Kun vain muistot jäävät

Päivitin äsken rottien paperitöitä. Pääasiassa se oli rottien rekisteripapereiden, näyttelyarvostelujen ja eläinlääkäripapereiden järjestelyä ja siirtoa paikasta toiseen. Ei siinä siis mitään sen kummempaa. Se vain sisältää aina myös kuolleiden, lopetettujen rottien paperien siirtämistä kohdasta "naaraat" ja "urokset" kohtaan "kuolleet/menneet". Ja se ottaa aina yhtä koville. Eräällä tavalla siinä joutuu tekemään surutyön uudestaan, jälleen kerran.

Aihe tuntuu olevan muutenkin ajankohtainen. Cola-mummu on saanut useita kasvaimia eikä sen hengitysäänetkään ole enää puhtaita. Lisäksi puhuin juuri jonkun kanssa siitä, kuinka monta rottaa minulla on elämäni aikana ollut. Yllättävän monta, kun ottaa huomioon, että hankin ensimmäisen rottani vasta pääsiäisenä 2009. Sen jälkeen olen joutunut lopettamaan, ollut mukana lopettamassa tai löytänyt kuolleena yli 40 rottaa. Enkä ottanut laskuihin poikasia, jotka olen joutunut karsimaan. Kun ottaa mukaan nykyiset, ja ne rotat jotka olen tuntenut, mutta joita en ole itse omistanut, olen tuntenut pitkälti yli 60 rottaa. Kuulostaa paljolta, eikö?

Suurin syy tähän on rottien lyhyt elinikä. Minulta on kuollut kaksi rottaa niin, että olen vain löytänyt ne häkistä kuolleena. Ensimmäinen näistä oli Noppa, capped-urokseni, joka kuoli vain 3 kk ikäisenä. Nopan kuolinsyy ei koskaan selvinnyt, mutta luultavasti kyseessä on voinut olla sydämen tai jonkin muun elimen pettäminen, tai sitten jokin aivokasvaimen tapainen ongelma. Toinen joka löytyi kuolleena oli Nimue, musta rex-naaras, jolla ilmeisesti petti sydän reilun vuoden ikäisenä.

Useimmat muut rotat ovat sitten kuolleet ns. luonnollisista syistä, eli ne on lopetettu. Naarailla yleisimmät syyt ovat olleet nisäkasvaimet tai hengitystieongelmat, eli pääasiallisesti myco. Nisäkasvaimia olen nähnyt erinäisissä paikoissa ja eri kokoisina. Useimmin ne tuntuvat tulevan jonnekin etujalkojen tienoille, mutta Sigynin kohdalla kasvaimet löytyivät sukupuolielinten luota. Gaia, ensimmäinen ikinä lopetettu rottani, sai useita kasvaimia sisäelimiin, ja myös Gaian siskolta, Freyalta, löytyi kasvaimia sisäelimistä. Mutta erilaisia lopetussyitä on muitakin. Myco ja hengitysoireet ovat vieneet rotat nuorimpana, esim. Muratti, cinnamon-naaras, sai akuutin hengitystietulehduksen, ja jouduttiin lopettamaan myös n. 3 kk ikäisenä. Lurjus, ehkä yksi rakkaimmista uroksistani, menehtyi reilun vuoden ikäisenä.

Silmäongelmien vuoksi olen joutunut lopettamaan kaksi, Haltin, joka oli mink rex-naaras, ja Rätin, joka oli fuzz eli nakurotta. Hera, dumbo-naaraani, lopetettiin korvatulehduksen takia. Halla, bumble. Kelmi, Eros, Hiisi, selkärankarappeuma. Peikko, parturointi. Castor, epäselvä kipuilu, munuaisongelma? Ystäväni rotta Häiriö, agressiivisuus. Ja niin edelleen.

En kuitenkaan pystyisi luopumaan rotista. En pysty edes kuvittelemaan luopuvani niistä kokonaan. Olen kyllä miettinyt laumakoon pienentämistä, tällä hetkellä täällä on kuitenkin jopa 15 rottaa, mutta haluan tehdä sen luonnollisen poistuman kautta. Dante alkaa olla vanha ja on laihtunut. Diego ja Manuel ovat Danteakin vanhempia. Rafael on Danten veli, eikä Rafaelkaan ole täysin kunnossa, sillä on ollut kesästä lähtien haavoja/rupia, joiden parantuminen kestää todella kauan.

Porukassa on kuitenkin nuoria toivoja, Alfa, Omega, Phantom ja jopa pikku-Gamma, joiden takia en voi edes kuvitella luopuvani rotista. Sitä tunnetta, kun pieni rottavauva ensimmäistä kertaa raksuttaa olkapäällä, ei voi sanoin kuvailla.

Ja lopuksi, summa summarum: Jokainen yli  60 rotastani on ollut minulle todella rakas. Jokainen niistä on ollut oma persoonansa, ja jotkut ovat olleet jopa Suuria Persoonia. Toiset, Sigyn, Seita, Hiisi, Lurjus, Kelmi, ovat sellaisia, että tule ikinä unohtamaan niitä. Erityisesti Kelmin muistaminen tuo joka kerta surun pintaan ja kyyneleet silmiini, sillä en saanut olla lopettamassa Kelmiä, koska olin katkaissut nilkkani vain jotain päiviä aiemmin. Jollain tavalla viimeiset jäähyväiset jäivät välistä.

Loppujen lopuksi en voi kuin sanoa seuraavan, ja tämä menee kaikille rotilleni:

Kiitos, ja anteeksi. Rakastan teitä kaikkia, olitte sitten elossa tai kuolleita.

Kirja-arvostelut, osa 3.

Rats – A Complete Pet Owner’s Manual

Kirjoittajat: Carol Himsel Daly ja Sharon Vanderlip
Kustantaja: Barron’s
Julkaistu: 11/2012


Kahden eläinlääketieteen tohtorin kirjoittama kirja Rats – A Complete Pet Owner’s Manual on saanut jo kolmannen, korjatun painoksensa. Kirja on ensimmäistä kertaa ilmestynyt jo vuonna 1991 Carol Himsel Dalyn kirjoittamana, ja tämä syksyllä 2012 ilmestynyt painos on Sharon Vanderlipin uudelleen kirjoittama versio.  Kirjan kohderyhmänä ovat vanhemmat lapset, mutta uskoisin myös aikuisten, jopa kokeneiden rotanomistajien löytävän kirjasta paljon uutta.

Kirja on kattava paketti tietoa rotista niin numeroina kuin tekstinä ja kuvinakin. Kirjan alusta löytyvät sekä isorotan että mustarotan tiedot rinnakkain, sekä kesyrotan biologiset tiedot numeroina (sis. Kehon lämpötila, sydämen syketiheys sekä hengitystiheys, ruuan ja vedenkulutus per 100/vrk). Rotan värejä ei kirjassa käsitellä, mutta rotan eri variantit kyllä eritellään varsin tarkkaan. Tärkeitä kohtia korostetaan laittamalla lyhyitä ja ytimekkäitä tarkistuslistoja erillisiin laatikoihin, joista ne voi kätevästi tarkistaa. Esimerkiksi eri kuivikelaaduista on tehty vertaileva taulukko, jonka lisäksi niitä käsitellään jokainen erikseen.

Erityishuomiota kirjassa saavat rotan ruokinta ja ravinnontarve sekä rotan terveydenhoito. Ruokintaosuudessa käydään läpi rotan perustarpeet, jonka lisäksi käsitellään energiantarve ja hiilihydraatit, proteiinit, rasvat sekä vitamiinit ja mineraalit jokainen erikseen. Myös yleisruokinta saa oman, perusteellisen käsittelynsä. Terveys-osiossa käydään läpi sairauden merkit niin yleisesti kuin erikseenkin eri sairauksien kohdalla. Silmät, korvat, nenä ja keuhkot on niputettu yhteen, samoin kuin sydän ja verenkiertokin. Sisäelimet, lihakset/luusto sekä hermosto käsitellään erikseen. Sairauksista käsitellään niin paiseet, erilaiset kasvaimet (hyvän/pahanlaatuiset, nisäkasvaimet) sisä- ja ulkoloiset, jalka- ja kynsivauriot, silmäsairaudet, hengitystiesairaudet (keuhkotulehdus, mycoplasma), munuaissairaudet, megacolon, ringtail sekä ylikasvaneet hampaat/kynnet. Myös vanhan rotan hoidon erityistarpeet sekä lopetus käsitellään tässä luvussa. Myös rotan lääkinnästä (kuinka antaa lääke) annetaan neuvoja. Tämä on myös ensimmäinen kirja, jossa neuvotaan miten rotalle voi tehdä ”hautomon”, eli lämpimän eristyshäkin sairaalle rotalle.

Yleisesti ottaen kyseessä on siis kirja, johon tutustuminen voisi olla hyödyllistä myös muille kuin kirjan tarkoitetulle kohdeyleisölle. Toivoisin itse, että tämä suomennettaisiin mahdollisimman pian, vaikka se taitaakin olla turha toive. Onneksi tätä kirjaa saa kuitenkin myös Suomesta, edes englanniksi.


+ Kattava kokonaisuus
+ Erittäin laajat luvut ruokinnasta ja rotan terveydestä

- Englanniksi (niille jotka eivät englantia kunnolla osaa)

Kokonaisarvosana: 5/5