Vanhoja14

Huolia ja kuvia

• 16. toukok. 2010 at 7:05 PM

Tähän kevääseen tuntuu mahtuvan paljon kaikenlaista. Sekä hyvää että pahaa. Pojat kasvavat silmissä, ja etenkin Peikko ja Hiisi tuntuvat tavoittelevan kilon maagista rajaa. Peikko oli tämän päivän punnituksessa jo yli puoli kiloa eikä tuo ole vielä edes 3 kuukauden ikäinen! Pitää varmaan vähän varoa ettei tuo pääse lihomaan... Hiisi tulee tiukasti perässä ja oli tänään jo 475 g ja Noppa parin kuukauden iällään pysyy kisassa tiukasti kiinni ja painaa jo yli 420 g... Ignatan Lurjus taas on kevyt poika ja painaa kai tällä hetkellä vähemmän kuin Noppa vaikka viime viikon punnituksessa ne painoivat saman verran. Uusin tulokas Tiera taas on vielä kevyt ja hoikka poika, mutta kyllä sekin siitä kasvaa.

Tyttölaumassa taas on sitten niitä ongelmia ja huolia. Seita on oppinut avaamaan häkin luukut ja Halti on heti kärppänä (tai minkkinä, heh) karkuteillä. Eikä se ole useinkaan yksin karussa vaan siellä on aina joku muukin mukana. Seuralainen vain vaihtelee. Seita kanssa on alkanut jyrsimään vessan seiniä. Syytä tähän en ole vielä keksinyt, enkä kyllä myöskään tapaa jolla saisin Seidan lopettamaan. Seita on kuitenkin pienimpiä murheistani ja luukutkin saa pysymään kiinni kun laittaa niihin nipsut tai tuollaiset hakaset.

Suurin huoleni on Myrtti. Myrtti oli minulle tullessaan varsin arka ja vähän käsitellyn oloinen. Se kuitenkin kesyyntyi ja Haltin tullessa se alkoi kasvaakin. Nyt sen kasvu on kuitenkin pysähtynyt ja Myrtti painaa enää alta 300 grammaa. Halti painaa reilusti yli tuon. Mutta ei Myrtin paino ole huolenaiheenani, vaan Myrtin käytös. Myrtti on nimittäin alkanut näykkiä. Ja välistä se suorastaan puree. Tähän asti se on näykkinyt ja purrut pelkästään häkissä ja vain jos sitä on yrittänyt koskea. Mutta nyt sitä ei voi välistä nostaa ilman että Myrtti kiljuu kuin sitä yrittäisi ottaa hengiltä ja se yrittää päästä karkuun. Lisäksi se tuossa viikko sitten nappasi sormesta kiinni kun se oli sylissäni paidan alla. Olin silitellyt sitä jo jonkin aikaa ja Myrtti raksuttelikin tyytyväisenä ja taisi tuo nukkuakin hetken. Mutta sitten yhtäkkiä, ilman ennakkovaroitusta se nappaa kiinni sormesta. Kun saan sormeni irti Myrtti painautuu taaksepäin suu auki ja hampaitaan esitellen.

Toinen tapaus sattui tänään kun aioin silittää ylimmän tason mökin katolla köllöttelevää Sigyniä. Myrtti oli mökissä ja kun ojensin käteni Sigyniä kohti niin Myrtti syöksyy mökistä ja puree kättäni. Osoitin Myrttiä sormellani ja Myrtti nousi takajaloilleen uhitellen minulle ja esitellen taas hampaitaan. Tätä takajaloilleen nousua ja uhittelua sekä hampaiden esittelyä on ollut aiemminkin kun Myrtti on näykännyt. Mutta aiemmin Myrtin puremiseen on ollut edes jonkinlainen syy tai peruste, nyt ei ollut. Kun sitten jätin Myrtin huomiotta ja silittelin muita paikalle tulleita rottia ojentaa Myrtti päänsä mökistä ja tulee jopa puoliksi ulos mökistä - ja nappaa minua sormesta ja yrittää vetää sormeni mökkiin. En usko että Myrtti voi luulla sormeani herkuksi, koska tuo oli varsin päättäväisen oloista puremista ja kiskomista. Ja tosiaan kun vielä rapsuttelin muita rottiani.

Joten, tuo käytös on varsin hämmentävää. Tuota kiljumista ja pakoon pyrkimistä olen nähnyt aiemmin Louhella, mutta Louhi antaa jo varsin hyvin kiinni, ainakin niin kauan kuin olen varovainen Louhea nostaessani. Ja Louhi viihtyy jo varsin hyvin sylissäkin, eikä tee enää hätäkakkojakaan. Olen ylpeä Louhesta. Tein sittenkin oikein sen kanssa.

Ai niin, Tiera. Toin tuossa viikko sitten kotiin ensimmäisen ns. kummajaiseni. Tiera on Cattiksen kasvatteja ja nakurotta. Se ei kuitenkaan ole ihan täysin karvaton, vaan Tieraa peittää ohut ja sametinpehmeä nukka. Kaunisrunkoinen ja kaunispäinen pieni otus jolla on valtavan suuret silmät ja korvat. Tieran virallinen nimi on muuten Nuorisopappi. Heh.