sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Vanhoja10

Vantaalla järjestettiin Lemmikkimessut 31.10-1.11.2009. Lauantaina 31.10 oli Myyrmäkihalliin järjestetty Suomen Kesyrottayhdistyksen Juhlanäyttelyn viralliset luokat ja sunnuntaina 1.11 oli sitten lemmikki- eli Pet-luokkien vuoro. Lauantaina oli paikalla kaksi tuomaria Briteistä, nimittäin Melanie Goulder ja Sheila Sowter. Minä olin päättänyt lähteä messuille ja näyttelyttämään omia rottiani, vaikka hiukan epäröinkin ketä ilmoittaa mukaan. Lopulta päätin napata matkaani Sigynin, Seidan, Freyan ja Blondin. Ilmoitin kaikki molempiin lauantain virallisiin luokkiin ja sunnuntain naaras-luokkiin, joiden tuomareina olivat Elina Karttunen ja Anu Rosti. Uroksilla oli eri tuomarit, ja lisäksi agilityä tuomaroivat eri ihmiset sekä lauantaina että sunnuntaina. Agiin ilmoitin Blondin lauantaina, varsin surkein tuloksin. Blondi nimittäin jumahti täysin tunneliin, jossa sitten toisella kierroksella Blondi istahti pesemään itseään siihen asti että ajan ilmoitettiin kuluneen umpeen. Mutta, saatiinpahan sentään kunniamaininta (kuma) tunnelipysähdyksestä ja palkintona Heurekan rotta-fikkari. Sunnuntaina Blondia ohjasi toinen ihminen, mutta samaan tunneliin neiti pysähtyi kaikesta huolimatta, että tässä taitaa sitten olla meidän agility-uramme... XD

Joten lauantaina keräsimme varsin kiitettävän kasan laatupalkintoja, enimmäkseen ykkösiä ja yhden kakkosen. Lopputulos on, että tästä hyvästä minun täytyy rekisteröidä rottiani. :D Freyan luokkavoitto oli todella kiva yllätys.

Lisäksi kotiintuomisina oli 4 kpl kunniamainintoja sekä erikoispalkitojakin. Sigyn sai Anulta EPn sympaattisuudesta, Blondi sai Kuman sekä Anulta että Elinalta ja Seitakin kai molemmilta tuomareilta. Joten rusettien lisäksi oli kotiintuomisina kasa herkkuja sekä heinää. Kiitos SKEYn spondorille Best Friendille palkinnoista! Ainoa pettymys päivässä oli Freyan saama hylätty. Ilmeisesti neiti oli herätetty päiväuniltaan ja oli sitten hengittänyt hieman raskaammin yllättyneenä herätyksestään. No, näyttelyitä tulee ja näyttelyitä menee ja kokonaisuudessaan Lemmikkimessut ja Juhlanäyttely olivat kiva kokemus. Lisää näistä seuraavassa merkinnässä.

***

Onnen sirpaleita

  • 15. marrask. 2009 at 10:53 AM
Vuorossa sitten toinen merkintä Lemmikkimessuista. Tämä kuitenkaan ei ole suoranaisesti itse messuista, vaan yleisesti rotistani, siksi erillisessä merkinnässä.

Mutta, kuten äsken kirjoitin, otin mukaan Helsinkiin Sigynin, Seidan, Freyan ja Blondin. Matkustimme junalla perjantaina Turusta Helsinkiin ja palasimme sitten maanantaina kaksi kertaa isommilla matkalaukuilla ja henkilömäärälläkin. Junamatka meni taas kerran hyvin, Freya nukkui lähes koko matkan paitani sisällä, ressukka kun ei ole aiemmin junassa ollut ja pelkäsi etenkin tunneleita. Ensimmäinen tunneli nimittäin sai tytön syöksymään paitani sisään kuin paraskin hävittäjä. Sigyn ja Blondi sentään malttoivat nukkua koko matkan boksissaan, Seita taas oli pakko passittaa Salon kohdalla takaisin boksiin kun neiti sai päähänsä alkaa riekkua pitkin ja poikin.

Helsingissä sitten odottelimme hetken Fiuria joka oli tullut meitä vastaan ja matkasimme Fiurin luo, jossa oli tarkoitus oleskella Lemmikkimessuilta jäävä aika. Perjantaina sitten pesimme rottia näyttelyä varten, sekä minun omani, että Fiurin otukset. Fiuri oli ilmoittanut lauantain luokkiin Seidan siskot Ainon ja Vienon ja sunnuntaille Maisa-Hiiren, joka on nimestään huolimatta täysiverinen rotta. Pestessä oli hauska huomata että Seidalla ja Blondilla oli kiima meneillään ja tytöt pöristelivät varsin huvittavasti kun heitä pesi. Ja Blondi tuntui jopa nauttivan lämpimästä vedetä ja kellui Fiurin käden päällä. Seidasta taas saatiin todella hauska pöristelyvideo ja Freyasta hienoja pesukuvia. Ehkä niitä päätyy joskus tännekin asti.

Lauantaina sitten oli aikainen herätys ja rotat pakattiin vauhdilla näyttelybokseihin. Näyttelypaikalla eli Myyrmäkihallissa oli sitten hälinää kerrakseen ja ihmeteltävää niin rotille kuin ihmisillekin. Minä olin ottanut mukaan rotanvaljaat ja kuljettelin sitten jokaista mukaan ottamaani rottaa pitkin hallia sen mukaan ketä ei ollut arvosteluvuorossa. Sain vastata useisiin kysymyksiin, kuten pysyykö tuo valjaissa? tai pureeko se? tai saako sitä silittää? Joten toimin osaltani valistajana kertoillessani ihmisille kesyrotista ja antamalla ihmisten silitellä kilttejä, pilalle hemmoteltuja sylirottiani. Tuntuivat kuitenkin tykkäävän otuksistani. :D Ja tottakai, lauantain tärkein asia. Kävin hakemassa aiemman sopimuksen mukaan varaamani Taika-vauvan. Taika on viralliselta nimeltään Vagabond's Fresh N' Funky. Taian löysin Vagabond'sin nettisivujen kautta ja ihastuin tyttöön heti. Mutta koska Taika oli silloin vasta 3 viikkoinen poikanen, piti minun odottaa. No, sillä välin eksyin myös paikalliseen lemmikkiliikkeeseen ja viikkoa ennen Taian saapumista tuli kotiini, häkkiini, laumaani ja sydämeeni myös Loitsu, läikikäs pieni rotanpoikanen. Loitsulla ei ole virallista nimeä eikä edes kunnollista kuviota, sillä tyttö on husky striped missmarked. Joten yhtenäisen selkäviivan sijaan tytöllä on päässä kaksi mustaa länttiä, selässä yksi ja vielä takapuolen päällä yksi soikea läntti. Tällä hetkellä nuo mustat läntit ovat jo vaalenemassa hyvää vauhtia, joten voi olla että joulun jälkeen minulla onkin jo ihan valkoinen rotta...

Mutta näyttelylauantaina sain kuitenkin käsiini kauan odottamani Taian, joka on osoittautunut aivan ihanaksi tapaukseksi. Tuolloin lauantaina tyttö oli vielä aivan pieni, vauvanpehmeä ja vauvantuoksuinen. Mutta Taika ei ollut ainoa joka tarttui matkaan tuolloin lauantaina, vaan Tanja Koskelta tarttui mukaan 3,5 kk ikäinen Louhi eli Karkkipäivä. Musta berkshire-kuvioinen neiti oli aivan hurmaava, hiukan arka vielä tuolloin. Nyt tyttö on jo paljon rohkaistuneempi ja utelias sen suhteen mitä teen. Uskaltaa jopa kipittää itse olkapäälleni.

Itse messuiltakin tarttui mukaan yhtä sun toista tarpeellista rotille mutta myös erittäin suuri väsymys, sillä kotiin päästyämme kaaduimme Fiurin kanssa nukkumaan jo puoli yhdeksältä. Sunnuntain herätys oli sitten aivan yhtä aikainen kuin lauantainkin, mutta päivästä tuli kuitenkin paljon rauhallisempi. Kuljeskelin yhä pitkin messuja rottien kanssa ja ihmettelin agilityäkin ja keräilin ilmaisnäytteitä. Ja tietenkin, sain itselleni Nannalta Noidan, joka tuntee myös nimen Voodoo Princess. Noita on 5 kk naarasrotta, pikimusta, joka siirrettiin pois jalostuksesta siskonsa parturoinnin takia. Parturointi on siis rotassa vika jolloin rotta nyppii itseltään tai muilta rotilta karvoja. Parturointia yritetään pitää poissa jalostuksesta.

Maanantaina sitten lähdimme kotiin, mutta kolmen ylimääräisen rotan sijasta minulla oli bokseissani neljä ylimääräistä otusta. Nimittäin, Fiuri oli saanut luokseen kolmea viikkoa aiemmin joukon eräänlaisia rescue-rottia. 7 rottaa lopetettiin saman tien, mutta 4 jäi Fiurin huomiin. Näistä yksi lopetettiin viikkoa myöhemmin, joten Fiurille jäi 3 rottaa, noin vuoden, puolentoista ikäisiä kaikki. Mutta minä kun tulin Fiurin luo ihastuin Riisiksi nimettyyn mummeliin, aivan valkoiseen ja pehmoiseen huskyyn. Ja Riisikin tuntui pitävän minusta, sillä sunnuntaina tämä mummeli sukelsi paitani sisään ja jäi sinne nukkumaan. Joten maanantaina sitten löysin Riisin yhdestä kuljetusboksistani ja niin Riisi sitten matkusti mukanani Turkuun. Myöhemmin samalla viikolla pesin Riisin ja melkein purskahdin itkuun kun näin tämän ihanan, kiltin ja hellän mummelin varsinaisen kunnon. Laiha, pieni RIisi oli aivan arvilla ja vanhoilla haavoilla. Puolet turkista puuttui arpikudoksen takia ja turkki joka tällä oli oli uutta, vauvanpehmeää ja hentoa. Riisi on ilmeisesti saanut kokea jotain kamalaa, mutta nyt se on onneksi jo paremmassa kunnossa, turkki vahvistuu ja mummu lihoo joka päivä. Ja arvetkaan eivät näy enää yhtä pahasti kuin Riisin tullessa.

Joten, tällä hetkellä minulla on 11 rottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti