Ei, itse näyttely ei ollut katastrofi, mutta näyttelyyn valmistautuminen oli. Muutenkin näyttelyä edeltävä perjantai oli enemmän tai vähemmän katastrofintäyteinen, ja näyttelyvalmistautumiset menivät sen ohessa täysin pieleen. En ole tätä ennen joutunut miettimään mitä kaikkea pitikään pakata mukaan, vaan asiat ovat olleet valmiina odottamassa lähtöä jo pari päivää ennen näyttelyä. Tällä kertaa näyttely kuitenkin tuli vähän nurkan takaa - tiedostin että näyttely on tulossa, mutta en käsittänyt sitä. Ja kun rottien pesu venähti ja kämppä oli kuin pommin jäljiltä ja vielä boksien kanssa tuli ongelmia, niin ei ihme että pääsin nukkumaan vasta todella myöhään.
Ongelmat sitten jatkuivat seuraavana aamuna kun melkein myöhästyin näyttelyyn lähdöstä ja sitten kurkut olivat melkein pilaantuneet ja ties mitä, niin oli jotakuinkin ihme, että minulla oli edes kaikki rotat mukana. Näyttelyssä sitten oli lisää ongelmia, tällä kertaa eivät ne kuitenkaan liittyneet minuun. Onneksi itse näyttely oli sitten jo mukavampi tapahtuma. Oli hirveän mukava nähdä pitkästä aikaa tuttuja naamoja ja päästä rapsuttelemaan muidenkin rottia.
Yksi mielenkiinnon kohde näyttelyssä oli Kielon arviointi virallisessa luokassa. Ja menestys agiradalla, tottakai. Tässä Kielon arvostelut:
VIR: L2. Nice eyes. Patch of colour behind eye. Good coat colour, odd patches of colour. Nice tail. Sligthly squared. Nice very racy type.
PET: A. Good sice. Very clean tail but a bit square shaped. Very clean coat, and skin. A bit hyperactive. Cut in the coat above one eye. Ok nails.
(Omien rottieni arvostelut löytyvät niiden profiilista rottieni kotisivuilta.)
Eli nyt sitten pitänee miettiä onko tuo tyttö tosiaan sen laatuinen, että se kannattaa astuttaa. Ja mistä löytäisi bew-uroksen? Itse tiedän tasan yhden sellaisen Suomessa tällä hetkellä.
Omista rotistani Kelmi päätyi luokkansa kakkoseksi, Eros sai jälleen yhden An, Lorca sai petistä Kuman ja L2sen, Lotus L1, luokkavoiton ja ABn. Olen pikku vahinko-vareistani varsin ylpeä, etenkin Lotuksen luokkavoitto oli todella positiivinen yllätys.
Lisäksi pääsin Halikossa näkemään ensimmäistä kertaa elävänä Red Eyed Devileitä eli marten-rottia. Nuo molemmat nimet kuvaavat samaa otusta, mutta niitä käytetään eri maissa. Sain myös kotiin Charonin ja Clion, eli omat pikku-martenini. Nyt minulla on sitten kaksi vari-marten-paria. Charon ja Clio ovat kotiutuneet varsin hyvin, mitä nyt Charon on sisäistänyt nimensä musikaalisen taustan vähän liiankin hyvin ja kiljuu aarioita aina kun joku isoista äijistä tulee liian lähelle tai katsoo liian pahasti. Clio sitten on sopeutunut laumaan sitäkin paremmin, mutta piippailee käsitellessä vähän väliä. Pikkuisia vinkuintiaaneja siis. Mutta siitä huolimatta Clio ja Charon ovat aivan ihania pikkupiruja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti