tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kesärottailua ja koiramietteitä

Hämmentävää, miten nopeasti se aika voi mennäkään. Uudet pojat alkavat olla varsin integroituneita omaan porukkaan, vaikka joskus koenkin huonoa omaatuntoa siitä, että makkarin lauma jääkin välillä vähälle huomiolle. Sen huomion kun ryöstävät luonani kasvavat poikaset ja astutettavana oleva naaras. Astan vauvat ovat aivan ihania pieniä rotanalkuja ja olen tainnut hemmotella niitä välillä ihan liikaakin. Astutusvuorossa on tällä hetkellä Blondi, joka on Zaya's-naaras. Blondi on Dion morsian, ja epäilen että kahden noin ihanaluonteisen rotan jälkeläiset tulevat olemaan joko aivan extra-ihania tai sitten aivan kamalia. Blondi on todella kaunis nuori russian buff-naaras, joten sieltä toivotaan uskoakseni russian buffia ja russian blueta, sileänä ja kiharana. Minulle on jo vähän uhkailtu, että sieltä saattaisi joku mahdollisesti päätyä minullekin. Ja olisihan se kiva saada joku Dion jälkeläinen laumaani, sen verran ihana tuo poika kuitenkin on.

Muuten rottalan arki tuntuu kuluvan samaan tapaan. Tai no, sain tuossa Keskiaikamarkkinoiden aikaan ommeltua Ferrettiin eli Wanhan Lauman häkin välitasolle pussilakanan niin että se taso pysyisi siistimpänä. Onnistuin mielestäni varsin hyvin, eikä sitä pussilakanaakaan ole jyrsitty kuin yhdestä kulmasta. Ja sen kulman uskoisin korjaantuvan nopeasti muutamalla uudella ompelupistolla. Nyt pitäisi vain ommella loputkin. Käytin noihin pussilakanoihin varastosta kaivamaani vanhaa pussilakanaa. Pitäisi ehkä käydä jossain kirpparilla katsomassa, jos vaikka löytäisi sattumalta toisen pussilakanan, jonka voisi leikellä ja ommella rottakäyttöön. Ja koko lakanahan tuosta ei vielä pussilakanoiksi päätynyt, vaan sieltä on jäljellä vielä pieni pätkä, josta mietin että tekisinkö siitä kankaita niille pienille tasoille, vai tekisinkö kenties riippumattoja? Molemmat vaihtoehdot ovat sekä hyviä että mahdollisia. En ole tehnyt aikoihin uusia riippumattoja, mutta ehkä se tästä kunhan ensin saan työt kunnialla loppuun. Ehkä sitten saisin aikaiseksi ommella myös ne rottien boksikassit valmiiksi asti.

Kesä on näkynyt rottalassa lähinnä siinä, että rotat saavat useammin jäisiä marjoja tai kasviksia ja häkistä löytyy kuumimmilla helteillä myös kahluu/uima-allas. Erityisesti Fitz ja Fazer ovat kunnostautuneet kahlaamisessa. Vanhemmat urokset eivät paljoa vedestä innostu, mutta veteen laitetut herneet ja maissit katoavat nopeasti parempiin suihin. Onneksi pahimmat helteet tuntuvat kuitenkin olevan ohitse, ja se näkyy myös Otavan kunnossa. Papparainen tuntuu voivan paremmin, vaikka onkin yhä tarkan valvonnan alla.

Lisäksi olen tässä pitkin kesää etsinyt kaikessa rauhassa ja aika hiljaksiin itselleni sitä Ihan Omaa Koiraa. Tuntuu vain siltä, että vedän jatkuvasti vesiperän. Jokainen koira, josta kiinnostun tuntuu saavan uuden kodin juuri ennen kuin saan aikaiseksi soittaa tai ottaa yhteyttä kasvattajaan tai myyjään. En kuitenkaan halua mitään metsästyskoiraa, joita tuntuu olevan n. puolet kaikista myytävistä sekarotuisista. Joku saksanpaimen/dobermanni/rotweiler/ajokoira/metsästyspystykoira*/husky-sekoitus ei vaan tunnu omalta. Ja metsästys/riistaviettinen koira voi olla rotillekin vaaraksi. Okei, pentu voisi tottua rottiin paremmin kuin aikuinen, mutta en silti halua ottaa sitä riskiä.  Myöskään pienet koirat eivät oikein ole se oma juttuni ja sekarotuiset pikkukoirat ovat pentutehtailijoiden suosikkeja. Ja miksi en halua puhdasrotuista koiraa? No, haluaisinhan minä. Sellainenhan olisi se kaikkein paras vaihtoehto. Mutta olen opiskelija, ja 1300 € koiranpennusta on iso raha. Eikä se jää siihen, vaan lisäksi tulevat mm. eläinlääkärimaksut, ruuat, herkut, mahdolliset tarvikkeet… Tiedän, minulla on miltei kaikki valmiina koiraa varten, mutta kukapa pystyisi olemaan ostamatta koiralle joskus uutta lelua? Tai herkkuja?

