Hiljaiseloa(ko?)

Täällä on palattu arkeen, joka tarkoittaa minun kohdallani gradun kirjoittamista ja rottien kohdalla... no, sitä samaa mitä aina ennenkin. Nukkumista, syömistä, välillä ulkoilua ja sitten taas lisää syömistä. Rapsutuksia ja hellittelyjä unohtamatta. Arjen rikkovat lähinnä näyttelyvalmistautumiset/näyttelyt (joita ei tällä hetkellä ole), mahdolliset hoitokoirat tai jonkun sairastuminen (mitä ei todellakaan toivota). Tai tietenkin pesuhetket. Pesin pojat tuossa viime viikonloppuna ja voi sitä järkytyksen määrää. Mutta puhtaat pojat ovat aivan ihania ja saan yleensä anteeksi viimeistään seuraavana päivänä. Tällä kertaa nopeammin, sillä kuivausvaiheessa jokainen sai hieman nutri-plussaa, mikä piristi pienten mieliä todella paljon.

Tänään, tai mahdollisesti huomenna, tulee kuitenkin ainakin minun arkeni muuttumaan hieman, kun asuntoon tulee uusi hoitokoira. Se on taas näitä samoja sijaiskotiin tulevia, omaa kotiaan etsiviä koiria. Tällä hetkellä en tiedä hoidokistani muuta kuin että se on pieni, n. 30-35 cm korkea 7 kk vanha narttu. Ja kuulemma se on kiltti. Eli jännityksellä odotellaan.

Kieltämättä huvittaa se, että saan aina vain pienempiä koiranpentuja tai pentukoiria, kun omat suosikkini ovat isoja, aikuisia uroskoiria. Leonbergit, nöffit, sileäkarvaiset noutajat eli flätit ja welshit eli walesinspringerspanielit. Ainoastaan yksi näistä on polvenkorkuinen. Voisin kyllä luetella muitakin suosikkirotujani, mutta oikeastaan ainoa pieni rotu, mihin olen tykästynyt on lancashire heeler, eikä sekään ole mikään sylikoira sanan varsinaisessa merkityksessä. Heelerit ovat olleet työkoiria, paimenia ja jopa rottakoiria.

Ja nyt sitten minulle tulee joku minikoira. Ei mitään hajua mitä rotuja siinä on, sekarotuinen taitaa kuitenkin olla kyseessä. Luultavasti jokin chihu-mix, toisaalta myöskään mikään mopsi, beagle, mäyräkoira, corgi tai tiibetinspanieli, yms, eivät ole poissuljettuja.

Lisäksi odottelen tänne jossain vaiheessa vauvoja, saan tänne poikueellisen marten-poikasia kasvamaan ja oppimaan rottien tavoille. Ja luultavasti Otava (ja ehkä Orioninkin) saa tänne tyttöystävän, ja ne poikaset saattavat sitten tulla kasvamaan tänne, jos hyvin käy.

Ja onnea Orion, sk silver black MP-12!