Sigynin, Fridan ja Loitsun poismenon jälkeen tyttöjen häkki on tuntunut aivan liian tyhjältä. Mutta kaikkeen tottuu aikanaan. Muut tytöt ovat tosin olleet kovin huomionhakuisia lauman pienennyttyä, vaikka rapsuttavaa kättä vähän väistelläänkin. Etenkin Loitsu on alkanut ottaa kontaktia ja halunnut tulla syliin. Loru taas on oma adhd-itsensä ja tapittaa minua usein häkin luukkujen luona. Tyttö on selvästi varsin huomionkipeä, mutta ei tahdo pysyä kädessä eikä sylissä. Koko ajan kun pitää olla liikkeessä. Agilityyn tuo ei kuitenkaan taida sopia, kun ensimmäisellä yrittämällä tytöllä oli niin hirveä kiima että eteenpäin menon sijaan Loru keskittyi pörisemiseen.
Tuike on Sigynin ja muiden poistumisen jälkeen parturoimaan etutassujaan. Vielä se ei ainakaan ole levinnyt etujalkojen ulkopuolelle, mutta toisaalta toinen etujalka on suhteellisen karvattoman näköinen. Tuike on myös alkanut ottamaan hampailla kiinni jos häkkiin tulee jotain, oli se sitten sormi tai herkku. Toivottavasti tuo ei muutu näykkimiseksi tai puremiseksi. Loitsukin on ollut vähän huonokuntoisen oloinen, ja se melkein lopetettiin, mutta sitten mummeli koki ihmeparantumisen ja oli pitkään paremman näköinen. Nyt se on ollut pari päivää vähän huonompi, hengityksestä ja keuhkoista kuului sivuääniä, mutta tänään se oli taas pirteämpi. Että saas nyt nähdä.
Yritän hirveästi kirjoittaa näistä asioista, mutta sylissäni oleva Hiisi yrittää hankaloittaa asiaa parhaansa mukaan. Se kaipaa hirveästi huomiota ja rapsutuksia ja tunkee koko ajan itseään käteni alle rapsuteltavaksi. Siinä se sitten on todella tyytyväinen, täysin rento ja melkein nukahtaa. Jos sitten lopetan rapsuttamisen se lähtee hetken päästä liikkeelle ja kiipeilee päälläni, kunnes taas tunkee itseään rapsuteltavaksi. Niin ja välillä se käy pussaamassa minua.
Poikaosastolla kaikki on oikeastaan samalla tavoin kuin ennenkin. Pikkupojat ovat kasvaneet eivätkä siis todellakaan ole enää pieniä. Kelmi taitaa olla jo lähestymässä 800 grammaa ja on todella komea uros. Saas nyt kuitenkin nähdä että käytetäänkö sitä ollenkaan astutukseen tai siitokseen, nyt kun Tuike parturoi. Alkuun Tuikkeen parturointi meni laumanjohtajan eli Sigynin poistumisen piikkiin, mutta nyt... En tiedä.
Kävimme näyttelyssäkin, Porvoossa. Mutta sieltä ei oikein tullut menestystä. Tuike sai kyllä Muunnoksen Paras 2010-tittelin, mutta siihen se sitten jäikin. En tiedä olisiko Hiisi saanut saman tittelin jos olisin rekannut sen, mutta myöhäistä nyt. Hiisi ei tule enää näyttelyihin muuten kuin maskotiksi ja rapsuttelurotaksi. Kotiinpaluu Porvoosta oli vain varsin tapahtumarikas, sillä kävimme lumipenkassakin. Mutta pääsimme lopulta kunnialla kotiin.
Nyt seuraavaksi sitten odotamme onko Danae viimein kantavana, sillä se vaihdettiin n. 10 päivää sitten toiselle urokselle. Ja kohta saamme lauman uusimman jäsenenkin kotiin. Se on pikkuinen dumbo-vauva. Joten, sitä odottellessa, elämä jatkuu
Tuike on Sigynin ja muiden poistumisen jälkeen parturoimaan etutassujaan. Vielä se ei ainakaan ole levinnyt etujalkojen ulkopuolelle, mutta toisaalta toinen etujalka on suhteellisen karvattoman näköinen. Tuike on myös alkanut ottamaan hampailla kiinni jos häkkiin tulee jotain, oli se sitten sormi tai herkku. Toivottavasti tuo ei muutu näykkimiseksi tai puremiseksi. Loitsukin on ollut vähän huonokuntoisen oloinen, ja se melkein lopetettiin, mutta sitten mummeli koki ihmeparantumisen ja oli pitkään paremman näköinen. Nyt se on ollut pari päivää vähän huonompi, hengityksestä ja keuhkoista kuului sivuääniä, mutta tänään se oli taas pirteämpi. Että saas nyt nähdä.
Yritän hirveästi kirjoittaa näistä asioista, mutta sylissäni oleva Hiisi yrittää hankaloittaa asiaa parhaansa mukaan. Se kaipaa hirveästi huomiota ja rapsutuksia ja tunkee koko ajan itseään käteni alle rapsuteltavaksi. Siinä se sitten on todella tyytyväinen, täysin rento ja melkein nukahtaa. Jos sitten lopetan rapsuttamisen se lähtee hetken päästä liikkeelle ja kiipeilee päälläni, kunnes taas tunkee itseään rapsuteltavaksi. Niin ja välillä se käy pussaamassa minua.
Poikaosastolla kaikki on oikeastaan samalla tavoin kuin ennenkin. Pikkupojat ovat kasvaneet eivätkä siis todellakaan ole enää pieniä. Kelmi taitaa olla jo lähestymässä 800 grammaa ja on todella komea uros. Saas nyt kuitenkin nähdä että käytetäänkö sitä ollenkaan astutukseen tai siitokseen, nyt kun Tuike parturoi. Alkuun Tuikkeen parturointi meni laumanjohtajan eli Sigynin poistumisen piikkiin, mutta nyt... En tiedä.
Kävimme näyttelyssäkin, Porvoossa. Mutta sieltä ei oikein tullut menestystä. Tuike sai kyllä Muunnoksen Paras 2010-tittelin, mutta siihen se sitten jäikin. En tiedä olisiko Hiisi saanut saman tittelin jos olisin rekannut sen, mutta myöhäistä nyt. Hiisi ei tule enää näyttelyihin muuten kuin maskotiksi ja rapsuttelurotaksi. Kotiinpaluu Porvoosta oli vain varsin tapahtumarikas, sillä kävimme lumipenkassakin. Mutta pääsimme lopulta kunnialla kotiin.
Nyt seuraavaksi sitten odotamme onko Danae viimein kantavana, sillä se vaihdettiin n. 10 päivää sitten toiselle urokselle. Ja kohta saamme lauman uusimman jäsenenkin kotiin. Se on pikkuinen dumbo-vauva. Joten, sitä odottellessa, elämä jatkuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti