Tässä on näköjään jäänyt vähän päivittämättä tätä blogia. Syynä ei niinkään ole se, ettei olisi päivitettävää, vaan se, että on ollut niin paljon muuta. Minulta leikattiin jalka pari viikkoa sitten, ja pääsin sitten tänään tikeistä eroon. Samaan syssyyn tänne tuli hoitoon kotia etsivä koira. Tuo koira ei kyllä ollut se, mikä tänne piti alunperin tulla, sillä se koira sai sitten kodin Helsingistä. Tämä koira joka tänne tuli, ei ollut edes saman eläinsuojeluyhdistyksen kautta tullut, mutta nämä olivat kyllä saaneet yhteystietoni sieltä alkuperäisestä yhdistyksestä.
Tämä minulle tullut koira oli 7-9 vuotias musta cockerspanieli-narttu, joka oli tuotu Suomeen Viipurin koiratarhoilta (ilmeisesti). Koiran oli omistanut joku mummeli, joka sitten kuoli, jonka jälkeen koira päätyi koiratarhoille pariksi kuukaudeksi, josta se sitten tuotiin Turkuun. Tämä koira tuotiin sitten minulle leikkausta seuraavana päivänä, mutta se ehti olla täällä vain lyhyen aikaa, sillä sille löytyi koti vielä saman päivän aikana. Joten nyt olen sitten taas ilman koiraa.
Rottien kohdalla arki sujuu jotakuinkin normaalisti. Otavan tukehtumisyrityksen jälkeen ei ole ollut sen suurempia ongelmia, vaan poikalauma elelee varsin rauhallista elämää. Dio yrittää kyllä kovasti aktivoida muita ja saakin tasaiseen tahtiin hepulikohtauksia. Se yrittää haastaa minuakin leikkimään kanssaan. Dante onneksi jaksaa vielä leikkiä pikkuisen kanssa. Mutta ehkä Diokin saa kohta uuden leikkikaverin. Dio onkin tällä hetkellä ehkä pahimmassa riiviöiässä, sillä poika täytti juuri 3 kk. Olen kuvannut pariin otteeseen poikien häkkiä, että ehkä siitäkin saa jossain vaiheessa kuvaa tänne, kunhan saan ensin kuvat pois kamerasta. Poikien häkki on aivan ihana, ja varsinkin nyt kun sain siihen pohjalaatikon niin olen aivan ihastuksissani.
Tyttö-trio voi mainiosti. Clio on mummoutunut aika hyvin ja massaa alkaa kertyä etenkin alavartaloon, mutta muuten mummeli on yhtä aktiivinen kuin ennenkin. Clion lapsenlapsetkin syntyivät loppukesästä. Lotus on edelleen aivan mielettömän kaunis rotta, enkä vain voi olla ihastelematta varsinkin sen kaunista päätä ja isoja silmiä. Mikä harmi, että en löytänyt Lotukselle ajoissa urosta, tuosta rotasta olisi varmasti saanut todella hienon poikueen. Nimue sitten onkin pysynyt edelleen laihana. Se ei liho sitten millään ja yritän ruokkia sitä vähän ylimääräistä joka päivä. Nimuen silmä vaivaa edelleen, joskus enemmän, joskus vähemmän.
Kohta pitää tehdä näyttelyilmoituksia. Dante ja Dio lähtevät Liedon näyttelyyn ja Helsinkiin, Messukeskuksessa Lemmikkimessujen yhteydessä järjestettävään näyttelyyn. Messarin näyttelyn kohdalla mietin yhä, että jäänkö sinne sunnutaiksikin, vai yritänkö päästä takaisin Turkuun jo lauantaina. Onneksi minulla on jo yöpaikka sitä varten, jos sittenkin päätän jäädä koko vlopuksi. Tavallaan houkuttaisi jäädä myös sunnutain pet-luokkiin, koska nuo pojat on niin mahdottomia pusupoikia, että saattaisivat hurmata tuomarit ihan mennen tullen. Onneksi tässä on vielä melkein viikko aikaa ensimmäiseen deadlineen ja varmaan pari viikkoa Messarin viimeiseen ilmoittautumispäivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti