Syksyisiä unikasoja

Samaan aikaan kun ulkona sataa ja myrskyää, kääntävät rotat kylkeään nukkuessaan mukavasti kasassa lämpimässä mökissään. Siellä ovat tassut, vartalot ja hännät mukavasti sikinsokin ja kaverin vatsasta saa pehmeän ja lämpimän tyynyn. Kuuluu vain pientä tuhinaa ja satunnainen haukotus, kun rotat uneksivat juustosta ja muista herkuista.

Joo, olen kateellinen. Olisi niin mukavaa vain käpertyä rottakasan jatkoksi ja nukkua, unohtaa kaikki muu. Varsinkin kun rotat hyväksyvät käteni sinne kasan keskelle, kirputtavat tai nuolevat sitä unisesti "kiva kun tulit".

Viime merkinnän jälkeen Kelmi on ehtinyt käydä Lempäälässä PiNan näyttelyssä ja samasta näyttelystä kotiin matkasi pienenpieni musta rääpäle, joka sai nimekseen Nimue. Nimue on black rex-tyttö joka tuli sijoitukseen Siniltä. Ja Nimuen kanssa sitä on saanut taas huomata, miten nopeasti pienet rotat voivatkaan kasvaa. Nimue tuntuu täällä olonsa aikana kaksinkertaistaneen kokonsa, rohkaistuneen valtavasti ja sai tänään ensimmäisen selvän kiimansa. Ja Nimuen suuret, pikimustat silmät ovat hurmanneet minut täysin, samoin kuin sen vielä vauvanpehmeä kiharainen turkki.

Mutta jos Nimue on kasvanut, niin niin ovat kyllä Lotus, Lorca, Charon ja Cliokin. Lorcasta on tullut jopa pikkuisen plöfö eli pläski, eli poika on tällä hetkellä varsin tukevan oloinen. Mutta uskoisin tilanteen tasoittuvan seuraavan kasvupyrähdyksen myötä. Lotus kasvaa tasaisemmin, samoin kuin marten-lapsenikin. Nuo martenit ovat muuten aivan hirveitä piippailijoita. Kaikesta pitää ilmoittaa piippaamalla. Mutta niin piippailee muuten Nimuekin. Onko tämä kenties jokin yleinen piirre Sinin ja Elinan kasvateissa?

Martenit ovat muuten yhä edelleenkin todella kiehtovan näköisiä. Charonille on ilmestynyt selvä nenäpointti, Cliolla sellaista ei näy, ainakaan yhtä selvästi kuin Charonilla. Mutta molemmilla on aivan ihanan pehmeä ja silkkinen turkki, melkein kuin russian buffilla. Lieneekö tämä jokin muunnoksen erikoisuus? Jos on, niin lisää tällaisia! Marten on myös nostanut itsensä yhdeksi muunnokseksi, jota voisin harkita kasvattavani - yhdessä mustan ja bewin kanssa. Toisaalta se olisi ihan fiksu vetokin kasvattaa kahta muunnosta, yksiväriset kun tuntuvat löytävän koteja hieman huonommin kuin kuviolliset kaverinsa. Ja kahta mustaa on välillä yhtä vaikea erottaa kuin kahta agoutia. Ja kyllä, puhun kokemuksesta. Muistan miten hankala oli joskus nopeasti vilkaistessa erottaa kuka on kuka kun mökistä kurkistaa neljä mustaa päätä...

Tällä hetkellä laumat elävät varsin leppoisaa elämää. Poikaset ovat päässeet osaksi laumaa ja kun sade hakkaa ikkunoita tunkevat ne vain syvemmälle keskelle lämmintä, karvaista rottakasaa...