Kesä

Olen ensi viikolla lähdössä töihin Vakka-Suomen Sairaalaan, Uuteenkaupunkiin. Sain sieltä 8 viikon pituisen sijaisuuden röntgenin osastonhoitajana. Mutta koska Turun ja Uudenkaupungin välinen matka on turhan pitkä kuljettavaksi päivittäin - ainakin jos ei omista autoa - niin minun on jäätävä sinne viikoiksi. Viikonlopuiksi palaan kyllä kotiin Turkuun. Mutta koska asun sairaalan alueella olevassa asuntolassa, en voi ottaa rottiani mukaan sinne. Tämä pieni yksityiskohta on tuonut minulle ison ongelman ja reilusti harmaita hiuksia.

En millään haluaisi jättää rottia yksin kotiin, mutta olen jäänyt ilman muita vaihtoehtoja. Onneksi sentään yksi ystäväni lupasi tulla hoitamaan rottia edes joksikin aikaa, mutta hänkin sai sitten töitä, joten parin viikon päästä saatan taas olla ilman rottien hoitajaa.

Mutta tuo ei ole läheskään pahin asia tuossa muualle töihin lähdössä. Pahinta on se, että jouduin lopettamaan Lorcan, joka kyllä oli rohissut jo pidempään, mutta jota en voinut jättää asumaan yksin siksi aikaa kun minä en ollut kotona pitämässä rottapojalle seuraa. Sekään päätös ei ollut helppo, mutta siinäkään ei ollut loppujen lopuksi muita vaihtoehtoja. Lorca kuitenkin viihtyi omassa häkissään ja nautti saamastaan ekstra-huomiosta. Ainoat huonot asiat jotka seurasivat Lorcan siirtymisestä omaan häkkiin olivat kahden häkin väliset satunnaiset puhinat ja ne pari kertaa kun Lorca osoitti mieltään näykkäämällä kevyesti.

Lorcan muutettua omaan häkkiin Charonista tuli sitten ilmeisesti uusi laumanjohtaja. Tämä ei kuitenkaan sopeutunut siihen ihan heti vaan pari ekaa viikkoa laumassa oli jonkin verran kähinöitä. Nämä ovat nyt kuitenkin jo ohi ja lauman elämä on nykyisin varsin sopuisaa. Joudun kuitenkin luopumaan Charonista. Charon on sijoituseläin ja sen kasvattajat ovat sopineet, että Charonia voidaan käyttää jalostukseen. Ongelmana vain on, että tämän jälkeen Charonia ei voi palauttaa laumaan vaan Charonin pitäisi elää yksin, saada uusi lauma tai sitten se pitäisi lopettaa. Ja koska en ole kotona huolehtimassa Charonista eikä se voi elää naaraan kanssa koko sitä aikaa kun olen poissa... Enkä voi myöskään jättää sitä kokemattoman rotanhoitajan harteille. Eikä minun herkälle pojallenikaan olisi hyväksi joutua elämään yksin. Charon on herkkä stressaantumaan, se panikoi kun se nostetaan häkistä eikä aina ole tullut toimeen muiden kanssa. Mutta se tykkää olla sylissä, se raksuttaa ja on tyytyväinen kun saa vain olla vieressäni kun istun tietokoneella... Charon on kiltti rotta.

Kolmas huono uutinen liittyy sitten Erokseen. Papparainen on vain pari päivää alta 2-vuotias ja siltä huomattiin pari viikkoa sitten että sen takajalat ovat alkaneet heikentyä. Häntä näyttää olevan jo melkein kokonaan halvaantunut. Eroksella on siis alkava takarajaakahalvaus ja selkärankarappeuma. Tästäkin syystä tarvitsin rotilleni hoitajan. Papan jalat toimivat vielä, mutta varsinkin toinen takajalka alkaa kadottaa voimiaan ja koordinaatiokykyään. Olen tehnyt Eroksen oltavat mahdollisimman mukaviksi ja papparainen saa ylimääräistä ruokaa ja ylimääräisiä herkkuja jotta sen massa pysyisi ennallaan. Pientä laihtumista on kuitenkin jo huomattavissa. Pelkäänkin etten saa pitää papparaista luonani enää kovin pitkään.

Tämä pienentäisi sitten uroslaumani koon kahteen. Kelmin pojat Otava ja Orion ovat kasvaneet suuriksi uroksiksi, joiden luonne on todella mahtava. Otavan luonne on yhtä pehmeä kuin pojan turkkikin ja Orion muistuttaa luonteeltaan isäänsä saman ikäisenä. Tyttölauma, Lotus, Clio ja Nimue, on onneksi terve, ja jos ketään ei kehitä itselleen kasvaimia tai ala yhtäkkiä rohista niin tytöt elävät mahdollisesti vielä pitkään.

Seuraavat 8 viikkoa vain aiheuttavat huolta.