Rottien omistamisessa on vain yksi huono puoli, ja se on rottien lyhyt elinikä. Liian pian on pieni karvapallo vanha ja kipeä, ja on aika päästää pieni pois. Tällä kertaa tehtävä oli aiempaa raskaampi, sillä pois lähti pari erityisen rakasta rottaa. Suru ja ikävä ovat suuria.
RIP Hiisi, Vagabond's Fresh Start 24.2.2010-21.9.2011
RIP Kirke 26.6.2010-21.9.2011
RIP Tiera, Nuorisopappi 1.4.2010-21.9.2011
RIP Taika, Vagabond's Fresh'N'Funky 22.9.2009-21.8.2011, Hiiden emo.
Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa
Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin
Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin
Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
maanantai 19. syyskuuta 2011
Syksyisiä unikasoja
Samaan aikaan kun ulkona sataa ja myrskyää, kääntävät rotat kylkeään nukkuessaan mukavasti kasassa lämpimässä mökissään. Siellä ovat tassut, vartalot ja hännät mukavasti sikinsokin ja kaverin vatsasta saa pehmeän ja lämpimän tyynyn. Kuuluu vain pientä tuhinaa ja satunnainen haukotus, kun rotat uneksivat juustosta ja muista herkuista.
Joo, olen kateellinen. Olisi niin mukavaa vain käpertyä rottakasan jatkoksi ja nukkua, unohtaa kaikki muu. Varsinkin kun rotat hyväksyvät käteni sinne kasan keskelle, kirputtavat tai nuolevat sitä unisesti "kiva kun tulit".
Viime merkinnän jälkeen Kelmi on ehtinyt käydä Lempäälässä PiNan näyttelyssä ja samasta näyttelystä kotiin matkasi pienenpieni musta rääpäle, joka sai nimekseen Nimue. Nimue on black rex-tyttö joka tuli sijoitukseen Siniltä. Ja Nimuen kanssa sitä on saanut taas huomata, miten nopeasti pienet rotat voivatkaan kasvaa. Nimue tuntuu täällä olonsa aikana kaksinkertaistaneen kokonsa, rohkaistuneen valtavasti ja sai tänään ensimmäisen selvän kiimansa. Ja Nimuen suuret, pikimustat silmät ovat hurmanneet minut täysin, samoin kuin sen vielä vauvanpehmeä kiharainen turkki.
Mutta jos Nimue on kasvanut, niin niin ovat kyllä Lotus, Lorca, Charon ja Cliokin. Lorcasta on tullut jopa pikkuisen plöfö eli pläski, eli poika on tällä hetkellä varsin tukevan oloinen. Mutta uskoisin tilanteen tasoittuvan seuraavan kasvupyrähdyksen myötä. Lotus kasvaa tasaisemmin, samoin kuin marten-lapsenikin. Nuo martenit ovat muuten aivan hirveitä piippailijoita. Kaikesta pitää ilmoittaa piippaamalla. Mutta niin piippailee muuten Nimuekin. Onko tämä kenties jokin yleinen piirre Sinin ja Elinan kasvateissa?
Martenit ovat muuten yhä edelleenkin todella kiehtovan näköisiä. Charonille on ilmestynyt selvä nenäpointti, Cliolla sellaista ei näy, ainakaan yhtä selvästi kuin Charonilla. Mutta molemmilla on aivan ihanan pehmeä ja silkkinen turkki, melkein kuin russian buffilla. Lieneekö tämä jokin muunnoksen erikoisuus? Jos on, niin lisää tällaisia! Marten on myös nostanut itsensä yhdeksi muunnokseksi, jota voisin harkita kasvattavani - yhdessä mustan ja bewin kanssa. Toisaalta se olisi ihan fiksu vetokin kasvattaa kahta muunnosta, yksiväriset kun tuntuvat löytävän koteja hieman huonommin kuin kuviolliset kaverinsa. Ja kahta mustaa on välillä yhtä vaikea erottaa kuin kahta agoutia. Ja kyllä, puhun kokemuksesta. Muistan miten hankala oli joskus nopeasti vilkaistessa erottaa kuka on kuka kun mökistä kurkistaa neljä mustaa päätä...
