Rottien kotiapteekki

Aloin yksi päivä siivota rottien kotiapteekkia, ja tuli mieleen, että voisin ihan mielenkiinnosta kertoa täälläkin mitä sieltä oikein löytyy. Se voisi olla täydempikin, mutta näillä pärjää onneksi jo jonkin matkaa.

Kotiapteekin tärkeimmät, tai ainakin yleisimmät, asiat ovat haavanhoitotarpeet sekä antibiootit.

Antibiootit:
- Baytril
- Ditrim Duplo
- ruiskuja
- neuloja ruiskuja varten

Baytril on sellainen lääke, jota täällä pitäisi olla koko ajan varastossa. Sitä tuntuu nimittäin tarvitsevan aina silloin kun sitä ei ole. Ruiskut ja neulat ovat lääkkeen annostelua varten.

Haavanhoito:

- Vetyperoksidiliuos
- Septidin, suihke
- Betadine
- Natriumkloridiliuos 0,9%, eli keittosuolaliuos
- kumihanskat
- Bacibact-puuteri (salva löytyy ihmisten kotiapteekista)
- perhosteippiä
- haavataitoksia (tosin taitavat tällä hetkellä olla ihmisten kotiapteekissa)
- haavaside, eläinten, joustava
- Terra-Poly, nykyään reseptilääke
- Vetramil, hunaja-yrttisalva haavoja varten. Pikkunirhamiin ehdoton.

Tiedän, antiseptisiä aineita on paljon. Mutta suihkepullossa oleva Septidin on todella kätevä kun pitää puhdistaa pikkunirhamia. Betarine on parhaimmillaan isojen haavojen sekä paiseiden puhdistamisessa. Kumihanskoja tuskin tarvitsee selittää. 

Muita:
- Silmähuuhde
- Oftan Akvakol
- Aurizon
- Täikampa
- Punkkipihdit
- Frontline vet, suihke
- Nutri-plus

Niinpä niin, eläinten kotiapteekki kattaa mahdollisuuksien mukaan myös muut kotieläimet, tässä tapauksessa lähinnä hoitokoirat. Lisäksi minulla on tietyt asiat jotka seilaavat ihmisten ja eläinten kotiapteekin välillä, tai jotka ovat käsillä koko ajan, jos niitä tarvitsee. Septidin on yksi näistä. Jos minulla olisi oma koira, olisi tuolla luultavasti lisäksi paketti Canikuria, matolääkkeitä ja lisää Frontlinea, eri muodossa tosin. Luultavasti myös haavansitomistarpeet olisivat hieman erilaiset. Paiseiden puhkaisua varten pitäisi olla jokin oma, mielellään steriili teränsä tai neulansa. Paiseita ei onneksi täällä ole ollut kovinkaan montaa. Oftan Akvacol on silmätulehduksien hoitoon, Aurizon on Heran korvatulehduksen peruja.

Mitä teidän kotiapteekistanne löytyy?

Hiljaiseloa(ko?)

Täällä on palattu arkeen, joka tarkoittaa minun kohdallani gradun kirjoittamista ja rottien kohdalla... no, sitä samaa mitä aina ennenkin. Nukkumista, syömistä, välillä ulkoilua ja sitten taas lisää syömistä. Rapsutuksia ja hellittelyjä unohtamatta. Arjen rikkovat lähinnä näyttelyvalmistautumiset/näyttelyt (joita ei tällä hetkellä ole), mahdolliset hoitokoirat tai jonkun sairastuminen (mitä ei todellakaan toivota). Tai tietenkin pesuhetket. Pesin pojat tuossa viime viikonloppuna ja voi sitä järkytyksen määrää. Mutta puhtaat pojat ovat aivan ihania ja saan yleensä anteeksi viimeistään seuraavana päivänä. Tällä kertaa nopeammin, sillä kuivausvaiheessa jokainen sai hieman nutri-plussaa, mikä piristi pienten mieliä todella paljon.

Tänään, tai mahdollisesti huomenna, tulee kuitenkin ainakin minun arkeni muuttumaan hieman, kun asuntoon tulee uusi hoitokoira. Se on taas näitä samoja sijaiskotiin tulevia, omaa kotiaan etsiviä koiria. Tällä hetkellä en tiedä hoidokistani muuta kuin että se on pieni, n. 30-35 cm korkea 7 kk vanha narttu. Ja kuulemma se on kiltti. Eli jännityksellä odotellaan.

Kieltämättä huvittaa se, että saan aina vain pienempiä koiranpentuja tai pentukoiria, kun omat suosikkini ovat isoja, aikuisia uroskoiria. Leonbergit, nöffit, sileäkarvaiset noutajat eli flätit ja welshit eli walesinspringerspanielit. Ainoastaan yksi näistä on polvenkorkuinen. Voisin kyllä luetella muitakin suosikkirotujani, mutta oikeastaan ainoa pieni rotu, mihin olen tykästynyt on lancashire heeler, eikä sekään ole mikään sylikoira sanan varsinaisessa merkityksessä. Heelerit ovat olleet työkoiria, paimenia ja jopa rottakoiria.

Ja nyt sitten minulle tulee joku minikoira. Ei mitään hajua mitä rotuja siinä on, sekarotuinen taitaa kuitenkin olla kyseessä. Luultavasti jokin chihu-mix, toisaalta myöskään mikään mopsi, beagle, mäyräkoira, corgi tai tiibetinspanieli, yms, eivät ole poissuljettuja.

Lisäksi odottelen tänne jossain vaiheessa vauvoja, saan tänne poikueellisen marten-poikasia kasvamaan ja oppimaan rottien tavoille. Ja luultavasti Otava (ja ehkä Orioninkin) saa tänne tyttöystävän, ja ne poikaset saattavat sitten tulla kasvamaan tänne, jos hyvin käy.

Ja onnea Orion, sk silver black MP-12!

RIP

R.I.P. Olaris Rhea, "Clio" 19.6.2011-3.1.2013

 Miun rakas mummu-marten. Kaunis, kiltti mummeli, joka ei tehnyt kenellekään pahaa.

These broken wings can take me no further,
I'm lost, and out at sea,
I thought these wings would hold me forever,
And on to eternity,
And far away I can hear your voice,
I can hear it in the silence of the morning,
But these broken wings have let me down,
They can't even carry me home.
Chris de Burk

Uusi vuosi, vanhat kujeet. Taas kerran.

Joulu tuli ja meni, vaikka joulunaika jatkuukin yhä. Täällä on sinä aikana tapahtunut hieman muutoksia. Ensinnäkin Rina löysi itselleen kodin ja pari viikkoa sen jälkeen Rinan tilalle tuli vielä nuorempi ja vielä pienempi koiranpentu nimeltä Petja. Petjakin on näitä sijaiskotikoiria, 3 kk ikäinen, vain 5 kg painava laiha rääpäle. Petja sai onneksi kodin jo ennen joulua. Viikko ennen Petjaa tänne tuli pari ekstra-rottaa, jotka saattoi nähdä jo edellisen päivityksen kuvissa. Kyseessä ovat Eliza ja Vaahterasiirappi, tutummin Vasi.

Petja ehti olla täällä vain vajaan viikon. Pennulla oli ripuli koko sen ajan mitä se täällä oli, joten jouduin sitten antamaan sille Canikur-kuurin. Pennun vatsa alkoi onneksi toeta siitä, mutta se siirtyi siitä huolimatta toiseen paikkaan kun kuuri oli annettu. Syynä tähän oli se, että Petjan veriripulin takana epäiltiin olevan matoja, joiden en halunnut tarttuvan rottiini. Pennun poistumisen jälkeen madotin myös rottani, mikä oli yllättävän helppo homma. Ainoa ongelma tuli siinä, että rotat yrittivät syödä koko ruiskun... Annoin siis rotille Flubenol-nimistä matolääkettä. Ulkoloisia vastaan rotat oli käsitelty jo aiemmin. Nyt Petjallakin on onneksi jo oma koti.

Likkalaumakin on vaihteeksi hieman suurempi, nyt kun Eliza ja Vasi ovat tulleet lauman jatkoksi. Eliza tuli Suskilta sen jälkeen kun näyttelyssä keskusteltiin mummolauman pienuudesta ja siitä, että pelkäsin jonkun mummoista jäävän yksin jos muut sattuvat kuolemaan tai joudutaan lopettamaan. Vasi taas tuli Tiinalta samasta syystä. Pistin koko porukan varahäkkiin samana iltana kun mummelit tuotiin minulle ja pesin vielä kaiken päälle. Puolitoista viikkoa vieraassa häkissä eikä minkäänlaisia ongelmia, joten siirsin ne likkojen omaan, pestyyn häkkiin. Siellä tulikin sitten vähän enemmän kahnauksia, ja suurin niistä oli Clion ja Elizan välillä juuri ennen joulua. Molemmat mummut päätyivät siis yöksi omaan hamsuhäkkiin/minidunaan haavojaan parantelemaan. Eliza pääsi tässä suhteessa vähemmällä, varamummolla oli vain muutama pinnallinen haava. Clio sai sitten pahemmin selkäänsä ja haavatkaan eivät olleet enää aivan pinnallisia. Clion pahin haava oli yhden nisän kohdalla toisessa kainalossa, eli varsin pahassa paikassa siis. Onneksi haava parani hyvin.

Välipäivinä löysin kuitenkin Cliolta samasta kainalosta 2-3 mm läpimitaltaan olevan kovan kyhmyn. Koska kyhmy on niin pieni, en osaa sanoa onko se paise vai kasvain ja näin varhaisessa vaiheessa ei oikein voi tehdä muuta kuin seurailla tilannetta. Nyt kuitenkin Clion tilanne kääntyi entistä huonommaksi, sillä mummeli ilmeisesti vuotaa verta kohdustaan. Sillekään asialle ei oikein voi tehdä mitään tänään, joten lienee parasta vain seurailla tilannetta tämän illan ajan ja soittaa tarvittaessa eläinlääkäriin.

Muuten mummut ja varamummut tuntuvat sopeutuneen yhteiseloonsa varsin hyvin. Eliza ja Nimue ovat kuin paita ja peppu, ja Eliza on mukavan huomionhaluinen ja seurallinen tapaus. Olen jopa saanut kyseiseltä mummulta pusuja ja kirputuksia. Vasi on sitten hieman vetäytyvämpi, mutta on sekin jo raksutellut sylissä ollessaan. Lotuksen ja Vasin saattaa useimmiten löytää samasta riippumatosta tai mökistä, taitavat tälläkin hetkellä köllötellä samassa, kaikista pienimmässä, riippumatossa.

Pitää kuvata varamummot jossain välissä.