Edellisestä merkinnästä on suorastaan luvattoman pitkä aika. Ja sen aikana on tapahtunut vaikka mitä. Rotat saivat häkkinsä ja minä sain sen koottua ja rotat kotiutuivat häkkiinsä varsin nopeasti. Olihan se kuitenkin tuttu ja turvallinen kotihäkki. Häkin sisustus on kyllä erilainen siihen verrattuna mitä se Kuopiossa oli, mutta haikailen häkkiin vielä yhtä sun toista. Mökkiä noin ensi alkuun. Lisäksi olisi mukavaa saada sinne savinen kukkaruukku joka kuluttaisi rottien kynsiä, vessa, jokunen oksa jota pitkin rotat voisivat kiipeillä ja tukeva köysi, myös kiipeilytarkoitukseen. Muitakin virikkeitä olen suunnitellut ja osan jo hankkinutkin. Herkkuja ja jyrsittävää. Ja aktivointipallon, jonka toimivuutta en vielä ole testaillut. Hankin noille myös ns. kanihodarin, joka on kylläkin saanut lojua häkin nurkassa, ovatkohan neidit edes käyneet haistelemassa sitä? Pitää varmaan laittaa se häkin ylätasolle, jos sitten vaikka kiinnostaisi?
Tyttöni ovat jatkaneet ryöstöretkeään ja ovat valloittaneet aina vain uusia sydämiä. Tuntuu siltä, että ne hurmaavat jokaisen, joka vastaan tulee - vanhempiani ja siskoani lukuunottamatta. Myös miesystäväni tuntuu menettäneen sydämensä näille kaunokaisille, samoin kuin rottieni hoitotäti. Onneksi näin. Hoitotäti jolle vihjaisin harkitsevani yhden tai kahden tytön astuttamista (siis Sigynin ja Solveigin) varasi heti pari poikasta. Että jo ainakin parille poikaselle on koti. Onko muita joita rottieni poikaset kiinnostaisivat? Sylimussukoita saattaa olla syksyllä tarjolla. ;)
Myös Juhannuksena tytöt hurmasivat uusia ihmisiä, mutta taidan kiirehtiä asioiden edelle. Nimittäin, minä olen poissa Turusta kesän ajan, joten tytöt eivät voineet olla omassa häkissään. Siksi jouduin etsimään niille hoitopaikan ja sellainen löytyikin ystäväni luota Nummi-Pusulasta. Mutta valitettavasti rottani eivät voineet matkustaa Nummi-Pusulaan ennen kuin pari viikkoa töitteni alkamisen jälkeen. Siksi jouduin etsimään toisen hoitajan siksi aikaa kunnes voisin viedä ne Nummi-Pusulaan. Onneksi tämä löytyi lähempää kuin olin edes haaveillut, sillä Anu, jonka kanssa olin jo aiemmin jutellut rotista ja niiden hankinnasta oli valmis hoitamaan tyttöjä. Anu pääsi tällä tavoin tutustumaan rottiin ja opettelemaan niiden hoitoa, minä sain luotettavan hoitajan ja rotat saivat olla omassa häkissään. Kaikki voittivat siis. Viikonloppuisin tosin matkustin itse Turkuun hoitamaan tyttöjä, sillä ikävä oli jo parin päivän erossaolon jälkeen.
Parin viikon päästä vein sitten tytöt Karjaan kautta Nummi-Pusulaan. Karjaalla tytöt saivatkin sitten tutustua otukseen nimeltä "kissa". Kyseinen otus oli vanhempieni puoliksi norjalainen metsäkissa nimeltä Domi. Domi on sisäkissa joka pelkää omaa varjoaankin ja joka on kenties kulmakunnan tyhmin otus. Kun annoin rotille ruokaa houkutteli ruokakupin kolahdus kissan paikalle. Mutta eihän tuo kissa tajunnut rotista mitään, onneksi. Ihmetteli siinä vain että mitä eläviä nuo ovat? Sigyn olisi ollut valmis tutustumaan Domiin lähemminkin, mutta Domi päätyi tiukasti syliini ja sai nopeasti lähtöpassit. Sitten reissu jatkuikin jo Nummi-Pusulaan jossa rottani ovat sen jälkeen majailleet. Nummi-Pusulassa pääsin myös itse tutustumaan 9 päivää vanhoihin, yhä sokeisiin rottavauvoihin. Aivan ihania tapauksia. Vauvoja oli yhteensä 8 joista 5 oli tyttöjä ja 3 poikia. Vauvoista 3 oli vaaleita, punasilmäisiä ja loput olivat sitten tummia ja mustasilmäisiä. Näistä 8:sta poikasesta tulee minulle yksi vaalea ja yksi tumma tyttö.
Seuraavan kerran näin rottani Juhannuksena sillä vietin sen rottien hoitopaikassa. Samalla näin myös rottavauvat jotka olivat kasvaneet huimaa vauhtia. Pääsin myös todistamaan miten rottien sydäntenmurskausoperaatio jatkui kun mm. Cattis tuntui menettävän oman sydämensä hurmureilleni. Cattis olikin hyvä sijaismamma tytöilleni. Kiitos päivähoidosta! Rottani viettivätkin suuren osan ajastaan muualla kuin häkissään, minun paitani sisällä ja muiden olkapäillä. Ja nauttivat olostaan. Rottani ovat selvästi aivan ylikesyjä ja ylisosiaalisia, suloisia, vilkkaita ja uteliaita otuksia jotka yksinkertaisesti rakastavat sylissäoloa. Ja mitä useampi syli, sitä parempi.
Ja myös rottavauvoista kävi ilmi että minulle tuleva vaalea vauva oli väriltään amber ja tumma tulee olemaan sienna. Mutta mikä sienna minulle tulee on yhä auki. Vaalea vauva tulee kuitenkin olemaan Freya ja tumma Gaia. Gaia ei kyllä ole viikinkinimi, mutta sopii kuitenkin sarjan jatkeeksi. Viralliset nimet tulevat olemaan Broadway (tumma) ja Manhattan (vaalea). Nuo tulevat Taffelin ja Estrellan Sourcream and Onion-sipseistä. Kaiken lisäksi Fiuri tiesi yhden pulloruokintapoikasen, joka oli ilman kotia. Joten laumani kasvaa kahden sijasta kolmella poikasella kun Seita (Starry Wings) saapuu laumaan jossain vaiheessa. Seidan tarina on erikoinen, mutta ehkä kerron sen myöhemmin.
Vauvoista olisi muuten kuvia, samoin kuin Sigynistä, Solveigista ja Sigfridistä, mutta saan ne tänne vasta kun olen käynyt uudestaan Turussa. Kuvat ovat nimittäin Turussa omalla koneellani.
Kaipaan rottiani ja toivon että saan ne pian luokseni. Onneksi työrupeamani on jo yli puolen välin joten pian pääsen jälleen Turkuun ja saan sekä tytöt että vauvat luokseni. Ja ehkä saan häkinkin kuntoon siihen mennessä, ken tietää. Sitä pitää kuitenkin säätää ennen sitä. Talveen mennessä voi tapahtua vaikka mitä, kenties laumani koko on jälleen kaksinkertaistunut kuten se jo nyt tuntuu tekevän. Kenties Sigyn ja Solveig ovat käyneet miehissä ja kasvattaneet sillä tavalla laumaani. Ken tietää.
Tyhjä häkki on kuitenkin kamala asia.
Tyttöni ovat jatkaneet ryöstöretkeään ja ovat valloittaneet aina vain uusia sydämiä. Tuntuu siltä, että ne hurmaavat jokaisen, joka vastaan tulee - vanhempiani ja siskoani lukuunottamatta. Myös miesystäväni tuntuu menettäneen sydämensä näille kaunokaisille, samoin kuin rottieni hoitotäti. Onneksi näin. Hoitotäti jolle vihjaisin harkitsevani yhden tai kahden tytön astuttamista (siis Sigynin ja Solveigin) varasi heti pari poikasta. Että jo ainakin parille poikaselle on koti. Onko muita joita rottieni poikaset kiinnostaisivat? Sylimussukoita saattaa olla syksyllä tarjolla. ;)
Myös Juhannuksena tytöt hurmasivat uusia ihmisiä, mutta taidan kiirehtiä asioiden edelle. Nimittäin, minä olen poissa Turusta kesän ajan, joten tytöt eivät voineet olla omassa häkissään. Siksi jouduin etsimään niille hoitopaikan ja sellainen löytyikin ystäväni luota Nummi-Pusulasta. Mutta valitettavasti rottani eivät voineet matkustaa Nummi-Pusulaan ennen kuin pari viikkoa töitteni alkamisen jälkeen. Siksi jouduin etsimään toisen hoitajan siksi aikaa kunnes voisin viedä ne Nummi-Pusulaan. Onneksi tämä löytyi lähempää kuin olin edes haaveillut, sillä Anu, jonka kanssa olin jo aiemmin jutellut rotista ja niiden hankinnasta oli valmis hoitamaan tyttöjä. Anu pääsi tällä tavoin tutustumaan rottiin ja opettelemaan niiden hoitoa, minä sain luotettavan hoitajan ja rotat saivat olla omassa häkissään. Kaikki voittivat siis. Viikonloppuisin tosin matkustin itse Turkuun hoitamaan tyttöjä, sillä ikävä oli jo parin päivän erossaolon jälkeen.
Parin viikon päästä vein sitten tytöt Karjaan kautta Nummi-Pusulaan. Karjaalla tytöt saivatkin sitten tutustua otukseen nimeltä "kissa". Kyseinen otus oli vanhempieni puoliksi norjalainen metsäkissa nimeltä Domi. Domi on sisäkissa joka pelkää omaa varjoaankin ja joka on kenties kulmakunnan tyhmin otus. Kun annoin rotille ruokaa houkutteli ruokakupin kolahdus kissan paikalle. Mutta eihän tuo kissa tajunnut rotista mitään, onneksi. Ihmetteli siinä vain että mitä eläviä nuo ovat? Sigyn olisi ollut valmis tutustumaan Domiin lähemminkin, mutta Domi päätyi tiukasti syliini ja sai nopeasti lähtöpassit. Sitten reissu jatkuikin jo Nummi-Pusulaan jossa rottani ovat sen jälkeen majailleet. Nummi-Pusulassa pääsin myös itse tutustumaan 9 päivää vanhoihin, yhä sokeisiin rottavauvoihin. Aivan ihania tapauksia. Vauvoja oli yhteensä 8 joista 5 oli tyttöjä ja 3 poikia. Vauvoista 3 oli vaaleita, punasilmäisiä ja loput olivat sitten tummia ja mustasilmäisiä. Näistä 8:sta poikasesta tulee minulle yksi vaalea ja yksi tumma tyttö.
Seuraavan kerran näin rottani Juhannuksena sillä vietin sen rottien hoitopaikassa. Samalla näin myös rottavauvat jotka olivat kasvaneet huimaa vauhtia. Pääsin myös todistamaan miten rottien sydäntenmurskausoperaatio jatkui kun mm. Cattis tuntui menettävän oman sydämensä hurmureilleni. Cattis olikin hyvä sijaismamma tytöilleni. Kiitos päivähoidosta! Rottani viettivätkin suuren osan ajastaan muualla kuin häkissään, minun paitani sisällä ja muiden olkapäillä. Ja nauttivat olostaan. Rottani ovat selvästi aivan ylikesyjä ja ylisosiaalisia, suloisia, vilkkaita ja uteliaita otuksia jotka yksinkertaisesti rakastavat sylissäoloa. Ja mitä useampi syli, sitä parempi.
Ja myös rottavauvoista kävi ilmi että minulle tuleva vaalea vauva oli väriltään amber ja tumma tulee olemaan sienna. Mutta mikä sienna minulle tulee on yhä auki. Vaalea vauva tulee kuitenkin olemaan Freya ja tumma Gaia. Gaia ei kyllä ole viikinkinimi, mutta sopii kuitenkin sarjan jatkeeksi. Viralliset nimet tulevat olemaan Broadway (tumma) ja Manhattan (vaalea). Nuo tulevat Taffelin ja Estrellan Sourcream and Onion-sipseistä. Kaiken lisäksi Fiuri tiesi yhden pulloruokintapoikasen, joka oli ilman kotia. Joten laumani kasvaa kahden sijasta kolmella poikasella kun Seita (Starry Wings) saapuu laumaan jossain vaiheessa. Seidan tarina on erikoinen, mutta ehkä kerron sen myöhemmin.
Vauvoista olisi muuten kuvia, samoin kuin Sigynistä, Solveigista ja Sigfridistä, mutta saan ne tänne vasta kun olen käynyt uudestaan Turussa. Kuvat ovat nimittäin Turussa omalla koneellani.
Kaipaan rottiani ja toivon että saan ne pian luokseni. Onneksi työrupeamani on jo yli puolen välin joten pian pääsen jälleen Turkuun ja saan sekä tytöt että vauvat luokseni. Ja ehkä saan häkinkin kuntoon siihen mennessä, ken tietää. Sitä pitää kuitenkin säätää ennen sitä. Talveen mennessä voi tapahtua vaikka mitä, kenties laumani koko on jälleen kaksinkertaistunut kuten se jo nyt tuntuu tekevän. Kenties Sigyn ja Solveig ovat käyneet miehissä ja kasvattaneet sillä tavalla laumaani. Ken tietää.
Tyhjä häkki on kuitenkin kamala asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti