Olin tässä jonkin aikaa miettinyt, että ottaisin jonkun rotistani mukaan ja kävisin esittelemässä yliopistolla, että tässä, tällainen otus on kesyrotta. Tänään sitten teinkin sen, pakkasin SIgynin olkalaukkuun jonne olin tehnyt sille pesän vanhoista t-paidoista ja rottakankaista. Sigyn sujahti laukkuun helposti ja tuntui mukautuvan tilanteeseen mukisematta. Alkoi jopa muokata pesää mieleisekseen ja kaivautui mukavasti kankaiden joukkoon. Koululla sitten oli vastaanotto todella positiivinen, etenkin pari ihmistä oli todella kiinnostuneita sosiaalirotastani. Yksi jopa sanoi että jos hän ottaisi jyrsijän se olisi rotta. Useimmiten sain kuitenkin vastata kysymykseen: eikö se karkaa? Sigyn kun istui tyytyväisenä olkapäälläni. Minä vastasin tähän vastakysymyksellä "miksi se karkaisi?" Sigynille minun olkapääni oli kuitenkin se turvapaikka josta oli turvallista katsella uusia maisemia ja uusia ihmisiä, haistella uusia hajuja ja ihmetellä uusia ääniä. Rotta siis herätti keskustelua, ja positiivista sellaista. Yksi ei tykännyt hännästä, yhdellä oli huonoja kokemuksia villirotista. Siinä kaikki. Jopa professorini oli kiinnostunut SIgynistä, niin kauan kuin hänen ei tarvinnut siihen koskea. Professorini jopa kyseli, että olinko tuomassa Sigyniä jollekin luennolle? Ja ehdotti naureskellen, että toisin sen pääaineen lehtorini luennolle. Voisi syntyä kerrankin vipinää luennolla! Ja, noh... MInä olen hiukan tunnettu siitä, että luennolla voin tehdä vähän muutakin kuin kuunnella ja tehdä muistiinpanoja... Pari vuotta sitten sain joulukuun aikana kudottua luennolla 10 paria lapasia, noin muun muassa.
Muuten kuulumisia.
Laumakemiat toimivat nykyään varsin hyvin. Seita ja Gaia ottavat välillä yhteen, tai oikeastaan jotakuinkin päivittäin. Ovat molemmat pahimmassa murrosiässä ja vielä suht saman kokoisia. Eli nokkimisjärjestyksen selvittelemistä kyseessä. Lisäksi Seita on kyllä vähän kiusaaja, tulee välillä suu auki Gaian päälle. Siis hyökkää miltei. Onneksi kyse ei kuitenkaan ole sen pahemmasta, karvat saattavat pöllytä, mutta ilman vekkejä ja haavoja ollaan säilytty kaikki. Tai kaikki paitsi minä. Lauman pienin jäsen, Freya, nimittäin alkoi osoittaa reviirinpuolustamisviettiä. Puolustuksen kohde oli pahvimökki, johon en saanut koskea lopulta lainkaan ilman että Freya tuli ja tarttui hampaillaan sormestani. No, ei se purrut, otti vain kiinni, mutta lopulta totesin, ensimmäisen haavan saatuani, että aika ottaa häkistä puolustuksen kohde, eli pahvilaatikosta tehty mökki. Poistin samalla myös toisen puolustuksen kohteen eli lastenmyssyn, fleecestä tehdyn sellaisen. Jos siitä poistaisi vuorin, voisi myssyä ehkä vielä käyttää, mutta saas nähdä. Ja kuitenkin, en ole saanut edes vihaista mulkaisua Freyalta kun se on sylissä. Sylissä on kiva olla ja pikku-neiti raksuttaa tyytyväisenä kun pääsee syliin. Välillä pitää piipata muodon vuoksi, mutta samassa raksutus jo jatkuukin. Hassu pieni. Saas nähdä tuottaako tuo muutos häkissä tuloksia.
Painoa nuo ovat kerryttäneet ihan kivasti. Gaiaa lukuunottamatta, neiti nimittäin painaa tällä hetkellä jotain 450 gramman liepeiltä. Freya taas on toinen ääripää ja painaa juuri ja juuri yli 300 grammaa. Tosin taitaa nyt jo painaa onneksi enemmän. Sigyn on taas siinä 415-420 gramman kieppeillä, Seita samoin. Solveig ja Sigfrid sitten ovat sijoittuneet tuohon välimaastoon, n. 350-375 gramman liepeille. Turkit ovat hyvässä kunnossa kaikilla, paitsi Solveigilla, jonka kermanvaaleaa turkkia sävyttää niskassa oranssi karsta, jota en saa millään pois. Olen pessyt tyttöä vaikka kuinka monta kertaa, uittanut kerran jopa oliiviöljyssä, mutta karsta vain on ja pysyy. Ja nyt olin huomaavinani Freyallakin niskassa sitä samaa karstaa. Alan olla ilman keinoja karstan poistamiseen. Ja kun kyseessä vielä ovat naaraat! Tuon oranssin karstan kun pitäisi olla enimmäkseen urosten ongelma, ei niinkään naaraiden. Missä on siis vika? Ruokinnassa? Kuivikkeissa? Riippareiden vaihto-ajassa?
Muuten laumani on aivan ihana. Olen opettanut niille, että vihellys tarkoittaa ruokaa tai herkkuja. Tarkoituksena on siis se, että lauma tulisi viheltäessäni luokseni. Alkaa jo toimia! Hemmotellut rottani tosin katsovat varsin nyrpeinä jos en tuokaan nameja kun vihellän. Mutta kun avaan häkin luukun tai vain tulen seisomaan häkin eteen, niin ei kestä kovin kauaa kun jo koko lauma on edessäni kurkkimassa, että mitäs asiaa mammalla tällä kertaa on? Aivan ihania tapauksia! Ja jos avaan häkin luukun, on siellä hetkessä joku tulossa olkapäälleni tai syliin. Gaia on välillä sellainen, että piippaa kun siihen koskee, mutta ei neitiin selvästikään satu tai muuta. Lieneeköhän pelkkä protesti samalla kun neiti kuitenkin kerjää rapsutuksia ja huomiota. Sigfridistä on tullut itse lempeys, mutta samalla hiukan vetäytyvä välistä. Ja Seita on myös todella lempeä, etenkin kun saa olla kahdestaan kanssani. Seita välillä jopa pussailee, mutta vain jos muut eivät ole näkemässä. SIgyn on tätä nykyä lauman pussailija. Gaialla taas on sellainen hassu maneeri, että jos olen syönyt jotain niin sen pitää päästä tutkimaan asiaa. Gaia siis tunkee päänsä suuhuni.
Huomenna on kuitenkin vuorossa jälleen häkin pesu ja riippareiden sekä kuivikkeiden vaihto. Ja kohta pitäisi ilmoittautua Lemmikkimessujen rottanäyttelyihin. Virallisiin taitavat päästä Freya, Seita, Sigyn ja Solveig, jos onnistun siihen mennessä ratkaisemaan tuon karsta-ongelman. Taitaa huomenna olla muuten vuorossa myös häntien pesu ja kynsien leikkuu. Pestessä Sigfrid on täysin hiljaa ja kiltisti, muut piippaavat ja hätäkakkaavat eritasoisesti. Sigyn ja Solveig saattavat protestoida muutamalla piippauksella, mutta Seita on täysin paniikissa pestessä. Ja kynsienleikkuukin on Seidan mielestä yritys ottaa se hengiltä. Muut onneksi vain protestoivat piippaamalla ja rimpuilemalla hieman. Tietävät kyllä jo, että helpoimmalla pääsee jos on nätisti.
Mutta se on huomenna. Nyt on vuorossa iltaruoka, hiukan kevyempää eilisten paistettujen muikkujen ja perunamuusin jälkeen. Onneksi tytöt rakastavat salaattia!
Muuten kuulumisia.
Laumakemiat toimivat nykyään varsin hyvin. Seita ja Gaia ottavat välillä yhteen, tai oikeastaan jotakuinkin päivittäin. Ovat molemmat pahimmassa murrosiässä ja vielä suht saman kokoisia. Eli nokkimisjärjestyksen selvittelemistä kyseessä. Lisäksi Seita on kyllä vähän kiusaaja, tulee välillä suu auki Gaian päälle. Siis hyökkää miltei. Onneksi kyse ei kuitenkaan ole sen pahemmasta, karvat saattavat pöllytä, mutta ilman vekkejä ja haavoja ollaan säilytty kaikki. Tai kaikki paitsi minä. Lauman pienin jäsen, Freya, nimittäin alkoi osoittaa reviirinpuolustamisviettiä. Puolustuksen kohde oli pahvimökki, johon en saanut koskea lopulta lainkaan ilman että Freya tuli ja tarttui hampaillaan sormestani. No, ei se purrut, otti vain kiinni, mutta lopulta totesin, ensimmäisen haavan saatuani, että aika ottaa häkistä puolustuksen kohde, eli pahvilaatikosta tehty mökki. Poistin samalla myös toisen puolustuksen kohteen eli lastenmyssyn, fleecestä tehdyn sellaisen. Jos siitä poistaisi vuorin, voisi myssyä ehkä vielä käyttää, mutta saas nähdä. Ja kuitenkin, en ole saanut edes vihaista mulkaisua Freyalta kun se on sylissä. Sylissä on kiva olla ja pikku-neiti raksuttaa tyytyväisenä kun pääsee syliin. Välillä pitää piipata muodon vuoksi, mutta samassa raksutus jo jatkuukin. Hassu pieni. Saas nähdä tuottaako tuo muutos häkissä tuloksia.
