Koiranpentuja ja muuta mukavaa

Jep, taas on päivitysväli jotenkin venähtänyt tarkoitettua pidemmäksi. Syy tosin ei  löydy rotista vaan siitä pienestä yksityiskohdasta, että minä kirjoitan parhaimmillaan graduani. Ja kun muussa elämässä sattuu ja tapahtuu, niin kirjoittamaan ehtiminen onkin jo hieman haastavampaa.

Joka tapauksessa, elämä rottien kanssa rullaa omalla painollaan. Pikkupojat eivät yllättäen olekaan enää niin pieniä ja Hallakin on jo saanut aikuisen rotan piirteet. Sen turkki on aivan upea ja Hallasta onkin kasvamassa varsinainen herrasmies. Dio sen sijaan ei tunne käytöstapoja muistavan, sillä poika tuntuu uskovan, että minä olen rotta enkä ihminen. Sen takia minuakin haastetaan leikkimään hieman rajummin kuin olisi edes tarve ja pojan palauttaminen ruotuun ei onnistu kuin hetkeksi tuon adhd-pakkauksen kanssa. Muuten Dio on kyllä hirveän hyväluonteinen otus, hirveä pussaamaan jos sitä vähänkään koskee tai rapsuttaa.

Mummulauman eloon saattaa kohtapuoliin tulla hieman uutta eloa kun joukkoon mahdollisesti liittyy uusi eläkeläismummeli. Siitä kuitenkin enemmän myöhemmissä päivityksissä.

Niin... Päivitykset ovat olleet tauolla senkin takia, että täällä tosiaan sattuu ja tapahtuu. Yksi kyseisistä tapahtumista oli se, että tänne ilmestyi koiranpentu. Rina on 4 kk ikäinen sekaroituinen narttupentu, jonka rotusekoituksia voinee vain arvailla. Ulkonäöltään pentu muistuttaa lähinnä saksanpaimenkoiran ja kotitontun sekoitusta, mutta eräs toinen ihminen on näkevinään siinä hollanninpaimenkoiraa. Omat arvaukseni ovat ainakin saksanpaimekoira ja itäsiperianlaika, ehkä jopa rottweiler tai joku pienempi metsästyskoira jostain kauempaa. Emo kuulemma näyttää saksanmapaimenelta, mutta isästä ei ole tietoa. Rina tuli Venäjän rajan tuolta puolen (ei tarhalta) ja viipyi täällä viikon.

Jep, Rina oli taas näitä sijaiskotikoiria, joita minulle tulee silloin tällöin. Aluksi pentu oli hieman ujo ja arka, mutta viikon kuluessa Rinasta kuoriutui varsin tavallisen riehakas pentu. Sisällä. Ulkona tilanne olikin jo huomattavasti hankalampi, pahimmillaan (eli useimmiten) pääsimme lähimmälle ruoholäntille, jonne Rina teki tarpeensa ja sitten Rina jo kiskoikin minut sisälle. Ulkona kaikki oli pelottavaa: autot, polkupyörät, ihmiset, toiset koirat, kaukaa kuuluvat hälytysajoneuvojen äänet. Parhaimmillaan pääsimme n. 200 metrin päähän ulko-ovelta, jonka jälkeen minut kiskottiin kotiin. Tässä vaiheessa Rina melkein onnistui kuristamaan itsensä valjaillaan.

Viikko Rinan saapumisesta tuli kuitenkin tekstiviesti: Rina on saanut kodin. Toivottelen siis Rinalle hyvää matkaa ja toivon kovasti, että se ulkoilu helpottaa. Toivottavasti lumi ei ole pennulle liian pelottava kokemus.

Lieto ja Lemmikkimessut

Söpöläisiä

Huomaa, että on kiire kun en ole ehtinyt edes kuulumisia päivittää. Tässä on kuitenkin ollut kaksi näyttelyä, ja toinen oli vieläpä varsin iso sellainen. Ensimmäinen oli Liedossa ja jälkimmäinen, se isompi, Helsingin Messukeskuksessa Lemmikkimessujen yhteydessä.

Korvan kiskomista

Lieto meni vähän kiikukaakun, mukana oli Dante ja Dio. Dio sai virallisesta L2, mikä oli ihan odotettavissa, olihan poika vasta 3,5 kk. Dante sai L1 ja luokkavoiton ja kommentin "stinkiest rat of the day". Syyksi paljastui, että Dantella oli mennyt vatsa sekaisin ja hännänalus oli täynnä ripulia. Ressukka. Petistä molemmat saivat AB:n, Diolla syynä hännässä ollut vanhan haavan jälki ja suomuton kohta. Dantellakin oli hännässä vanhan haavan jälki ja kuulemma selässäkin oli haava. Löysin sieltä kerran vanhan arven, mutta muuta ei sieltä kyllä ole löytynyt.

Messuilla väsyttää

Kasa <3

Lemmikkimessuilla meni viralliset myöskin vähän niin ja näin. Dio sai molemmista luokistaan L1 ja luokkavoiton, ja ihan ok-arvostelut. Dante sai sekä L1 ja luokkavoiton kuin L2:senkin. L1-arvostelu oli varsin hyvä, mutta se toinen... Dantea arvosteltiin liian vaaleaksi, vaikka poika on varsin tumma russian blue. Ja pojalta löytyi kuulemma muutama valkoinen varvaskin. Hassua, että minä en niitä ole koskaan huomannut.

Dora the Ocicat

Halla oli myös mukana messuilla, ensikertalaisena. Poika on väriltään russian silver ja se väri on vasta koestandardissa. Juniori sai kuitenkin aika hyvät arvostelut, toiselta tuomarilta L1 ja luokan kakkoseksi ja toiselta L1 ja luokkavoitto. Ei hullumpaa siis. Sunnuntaina Halla sai toiselta tuomarilta A:n ja toiselta AB:n ja kommentin räkäisyydestä. Samoin Dante ja Dio saivat toiselta tuomarilta A:n ja toiselta AB:n. Dion AB johtui myös nuhaisuudesta, Danten kuulemma siitä, että sen hännän tyvessä oli nirhauma. Kyseessä siis vanhan haavan arpi. Aika tarkkaa, sanoisin.

Minulle poseerattiin

Muu-eläin

Mutta ne messut muuten... Lähtö oli taas aikaisin, kuten näyttelyihin yleensä. Paikalla olimme aika tasan klo 8, koska arvosteluiden piti alkaa klo 9. Kissoja saapui paikalle vielä klo 9.30 jälkeenkin, jolloin niiden piti olla viimeistään paikalla. Marsuja tuntui saapuvan vielä klo 10 jälkeenkin, ja rotat sijaitsivat lähimpänä ulko-ovia. Veto oli siis kova ja olen ihmeissäni jos yhtään rottaa ei sairastunut tuon vlopun aikana. Sunnuntaina oli nimittäin sama touhu, ja siitä johtuivat myös Dion ja Hallan nuhaiset nenät, vaikka yritin kovasti suojella poikia vedolta. Arvostukseni marsuharrastajia kohtaan laski todella paljon.

Mää-eläimiä

Hoffi

Lemmikkimessujen lisäksi Messukeskuksessa oli Elävä Maaseutu eli ElMa-messut, Metsämessut, Kädentaito-messut, Motor Sport-tapahtuma ja Outlet Expo. Paljon tapahtumaa ja vielä enemmän ihmisiä siis. Itse viihdyin parhaiten Lemmikki- ja Elma-messuilla, mutta myös muissa tuli pyörähdettyä, eikä vähiten siksi, että vanhempanikin kävivät messuilla. Sunnuntaina pidin itseni hereillä kiertämällä aamusta kameran kanssa Elma-puolen ja hieman Lemmikkimessujenkin puolta. Sain rapsutella koiria ja sain siinä sivussa koiraterapiaa mm. basset houndilta, amstaffilta, hoffilta ja ties miltä muulta. Luentoa kesyrotista en silti pitänyt, mutta se ei ollut minun vikani.

Amstaffi

Pieni aasi

Lauantain ja sunnuntain välisen yön vietin n. 3 km päässä Messukeskusesta vanhan ystäväni luona. Iso kiitos tästä, en tiedä miten olisin pärjännyt kahta päivää messuilla, ellen olisi saanut yöpyä siellä. Ja vaikka sunnuntaina pääsimme lähtemään aikaisemmin, niin olin todella väsynyt messujen loppuessa. Pysyin hädin tuskin hereillä ja yli puolet automatkasta meni torkkuessa. Messut ovat rankat jo yhtenä päivänä, ja nyt olin paikalla koko viikonlopun.

Toinen muu-eläin

Keväällä olisi sitten Pet Expo vappua edeltävänä vloppuna. Kai minä lähden sinne yhdeksi päiväksi, mutta kahdeksi päiväksi en taida lähteä ellei siellä ole sitä luentonakkia. Ja se taas ei ole minusta kiinni...

Synttäreitä

Onnittelut Kelmin pojille, Otavalle ja Orionille. Pojat ovat jo 1-vuotiaita ja isoja poikia.

Vuosi on mennyt todella nopeasti ja pienistä mustista rääpäleistä on tullut komeita rottia.