Kesyrottieni tarina

Kesyrottieni tarina

Sigyn, Frida ja Blondi

Kesyrottiin rakastuin päästessäni tutustumaan muutama vuosi sitten erään ystäväni kesyrottiin. Sieni ja Pöpö olivat kauniita masked-naaraita ja Nuga ja Höplä olivat poikasina todella valloittavia tapauksia. Muistan eräänkin kerran ystäväni luona käydessäni kun minut herätettiin laittamalla poikaset juoksemaan päälläni… Alun lievän kiinnostuksen jälkeen innostuin rotista tosissani ja hankin omat ensimmäiset rottani. Nämä olivat Ratsian-vauvoja ja saivat nimen Sigyn, Sigfrid ja Solveig. Nimivaihtoehtoja tosin oli paljon enemmänkin. Sigfridin nimi tosin muuttui nopeasti Fridaksi ja Solveigin Blondiksi, kun kukaan ei koskaan muistanut Solveigin oikeaa nimeä. Sigyn oli oikeastaan se Elämäni Rotta. Kilteistä kiltein ja Suuri Persoona. Sigynillä oli omalaatuiset tavat, tämä mm. lerputti korviaan häkin luukulla huomiota halutessaan, tunki käden alle rapsutusten perässä ja jäi siihen sitten tyytyväisenä makaamaan. Frida oli hiukan vetäytyvämpi, mutta mummoutuessaan Fridasta tuli varsin huomionkipeä. Blondi sitten viihtyi parhaiten omissa oloissaan, mutta nautti kyllä rapsutuksista ja herkuista.

Gaia & Freya

Ensimmäisenä kesänä olin töissä sellaisessa paikassa, etten voinut ottaa rottiani mukaan kesätyöpaikkakunnalleni. Syy tähän löytyi vanhemmistani, jotka eivät pitäneet (eivätkä vieläkään pidä) rotista, ja heidän kissastaan.  Joten rottani päätyivät hoitoon ystävälleni, jonka rottien kautta olin sitten ensimmäistä kertaa rottiin tutustunut.  Tälle ystävälle syntyi kesän aikana rotanpoikasia ja ihastuin näistä kahteen. Minä kävin hoitamassa näitä poikasia, sekä omia ja ystäväni rottia tämän poissa ollessa, ja lopulta sitten poikaset Gaia ja Freya muuttivat samaan häkkiin minun rottieni kanssa. Juhannuksena sain vielä tarjouksen yhdestä lisäpoikasesta, orpotyttö Seidasta. Seita kuului pelastettuun poikueeseen, joka oli löydetty keittiön kaapin alta, emon päästyä karkuun uroksen kanssa. Seita muutti laumaan sen muuttaessa kanssani Turkuun elokuun puolivälissä.

Lauman elo vakiintui syksyn ajan. Loppusyksystä oli kuitenkin Vantaalla Lemmikkimessut, joista minun oli tarkoitus tuoda kotiin kasvatuksesta poistunut Noita sekä hooded-vauva Taika. No, eräiden sattumien perässä mukaan lähti myös berkshire-tyttö Louhi ja rescue-mummo Riisi. Riisi oli itse asiassa Fiurin luo pelastettu husky-mummo, mutta kun rakastuminen oli molemminpuolista, lähti Riisi sitten lopulta minun luokseni loppuelämää viettämään. Riisi oli huonoturkkinen ja laiha, mutta herkut, pesu ja runsas helliminen muuttivat mummelia silmissä. Lisäksi laumaa sulostutti n. viikko ennen Lemmikkimessuja eläinkaupasta mukaan tarttunut husky striped  mismarked-vauva Loitsu.

Taika vauvoineen

Vähän tämän jälkeen alkoivat tosin vastoinkäymiset. Gaia, joka oli vasta 5 kk ikäinen, jouduttiin lopettamaan seuraavan näyttelyn jälkeen marraskuun puolivälissä 2009. Gaia oli lihonut suunnattomasti, ja tämän lihomisen syyksi paljastuivat useat kasvaimet. Riisi-mummo taas lopetettiin tammikuun lopussa 2010 nisäkasvaimen takia. Riisi lähti lopetettavaksi Lempäälän näyttelystä ja samasta näyttelystä lähti Taika astutettavaksi Mirja Niskalan luo. Taika palasi reissultaan helmikuun loppupuolella ja paria päivää myöhemmin Taika synnytti ensimmäisen luonani kasvaneen poikueen 24.2.2010. Taika synnytti 13 poikasta, mutta poikue karsittiin. Minun ei ollut tarkoitus pitää poikueesta kuin yksi tyttö, mutta muissa tytöissä ilmenneiden ongelmien vuoksi ja kahden kodittoman poikavauvan takia minulle sitten jäivät kotiin Peikko ja Hiisi oman uroslaumani pohjaksi. Tammikuun näyttelystä mukaan tarttui yllätyssijoitusrotta Myrtti, kaunis amber hooded rex. Mutta Myrtti ei lopulta sopeutunut laumaani, joten loppukeväästä se siirtyi Tanja Kosken huomaan. Myrtti oli siis sijoituksessa Tanjalta. Helmikuussa sain naaraslauman vahvistukseksi myös mink rex-tyttö Haltin, joka tosin kärsi koko ikänsä kroonisesta silmätulehduksesta. Muita yllätyksiä tuona keväänä oli myös kaunis ja siro pieni cinnamon-tyttö Muratti, joka tosin jouduttiin lopettamaan GrandGalan aikana akuutin keuhkotulehduksen vuoksi.

Seuraavaksi kotiini saapui Lurjus vahvistamaan poikalaumaani. Lurjus ei sitten ollutkaan alunperin oma rottani, vaan olin tehnyt ystävälleni tarjouksen, että jos hän löytää rotan, johon rakastuu, voin minä ottaa sen luokseni asumaan. Lurjus sitten löytyikin samasta paikasta kuin Loitsu, ollen itse asiassa Loitsun sisarenpoika. Lurjus siis muutti minun luokseni Peikon ja Hiiden seuraksi. Ystäväni alkoi kuitenkin etsiä Lurjukselle kaveria ja häkkiä, ja n. puolentoista kuukauden päästä Lurjus muutti ystäväni luo. Mutta siellä aivan ihanan kiltin uroksen käytös muuttui. Se alkoi purra ja kiusasi kaveriaan Häiriötä. Lopulta, 3 viikon kuluttua, minä vein ystävälleni cinnamon-pojan jonka olin nimennyt Ikarokseksi ja toin Lurjuksen kotiin. Kotona Lurjus palasi välittömästi omaksi, ihanaksi itsekseen ja sellainen se oli siitä eteenpäin. Täällä Lurjuksen ei voinut edes kuvittelevan purevan ketään, poika sen sijaan kirputti ja nuoli käsiäni ja meni käsitellessä aivan rennoksi.

Noppa

Niihin aikoihin kun Lurjus eli täällä luonani, ennen ystäväni luo lähtöä, oli Helsingin Messukeskuksessa suuri kevätnäyttely eli GrandGala. Minä lähdin sinne muutaman rotan kanssa, ja palasin sitten kotiin muutamaa Taian poikasta köyhempänä ja yhtä capped-poikaa rikkaampana. Noppa vei sydämeni Messukeskuksessa ja lähti siis sieltä minun matkaani. Grand Galan aikoihin kotiini saapui myös Tuike, ensimmäinen russian blue-rottani. Tuike oli toinen sijoitusrottani. Noppa kuitenkin löytyi kuolleena kesäkuun alussa, vain n. 3 kk ikäisenä. Pian Nopan kuoleman jälkeen jouduin tekemään hätälopetus-reissun Helsinkiin Fiurin luo. Blondi ja Seita olivat molemmat alkaneet rohista ja saaneet akuutteja hengitysvaikeuksia. Pari viikkoa tästä, juhannuksen jälkeen, lähdin hakemaan Espoosta Sanna Lappalaisen luota paria Ratsian-kakaraa. Olin varannut itselleni todella suloisen pienen mink badger-pojan, jonka nimesin Ajaxiksi, sekä kauniin amber badgerin, joka sai nimen Argos. Mukaan lähti sitten yllätyksenä myös cinnamon irish-poika, joka totteli viikon ajan nimeä Ikaros ennen kuin se jatkoi matkaansa muualle. Samoihin aikoihin kävin hakemassa Helsingistä nakurottapoika Tieran. Nyt minulla oli siis kasa naaraita sekä muutama uros.

Oli siis kesä 2010. Heinäkuu meni tuoden tyttölaumaani Tuikkeen äidin hoitooni uuden poikueensa kanssa. Tuosta poikueesta luokseni jäi sitten Tuikkeen puolisisko Danae. Heinäkuu oli muutenkin iloinen, sillä nakutyttö Kirkekin muutti tyttölaumaani vahvistamaan.  Mutta elokuu toikin sitten mukanaan suru-uutisia. Peikko jouduttiin lopettamaan sen alettua ylihoitamaan vatsassaan ollutta haavaa. Lopulta haava oli jo parantunut, mutta Peikon vatsassa oli useamman neliösentin alue jossa ei ollut lainkaan karvaa ja jonka iho oli tulehtunut ylenmääräisen hoidon takia. Jouduin siis tekemään raskaan päätöksen Peikon parhaaksi. Elokuun lopussa oli sitten syksyn ensimmäinen näyttely Halikossa, ja sinne Ratsian-kasvattaja Sanna Lappalainen toi minulle toisen cinnamon irish-pojan, joka sai pian nimen Castor. Myös Eros tuli laumaani Halikon näyttelystä. Elokuu oli muutenkin raskas, sillä Peikon jälkeen jouduin lopettamaan Freyan, jolta oli löytynyt sisäelinkasvaimia. Toisaalta elokuussa oli myös valonpilkahdus Tuikkeen synnyttäessä ensimmäisen poikueensa. Tuosta poikueesta minulle tuli Kelmi-vauva ja sain syyn jakaa uroslaumani kahtia. Siitä eteenpäin yhdessä laumassa elivät Hiisi, Tiera, Argos ja Castor ja Lurjus, Eros, Ajax ja Kelmi elivät toisessa.

Loru

Haluaisin väittää syksyn menneen rottien osalta hiljakseen. Mutta totuus on, että lokakuussa kotiin tuli yllätyslöytö Loru. Lisäksi me kävimme muutamassa näyttelyssäkin. Mutta suurimmat muutokset tulivat vuoden 2011 puolella. Sigyniltä löytyi kasvaimia ja tämä Elämäni Rotta lopetettiin loppiaisena yhdessä siskonsa Fridan ja Louhen kanssa.  Mutta ei mennyt kauankaan kun laumaan tulivat pikku-nakut Rätti ja Riepu ja ensimmäinen dumboni Hera. Danae lähti puolestaan astutettavaksi ja synnytti ensimmäisen – ja viimeisen – poikueensa. Synnytys oli dramaattinen ja muutaman päivän ajan oli sekä emon että poikasten elämä vaakalaudalla. Onneksi kaikki meni lopuksi hyvin ja sekä emo että useimmat poikasista selvisivät hengissä. Lurjus piti kuitenkin lopettaa maaliskuun alussa sen kroonisen mycon ajettua pojan keuhkot loppuun.