajan, mutta lopetti sitten. Tuikkeella myös tukkeutui yksi nisistä, joka sitten jouduttiin puhkaisemaan. Tästä huolimatta Tuike huolehti ensiluokkaisesti kaikista poikasistaan. Tuike  on sen jälkeen muuttunut todella kiltiksi ja ihanaksi pieneksi rotaksi, joka rakastaa huomiota. Tuike hoiti poikasiaan naapurissa, kasvattajansa Tiinan luona, ja sieltä tuli kotiin Tuikkeen poika Kelmi, virallisesti Gilead. Kelmi seuraa tiukasti Peikon ja Hiiden viitoittamaa tietä ja painaa jo yli puoli kiloa...

Peikon kohdalla sitten kävi kuitenkin astetta ikävämmin. Peikko nimittäin sai vatsaansa haavan jota alkoi ylihoitamaan. Tämä ylihoitaminen tuntui muuttuvan parturoinniksi, joka kuitenkin loppui hetkeksi pojan saatua Stronghold-kuurin. Mutta Peikko sai kuitenkin uuden haavan vatsaansa (purema) ja parturointi ja ylihoitaminen alkoivat uudestaan. Lopulta kun vatsan haava-alue oli todella suuri ja iho joka ei saanut parantua rauhassa tulehtui, ei ollut jäljellä kuin yksi vaihtoehto. Joten surullisin mielin jouduin luopumaan kilteimmästä uroksesta ikinä, omasta pläskistäni, Peikosta. Poikaa on vieläkin ikävä.

Peikon veli Hiisi onneksi on yhä voimissaan ja aivan uskomattoman hieno poika. Hiisi on menestynyt hyvin virallisissa saaden itselleen luokkavoittoja ja laatuykkösiä. Hausjärven näyttelyn pet-luokassa Hiisi sai kuitenkin hylätyn painonsa takia. Hiiden paino siis keikkuu siinä 800 gramman pinnassa. Mutta ei Hiisi lihava ole. Se on iso uros, pituus on mitattuna kuonosta hännänpäähän yli 53 cm.

Viimeisin näyttely oli kuitenkin Liedossa, jossa Tuikkeesta valmistui FinCh. Pet-luokassa sekä Tuike että Eros saivat Kumat. Eros ja Danae onnistuivat saamaan kumat myös Hausjärvellä. Pitää varmaan harkita Eroksen ja Hiiden rekisteröimistä, sen verran hienosti nuo ovat menestyneet.

Tyttölaumassakin on kuitenkin ollut muutoksia. Freya lopetettiin pari päivää Peikon jälkeen. Tyttö oli pidempään osoittanut kipuilua ja lopetuksen jälkeen Freyalta löydettiin kaksi isoa kasvainta. Siis todella isoa. Haltikin lopetettiin kun tämän silmätulehdus tuntui kroonistuvan eikä baytril-kuurikaan auttanut. Käytin tytön kolmannen kerran eläinlääkärissä tuon silmätulehduksen takia. Eläinlääkäri, joka ei ollut ns. oma eläinlääkärimme, epäili vammaa silmässä tai silmänpainetautia. Joka tapauksessa Haltin silmänympärystö  turposi sen verran että en päässyt edes tutkimaan silmää, saatikka lääkitsemään sitä. Joten Halti on nyt muiden seurana paremmilla juustomailla.

Haltin kuoleman jälkeen tyttölaumaan kuitenkin saapui pikkuinen champagne capped/bareback-tyttö Loru (Lost and Found). Pikkuinen rakastaa huomiota vaikka piippailee käteen otettaessa. Loru on kuitenkin nuoresta iästään huolimatta jo isompi kuin nakutyttö Kirke. Kirke on jo yli 4 kk ja painaa vasta jonkun 215 grammaa. Kirke saikin heti saapuessaan lempinimen Piiperöinen. Ja vaikka pikkuinen olikin aluksi hiukan ujo, on Kirkestä kasvanut itsevarma pieni otus joka varastaa itseään isomman juustonviipaleen itsevarmasti kädessäni olevalta voileivältä. Eikä ole kovin paljoa mukavampia asioita kuin pieni nakurotta joka käpertyy paidan sisään nukkumaan. Pikkuinen rääpäleeni. <3 Loru oli muuten pakko saada kotiin siinä vaiheessa kun neiti kiipeää ensitapaamisella kaulaliinaa ylös pussaamaan huulille.

Nyt seuraavaksi sitten odotellaan miten Danaen astutuksen käy, että tuleeko sieltä vauvoja vai ei. Ja miten käy Tuikkeen, Kelmin, Hiiden ja Eroksen Messukeskuksen Juhlanäyttelyssä. Sigynin ja Fridan kuntoa seuraan silmä tarkkana, sillä Sigynillä on kasvain munasarjoissa ja Frida rohisee todella pahasti. Toivottavasti tytöt saavat silti elää vielä jonkin aikaa.