Mutta palatakseni rotuasiaan, niin sekarotuisista jokin paimenkoira-mix olisi ehkä se paras ratkaisu. Se, että koira paimentaa vapaana juoksevia rottia on pienempi paha kuin se, että koira yrittää tappaa tai syödä häkissäkin olevat rotat. Ja toisaalta, jos koira paimentaisi rotat pois sieltä, minne ne eivät saa mennä voisi olla jopa hyvä juttu! Puhdasrotuisissa suosikkejani ovat walesinspringerspanielit, sileäkarvaiset noutajat sekä leonbergit. Ehdin tässä kesäkuussa jopa käydä tutustumasasa yhteen turkulaiseen walesi-kenneliin. Aivan ihania koiria, joskin ne voivat olla todella, todella aktiivisia. Sama juttu on flättien eli sileäkarvaisten noutajien kanssa. Riittävätkö rahkeeni niin aktiivisen koiran kanssa? Ja molemmat ovat muuten vielä metsästysrotuja, onneksi kuitenkin noutavia sellaisia. Leonbergi, joka on ehdoton ykkösrotuni (terkkuja Murulle!), on sitten jättirotu, eli se vaatii tilaa ympärilleen ja rahaa omistajalta. Leo syö paljon ja kasvaa nopeasti. Luonne ja käyttötarkoitus sopisivat minulle täydellisesti. Walesien ja flättien luonnekin on yleensä aivan ihana, ellei sitä häslä-puolta oteta huomioon. Ja häslä sopii erityisesti flättiin.

Ja jotta sotkisin itse soppaa entisestään, nämä  vastaiskut ovat saaneet minut epäilemään itseäni. Pärjäänkö sittenkään oman koiran kanssa? Osaanko/pystynkö/jaksanko kouluttaa koiran kunnolla? Entä jos pilaankin koiran? Riittävätkö rahani ruokaan/eläinlääkäriin/vakuutukseen? Entä jos sattuu jotain yllättävää tai koira onkin allerginen jollekin ja vaatii erityisruokaa? Entä jos koiralla onkin joku paha sairaus joka vaatii jatkuvia eläinlääkärikäyntejä ja kalliita hoitoja/lääkkeitä? Tiedän, jossitteluahan tuo on niin kauan kuin minulla ei sitä omaa koiraa ole. Eräs ystäväni antoi diagnoosiksi "puppy bluen", joskin se tulee yleensä vasta sen jälkeen kun koira on saapunut perheeseen.

Joten jahkailu ja epäily jatkuvat, samoin kuin se oman koiran etsiminenkin. Ei tämä ole vielä saanut minua lopettamaan etsintää, mutta epäröimään kyllä. Saas nähdä. Ehkä se koira tulee joku päivä. Ehkä ei. Olin jossain vaiheessa alkuvuotta ilmeisesti onnistunut päättämään, että se koira tulee tämän vuoden aikana. Tällä hetkellä asia on kuitenkin hyvin epävarma. Aika näyttää ja vuotta on kuitenkin vielä melkein puolet jäljellä.


*Metsästyspystkykorva = Suomenpystykorva, karjalankarhukoira, jämtlanninpystykorva, harmaa norjanhirvikoira, yms.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Astan vauvat

Noniin, ja Juhannukseksi tänne tuli sitten uusia vauvoja, tällä kertaa Hallan ja Astan vauvat. Tyttöjä syntyi huimat kolme kappaletta ja ne saivat nimet Kultakaupunki, Uusi Taivas ja Uusi Maa.

Kultakaupunki








Uusi Maa










Uusi Taivas