Painoa nuo ovat kerryttäneet ihan kivasti. Gaiaa lukuunottamatta, neiti nimittäin painaa tällä hetkellä jotain 450 gramman liepeiltä. Freya taas on toinen ääripää ja painaa juuri ja juuri yli 300 grammaa. Tosin taitaa nyt jo painaa onneksi enemmän. Sigyn on taas siinä 415-420 gramman kieppeillä, Seita samoin. Solveig ja Sigfrid sitten ovat sijoittuneet tuohon välimaastoon, n. 350-375 gramman liepeille. Turkit ovat hyvässä kunnossa kaikilla, paitsi Solveigilla, jonka kermanvaaleaa turkkia sävyttää niskassa oranssi karsta, jota en saa millään pois. Olen pessyt tyttöä vaikka kuinka monta kertaa, uittanut kerran jopa oliiviöljyssä, mutta karsta vain on ja pysyy. Ja nyt olin huomaavinani Freyallakin niskassa sitä samaa karstaa. Alan olla ilman keinoja karstan poistamiseen. Ja kun kyseessä vielä ovat naaraat! Tuon oranssin karstan kun pitäisi olla enimmäkseen urosten ongelma, ei niinkään naaraiden. Missä on siis vika? Ruokinnassa? Kuivikkeissa? Riippar
Muuten laumani on aivan ihana. Olen opettanut niille, että vihellys tarkoittaa ruokaa tai herkkuja. Tarkoituksena on siis se, että lauma tulisi viheltäessäni luokseni. Alkaa jo toimia! Hemmotellut rottani tosin katsovat varsin nyrpeinä jos en tuokaan nameja kun vihellän. Mutta kun avaan häkin luukun tai vain tulen seisomaan häkin eteen, niin ei kestä kovin kauaa kun jo koko lauma on edessäni kurkkimassa, että mitäs asiaa mammalla tällä kertaa on? Aivan ihania tapauksia! Ja jos avaan häkin luukun, on siellä hetkessä joku tulossa olkapäälleni tai syliin. Gaia on välillä sellainen, että piippaa kun siihen koskee, mutta ei neitiin selvästikään satu tai muuta. Lieneeköhän pelkkä protesti samalla kun neiti kuitenkin kerjää rapsutuksia ja huomiota. Sigfridistä on tullut itse lempeys, mutta samalla hiukan vetäytyvä välistä. Ja Seita on myös todella lempeä, etenkin kun saa olla kahdestaan kanssani. Seita välillä jopa pussailee, mutta vain jos muut eivät ole näkemässä. SIgyn on tätä nykyä lauman pussailija. Gaialla taas on sellainen hassu maneeri, että jos olen syönyt jotain niin sen pitää päästä tutkimaan asiaa. Gaia siis tunkee päänsä suuhuni.
Huomenna on kuitenkin vuorossa jälleen häkin pesu ja riippareiden sekä kuivikkeiden vaihto. Ja kohta pitäisi ilmoittautua Lemmikkimessujen rottanäyttelyihin. Virallisiin taitavat päästä Freya, Seita, Sigyn ja Solveig, jos onnistun siihen mennessä ratkaisemaan tuon karsta-ongelman. Taitaa huomenna olla muuten vuorossa myös häntien pesu ja kynsien leikkuu. Pestessä Sigfrid on täysin hiljaa ja kiltisti, muut piippaavat ja hätäkakkaavat eritasoisesti. Sigyn ja Solveig saattavat protestoida muutamalla piippauksella, mutta Seita on täysin paniikissa pestessä. Ja kynsienleikkuukin on Seidan mielestä yritys ottaa se hengiltä. Muut onneksi vain protestoivat piippaamalla ja rimpuilemalla hieman. Tietävät kyllä jo, että helpoimmalla pääsee jos on nätisti.
Mutta se on huomenna. Nyt on vuorossa iltaruoka, hiukan kevyempää eilisten paistettujen muikkujen ja perunamuusin jälkeen. Onneksi tytöt rakastavat salaattia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti