Julia Smith: Rotat – lemmikkisi tarpeiden ymmärtäminen ja oikea hoito
Kustantaja: Magnet&Steel
Julkaistu: 2013
Ensimmäinen mielikuva tästä uudesta PetFriendly – kirjasarjaan kuuluvasta suomennetusta rottakirjasta on lyhyt ja ytimekäs, tiivis tietokirja, jossa on runsaasti isoja kuvia. Lähes puolet kirjasta koostuu kuvista, ja itse teksti tuntuu olevan lyhyitä, hyvin tiivistettyjä tietoiskuja rotista. Kun ottaa huomioon, että kyseessä ei ole suomalainen kirja, voi sitä pitää omassa kategoriassaan jopa kohtalaisen hyvänä. Suurimmat virheet kun kirjassa tuntuvat olevan nimenomaan käännösvirheitä. Toisaalta silmiin sattuu myös muutamia kirjoitusvirheitä.
Kirjan suhtautuminen rottiin on selvästi positiivista, ja sen huomaa jo kirjan ensimmäisestä kappaleesta, joka on saanut nimekseen Täydellinen lemmikki. Kirjan mittaan käydään läpi niin rotan erityisvaatimukset lemmikkinä kuin mistä rotat tulevat, niiden yhteys ihmiseen ja muut rotan perusasiat. Rotan väreistä puhuttaessa tulevat esiin suurimmat käännösvirheet, ilmeisesti sen takia, että kirjan kääntäjä ei ole vaivautunut tarkistamaan, mitä nimityksiä rotan väreistä käytetään Suomessa tai mitä värejä Suomesta ylipäätään löytyy. Tästä syystä kirjan sivuilta löytää mm. platinum agoutin, silver fawnin, cream argenten, chinchillan, squirrelin ja roanin.
Ylipäätään kirjasta ei saa irti mitään valtaisaa uutta informaatioryöppyä, mutta kuitenkin suhteellisen kattavan katsauksen kesyrotan hankintaan, ja siihen millainen eläin ja lemmikki kesyrotta yleisesti ottaen on. Ei ehkä kaikkein paras kirja, jonka voi löytää, mutta toisaalta, huonompiakin löytyy. Kirjan kuvat ovat hyvälaatuisia lähikuvia rotista ja kirjasta löytyy myös muutama kuva kesyrotille sopivista häkeistä, mutta jotka ovat kirjan kuvissa valitettavan tyhjän näköisiä ja virikkeettömiä. Kirjan erikoisuuksista voi mainita rotan historiasta kertovan osuuden, sekä pätkän jossa kerrotaan ”onnenrotista” ja Intian rottatemppelistä.
+ Hienoja kuvia
+ Tietoa rotan elekielestä
- Käännösvirheitä
Kokonaisarvosana 3/5
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
tiistai 8. lokakuuta 2013
Kirja-arvostelut osa 1
Tein keväällä muutamia kirja-arvosteluja SKeYn jäsenlehteen, ja eräiden käänteiden jälkeen ne päätyvät nyt myös tänne. Toivottavasti niistä on hyötyä.
Minun Lemmikkini:
Kesyrotta
Toim. Tuula Nuikka
Kustantaja:
Perhemediat
Julkaistu: 8/2012
Minun
Lemmikkini -sarjan kirja ”Kesyrotta” on uusi suomalainen
kirja kesyrotista. Lapsille tarkoitetun kirjasarjan osana tämäkin
kirja sisältää perustiedot rotista, mutta ei syvenny mihinkään
erityisen syvällisesti. Parhaiten tämä kirja taitaakin sopia
ala-asteikäiselle lapselle, joka haluaa lukea itseään
kiinnostavasta eläimestä.
Kirjan
perustiedoissa ei tule nopealla lukaisulla esille suurempia
virheitä, vaan silmään osuvat ensimmäisenä kuvat. Lähinnä ne
kuvat, joissa on kuvatekstin mukaan rottia, mutta itse kuvassa
komeilee kesyhiiriä tai pahimmassa tapauksessa jopa gerbiili. Kuvat
ovat muutenkin hieman vanhahtavan oloisia, ja useimmat ovatkin
tuttuja jo ”Nokkelat Rotat” -kirjasta.
Kirja
yrittää kovasti selittää lyhyesti ja ytimekkäästi kaiken
mahdollisen rotista, mutta alle 70 sivun mittaisena kirjasta tulee
hieman hätiköity tunne. Erityisesti eläinlääkäri-osuus olisi
voinut olla syvällisempikin, mutta ottaen huomioon kirjan oletetun
kohdeyleisön – lapset – voi kai antaa anteeksi puutteet tällä
osastolla. Toisaalta kirjaan on otettu mukaan myös rotan kanssa
harrastaminen, näyttelyt ja agility. Pieniä virheitä kirjasta
löytyy kyllä, ja omasta mielestäni sinne olisi voinut lisätä
kuvan rottahäkistä sen lisäksi, että vain kerrotaan millaisessa
häkissä rotan on mahdollista asua. Myöskin maininta rottien eri
väreistä ja kuvioista olisi ollut mukava lisä, sillä tässä
kirjassa niitä ei mainittu lainkaan.
Kirjaa
toimittamassa tai kirjoittamassa ei ilmeisesti ole ollut yhtäkään
varsinaista kesyrottaharrastajaa, tai sellainen tunne tästä kovasti
tulee. Erikoisinta kirjassa lienee sen lähdeluettelo, josta voi
löytää niin Wikipedian artikkelin kesyrotista, Ylen artikkelin
rotta-agilitystä kuin Kesyrottayhdistyksen omat nettisivut. Samoin
kuin mm. Alias-rottalan kotisivut, joilta on ilmeisesti otettu lähes
koko kirjan virike-osa. Myös muutama englantilainen nettisivu on
päässyt mukaan lähteisiin. Yhtään kirjaa ei lähdeluettelosta
kuitenkaan löydy. Positiivista kirjassa on kuitenkin se, että kirja
opastaa lisätietojen tarpeessa olevat SKeYn suuntaan.
+ Suomalaista tekoa
+ Lähdeluettelo
+ Viittaus SKeYhyn lisätietoa-kohdassa
- Hutaisten tehty
- Lähdeluettelo koostuu lähinnä nettiosoitteista
- Kuvissa rottien sijaan hiiriä/gerbiili
Kokonaisarvosana: 2,5/5
Ruskalehtien aikaan
Se siitä hyvästä päätöksestä päivittää blogia useammin. Olen kärsinyt eräänlaisesta Writer's Blockista blogin suhteen, ja yritän nyt päästä siitä eroon. Katsotaan miten käy.
Edellisen päivityjsen jälkeen on tapahtunut niin näyttelyitä kuin kotirottailuakin. Blondin äiti ja täti tulivat lauman jatkoksi, ja Blondin pojat Alfa ja Omega sen kuin kasvavat ja komistuvat.
Syksyn ensimmäinen näyttely oli minun osaltani tuttuun tapaan Halikossa, jossa menestys ei ollut kovinkaan kummoista, tai ainakaan ennen kuin Dante päätyi pet-luokassa Rop3-sijalle. Hieno yllätys papparaiselta. <3
Syksyn toinen näyttely oli Mäntsälässä, jossa menestys oli aika samantapaista kuin Halikossakin, mutta tällä kertaa Dante oli jäänyt kotiin, joten Fazer otti pet-luokassa KuMan sekä EP:n Äijä (jonka Fazerin isä Otava sai Nakkilan näyttelyssä). Lisäksi mukana ollut Blondi sai tähden, joten Blondilta puuttuu enää yksi tähti FinCh-arvosta.
Fazer oli ilmoitettu myös Lempäälän näyttelyyn, mutta sinne Fazer ei kuitenkaan lähtenyt, sillä Fazerilta löytyi jokunen päivä ennen näyttelyä vatsasta iso paise. Paiseen paranemiseen meni aikaa, ja Fazerin vatsassa on vieläkin iso arpi. Samaan syssyyn Fazer sai haavat myös etu- ja takatassuunsa. Tällä hetkellä ihmettelen, kasvaako Fazerin vatsaan ollenkaan karvoja?
Alfa ja Omega ovat söpöjä ja ihania. Piste. Blondi on myöskin ihana. Toinen piste.
Edellisen päivityjsen jälkeen on tapahtunut niin näyttelyitä kuin kotirottailuakin. Blondin äiti ja täti tulivat lauman jatkoksi, ja Blondin pojat Alfa ja Omega sen kuin kasvavat ja komistuvat.
Syksyn ensimmäinen näyttely oli minun osaltani tuttuun tapaan Halikossa, jossa menestys ei ollut kovinkaan kummoista, tai ainakaan ennen kuin Dante päätyi pet-luokassa Rop3-sijalle. Hieno yllätys papparaiselta. <3
Syksyn toinen näyttely oli Mäntsälässä, jossa menestys oli aika samantapaista kuin Halikossakin, mutta tällä kertaa Dante oli jäänyt kotiin, joten Fazer otti pet-luokassa KuMan sekä EP:n Äijä (jonka Fazerin isä Otava sai Nakkilan näyttelyssä). Lisäksi mukana ollut Blondi sai tähden, joten Blondilta puuttuu enää yksi tähti FinCh-arvosta.
Fazer oli ilmoitettu myös Lempäälän näyttelyyn, mutta sinne Fazer ei kuitenkaan lähtenyt, sillä Fazerilta löytyi jokunen päivä ennen näyttelyä vatsasta iso paise. Paiseen paranemiseen meni aikaa, ja Fazerin vatsassa on vieläkin iso arpi. Samaan syssyyn Fazer sai haavat myös etu- ja takatassuunsa. Tällä hetkellä ihmettelen, kasvaako Fazerin vatsaan ollenkaan karvoja?
Alfa ja Omega ovat söpöjä ja ihania. Piste. Blondi on myöskin ihana. Toinen piste.
tiistai 1. lokakuuta 2013
Tervetuloa Mummot
Eli Blondi jäi sitten tänne omistajansa opiskelujen takia, ja Blondin kaveriksi tulivat Blondin emo Z. I'ts a Mad Mad Marge eli Zero ja Zeron sisko Cola.
Kuvia mummeleista ja Blondistakin tulee joskus myöhemmin.
Kuvia mummeleista ja Blondistakin tulee joskus myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)