Noin viikko sitten sain sähköpostia Kodinvaihtajat ryltä. Viesti koski kolmivuotiasta belgianpaimenkoiran ja huskyn sekoitusta, joka ei tullut toimeen perheen toisen koiran kanssa. Nyt Tara-nimiselle nartulle etsittiin uutta kotia ja ennen tämän löytymistä sijaiskotia joka voisi ottaa Taran hoitoonsa vakituisen kodin löytymiseen asti. Minä vastasin viestiin ja Tara muutti eilen luokseni.
Tara on varsin kaunis, pienen suden näköinen otus. Olemukseltaan Tara muistuttaa enemmän belgaria kuin huskya, luonteesta en osaa sanoa sen enempää. Korkeuttaa tuolla on n. 60 cm ja painoa jotakuinkin 21 kiloa. Ehkä parisataa grammaa päälle.
Tara siis tuotiin luokseni eilen aamulla, n. klo 10 aikaan. Ihan ensimmäiseksi sain haukut, jotka kertoivat Taran olevan hiukan epävarma uudesta ihmisestä. Kämpässä piti ensin kiertää ja tutkia kaikki paikat, ja tietenkin rottahäkit. Ruokakaan ei tahtonut neidille maistua. Muuten eilinen meni ihan okei, käytiin parilla tunniin pituisella lenkillä, ja illalla vielä puolen tunnin iltalenkillä. Ekalla lenkillä tavattiin valkoinen paimenkoira, jolle piti vähän rähistä. Muut vastaan tulleet koirat ohitettiin jo paljon paremmin. Vähän Tara tuppaa kiskomaan hihnassa, mutta uskoisin, että tähänkin tulee korjausta kunhan ensi viikolla pääsen kunnolla kouluttamaan Taraa. Tämä viikko kun menee ihan uuteen paikkaan tutustumiseen ja uusien tapojen opetteluun.
Iltaa vasten Taran luonne alkoi tulla paremmin esiin ja häntäkin alkoi heilahdella. Huomiota Tara kaipaa varsin paljon ja rapsutusten perässä työnnetäänkin pää aika usein polvelle tai reidelle tai ihan vain käsivarren alle. Muuten tuo makoilee lähistöllä, mutta nousee heti kun minäkin nousen tai jos sanon sille jotain. Jostain syystä tunnen huonoa omatuntoa siitä, että Taralla ei ole sen enempää tekemistä täällä kämpässäni. Makuuhuoneen ovikin on kiinni suurimman osan päivästä kun en halua Taran kiusaavan tai häiritsevän poikia. Totutellaan nyt rottiin häkki kerrallaan. Tyttöjen kohdalla mielenkiinto alkaa jo lopahtaa. Eilen sai kyllä sanoa pari terävää Ei!:tä, kun likat alkoivat juosta juoksupyörässä tai muuten vaan riekkuivat häkissä. Eli rottien liikehdintä aiheutti kiihtymystä Tarassa, mutta Tara uskoi kieltoa.
Yön Tara vietti vieressäni, kuten myös päivätorkkuni. Levitin Taralle vanhan petauspatjan sängylleni, jossa sillä on sitten oma paikka makoilla. Suojaan tällä tavoin myös oman sänkyni koirankarvoilta. Aamulla tyttö oli innostunut kun heräsin. Herätys oli klo 8 ja lenkille lähdettiin heti kun sain vaatteet niskaani. Tarkoitus oli kiertää Halisissa ollut luontopolun tapainen, mutta sain eilen sen verran hyvän rakonalun toiseen kantapäähäni, että tänään oli pakko teipata nilkka. Tuon takia sitten aamulenkkikin typistyi n. 45 minuutin pituiseksi. Seuraava lenkki olikin sitten siinä klo 12 aikaan kun minulla oli aika terapiaan. Olin sopinut jo viime viikolla siitä, että otan Taran mukaani. Terapian aikana Tara lähinnä nukkui, mitä nyt välillä piti hakea vähän rapsutuksia sekä minulta, että terapeutiltani. Terapeuttini piti kyllä ensin haukkua, kun päästiin paikalle, mutta aika nopeasti tuokin hyväksyttiin. Terapian jälkeen käytiin eläinkaupassa hakemassa minun käteeni paremmin sopiva talutushihna ja uusi panta Taralle. Samalla matkaan tarttui sopivan kokoinen ruokakuppi. Eläinkaupan täti oli selvästi vähemmän pelottava, koska tätä ei sitten haukuttu lainkaan. Ja kun täti vielä antoi herkkuja, niin tämä oli jo tosi kiva. Kun tädin poika ilmestyi paikalle, ei tämäkään saanut haukkuja. Pojan musta moottoripyöräkypärä oli epäilyttävä ja sille piti vähän haukahdella.
Tämän lisäksi käytiin eläinlääkärissä. Ihan vain jotta saisin Taran painon selville. Siellä oli sitten muitakin koiria, mutta niille Tara ei murissut eikä oikeastaan edes reagoinut niihin. Yksi iso, musta uros kyllä näytti kiinnostavan Taraa. Eli aika paljon Taran reaktioihin vaikuttaa tosiaan se, miten toinen koira reagoi. Aamulenkillä kun nähtiin eräs cairnterrieri joka alkoi rähistä Taralle, alkoi Tara pomppia hihnassa, mutta ei rähissyt takaisin. Sen sijaan yhdelle sekarotuiselle urokselle piti vähän urahdella, mutta sekin jäi sitten siihen. Mennään, mennään ohi ja Ohi!-käskyt tuntuvat toimivan ja niiden avulla mennään monesta ohitse. Pyöräilijät, ihmiset, autot ja erilaiset muut isot ajoneuvot ohitetaan ilman ongelmia. Aamulla nähty jänis oli jännä, mutta senkään perään ei rynnätty. Laitumella olevat hevosetkaan eivät aiheuttaneet sen kummempaa reaktiota, mutta kotimatkalla nähty ohitse laukkaava suomenhevonen oli sen verran mielenkiintoinen, että sen perään olisi ollut kiva rynnätä.
Nyt illalla on sitten syöty, turvotin Taralle Jeppe kana-riisi koirannappulaa kuumassa vedessä ja sekoitin siihen piimää ja Taran mukana tullutta riisi-porkkana-jauhelihasekoitusta, joka maistui sitten jo paljon paremmin. Kohta lähdetään vielä iltapissalle ja sen jälkeen mennäänkin jo nukkumaan. Huomenna katsotaan sitten miten yksinolo sujuu, vaikka kävinkin tänään jo pikaisesti lähikaupassa. Että eiköhän tämä tästä ala sujumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti