Kuukausi hujahti taas täysin huomaamattani. Tuntuu, että aikaa ei ole kulunut lainkaan, mutta sitä kai se on, kun iso osa ajasta menee töissä. Syksyllä pitäisi kuitenkin taas palata opintojen pariin, tai niin voi ainakin toivoa. Sitten pitäisi sen valmistumisenkin jo lähestyä.
Rottien kohdalla tilanne tuntuu kuitenkin olevan aika pitkälti ennallaan, laumakemiat ovat tasoittuneet ja Hallan morsian Asta lähti synnyttämään. Tosin siitä synnytyksestä en ole kyllä kuullut mitään ja edellisestäkin oli todisteina ainoastaan veriset paperit. Asta kuitenkin lähti täältä tukevasti kantavan näköisenä, niin voi toivoa, että sieltä syntyisi jotain. Astan tilalle tuli sitten eräs russian blue-tyttö, jonka nimeä en vain muista oikein. Tyttö on kuitenkin Romeon morsian.
Justiinan kävin heittämässä Tampereelle, takaisin Millan luo. Samalla tuli sitten tutustuttua Millan rottiin, mikä oli hirveän kivaa. Pientä kränää siellä oli kun "Jupina" ei halunnut alistua muille vanhan laumansa rotille. Samalla reissulla tuli sitten tutustuttua yhten parhaan ystäväni omistamaan Koskikeskuksen Faunattareen, ja sieltä tuli sitten ostettua rotille kaikkea jännää. Lähinnä erilaisia paju/oksa-palloja, joiden suhteen minulla on Suunnitelmia. Mukaan tarttui myös muita virikkeitä, joista tulee oma päivitys kunhan ehdin tehdä niille jotain. Otavan lauma sai suoraan häkkiinsä eräänlaisen liikennevalon, jonka uudelleenkäyttöä mietin kovasti. Kyseessä on siis puunpätkä, johon on porattu kolme reikää jotka täytetty siemenseoksella. Kaksi ylintä reikää on jo tyhjennetty, kolmas on vielä koskematon. Muitakin virikkeitä on suunnitteilla, mutta niistä tosiaan myöhemmin lisää.
"Uudet pojat" saivat paremmin toimivan, joskin ehkä pienemmän häkin Furet XL:n tilalle. Furet voi olla ihan toimiva häkki, mutta tähän kämppään vääränlainen. Tällä hetkellä pojilla on kanihäkki, jonka päällä on Imacin häkki. Korkeutta on n. metri, pohjalla leveyttä suunnilleen saman verran. Yläosa ei aivan niin leveä. Pojista tulee kohtapuoliin kuvia, nyt kun sain ne viimeinkin otettua.
Mutta on täällä ollut hieman ongelmiakin. Äitienpäivän iltana tuli vietyä Dio päivystykseen pahojen hengitystieongelmien takia. Onneksi Tuhatjalan eläinlääkäriasema on kävelymatkan päässä, ja pääsimme sinne varsin nopeaan. Dio sai siellä nestettä ihon alle, kipulääkkeen ja antibioottikuurin. Pari päivää piti jännittää, että säilyykö Dio edes hengissä, mutta onneksi kävi hyvin. Rahaakin meni vähemmän kuin mitä pelkäsin, koko reissun hinnaksi tuli 103,80 €. Ja kun Dio saatiin terveeksi, alkoi Otava oireilla. Papparaisella on kyljessä kasvain, ja nyt kun iski helteet, on papparaisen kunto romahtanut silmissä. Jos Otava ei ala kohta piristyä, pitää oikeasti harkita papan lopettamista. Ei ole kivaa, etenkään kun Otava on Kelmin poika. Onneksi tuolla laumassa on tätä nykyä kaksi Kelmin lastenlasta, eli ihan ilman en kuitenkaan jää.
Ehkä tämä tästä.
sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
perjantai 10. toukokuuta 2013
Tervetuloa Fazer
Tervetuloa isojen poikien laumaan Fazer, Otavan poika ja Kelmin pojanpoika. Olkoon elosi rauhaisaa, päiväsi täynnä altrominia ja tuoreruokaa ja näyttelyurasi voitollinen.