Tällä hetkellä laumat elävät varsin leppoisaa elämää. Poikaset ovat päässeet osaksi laumaa ja kun sade hakkaa ikkunoita tunkevat ne vain syvemmälle keskelle lämmintä, karvaista rottakasaa...
Joo, olen kateellinen. Olisi niin mukavaa vain käpertyä rottakasan jatkoksi ja nukkua, unohtaa kaikki muu. Varsinkin kun rotat hyväksyvät käteni sinne kasan keskelle, kirputtavat tai nuolevat sitä unisesti "kiva kun tulit".
Viime merkinnän jälkeen Kelmi on ehtinyt käydä Lempäälässä PiNan näyttelyssä ja samasta näyttelystä kotiin matkasi pienenpieni musta rääpäle, joka sai nimekseen Nimue. Nimue on black rex-tyttö joka tuli sijoitukseen Siniltä. Ja Nimuen kanssa sitä on saanut taas huomata, miten nopeasti pienet rotat voivatkaan kasvaa. Nimue tuntuu täällä olonsa aikana kaksinkertaistaneen kokonsa, rohkaistuneen valtavasti ja sai tänään ensimmäisen selvän kiimansa. Ja Nimuen suuret, pikimustat silmät ovat hurmanneet minut täysin, samoin kuin sen vielä vauvanpehmeä kiharainen turkki.
Mutta jos Nimue on kasvanut, niin niin ovat kyllä Lotus, Lorca, Charon ja Cliokin. Lorcasta on tullut jopa pikkuisen plöfö eli pläski, eli poika on tällä hetkellä varsin tukevan oloinen. Mutta uskoisin tilanteen tasoittuvan seuraavan kasvupyrähdyksen myötä. Lotus kasvaa tasaisemmin, samoin kuin marten-lapsenikin. Nuo martenit ovat muuten aivan hirveitä piippailijoita. Kaikesta pitää ilmoittaa piippaamalla. Mutta niin piippailee muuten Nimuekin. Onko tämä kenties jokin yleinen piirre Sinin ja Elinan kasvateissa?
Martenit ovat muuten yhä edelleenkin todella kiehtovan näköisiä. Charonille on ilmestynyt selvä nenäpointti, Cliolla sellaista ei näy, ainakaan yhtä selvästi kuin Charonilla. Mutta molemmilla on aivan ihanan pehmeä ja silkkinen turkki, melkein kuin russian buffilla. Lieneekö tämä jokin muunnoksen erikoisuus? Jos on, niin lisää tällaisia! Marten on myös nostanut itsensä yhdeksi muunnokseksi, jota voisin harkita kasvattavani - yhdessä mustan ja bewin kanssa. Toisaalta se olisi ihan fiksu vetokin kasvattaa kahta muunnosta, yksiväriset kun tuntuvat löytävän koteja hieman huonommin kuin kuviolliset kaverinsa. Ja kahta mustaa on välillä yhtä vaikea erottaa kuin kahta agoutia. Ja kyllä, puhun kokemuksesta. Muistan miten hankala oli joskus nopeasti vilkaistessa erottaa kuka on kuka kun mökistä kurkistaa neljä mustaa päätä...
Tällä hetkellä laumat elävät varsin leppoisaa elämää. Poikaset ovat päässeet osaksi laumaa ja kun sade hakkaa ikkunoita tunkevat ne vain syvemmälle keskelle lämmintä, karvaista rottakasaa...
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Rottamiittiä Turussa
Noniin, olen taas myöhässä, mutta ei voi mitään...
Lupasin siis järjestää syksyn kunniaksi rottamiittiä luonani. Tällä kertaa päiväksi valikoitui 1.10.11, joka on siis lauantai. Kellonajaksi voisi ottaa n. klo 14 ->
Tervetuloa!
(Ilmoitelkaa jos olette tulossa, niin että voin laskea onko kaikille istumapaikkoja.)
Lupasin siis järjestää syksyn kunniaksi rottamiittiä luonani. Tällä kertaa päiväksi valikoitui 1.10.11, joka on siis lauantai. Kellonajaksi voisi ottaa n. klo 14 ->
Tervetuloa!
(Ilmoitelkaa jos olette tulossa, niin että voin laskea onko kaikille istumapaikkoja.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)