Koirankujeita

Tasha

Tiedän, etten ole päivittänyt tätä blogia pitkään aikaan. Täällä on nimittäin pitänyt kiirettä. Täällä oli melkein kolmen viikon ajan n. vajaan vuoden ikäinen Tasha-koira, joka sai kodin puolitoista viikkoa sitten. Tunti sitten tänne tuli kuitenkin uusi koira, n. 3,5 kk ikäinen dobermannin tai rotikan sekoitus, jonka nimeä arvon vielä tällä hetkellä. Papereissa kuulemma lukee Jack, mutta kuulemma saa/pitäisi keksiä toinen, parempi. Siksi pallottelen tällä hetkellä Vanjan ja Jackin välillä.

Tasha, Rina ja Petja kuulemma saivat pitää nimensä uudessa kodissaan.

Tämän pennun kanssa mietin pitkään, että otanko sen hoitooni vai enkö ota. Minä nimittäin olen ensi viikon töissä, ja viikonloppuna on Nakkilan näyttely. Sinne on ilmoitettu Dante, Dio, Halla ja Otava, niin ja Lotus lähtee veteraanina mukaan reissuun.

Tasha

Tasha oli mukava tapaus, lapinkoiran näköinen sekarotuinen. Harvinaisen ongelmaton koira, ei eroahdistusta, ei tuhonnut paikkoja, ei remmirähjä eikä millään tavalla agressiivinen. Hihnassakin kulki pääasiassa nätisti, niin kauan kun hihna oli pitkällä. Kun piti kulkea lyhyessä hihnassa, niin sitten ei ollut enää kivaa. Muut koirat ja ihmiset olivat aivan ihania.

Vanja/Jack

Surullisempia uutisia on sitten se, että Nimue löytyi kuolleena häkistään. Nyt omia mummojani on jäljellä enää yksi. Lotus on lauman vanhin ja porskuttaa menemään ilman sen suurempia ikääntymisen merkkejä. Lisäksi Orion on alkanut saada hengitysvaikeuksia, ja onkin nyt antibioottikuurilla. Pelkään pahoin, että pojan aika on käsillä, vaikka en haluaisikaan pojasta vielä luopua. Orion kuitenkin muistuttaa elävästi Kelmistä, jota minulla on yhä hirveä ikävä, vaikka  Kelmin kuolemasta onkin jo melkein vuosi. En taida koskaan päästä kunnolla yli Kelmin kuolemasta.

Onneksi sentään on parempiakin uutisia. Otava sai tänne tyttöystävän, ja tällä on parhaimmillaan kiima. Eli toivon mukaan saadaan kohta rottavauvoja, ja uusi sukupolvi Kelmin jälkeläisiä. Ehkä sitten on helpompi luopua Orionista, kun tietää, että Kelmin suku jatkuu yhä.

Ehkä.