R.I.P.

R.I.P. Negev, "Rafael" 25.5.2012 - 10.3.2014

R.I.P. Ahdas Portti, "Diego" 3.5.2012-15.3.2014


Rafael lopetettiin vatsasta löytyneen sisäelinkasvaimen takia. Diego lopetettiin hengitystieoireiden takia.

Oli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri ja lohduton,
mut tiedän - sun hyvä olla nyt on..

Pesässä piippaa

Nyyti 10 vrk

Ne rottailijat, joiden luona on joskus syntynyt rottapoikueita, tietävät sen jännityksen mikä syntyy
kun odottavan rottaemon pesästä kuuluvat ensimmäiset piippaukset. Ja miten hermojaraastavaa on odottaa, että pääsee ensimmäistä kertaa kurkistamaan pesään, ja laskemaan kuinka monta poikasta sinne onkaan ilmastynyt. Ja miten sydäntäsärkevää on joutua karsimaan poikaset, jos niitä on syntynyt erityisen paljon.

Täällä on tänä keväänä käynyt astutettavana useampi naaras. Manuel ja Romeo saivat naaraansa ensimmäisellä yrityksellä kantaviksi, Dante tarvitsi pari yritystä, sillä ensimmäinen kerta johti valeraskauteen. Toinen odotus oli entistä jännittävämpi, sillä vaikka emo näytti oikeita merkkejä, ei sen vatsa tuntunut kasvavan lähes ollenkaan. Lopputuloksena olikin sitten yksi ainoa poikanen: Nyyti.

Mansikan vauvoja

Romeon morsian Mansikka synnytti täällä vain muutama päivä sen jälkeen kun Nyyti oli viimeinkin pistetty samaan laumaan isojen poikien kanssa. Siellä Nyyti on tälläkin hetkellä, ja useimmiten pikkuisen voi löytää nukkumasta laumanjohtajan, Fazerin kainalosta. Poikasten kanssa Fazer onkin aivan mahtava laumanjohtaja, mutta muiden nenälle hyppimistä herra ei siedä, ja johtajan paikalle yrittävät palautetaan nopeasti ruotuun.

Myös Mansikan vauvoja.

Mutta palatakseni Mansikan poikueeseen, niin tämä suht iso poikue ei kuitenkaan vaatinut karsimista, ja nyt pesässä riekkuukin 10 kappaletta kolmiviikkoisia, yltiösosiaalisia riiviöitä. Poikaset ovat uteliaita pieniä otuksia, joiden into tutkia maailmaa ja maistella kaikkea - mm. minun sormiani - on ylitsevuotava.

Ja pyydän jälleen kerran anteeksi hidastunutta päivitystahtia, sillä yritän tosissani saada graduni valmiiksi tänä keväänä, jonka lisäksi olen ollut jonkin verran sairaana. Olen mm. päässyt tutustumaan Tyksin päivystykseen potilaan näkökulmasta, joten blogin päivitys on jäänyt hieman toissijaiseksi toiminnaksi. Päivitettävää olisi kyllä, mutta aikaa kirjoittamiselle ei.

Huolta ja huolehtimista

Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen jo joku viikko sitten, ja erinäisten ongelmien ja tapahtumien jälkeen hukkasin sen. Joten uutta yritystä kehiin.

Tiedättekö sen tunteen, kun asiat, erityisesti ongelmat tuppaavat kasautumaan? Täällä tapahtui sellaista. Dante-papparaisen kunto on alkanut hitaasti huonontua, papparainen on laihtunut ja turkin on huonontunut. Fitz ja Alfa ottivat yhteen, ja Fitz sai siitä paiseen, joka kuitenkin katosi viikon kuluessa. Samoihin aikoihin Fazerin vatsapaise uusiutui entistä suurempana, ja Fazer joutui dunaan sairaslomalle. Tällä kertaa paise oli n. 20 x 20 mm, ja paiseen jättämä haava oli n. 15 x 15 mm. Paiseen puhdistus ja siitä huolehtiminen menee onneksi jo rutiinilla, niin ikävä kuin se rutiini onkin.

Täällä paisetta hoidetaan hieman eri tavalla kuin mitä olen muualta kuullut. Jokainen tietenkin käyttää hieman omaa tapaansa, myös sen mukaan kuka on opettanut paiseen hoitoa. Täällä paise - puhjennut paise - tyhjennetään, ja puhdistetaan Betadinella. Paisetta ei kuitenkaan puhdisteta juoksevan veden alla - minä kun en siihen hajuun sillä tavalla enää reagoi. Paiseen rupi, eli kuoliossa oleva iho, poistetaan mahdollisuuksien mukaan, mielellään kokonaan. Tämä on kenties se haastavin osuus ja sitä erityisesti vatsassa olevien paiseiden kanssa. Fazerin, 800 grammaisen uroksen pitäminen selällään operaation vaatiman ajan onkin jo ihan oma dilemmansa. Tällä kertaa haastetta toi isomman paiseen alla ollut pienempi paiseontelo, jonne oli kulku isommasta paiseesta n. 0,5 mm kokoisen pistokohdan läpi. Tämä pienempi paiseontelo sitten tuntui olevan yhteydessä myös rotan muihin osiin, ja täytyy sanoa, että en kyllä ole koskaan ajatellut joutuvani puhdistamaan rottaa niin perusteellisesti. Onneksi nämä molemmat paiseontelot paranivat hyvin, ja jäljellä on enää arpikudosta siinä missä oli aiemmin ammottava aukko rotan vatsassa.

Muuta huolta aiheutti sitten Lohtu-mamma ja erityisesti Lohdun ainoa vauva: Nyyti. Nyyti on tosiaan Lohdun ja Danten ainoa jälkeläinen, ja koska niin pienen poikueen - ja poikasen - selviytymismahdollisuudet ovat varsin pienet, niin tämä aiheutti varsin suurenkin huolenaiheen. Ja tilanteen ironiaa nostaa kieltämättä sekin tosiasia, että edellinen täällä syntynyt poikue - Blondin poikue - oli suurin täällä koskaan syntynyt poikue.

Kaiken lisäksi Nyytin kohdalla sain arvailla pitkään, että onko kyseessä naaras vai uros, ja minkä värinen poikanen saattaisi kenties olla kyseessä? Nyt kun Nyyti on isompi, voi jo todeta, että kyseessä on tosiaan russian blue-uros. Ja toivon mukaan muodonmuutokset ovat loppuneet tähän. :D