Loppiaisena tuli aika päästää pois kolme kaunista rottaani. Sigyn, joka oli minulle se kaikkein rakkain. Frida, Sigynin sisko ja ikivirkeä mummeli. Louhi, kaunis, kaunis pieni mustani.
Sigyn ja Frida olivat yhdessä jo aiemmin lopetetun siskonsa Blondin kanssa ensimmäiset rottani. Kiitos Sanzulle ja Fiurille näistä ihanista otuksista, joiden kanssa sain viettää vähän vaille 2 vuotta. Sigyn oli salamanmuotoisen laukkinsa kanssa varsin persoonallisen näköinen, ja luonteeltaan tämä likka olikin sitten jo jotain todella erikoista. Poikasena Sigyn hiukan kiusasikin siskojaan hakiessaan laumanjohtajan paikkaa, mutta tämän saatuaan mummelini johti laumaa hellästi ja päättäväisesti. Kun Seita-agoutini tuli laumaan 3 kk ikäisenä, löytyi tämä ensimmäisenä aamunaan nukkumassa Sigynin kyljestä. Kukaan ei edes yrittänyt haastaa mummeliani, joka oli ihmisillekin yhtä hellä ja ystävällinen kuin rotillekin. Sigynin omalaatuisimpiin tapoihin kuului korvien ja alahuulen lerputtaminen kun tyttöä rapsutettiin. Ja silityksiä vaadittiin tunkemalla häkkiin ojennetun käden alla. Silityksistä nautittiin täysillä, aina loppuun asti.
Tämän ihanan rotan vei lopulta kasvaimet mukanaan. Ensin niitä oli yksi pieni, joka ei kasvanut eikä muuttunut useisiin viikkoihin. Sitten tuli toinen, joka kasvoi jo agressiivisemmin. Ja lopulta oli aika päästää rakkaani pois.
Frida oli nuorempana hiukan arempi tapaus, todella sosiaalinen kuitenkin. Frida ei vain ollut kovin kiinnostunut ihmisistä ja nautiskeli omasta rauhastaan. Vanhetessaan tämä kuitenkin muuttui sosiaalisemmaksi ja oli monesti tunkemassa luukusta syliin ja olkapäälle, josta sitten oli päästävä tutkimaan muuta maailmaa. Fridan ei voinut koskaan edes kuvittelevan purevan ketään, kuten ei Sigyninkään. Frida lopetettiin keuko-ongelmien takia.
Louhikin oli oman tiensä kulkija. Mummeli ei paljoa muista välittänyt, joskus oli kausia, että tuota ei näkynyt kuin iltaruokinnan aikaan. Mutta paidansisus oli turvapaikka ja siellä oli hyvä olla ja nukkua. Ja vanhemmiten rapsutuksetkin alkoivat maistua ja niistä kiitettiin nuolemalla ja kirputtamalla sormia. Louhella oli ehkä kauneimmat silmät, mitä olen ikinä rotalla nähnyt. Tanjalle iso kiitos tästä kaunokaisesta. Louhi jouduttiin lopettamaan suolistokasvaimien ja puhjenneen kasvaimen/kystan takia.
Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa
Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin
Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin
Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin
Sigyn ja Frida olivat yhdessä jo aiemmin lopetetun siskonsa Blondin kanssa ensimmäiset rottani. Kiitos Sanzulle ja Fiurille näistä ihanista otuksista, joiden kanssa sain viettää vähän vaille 2 vuotta. Sigyn oli salamanmuotoisen laukkinsa kanssa varsin persoonallisen näköinen, ja luonteeltaan tämä likka olikin sitten jo jotain todella erikoista. Poikasena Sigyn hiukan kiusasikin siskojaan hakiessaan laumanjohtajan paikkaa, mutta tämän saatuaan mummelini johti laumaa hellästi ja päättäväisesti. Kun Seita-agoutini tuli laumaan 3 kk ikäisenä, löytyi tämä ensimmäisenä aamunaan nukkumassa Sigynin kyljestä. Kukaan ei edes yrittänyt haastaa mummeliani, joka oli ihmisillekin yhtä hellä ja ystävällinen kuin rotillekin. Sigynin omalaatuisimpiin tapoihin kuului korvien ja alahuulen lerputtaminen kun tyttöä rapsutettiin. Ja silityksiä vaadittiin tunkemalla häkkiin ojennetun käden alla. Silityksistä nautittiin täysillä, aina loppuun asti.
Tämän ihanan rotan vei lopulta kasvaimet mukanaan. Ensin niitä oli yksi pieni, joka ei kasvanut eikä muuttunut useisiin viikkoihin. Sitten tuli toinen, joka kasvoi jo agressiivisemmin. Ja lopulta oli aika päästää rakkaani pois.
Frida oli nuorempana hiukan arempi tapaus, todella sosiaalinen kuitenkin. Frida ei vain ollut kovin kiinnostunut ihmisistä ja nautiskeli omasta rauhastaan. Vanhetessaan tämä kuitenkin muuttui sosiaalisemmaksi ja oli monesti tunkemassa luukusta syliin ja olkapäälle, josta sitten oli päästävä tutkimaan muuta maailmaa. Fridan ei voinut koskaan edes kuvittelevan purevan ketään, kuten ei Sigyninkään. Frida lopetettiin keuko-ongelmien takia.
Louhikin oli oman tiensä kulkija. Mummeli ei paljoa muista välittänyt, joskus oli kausia, että tuota ei näkynyt kuin iltaruokinnan aikaan. Mutta paidansisus oli turvapaikka ja siellä oli hyvä olla ja nukkua. Ja vanhemmiten rapsutuksetkin alkoivat maistua ja niistä kiitettiin nuolemalla ja kirputtamalla sormia. Louhella oli ehkä kauneimmat silmät, mitä olen ikinä rotalla nähnyt. Tanjalle iso kiitos tästä kaunokaisesta. Louhi jouduttiin lopettamaan suolistokasvaimien ja puhjenneen kasvaimen/kystan takia.
Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa
Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin
Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin
Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti