Uusi vuosi, vanhat kujeet. Taas kerran.

Joulu tuli ja meni, vaikka joulunaika jatkuukin yhä. Täällä on sinä aikana tapahtunut hieman muutoksia. Ensinnäkin Rina löysi itselleen kodin ja pari viikkoa sen jälkeen Rinan tilalle tuli vielä nuorempi ja vielä pienempi koiranpentu nimeltä Petja. Petjakin on näitä sijaiskotikoiria, 3 kk ikäinen, vain 5 kg painava laiha rääpäle. Petja sai onneksi kodin jo ennen joulua. Viikko ennen Petjaa tänne tuli pari ekstra-rottaa, jotka saattoi nähdä jo edellisen päivityksen kuvissa. Kyseessä ovat Eliza ja Vaahterasiirappi, tutummin Vasi.

Petja ehti olla täällä vain vajaan viikon. Pennulla oli ripuli koko sen ajan mitä se täällä oli, joten jouduin sitten antamaan sille Canikur-kuurin. Pennun vatsa alkoi onneksi toeta siitä, mutta se siirtyi siitä huolimatta toiseen paikkaan kun kuuri oli annettu. Syynä tähän oli se, että Petjan veriripulin takana epäiltiin olevan matoja, joiden en halunnut tarttuvan rottiini. Pennun poistumisen jälkeen madotin myös rottani, mikä oli yllättävän helppo homma. Ainoa ongelma tuli siinä, että rotat yrittivät syödä koko ruiskun... Annoin siis rotille Flubenol-nimistä matolääkettä. Ulkoloisia vastaan rotat oli käsitelty jo aiemmin. Nyt Petjallakin on onneksi jo oma koti.

Likkalaumakin on vaihteeksi hieman suurempi, nyt kun Eliza ja Vasi ovat tulleet lauman jatkoksi. Eliza tuli Suskilta sen jälkeen kun näyttelyssä keskusteltiin mummolauman pienuudesta ja siitä, että pelkäsin jonkun mummoista jäävän yksin jos muut sattuvat kuolemaan tai joudutaan lopettamaan. Vasi taas tuli Tiinalta samasta syystä. Pistin koko porukan varahäkkiin samana iltana kun mummelit tuotiin minulle ja pesin vielä kaiken päälle. Puolitoista viikkoa vieraassa häkissä eikä minkäänlaisia ongelmia, joten siirsin ne likkojen omaan, pestyyn häkkiin. Siellä tulikin sitten vähän enemmän kahnauksia, ja suurin niistä oli Clion ja Elizan välillä juuri ennen joulua. Molemmat mummut päätyivät siis yöksi omaan hamsuhäkkiin/minidunaan haavojaan parantelemaan. Eliza pääsi tässä suhteessa vähemmällä, varamummolla oli vain muutama pinnallinen haava. Clio sai sitten pahemmin selkäänsä ja haavatkaan eivät olleet enää aivan pinnallisia. Clion pahin haava oli yhden nisän kohdalla toisessa kainalossa, eli varsin pahassa paikassa siis. Onneksi haava parani hyvin.

Välipäivinä löysin kuitenkin Cliolta samasta kainalosta 2-3 mm läpimitaltaan olevan kovan kyhmyn. Koska kyhmy on niin pieni, en osaa sanoa onko se paise vai kasvain ja näin varhaisessa vaiheessa ei oikein voi tehdä muuta kuin seurailla tilannetta. Nyt kuitenkin Clion tilanne kääntyi entistä huonommaksi, sillä mummeli ilmeisesti vuotaa verta kohdustaan. Sillekään asialle ei oikein voi tehdä mitään tänään, joten lienee parasta vain seurailla tilannetta tämän illan ajan ja soittaa tarvittaessa eläinlääkäriin.

Muuten mummut ja varamummut tuntuvat sopeutuneen yhteiseloonsa varsin hyvin. Eliza ja Nimue ovat kuin paita ja peppu, ja Eliza on mukavan huomionhaluinen ja seurallinen tapaus. Olen jopa saanut kyseiseltä mummulta pusuja ja kirputuksia. Vasi on sitten hieman vetäytyvämpi, mutta on sekin jo raksutellut sylissä ollessaan. Lotuksen ja Vasin saattaa useimmiten löytää samasta riippumatosta tai mökistä, taitavat tälläkin hetkellä köllötellä samassa, kaikista pienimmässä, riippumatossa.

Pitää kuvata varamummot jossain välissä.