Selvittiin säikähdyksellä

Otava onnistui säikäyttämään minut kunnolla pari päivää sitten. Poika veti ruuanpalan henkeensä/väärään kurkkuun eikä saanut sitä enää irti. Minäkään en saanut sitä irtoamaan, vaikka yritin parhaani. Onneksi Otava on jo kuitenkin kunnossa, eikä ilmeisesti loukannut itseään sen pahemmin. Mutta tulipahan kuitenkin valvottua neljään pojan kanssa, eli siihen asti, että vaara oli varmasti ohi.

Sitä kuitenkin säikähtää ihan kiitettävästi kun tuo tapahtuu. Hiisi teki sen vuosi, pari sitten, mutta silloinkin selvittiin säikähdyksellä. Ja silloin minä sain autettua Hiittä niin, että pala irtosi nopeasti. Otavan kohdalla pala ei irronnut, vaan Otava joutui irrottamaan sen itse. Onneksi se onnistui. Ja onneksi Otava pystyi koko ajan hengittämään enemmän tai vähemmän normaalisti, muuten olisi voinut tulla oikeasti hätä käteen.

Muuten täällä kaikki tuntuu sujuvan kuten ennenkin. Dio kasvaa ja alkaa jo olla rotan kokoinen. Dante kävi Haapajärvellä näyttelyssä ja sai toisen L1-luokituksen ja luokkavoiton. Tähtiä ei kyllä tällä kertaa tullut. Täytyy toivoa että Liedon näyttely ja Messukeskuksen Lemmikkimessujen yhteydessä järjestettävä näyttely korjaavat asian.

Koirasta ei vieläkään mitään uutisia. Tai se on saanut yhden mahdollisen kotiehdokkaan ja nämä käyvät katsomassa koiraa lähiaikoina. Jos he eivät ota koiraa, se tulee tänne. Joka tapauksessa se haetaan pois tuolta missä se nyt on. Ja vaikka oma koti olisi kaikkein paras asia, en voi silti olla toivomatta, että se tulisi tänne.

Syksyä ilmassa

Vaikka tarkoitus oli, että päivittäisin tätä taas suunnilleen kerran viikossa, niin se ajatus vähän niinkuin unohtui. Asiaan on omat syynsä. Ensinnäkin, minä lähdin viikoksi Savoon vanhoja tuttuja moikkaamaan. Siellä tuli kyllä nähtyä eläimiä, kummasti pareittain. Kaksi marsua, kaksi saksanpaimenkoiraa ja kaksi kissaa.  Omia rottia oli silloin hoitamassa sama ihminen kuin kesällä kun olin Uudessakaupungissa. Iso kiitos hänelle.

Rottailussa arki sujuu hyvin. Pikkupojat kasvavat eikä Rääpälekään ole enää mikään rääpäle. Tai ainakaan kovin paljoa. Dante taas alkaa pulskistua vähän liiankin paljon, mikä tarkoittaa että pojat pääsevät kohta kevyemmille aterioille, kunhan Dio kasvaa vielä hieman lisää. Alan itse tottua Ferrettiin ja pojat käyttävät sitä kokonaan, usein jompi kumpi isoista pojista löytyykin nukkumasta pohjakerroksesta. Olisikohan siellä jotenkin viileämpää? Pitääkin tarkkailla miten se muuttuu kun ilmat alkavat taas kylmetä. Iltaisin, ennen nukkumaanmenoa, minulla on tapana istuskella poikien kanssa hetken verran. Istun siis lattialla ja seurustelen poikien kanssa, vanhemmat pojat kiipeilevät syliini ja yrittävät varkain päästä lattialle, ja junnut hepuloivat. Etenkin Dio saa kunnollisia hepulikohtauksia jolloin poika hyppii, pomppii ja juoksee pitkin häkkiä. Ja tykkää siitä ihan hirveästi.

Tyttöjen elämä sujuu varsin normaalisti. Lotus ja Nimue nukkuvat usein keskenään, mutta toisaalta kaikki kolme ahtautuvat usein samaan mökkiin ja joskus jopa samaan riippumattoon. On mukava huomata, että Lotuksesta ja Nimuesta on tullut kesän aikana hyvät ystävät, sillä keväällä Lotus ei oikein välittänyt Nimuesta.

Tämän lisäksi odottelen tietoa siitä, että tuleeko tänne koira vai ei. Sen piti tulla tänne jo aiemmin, mutta sitten ko. koira sai hoitopaikan Helsingistä. Viikko sen jälkeen minulle soitettiin, että olisinko vielä kiinnostunut, voisinko sittenkin ottaa sen? Lauantaina kävi ilmi, että koira tulee minulle, JOS sille löytyy kyyti Savonlinnasta Turkuun. Vielä ei ole kyytiä järjestynyt. Koira on n. 2,5 vuotias lintukoira-mix (tai kuten terapeuttini sanoi, montteri = mont eri rottuu). Rotutaustan tietäen, voi jo olettaa, että koira on todella aktiivinen tapaus. Kuulemma kiltti ja leikkisä, mutta aktiivinen. Se etsi uutta kotia jo keväällä, ja saikin sellaisen, mutta ilmeisesti aktiivinen koira ei sitten sopinutkaan siihen perheeseen. Ilmeisesti tuota on jo uhattu viedä piikillekin, en tiedä. Toivottavasti koiralle järjestyy pian kyyti tännepäin, koska säälihän se olisi tervettä koiraa piikille viedä. Ja toivottavasti minä pärjään noin aktiivisen koiran kanssa.