Tällä viikolla on sattunut varsin erikoinen tapahtumaketju, jonka lopputuloksena kämpästäni löytyy tällä hetkellä kaksi ylimääräistä rottaa. Mutta jotta edes joku ymmärtäisi jotain selityksestäni, niin minun täytynee palata tapahtumien alkuun...
Hajotin viime viikon perjantaina Kelmin lauman häkkiä siivotessani näiden ruokakipon. Nyt sitten kaikki ihmettelevät, että kuinka ihmeessä tämä liittyy kahteen rescue-rottaan? No, tämän hajonneen kipon tilalle piti luonnollisesti hankkia uusi, sillä minulla ei tuon kokoisia kippoja ole varastossa. Päätin sitten tiistaina lähteä Kuralaan Lemmikkiasemalle ja samalla sopia tarkemmin tulevasta kesyrottapäivästä, jonka tulen siellä pitämään. Löysin nopeasti etsimäni ruokakipon ja ostin samalla kaksi viimeistä säkkiä Majsan Remiss-nimistä paperipellettiä. Kyllä, kyseessä on ainakin 99%sesti sama tuote kuin Toa-Lätt. Tiedä vaikka valmistaja olisi sama... Pitääkin tarkistaa asia. Joka tapauksessa, nuo 55 litran säkit olivat varastossa vahingoittuneita, joten sain kaksi säkkiä hintaan 10 e/säkki. Olen tyytyväinen. Mutta jutellessani tämän Lemmikkiaseman kauppiaan kanssa rotista, kysyi eräs samaan aikaan kassalla ollut mies minulta, olisiko mahdollista, että voisin ottaa hänen/heidän rottansa itselleni? He kun tekivät kotonaan remonttia, olivat tehneet jo 2 kk ajan, ja rotat joutuivat olemaan vintillä evakossa, eivätkä tämän takia päässeet ulkoilemaankaan. Lupasin miettiä asiaa ja lähdin raahaamaan 110 litraa kuivikettani kotiinpäin. Reväytin tai venäytin hartialihakseni siinä hommassa, näin ohimennen kerrottuna. Nyt hartia on jo aika kunnossa.
Mietin asiaa kotona ja pistin lopulta tekstiviestiä saamaani numeroon. Ottaisin rotat luokseni ja katsoisin niiden luonnetta ja terveydentilaa muutaman päivän ajan ja sen jälkeen päättäisin jäävätkö ne luokseni, vai etsisinkö niille uuden kodin. Sitten vain odottelemaan. Ensin rottien piti tulla torstaina. Sitten taas perjantaina. Ja lopulta ne tulivat tänään iltapäivästä, kunhan niiden ex-omistaja ensin löysi oikean paikan täällä Yo-Kylässä. (Ei tätä turhaan ole sokkeloiseksi kehuttu.)
Ja loppujen lopuksi tänne sitten päätyi kuin päätyikin kaksi mummelia, joiden iästä ei ole aivan tarkkaa tietoa, eikä taustoistakaan. Mutta mitä käsitin ja olen arvannut, niin nuo lienevät n. 1,5 vuotiaita, eivät samasta paikasta tai poikueesta. Laku on husky striped, utelias, vilkas ja kiltti rotta, jolla ei ole nuhaa eikä kasvaimia ja todella puhtaat keuhkot. Keuhkoista ei kuulunut pihahdustakaan. Laku on kuitenkin varsin pienikokoinen rottanaaras, kenties n. 300-330 gramman painoinen. Kola sitten on Lakua hieman ujompi, black hooded fuzz, eli karvaton rotta. Se oli kuulemma aivan pienenä ollut samassa häkissä tai terrassa urosrottien kanssa, mutta ei kuitenkaan ollut tullut kantavaksi, mikä on rotan kannalta varsin onnekas sattuma. Tästä kuitenkin päättelin, samoin kuin rotan koosta ja ulkonäöstä, että Kola on luultavasti samaa sukua kuin Kirken emo ja isä. Mahdollisesti jopa samasta poikueesta kuin Kirken äiti tai isä. Kola on saman kokoinen kuin Kirke, Rätti ja Riepu ja omaa samanlaisen pehmeän nukan vatsapuolellaan kuin Riepu.
Mummut saapuivat tänne hamsterihäkissä, joka vaihtui hyvin nopeasti yhteen omaan häkkiini. Sitä ennen ne pääsivät käsiteltäviksi ja kynsienleikkuuseen. Se taisi olla mummuille uusi juttu, mutta onnistui sekin pienen mietinnän jälkeen. Seuraavaksi mummelit pääsevät luultavasti pesulle, sillä varsinkin Kola haiskahtaa varsin pahalle. Luulen kuitenkin, että syy löytyy niillä käytössä olleista kuivikkeista ja/tai tarjotusta ruuasta. Samalla pesen omat rottani tai ainakin niiden hännät.
Nyt sitten pitää löytää noille koti. Tuntuu siltä, että vaikka nuo ovat kuinka ihania tahansa, niin niille olisi parasta saada koti jossa ne saisivat olla huomion keskipisteinä. Täällä ne joutuisivat jakamaan huomion muiden rottieni kanssa. Tässä kuitenkin vielä kuvat mummeleista.
Hitsi kun ei uskalla ottaa tuntemattoman taustan omaavia eläimiä omaan laumaan sijoitusrottien ja omien suunniteltujen kasvatuseläinten joukkoon. Muuten sitä houkuttaisi kyllä niin kovasti, kun tuntuu vieläkin niin oudolta, kun porukassa on nyt vain yksi päälle vuotias ja muut ovat ihan kakaroita, tai ainakin melkein kakaroita. Mummorotat kun ovat parhaita. Etenkin kun noissa nakuissakin jokin alkoi kummasti silloin teillä käydessä kiinnostaa, vaikka sitä onkin ollut aina vakaasti sitä mieltä että rotalla kuuluu olla karvat (ja mieluiten vielä suorat ja tummat).
VastaaPoista