Fazer, viralliselta nimeltään Babylon. Synt 11.3.2013.
Väri: Silver Chocolate.
Fazer, viralliselta nimeltään Babylon. Synt 11.3.2013.
Väri: Silver Chocolate.
Onnea Dio!
Diosta (viralliselta nimeltään Zaya's Se7en Sins: Envy), russian blue rex-uroksestani, tuli Helsingin Messukeskuksessa pidetyssä Grand Gala-näyttelyssä FinChampion. Pojan hienoimmat sijoitukset ovat tulleet tänä keväänä, ensin Nakkilan näyttelyssä Rop2 ja nyt sitten Messarissa Rop1. Petin puolella ei ole mennyt ihan niin hyvin, sillä olen joutunut vetämään pojan pois useimmista pet-luokista johon olen sen ilmoittanut. Pojalla kun on paha tapa saada itselleen naarmuja juuri päivää tai paria ennen näyttelyä. Pahimmassa tapauksessa jopa näyttelyä edeltävänä yönä.
Hieno poika!
Hieno poika!
100. päivitys
Niin se aika vain rientää ja tämänkin blogin sadas päivitys tuli täyteen. 2-vuotis syntymäpäiväkin tuli ja meni ja vihelsi mennessään. Pitää katsoa jos myöhemmin kesällä keksisi jotain jännää näiden merkkipäivien kunniaksi.
Voisi ehkä näin sadannen päivityksen kunniaksi vaikka muistella hieman menneitä. Ensimmäiset rotat kun tulivat tänne keväällä 2009, ja sen jälkeen on ehtinyt sattua ja tapahtua. Tähän mennessä minulla on ollut sellaiset 50 rottaa tai enemmänkin, enimmillään niitä on ollut samanaikaisesti kai joku 18 kpl. Tällä hetkellä niitä on täällä jopa 19 kun otetaan huomioon Justiina + vauvat, Hallan morsian Asta, oma uroslaumani ja "rescue-pojat", joiden kanssa yhä totuttelemme toisiimme. Toisaalta, pojat ovat ehtineet olla täällä alle 5 päivää.
Tähän laumaan on mahtunut kaikenlaisia rottia, niin väreissä kuin kuvioissakin. Niitä on ollut sekä kasvattajilta, kuin eläinkaupastakin. Tosin täytyy puolustuksekseni sanoa, että kaikki eläinkaupparottani ovat olleet yksityisten kasvattamia, eivät tukkurottia. Jokainen rotta on jäänyt mieleen omanlaisena persoonanaan, mutta joitakin on silti enemmän ikävä kuin toisia. Sigyn, yksi ensimmäisistä rotistani. Seita, agouti-naaraani joka oli Persoona isolla alkukirjaimella. Kelmi, ehdoton ykkösrottani ja pusupoikani, jonka ajatteleminen tuo edelleenkin kyyneleet silmiini. Orion, jäyhä herra. Hiisi, iso hooded-urokseni ja aivan mieletön lötkö. Kirke ja Rätti, nakut naarasrottani, jotka rakastivat paidan sisällä nukkumista. Lurjus, mammanpoika husky-uros, joka kieltäytyi asumasta oikean omistajansa luona ja palasi sitten "mammansa" luo, pusupoikani. Tuike, ensimmäinen russian blueni. Jos jatkaisin luetteloa siihen päätyisi ennen pitkää jokainen rottani.
Veikkaan, tai toivon, että perheessäni on rottia tulevaisuudessakin. Ja luultavasti onkin, sillä en halua luopua ainakaan Kelmin jälkeläisistä. Ja luultavasti tänne tulee naaraitakin, kunhan nuo elämän suuret muutokset ovat menneet ohitse ja tilanne taas rauhoittunut. Ja kun uroslaumoja on enää yksi.
Ehkä tämä päivitystahtikin tästä taas rivakoituu, ainakin suunnitelmia blogipostauksiksi löytyy jo valmiiksi. Nyt pitäisi enää saada ne kirjoitettua. Aihe-ehdotuksia otan kuitenkin mielelläni vastaan.
100. päivityksen kunniaki, skål!
Voisi ehkä näin sadannen päivityksen kunniaksi vaikka muistella hieman menneitä. Ensimmäiset rotat kun tulivat tänne keväällä 2009, ja sen jälkeen on ehtinyt sattua ja tapahtua. Tähän mennessä minulla on ollut sellaiset 50 rottaa tai enemmänkin, enimmillään niitä on ollut samanaikaisesti kai joku 18 kpl. Tällä hetkellä niitä on täällä jopa 19 kun otetaan huomioon Justiina + vauvat, Hallan morsian Asta, oma uroslaumani ja "rescue-pojat", joiden kanssa yhä totuttelemme toisiimme. Toisaalta, pojat ovat ehtineet olla täällä alle 5 päivää.
Tähän laumaan on mahtunut kaikenlaisia rottia, niin väreissä kuin kuvioissakin. Niitä on ollut sekä kasvattajilta, kuin eläinkaupastakin. Tosin täytyy puolustuksekseni sanoa, että kaikki eläinkaupparottani ovat olleet yksityisten kasvattamia, eivät tukkurottia. Jokainen rotta on jäänyt mieleen omanlaisena persoonanaan, mutta joitakin on silti enemmän ikävä kuin toisia. Sigyn, yksi ensimmäisistä rotistani. Seita, agouti-naaraani joka oli Persoona isolla alkukirjaimella. Kelmi, ehdoton ykkösrottani ja pusupoikani, jonka ajatteleminen tuo edelleenkin kyyneleet silmiini. Orion, jäyhä herra. Hiisi, iso hooded-urokseni ja aivan mieletön lötkö. Kirke ja Rätti, nakut naarasrottani, jotka rakastivat paidan sisällä nukkumista. Lurjus, mammanpoika husky-uros, joka kieltäytyi asumasta oikean omistajansa luona ja palasi sitten "mammansa" luo, pusupoikani. Tuike, ensimmäinen russian blueni. Jos jatkaisin luetteloa siihen päätyisi ennen pitkää jokainen rottani.
Veikkaan, tai toivon, että perheessäni on rottia tulevaisuudessakin. Ja luultavasti onkin, sillä en halua luopua ainakaan Kelmin jälkeläisistä. Ja luultavasti tänne tulee naaraitakin, kunhan nuo elämän suuret muutokset ovat menneet ohitse ja tilanne taas rauhoittunut. Ja kun uroslaumoja on enää yksi.
Ehkä tämä päivitystahtikin tästä taas rivakoituu, ainakin suunnitelmia blogipostauksiksi löytyy jo valmiiksi. Nyt pitäisi enää saada ne kirjoitettua. Aihe-ehdotuksia otan kuitenkin mielelläni vastaan.
100. päivityksen kunniaki, skål!
torstai 9. toukokuuta 2013
Lisää vauvakuvia
Lisää kuvia Kelmin lapsenlapsista! Tällä kertaa tähtinä ovat Justiinan vauvat, joten Milla, nämä ovat sinulle!
Poikueessahan on 2 sk black-tyttöä, 1 rex black-tyttö, 2 sk buff-poikaa, 1 rex buff-poika ja 1 rex buff-tyttö.
Poikueessahan on 2 sk black-tyttöä, 1 rex black-tyttö, 2 sk buff-poikaa, 1 rex buff-poika ja 1 rex buff-tyttö.
maanantai 6. toukokuuta 2013
Pikapäivitys
Päivittäminen on taas jäänyt kaiken muun jalkoihin. Työt jatkuvat yhä, ja näillä näkymin jatkuvat jonnekin elokuuhun, mikä on sinällään ihan hyvä asia. Mutta siinä sitten joutuu karsimaan jostain, ja kun minä en eläimille suomastani ajasta suostu karsimaan, niin se on sitten blogi joka ensimmäisenä kärsii.
Täällä kuitenkin sattuu ja tapahtuu, eli päivitettävää olisi kyllä. Oli Messarin näyttely, josta tulee jossain välissä oma päivityksensä. Tärkeimmät uutiset ko. näyttelystä ovat varmaan ne, että olin siellä 2 päivää 3 rotan kanssa (D, D ja D). Niin ja se, että Dio meni ja voitti koko toisen näyttelyn/luokan, sai ROP1-rusetin ja valmistui FinChampioniksi. Ensimmäinen rex-champpani. Hieno, kiltti kultapoikani. <3 Kuulemma poika on nenänpäätä myöten rexattu. Tai no, onhan tuo, vaikkei sitä ehkä itse sillä tavalla ajattelekaan.
Lisäksi laumaan on tullut uusi jäsen, Otavan poika, Kelmin lapsenlapsi. Värinä pojalla on silver chocolate ja alustavasti poika tottelee nimeä Fazer, koska ei ole oikeastaan parempaakaan nimeä tullut vastaan. Tai on, mutta ne eivät ole täysin sopivia tuolle pienelle suklaasöpöläiselle, tai sitten vaihtoehtoja on liikaa enkä osaa enää päättää niistä. Lisäksi pikkupojan veljet lähtivät Messarista omiin perheisiinsä, tai kolme niistä lähti ensin Jyväskylään ja jatkavat sitten sieltä Ouluun.
Niin ja sitten tänne tulivat minun Pieksämäen reissuni jälkeen Kelmin toiset lapsenlapset, eli Millan naaras Justiina tuli tänne vauvojensa kanssa. Ipanoita on 7, 3 blackiä (1 rex ja 2 sk) ja 4 buffia (2 rex, 2 sk), joista jää tänne rex uros. Tuo poikue on vahvasti naarasvoittoinen, mutten muista oliko uroksia enemmän kuin kaksi. Pitäisi kai niillekin ruveta jossain vaiheessa miettimään nimiehdotuksia, joista kyllä kasvattaja saa sitten päättää käyttääkö hän niitä vai ei.
Kolmannen häkin asukki on tällä hetkellä Asta, joka on Hallan morsian. Tuon pitäisi synnyttää joskus loppuviikosta, sitten katsotaan tuleeko sieltä tänne joku vai ei.
Uusimmat asukkaat tuotiin sitten tänään. Tänne tuli neljä "rescueta", eli Tiinan kasvatteja, joiden perheeseen oli ilmeisesti tullut allergiaa. Lupasin sitten ottaa pojat luokseni, ne ovat kuitenkin jo vuoden ikäisiä (nuorin about 8-9 kk), joten pojat tulivat eräällä tapaa eläkekotiin. Poikien mukana tuli Furet XL, enkä voi sanoa olevani erityisen ihastunut ko. häkkiin. Suoraan sanottuna mietin, että saisinko jostain muualta toimivamman ratkaisun. Jopa kanihäkki + oma varahäkkini on parempi ratkaisu. Tällä hetkellä pojat saavat kuitenkin olla tuolla furetissa, ainakin sen aikaa kun Justiina on täällä vauvojensa kanssa. Vauvat pysyvät varmemmin tuossa toisessa häkissä. Mutta sen jälkeen mietitäänkin asiaa uudestaan. Tuon Marchioron huonoin puoli on pienet luukut, mutta nekin pystyy kiertämään muuttamalla häkin katon kokonaan avattavaksi, mikä ratkaisu on minulla tälläkin hetkellä käytössä.
Joka tapauksessa, tällä hetkellä kämpässäni asuu yhteensä 19 viiksiparin verran rottia. Tuntuu jotenkin paljolta, vaikka minulla on itselläni ollut parhaimmillaan lähes saman verran rottia. Häkkejä tuntuu olevan kaikkialla, enkä osaa täysin vielä suhtautua asiaan. Ehkä se kuitenkin tästä, kunhan opin tuntemaan nuo uudet pojat ja päinvastoin. Aika näyttää.
Täällä kuitenkin sattuu ja tapahtuu, eli päivitettävää olisi kyllä. Oli Messarin näyttely, josta tulee jossain välissä oma päivityksensä. Tärkeimmät uutiset ko. näyttelystä ovat varmaan ne, että olin siellä 2 päivää 3 rotan kanssa (D, D ja D). Niin ja se, että Dio meni ja voitti koko toisen näyttelyn/luokan, sai ROP1-rusetin ja valmistui FinChampioniksi. Ensimmäinen rex-champpani. Hieno, kiltti kultapoikani. <3 Kuulemma poika on nenänpäätä myöten rexattu. Tai no, onhan tuo, vaikkei sitä ehkä itse sillä tavalla ajattelekaan.
Lisäksi laumaan on tullut uusi jäsen, Otavan poika, Kelmin lapsenlapsi. Värinä pojalla on silver chocolate ja alustavasti poika tottelee nimeä Fazer, koska ei ole oikeastaan parempaakaan nimeä tullut vastaan. Tai on, mutta ne eivät ole täysin sopivia tuolle pienelle suklaasöpöläiselle, tai sitten vaihtoehtoja on liikaa enkä osaa enää päättää niistä. Lisäksi pikkupojan veljet lähtivät Messarista omiin perheisiinsä, tai kolme niistä lähti ensin Jyväskylään ja jatkavat sitten sieltä Ouluun.
Niin ja sitten tänne tulivat minun Pieksämäen reissuni jälkeen Kelmin toiset lapsenlapset, eli Millan naaras Justiina tuli tänne vauvojensa kanssa. Ipanoita on 7, 3 blackiä (1 rex ja 2 sk) ja 4 buffia (2 rex, 2 sk), joista jää tänne rex uros. Tuo poikue on vahvasti naarasvoittoinen, mutten muista oliko uroksia enemmän kuin kaksi. Pitäisi kai niillekin ruveta jossain vaiheessa miettimään nimiehdotuksia, joista kyllä kasvattaja saa sitten päättää käyttääkö hän niitä vai ei.
Kolmannen häkin asukki on tällä hetkellä Asta, joka on Hallan morsian. Tuon pitäisi synnyttää joskus loppuviikosta, sitten katsotaan tuleeko sieltä tänne joku vai ei.
Uusimmat asukkaat tuotiin sitten tänään. Tänne tuli neljä "rescueta", eli Tiinan kasvatteja, joiden perheeseen oli ilmeisesti tullut allergiaa. Lupasin sitten ottaa pojat luokseni, ne ovat kuitenkin jo vuoden ikäisiä (nuorin about 8-9 kk), joten pojat tulivat eräällä tapaa eläkekotiin. Poikien mukana tuli Furet XL, enkä voi sanoa olevani erityisen ihastunut ko. häkkiin. Suoraan sanottuna mietin, että saisinko jostain muualta toimivamman ratkaisun. Jopa kanihäkki + oma varahäkkini on parempi ratkaisu. Tällä hetkellä pojat saavat kuitenkin olla tuolla furetissa, ainakin sen aikaa kun Justiina on täällä vauvojensa kanssa. Vauvat pysyvät varmemmin tuossa toisessa häkissä. Mutta sen jälkeen mietitäänkin asiaa uudestaan. Tuon Marchioron huonoin puoli on pienet luukut, mutta nekin pystyy kiertämään muuttamalla häkin katon kokonaan avattavaksi, mikä ratkaisu on minulla tälläkin hetkellä käytössä.
Joka tapauksessa, tällä hetkellä kämpässäni asuu yhteensä 19 viiksiparin verran rottia. Tuntuu jotenkin paljolta, vaikka minulla on itselläni ollut parhaimmillaan lähes saman verran rottia. Häkkejä tuntuu olevan kaikkialla, enkä osaa täysin vielä suhtautua asiaan. Ehkä se kuitenkin tästä, kunhan opin tuntemaan nuo uudet pojat ja päinvastoin. Aika näyttää.
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Vauvoja, vauvoja kaikkialla
Niin... Piti kertoa Otavan lapsista. Mutta töiden ja rotanpoikasten tuoman lisähäslingin takia en ole oikeastaan ehtinyt keskittyä mihinkään ylimääräiseen. Mutta se huonoista tekosyistä.
Pientä faktaa poikueesta. Poikasia on yhteensä kahdeksan, viisi urosta ja kolme naarasta. Porukassa on kaksi rex-pienokaista, molemmat naaraita. Värivalikoima on vähintäänkin mielenkiintoinen, ja sitä pähkäilivät sekä poikasten kasvattaja että Saijakin. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että siellä olisi yksi buff rex-tyttö, yksi caramel rex-tyttö, sekä yksi sk black eli musta tyttö. Pojista kaksi on caramel-värisiä, yksi on russian blue, yksi suklaa ja viimeinen, joka näyttää ilmeisesti lähinnä russian topazilta taitaa olla todellisuudesta todella huono russian buff.
Viralliset nimet ovat seuraavat:
Babylon - silver chocolate uros
Pergamon - russian buff uros
Efesos - silver (?) russian blue uros
Sardes - caramel uros
Tyatira - caramel uros
Smyrna - buff rex naaras
Laodikea - caramel rex naaras
Filadelfia - black naaras
Näistä ainakin Sardes, Tyatira ja Efesos taitavat etsiä kotia. Pergamonista ja Laodikeasta en tiedä.
Luonteeltaan nuo ovat aivan ihania, uteliaita ja rohkeita pussaajia. Ihmiset ovat todella jänniä ja maailmaa tutkitaan kasvavan eläinlapsen määrätietoisuudella. Minun kasvoni on nuoltu läpimäräksi useampaan otteeseen poikasten osoittaessa rakkautta ja hellyyttä.
Itselleni jää tuo suklaapoika, joka on jälleen yksi sijoituseläin. Itse asiassa koko uroslauma on sijoituseläimiä. Suklaalla ei vielä ole lempinimeä, vaan olen kutsunut sitä lähinnä virallisella nimellä. Alunperin suunnittelemani Rigel kun ei ihan tuohon väriin istu. Luultavasti pikkupojasta tulee siis Rascal, isoisänsä Kelmin mukaan.
Urosten kohdalla kaikki on kuten ennenkin. Darwin kasvaa ja muut pysyvät samanlaisina. Mummojen kohdalla Eliza voi hyvin, mutta Vasi on saanut itselleen nisäkasvaimen, joka kasvaa suht nopeasti. Tiistaina pitää katsoa onko se jo niin suuri, että Vasi pitäisi lopettaa, vai saako mummo vielä hieman jatkoaikaa.
Pientä faktaa poikueesta. Poikasia on yhteensä kahdeksan, viisi urosta ja kolme naarasta. Porukassa on kaksi rex-pienokaista, molemmat naaraita. Värivalikoima on vähintäänkin mielenkiintoinen, ja sitä pähkäilivät sekä poikasten kasvattaja että Saijakin. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että siellä olisi yksi buff rex-tyttö, yksi caramel rex-tyttö, sekä yksi sk black eli musta tyttö. Pojista kaksi on caramel-värisiä, yksi on russian blue, yksi suklaa ja viimeinen, joka näyttää ilmeisesti lähinnä russian topazilta taitaa olla todellisuudesta todella huono russian buff.
Viralliset nimet ovat seuraavat:
Babylon - silver chocolate uros
Pergamon - russian buff uros
Efesos - silver (?) russian blue uros
Sardes - caramel uros
Tyatira - caramel uros
Smyrna - buff rex naaras
Laodikea - caramel rex naaras
Filadelfia - black naaras
Näistä ainakin Sardes, Tyatira ja Efesos taitavat etsiä kotia. Pergamonista ja Laodikeasta en tiedä.
Luonteeltaan nuo ovat aivan ihania, uteliaita ja rohkeita pussaajia. Ihmiset ovat todella jänniä ja maailmaa tutkitaan kasvavan eläinlapsen määrätietoisuudella. Minun kasvoni on nuoltu läpimäräksi useampaan otteeseen poikasten osoittaessa rakkautta ja hellyyttä.
Itselleni jää tuo suklaapoika, joka on jälleen yksi sijoituseläin. Itse asiassa koko uroslauma on sijoituseläimiä. Suklaalla ei vielä ole lempinimeä, vaan olen kutsunut sitä lähinnä virallisella nimellä. Alunperin suunnittelemani Rigel kun ei ihan tuohon väriin istu. Luultavasti pikkupojasta tulee siis Rascal, isoisänsä Kelmin mukaan.
Urosten kohdalla kaikki on kuten ennenkin. Darwin kasvaa ja muut pysyvät samanlaisina. Mummojen kohdalla Eliza voi hyvin, mutta Vasi on saanut itselleen nisäkasvaimen, joka kasvaa suht nopeasti. Tiistaina pitää katsoa onko se jo niin suuri, että Vasi pitäisi lopettaa, vai saako mummo vielä hieman jatkoaikaa.
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
Vauvakuvia
Otavan lapset ovat viimeinkin täällä. Poikasten kuulumisia tulee myöhemmin lisää, mutta sitä ennen hieman kuvasaastetta.
 |
| Black sk tyttö |
 |
| Black sk tyttö |
 |
| Buff sk poika |
 |
| Suklaa poika, chokolate sk |
 |
| Buff sk poika 2 |
 |
| Buff skl poika 2 |
 |
| Buff sk poika 2 |
 |
| Koko poppoo |
 |
| Buff rex tyttö 1 |
 |
| Buff rex tyttö 1 |
 |
| Buff rex tyttö 1 |
 |
| Buff rex tyttö 2 |
 |
| Buff rex tyttö 2 |
 |
| Buff rex tyttö 2 |
 |
| Buff rex tyttö 2 |
 |
| Russian blue sk poika |
 |
| Russian buff sk poika |
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Tervetuloa Darwin
Niin siinä sitten kävi, että vaikka porukkaan piti tulla uutta verta vasta Kelmin lastenlasten myötä, niin porukkaan tuli kuitenkin lisää porukkaa. Eli tällä hetkellä laumassa on kolme russian blue-urosta, Dante, Dio ja Darwin.Darwin on sopeutunut laumaan varsin hyvin, ja pitää Dioa ja Hallaa parhaina kavereinaan. Dioa tuo tuppaa seuraamaan kuin hai laivaa, mutta lauantain näyttelyn jälkeen se on seurannut Hallaa yhä enenevissä määrin.
Darwinin virallista nimeä en tähän hätään muista, mutta se oli jotain joka muistutti kovasti yskänlääkkeen nimeä. Ikää pojalla on tällä hetkellä jotakuinkin 7-8 vk, sillä poika on syntynyt tammikuun lopussa. Olisiko tässä seuraava näyttelytähti? :)
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Kelmin lapsenlapset
Tai no, ei niitä ole vielä, mutta niitä on joka tapauksessa tulossa. Otava sai vieraakseen tulleen naaraan kertaheitolla tiineeksi ja rottavauvojen odotetaan syntyvän ihan näinä päivinä. Naaras, jota kutsun Mimmiksi paremman nimen puutteessa, on ollut aivan ihana tuttavuus. Kaunis buff-naaras joka heijaa päätään tarkentaakseen katsettaan. Jahas, itse asiassa ne ovat jo syntyneet. Onnea Otava, ylpeä isä!
Sinällään hämmentävää tajuta, että en ole päivittänyt tätä blogia koko Mimmin odotusaikana. Siihen on kyllä syy, joka ei tällä kerralla ole koira. Olen ollu töissä ja se vie aika pitkälti voimat ja ajan.
Dante ja Dio on olleet ab-kuurilla, hain eläinlääkäristä lisää Baytrilia ja annoin pojille 2 vk kuurin. Nyt sitten odotetaan tehosiko se. Joka tapauksessa... Elämä rullaa omalla painollaan. Vauvat tulevat pariviikkoisina minun hellittävikseni ja hemmoteltavikseni. Sitä ennen pitää varmaan siirtää mummelit pienempään häkkiin, nyt kun niitä on enää kaksi. Samalla voisi siirtää hiljaisemmat ja siistimmät mummot makuuhuoneeseen ja pojat olkkariin. Se vaatii hieman uudelleenorganisointia sekä makkarissa että olkkarissa.
No, työt jatkuu vielä pääsiäisen yli, ja siinä välissä ehtii olla Littoisten näyttely. Kotinäyttely, mikä on mukava asia. Mukaan lähtevät tällä kertaa Otava, Dante ja Dio. Hallan mukaanottamista mietin vielä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)