Hämmentävää,
miten nopeasti se aika voi mennäkään. Uudet pojat alkavat olla varsin
integroituneita omaan porukkaan, vaikka joskus koenkin huonoa omaatuntoa
siitä, että makkarin lauma jääkin välillä vähälle huomiolle. Sen
huomion kun ryöstävät luonani kasvavat poikaset ja astutettavana oleva
naaras. Astan vauvat ovat aivan ihania pieniä rotanalkuja ja olen
tainnut hemmotella niitä välillä ihan liikaakin. Astutusvuorossa on
tällä hetkellä Blondi, joka on Zaya's-naaras. Blondi on Dion morsian, ja
epäilen että kahden noin ihanaluonteisen rotan jälkeläiset tulevat
olemaan joko aivan extra-ihania tai sitten aivan kamalia. Blondi on
todella kaunis nuori russian buff-naaras, joten sieltä toivotaan
uskoakseni russian buffia ja russian blueta, sileänä ja kiharana.
Minulle on jo vähän uhkailtu, että sieltä saattaisi joku mahdollisesti
päätyä minullekin. Ja olisihan se kiva saada joku Dion jälkeläinen
laumaani, sen verran ihana tuo poika kuitenkin on.
Muuten
rottalan arki tuntuu kuluvan samaan tapaan. Tai no, sain tuossa
Keskiaikamarkkinoiden aikaan ommeltua Ferrettiin eli Wanhan Lauman häkin
välitasolle pussilakanan niin että se taso pysyisi siistimpänä.
Onnistuin mielestäni varsin hyvin, eikä sitä pussilakanaakaan ole
jyrsitty kuin yhdestä kulmasta. Ja sen kulman uskoisin korjaantuvan
nopeasti muutamalla uudella ompelupistolla. Nyt pitäisi vain ommella
loputkin. Käytin noihin pussilakanoihin varastosta kaivamaani vanhaa
pussilakanaa. Pitäisi ehkä käydä jossain kirpparilla katsomassa, jos
vaikka löytäisi sattumalta toisen pussilakanan, jonka voisi leikellä ja
ommella rottakäyttöön. Ja koko lakanahan tuosta ei vielä pussilakanoiksi
päätynyt, vaan sieltä on jäljellä vielä pieni pätkä, josta mietin että
tekisinkö siitä kankaita niille pienille tasoille, vai tekisinkö kenties
riippumattoja? Molemmat vaihtoehdot ovat sekä hyviä että mahdollisia.
En ole tehnyt aikoihin uusia riippumattoja, mutta ehkä se tästä kunhan
ensin saan työt kunnialla loppuun. Ehkä sitten saisin aikaiseksi ommella
myös ne rottien boksikassit valmiiksi asti.
Kesä
on näkynyt rottalassa lähinnä siinä, että rotat saavat useammin jäisiä
marjoja tai kasviksia ja häkistä löytyy kuumimmilla helteillä myös
kahluu/uima-allas. Erityisesti Fitz ja Fazer ovat kunnostautuneet
kahlaamisessa. Vanhemmat urokset eivät paljoa vedestä innostu, mutta
veteen laitetut herneet ja maissit katoavat nopeasti parempiin suihin.
Onneksi pahimmat helteet tuntuvat kuitenkin olevan ohitse, ja se näkyy
myös Otavan kunnossa. Papparainen tuntuu voivan paremmin, vaikka onkin
yhä tarkan valvonnan alla.
Lisäksi
olen tässä pitkin kesää etsinyt kaikessa rauhassa ja aika hiljaksiin
itselleni sitä Ihan Omaa Koiraa. Tuntuu vain siltä, että vedän
jatkuvasti vesiperän. Jokainen koira, josta kiinnostun tuntuu saavan
uuden kodin juuri ennen kuin saan aikaiseksi soittaa tai ottaa yhteyttä
kasvattajaan tai myyjään. En kuitenkaan halua mitään metsästyskoiraa,
joita tuntuu olevan n. puolet kaikista myytävistä sekarotuisista. Joku
saksanpaimen/dobermanni/rotweiler/ajokoira/metsästyspystykoira*/husky-sekoitus ei
vaan tunnu omalta. Ja metsästys/riistaviettinen koira voi olla
rotillekin vaaraksi. Okei, pentu voisi tottua rottiin paremmin kuin
aikuinen, mutta en silti halua ottaa sitä riskiä. Myöskään pienet
koirat eivät oikein ole se oma juttuni ja sekarotuiset pikkukoirat ovat
pentutehtailijoiden suosikkeja. Ja miksi en halua puhdasrotuista koiraa?
No, haluaisinhan minä. Sellainenhan olisi se kaikkein paras vaihtoehto.
Mutta olen opiskelija, ja 1300 € koiranpennusta on iso raha. Eikä se
jää siihen, vaan lisäksi tulevat mm. eläinlääkärimaksut, ruuat, herkut,
mahdolliset tarvikkeet… Tiedän, minulla on miltei kaikki valmiina koiraa
varten, mutta kukapa pystyisi olemaan ostamatta koiralle joskus uutta
lelua? Tai herkkuja?
Mutta
palatakseni rotuasiaan, niin sekarotuisista jokin paimenkoira-mix olisi
ehkä se paras ratkaisu. Se, että koira paimentaa vapaana juoksevia
rottia on pienempi paha kuin se, että koira yrittää tappaa tai syödä
häkissäkin olevat rotat. Ja toisaalta, jos koira paimentaisi rotat pois
sieltä, minne ne eivät saa mennä voisi olla jopa hyvä juttu!
Puhdasrotuisissa suosikkejani ovat walesinspringerspanielit,
sileäkarvaiset noutajat sekä leonbergit. Ehdin tässä kesäkuussa jopa
käydä tutustumasasa yhteen turkulaiseen walesi-kenneliin. Aivan ihania
koiria, joskin ne voivat olla todella, todella aktiivisia. Sama juttu on
flättien eli sileäkarvaisten noutajien kanssa. Riittävätkö rahkeeni
niin aktiivisen koiran kanssa? Ja molemmat ovat muuten vielä
metsästysrotuja, onneksi kuitenkin noutavia sellaisia. Leonbergi, joka
on ehdoton ykkösrotuni (terkkuja Murulle!), on sitten jättirotu, eli se
vaatii tilaa ympärilleen ja rahaa omistajalta. Leo syö paljon ja kasvaa
nopeasti. Luonne ja käyttötarkoitus sopisivat minulle täydellisesti.
Walesien ja flättien luonnekin on yleensä aivan ihana, ellei sitä
häslä-puolta oteta huomioon. Ja häslä sopii erityisesti flättiin.
Ja
jotta sotkisin itse soppaa entisestään, nämä vastaiskut ovat saaneet
minut epäilemään itseäni. Pärjäänkö sittenkään oman koiran kanssa?
Osaanko/pystynkö/jaksanko kouluttaa koiran kunnolla? Entä jos pilaankin
koiran? Riittävätkö rahani ruokaan/eläinlääkäriin/vakuutukseen? Entä jos sattuu
jotain yllättävää tai koira onkin allerginen jollekin ja vaatii
erityisruokaa? Entä jos koiralla onkin joku paha sairaus joka vaatii
jatkuvia eläinlääkärikäyntejä ja kalliita hoitoja/lääkkeitä? Tiedän,
jossitteluahan tuo on niin kauan kuin minulla ei sitä omaa koiraa ole.
Eräs ystäväni antoi diagnoosiksi "puppy bluen", joskin se tulee yleensä
vasta sen jälkeen kun koira on saapunut perheeseen.
Joten
jahkailu ja epäily jatkuvat, samoin kuin se oman koiran etsiminenkin.
Ei tämä ole vielä saanut minua lopettamaan etsintää, mutta epäröimään
kyllä. Saas nähdä. Ehkä se koira tulee joku päivä. Ehkä ei. Olin jossain
vaiheessa alkuvuotta ilmeisesti onnistunut päättämään, että se koira
tulee tämän vuoden aikana. Tällä hetkellä asia on kuitenkin hyvin
epävarma. Aika näyttää ja vuotta on kuitenkin vielä melkein puolet
jäljellä.
*Metsästyspystkykorva = Suomenpystykorva, karjalankarhukoira, jämtlanninpystykorva, harmaa norjanhirvikoira, yms.
