Olisi sitten ensimmäinen viikko takana. Rottien hoitoa kipsissä nimittäin. Ei se vieläkään helppoa ole, mutta ehkä siihen tottuu vähitellen. Nyt uskallan jo ottaa rotat olkapäälle ja kuljettaa ne paikkaan jossa voin istualleni käsitellä niitä. Jotkut, varsinkin Kelmi ja Eros, eivät kuitenkaan oikein tahdo pysyä olkapäälläni. Tavallaan tässä on kuitenkin hyväkin puoli, istuskelen pidempään rottien kanssa, koska en pysty kovinkaan helposti tai nopeasti siirtymään paikasta toiseen.
Vanhempanikin kävivät täällä pitkästä aikaa. Ja luultavasti ensimmäistä kertaa eivät kertaakaan valittaneet siitä, että rotat haisevat. Tiedä sitten onko kiittäminen katkennutta jalkaani, häkkien lähelle virittelemiäni ilmanraikastimia vai sitä että Suski kävi torstaina täällä ja samantien pesi rottahäkit niin että ne olivat puhtaita... Olen äärettömän kiitollinen Suskille siitä että hän kävi, oli todella mukava saada seuraa ja pesemällä häkit hän nosti ison huolenaiheen pois harteiltani. Ja oli mukava turista jonkun kanssa rotista ja kaikesta niihin liittyvästä.
Seuraavat isommat ongelmat taitavat liittyä sitten Littoisten näyttelyyn. Se perinteinen ketä ilmoittaa on yksi, toinen on kuljetus. Uusia ongelmia ovat se, että pystynkö valmistelemaan rotat näyttelyä varten ja se, että kykenenkö ylipäätään lähtemään näyttelypaikalle? Parina edellisenä vuonna näyttelypaikan piha on ollut umpijäässä ja se ei tiedä hyvää. No, pahimmassa tapauksessa pitää vain lykätä rotat jonkun mukaan ja jäädä itse kotiin toivomaan parasta. Agility on luonnollisesti poissa laskuista.
Danaen suhteen on huonoja uutisia. Mummo-rotan nisäkasvain on alkanut taas kasvaa ja on kaksinkertaistanut kokonsa. Lisäksi Danaen etujalan viereen tai sen sisäpuolelle on ilmestynyt suuri, läpimitaltaan n. 1,5 cm oleva pehmeä patti. En ole vielä koskaan törmännyt tällaiseen. Danae itse ei tunnu siitä välittävän eikä se vaikuta olevan kipeäkään. Danaen aika taitaa silti olla lopussa. Naaraslaumani on pienempi kuin koskaan alun jälkeen.
Mutta hyviä uutisia loppuun, kuulin että Nimue on päässyt yhteen sulhasensa kanssa, joten pieniä rottavauvoja saattaa olla tulossa aivan piakkoin.
maanantai 27. helmikuuta 2012
maanantai 20. helmikuuta 2012
Rottailua sairasvuoteesta käsin
Niin siinä sitten kävi. Liukastuin ja mursin jalkani. Nyt on sitten seuraavat 6 viikkoa kipsi jalassa ja kepit apuna. Se vaikuttaa koko elämään ja rottien hoitamiseenkin. Rutiinit ovat hukassa ja vahvat lääkkeet väsyttävät. Ja koska kipsissä olevaa jalkaa ei saa laskea maahan on liikkuminen rajoitettua. Lumi ja jää hankaloittavat sitä entisestään. Ehkä tilanne paranee sitten kun totun liikkumaan kepeillä ja keksin joitain ratkaisuja käytännön ongelmiin, mutta sitä ennen... No, helpointa lienee sanoa että olen vähintäänkin pulassa. Ja kun lisätään soppaan se, että olen tottunut olemaan itsenäinen ja ratkaisemaan ongelmat itse, voi avun pyytämiseen olla varsin korkea kynnys. Ja se taas voi johtaa pahempiin ongelmiin. Jotenkin on vain niin paljon helpompaa ottaa vastaan tarjottu apu kuin pyytää sitä itse.
Mutta palatakseni rottiin. Muutamia käytännön ongelmia on tullut vastaan heti alkuunsa. Häkkien siivoaminen on yksi iso ongelma. Kipsi ja tikit eivät saa kastua. Puhumattakaan siitä että tällä jalalla ei häkkejä paljoa nostella. Riippumattojen ja muiden kankaiden vaihtaminenkin on vähintään vaikeaa, samoin vessakippojen siivoaminen.Vesipullojen täyttäminen vaatii jonkun kikka kakkosen, mutta ne sentään eivät ole vaarassa heittää kaikkea sisältöään lattialle. Se ongelma kun on olemassa tuoreruokakippojen kanssa. En pysty kantamaan niitä enkä ole vielä keksinyt tapaa siirtää niitä paikasta toiseen ilman edes toista kättä.
Tulevat näyttelyt, erityisesti Littoisten näyttely, mietityttävät kanssa. Voin ilmoittaa rotat, mutta pystynkö valmistelemaan ne näyttelyä varten? Häntien rasvaaminen ja kynsien leikkuu onnistuu kyllä, mutta peseminen voi olla ongelma. Ja voi olla, että joudun jättämään itse näyttelynkin väliin, joten melkein pitäisi löytää joku joka voisi viedä rotat näyttelyyn ja huolehtia niistä sen ajan.
Suurin ongelma on kuitenkin huono omatuntoni siitä, etten voi hoitaa rottiani täysipainoisesti. En pysty seisomaan pitkiä aikoja vain yhden jalan varassa enkä ole vielä uskaltanut kokeilla pysyvätkö rotat kyydissä kun kuljen keppien kanssa. Olen kuitenkin vasta kolmatta päivää kotona. Kuitenkin olisi tärkeää käsitellä erityisesti Otavaa ja Orionia päivittäin. Ja tahtovat muutkin huomiota.
Että sellainen tilanne ainakin seuraavan 3 viikon ajan. Sen jälkeen on välitarkastus, jolloin saan tietää saanko alkaa vähitellen varaamaan jalalle painoa ja saanko alkaa käyttää sitä. Tämä tietenkin jos metallilevyllä ja parilla ruuvilla kasassa oleva luu on alkanut luutua kunnolla. Lisäksi ajoitus loukkaantumiselleni oli harvinaisen surkea, eikä pelkästään sen takia että on talvi, lunta ja liukasta. Joten sekä minä että rotat olemme jonkin aikaa ulkopuolisen avun varassa. Miksi sen avun pyytäminen on vain niin vaikeaa?
Mutta palatakseni rottiin. Muutamia käytännön ongelmia on tullut vastaan heti alkuunsa. Häkkien siivoaminen on yksi iso ongelma. Kipsi ja tikit eivät saa kastua. Puhumattakaan siitä että tällä jalalla ei häkkejä paljoa nostella. Riippumattojen ja muiden kankaiden vaihtaminenkin on vähintään vaikeaa, samoin vessakippojen siivoaminen.Vesipullojen täyttäminen vaatii jonkun kikka kakkosen, mutta ne sentään eivät ole vaarassa heittää kaikkea sisältöään lattialle. Se ongelma kun on olemassa tuoreruokakippojen kanssa. En pysty kantamaan niitä enkä ole vielä keksinyt tapaa siirtää niitä paikasta toiseen ilman edes toista kättä.
Tulevat näyttelyt, erityisesti Littoisten näyttely, mietityttävät kanssa. Voin ilmoittaa rotat, mutta pystynkö valmistelemaan ne näyttelyä varten? Häntien rasvaaminen ja kynsien leikkuu onnistuu kyllä, mutta peseminen voi olla ongelma. Ja voi olla, että joudun jättämään itse näyttelynkin väliin, joten melkein pitäisi löytää joku joka voisi viedä rotat näyttelyyn ja huolehtia niistä sen ajan.
Suurin ongelma on kuitenkin huono omatuntoni siitä, etten voi hoitaa rottiani täysipainoisesti. En pysty seisomaan pitkiä aikoja vain yhden jalan varassa enkä ole vielä uskaltanut kokeilla pysyvätkö rotat kyydissä kun kuljen keppien kanssa. Olen kuitenkin vasta kolmatta päivää kotona. Kuitenkin olisi tärkeää käsitellä erityisesti Otavaa ja Orionia päivittäin. Ja tahtovat muutkin huomiota.
Että sellainen tilanne ainakin seuraavan 3 viikon ajan. Sen jälkeen on välitarkastus, jolloin saan tietää saanko alkaa vähitellen varaamaan jalalle painoa ja saanko alkaa käyttää sitä. Tämä tietenkin jos metallilevyllä ja parilla ruuvilla kasassa oleva luu on alkanut luutua kunnolla. Lisäksi ajoitus loukkaantumiselleni oli harvinaisen surkea, eikä pelkästään sen takia että on talvi, lunta ja liukasta. Joten sekä minä että rotat olemme jonkin aikaa ulkopuolisen avun varassa. Miksi sen avun pyytäminen on vain niin vaikeaa?
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
No pissi nyt jo!
Eli kuinka rotalta tutkitaan virtsanäyte.
Eilen tuli vihdoin ja viimein tutkittua onko Lorcalla diabetes, ja ilmeisesti poika sai puhtaat paperit. Mutta tähän tulokseen päätymistä edelsi varsin monimutkainen tapahtumaketju... Ensinnäkin, rotalta on hieman hankalampi tutkia diabetes-epäily verikokeesta, joten sitä on melkeinpä pakotettu ottamaan koe virtsanäytteestä. No, eihän se ole vaikeaa, eihän? Kesyrottafoorumillakin ihmiset tuntuvat valittavan eniten siitä että rotat pissaavat joka paikkaan. No, väärin luultu.
Ensinnäkin. Näyte pitäisi ottaa puhtaasta, mielellään kai jopa steriilistä astiasta, eli tässä tapauksessa pinnalta. Puhdistetaanpas siis joku sopiva pöydän pinta ja laitetaan rotta siihen. Odotetaan että se pissaa. Ensimmäinen virhe. Valitsin nimittäin sopivasti tyhjänä olleen keittiön sivutason, joka ei siis kuitenkaan ole ruuanvalmistuskäytössä. Ajattelin, että se olisi helposti puhdistettavissa ja siitä näkisi kun rotta on pissannut. Hyvä idea, mutta ei. Koekaniineiksi joutuneista rotista ainoastaan Kelmi ja Lorca pissasivat pöydälle. Ja koska Lorcan ensimmäinen koeliuska meni päin helvettiä, niin koe piti ottaa uusiksi. Ensimmäisellä kerralla Lorca taisi pissata ihan vain vahingossa, koska sen jälkeen poika vain ihmetteli uutta ja ihmeellistä ympäristöä. Joten poika takaisin häkkiin ja Charon tilalle. Minun marten-poikani sitten totesi "Iik! Vieras paikka! Pelottaa!" ja sitä odotettua pissaa ei vaan tullut. Charon häkkiin ja Clio tilalle.
Olimme nimittäin keksineet, että rotathan merkkaavat enemmän jos haistavat toista sukupuolta olevan rotan hajun. Toinen virhe. Clio kyllä kiinnostui hajuista ja nuohosi kaikki paikat missä pojat olivat käyneet. Mutta oli niin hauska tutkia paikkoja, että pissaaminen ei käynyt edes neidin mielessä. Palautin tytön häkkiin sen jälkeen kun olin ties kuinka monennen kerran palauttanut Clion testialueelle. Tilalle hain mamman mussukan, Kelmin. Kelmi raksutteli tyytyväisenä ja tutki Clion jälkiä ja ilmaisi kaikin tavoin miten kivaa oli päästä huomion keskipisteeksi. Lopulta Kelmi sitten teki sen mitä oli odotettu tässä vaiheessa jo tunnin verran, eli päästi merkkaustipat pöydän pinnalle. Tästä saatiin sitten otettua näyte koeliuskaan ja sekuntikello käteen ja katsomaan onnistuiko näyte. Kelmin näytteessä oli kaikki muut luvut normaaleja, vain hieman kohonnut leukosyyttiarvo antoi merkkiä siitä että papparaisella saattaa olla pieni virtsatietulehdus.
Kelmiltä saatu näyte loi pienen onnistumisen tunteen. Ehkä tämä sittenkin onnistuisi. Joten Kelmi kunnon rapsutusten kanssa häkkiin ja Danae tilalle. Mutta mummelipa pisti hanttiin. Että hänet kehdattiinkin herättää torkuilta ja vielä viedä paikkaan joka haisi vierailta rotilta! Mummu puhisi itsekseen ja pörhisteli, joten totesimme hetken päästä että taitaa olla parasta palauttaa Danae takaisin nokosilleen. Danae myös liukasteli jonkin verran, joten aloimme miettiä olisiko joku toinen keino parempi? Haimme kuitenkin vielä Eroksen häkistä ja pöydälle tallustelemaan. Eros taisi kuitenkin kokea tilanteen varsin epämiellyttäväksi ja papparotta näytti sen. Joten ei muuta kuin äsken keksimämme keino kokeiluun eli painuin pesemään yhden kuljetusbokseista. Joten sitten papparotta sinne ja odottelemaan. Eros kuitenkin piti tilannetta erittäin epämiellyttävänä ja puhisi meille boksin kannen läpi niin pitkään että päätimme palauttaa papparotan häkkiin.
Eroksen jälkeen boksiin päätyi Otava ja tämä kikkurainen pikkupoika hoiti homman kotiin hetken ihmettelyn jälkeen. Koeliuska näytteeseen ja sekuntikello käteen. Näyte paljasti Otavan olevan erittäin terve nuori rotan alku. Nyt oli löytynyt tapa jolla sai näytteen, joskin odottelun jälkeen. Joten ei muuta kuin Lorca uudestaan pöydälle, tai siis boksiin ja kansi kiinni. Mutta Lorcapa ei ollutkaan ihan samaa mieltä. Tämä pläski vari-urokseni alkoi pestä itseään ERITTÄIN pikkutarkasti. Joka ikinen paikka piti pestä ja sukia. Siis joka ikinen. Ja varmuuden vuoksi vielä kahteen kertaan. Lorca pesi itseään yhtäjaksoisesti vähintään 15 min ajan. Mutta sitten lopulta saimme näytteen, sen oikean, lopullisen näytteen, joka varmisti että Lorcalla ei tosiaan ole diabetestä, mutta pieni kohonnut leukosyyttiarvo pistää Lorcan tarkkailuun ja uusintatestiin jonkin ajan päästä.
Joten Lorcan lihavuus johtuu jostain muusta. Toisaalta, tuntuu helpottavalta ettei poikaa tarvitse lopettaa, sillä on se niin ihana otus lihavuudestaan huolimatta. Danaekin sai jatkoaikaa, mummun kasvain ei ole kasvanut ja vatsastakaan ei löytynyt mitään huolestuttavaa Tiinan tutkittua rotan. Tämän tutkimuksen jälkeen huomattavasti ensimmäistä kertaa suopeampi mummeli palautettiin häkkiin kehujen ja koirien kasvispohjaisen hammasharjaluun kanssa. Kaikki muutkin rotat saivat sellaiset ystävänpäivän johdosta.
Kuvaan pääsivät Otava ja Orion.
Eilen tuli vihdoin ja viimein tutkittua onko Lorcalla diabetes, ja ilmeisesti poika sai puhtaat paperit. Mutta tähän tulokseen päätymistä edelsi varsin monimutkainen tapahtumaketju... Ensinnäkin, rotalta on hieman hankalampi tutkia diabetes-epäily verikokeesta, joten sitä on melkeinpä pakotettu ottamaan koe virtsanäytteestä. No, eihän se ole vaikeaa, eihän? Kesyrottafoorumillakin ihmiset tuntuvat valittavan eniten siitä että rotat pissaavat joka paikkaan. No, väärin luultu.
Ensinnäkin. Näyte pitäisi ottaa puhtaasta, mielellään kai jopa steriilistä astiasta, eli tässä tapauksessa pinnalta. Puhdistetaanpas siis joku sopiva pöydän pinta ja laitetaan rotta siihen. Odotetaan että se pissaa. Ensimmäinen virhe. Valitsin nimittäin sopivasti tyhjänä olleen keittiön sivutason, joka ei siis kuitenkaan ole ruuanvalmistuskäytössä. Ajattelin, että se olisi helposti puhdistettavissa ja siitä näkisi kun rotta on pissannut. Hyvä idea, mutta ei. Koekaniineiksi joutuneista rotista ainoastaan Kelmi ja Lorca pissasivat pöydälle. Ja koska Lorcan ensimmäinen koeliuska meni päin helvettiä, niin koe piti ottaa uusiksi. Ensimmäisellä kerralla Lorca taisi pissata ihan vain vahingossa, koska sen jälkeen poika vain ihmetteli uutta ja ihmeellistä ympäristöä. Joten poika takaisin häkkiin ja Charon tilalle. Minun marten-poikani sitten totesi "Iik! Vieras paikka! Pelottaa!" ja sitä odotettua pissaa ei vaan tullut. Charon häkkiin ja Clio tilalle.
Olimme nimittäin keksineet, että rotathan merkkaavat enemmän jos haistavat toista sukupuolta olevan rotan hajun. Toinen virhe. Clio kyllä kiinnostui hajuista ja nuohosi kaikki paikat missä pojat olivat käyneet. Mutta oli niin hauska tutkia paikkoja, että pissaaminen ei käynyt edes neidin mielessä. Palautin tytön häkkiin sen jälkeen kun olin ties kuinka monennen kerran palauttanut Clion testialueelle. Tilalle hain mamman mussukan, Kelmin. Kelmi raksutteli tyytyväisenä ja tutki Clion jälkiä ja ilmaisi kaikin tavoin miten kivaa oli päästä huomion keskipisteeksi. Lopulta Kelmi sitten teki sen mitä oli odotettu tässä vaiheessa jo tunnin verran, eli päästi merkkaustipat pöydän pinnalle. Tästä saatiin sitten otettua näyte koeliuskaan ja sekuntikello käteen ja katsomaan onnistuiko näyte. Kelmin näytteessä oli kaikki muut luvut normaaleja, vain hieman kohonnut leukosyyttiarvo antoi merkkiä siitä että papparaisella saattaa olla pieni virtsatietulehdus.
Kelmiltä saatu näyte loi pienen onnistumisen tunteen. Ehkä tämä sittenkin onnistuisi. Joten Kelmi kunnon rapsutusten kanssa häkkiin ja Danae tilalle. Mutta mummelipa pisti hanttiin. Että hänet kehdattiinkin herättää torkuilta ja vielä viedä paikkaan joka haisi vierailta rotilta! Mummu puhisi itsekseen ja pörhisteli, joten totesimme hetken päästä että taitaa olla parasta palauttaa Danae takaisin nokosilleen. Danae myös liukasteli jonkin verran, joten aloimme miettiä olisiko joku toinen keino parempi? Haimme kuitenkin vielä Eroksen häkistä ja pöydälle tallustelemaan. Eros taisi kuitenkin kokea tilanteen varsin epämiellyttäväksi ja papparotta näytti sen. Joten ei muuta kuin äsken keksimämme keino kokeiluun eli painuin pesemään yhden kuljetusbokseista. Joten sitten papparotta sinne ja odottelemaan. Eros kuitenkin piti tilannetta erittäin epämiellyttävänä ja puhisi meille boksin kannen läpi niin pitkään että päätimme palauttaa papparotan häkkiin.
Eroksen jälkeen boksiin päätyi Otava ja tämä kikkurainen pikkupoika hoiti homman kotiin hetken ihmettelyn jälkeen. Koeliuska näytteeseen ja sekuntikello käteen. Näyte paljasti Otavan olevan erittäin terve nuori rotan alku. Nyt oli löytynyt tapa jolla sai näytteen, joskin odottelun jälkeen. Joten ei muuta kuin Lorca uudestaan pöydälle, tai siis boksiin ja kansi kiinni. Mutta Lorcapa ei ollutkaan ihan samaa mieltä. Tämä pläski vari-urokseni alkoi pestä itseään ERITTÄIN pikkutarkasti. Joka ikinen paikka piti pestä ja sukia. Siis joka ikinen. Ja varmuuden vuoksi vielä kahteen kertaan. Lorca pesi itseään yhtäjaksoisesti vähintään 15 min ajan. Mutta sitten lopulta saimme näytteen, sen oikean, lopullisen näytteen, joka varmisti että Lorcalla ei tosiaan ole diabetestä, mutta pieni kohonnut leukosyyttiarvo pistää Lorcan tarkkailuun ja uusintatestiin jonkin ajan päästä.
Joten Lorcan lihavuus johtuu jostain muusta. Toisaalta, tuntuu helpottavalta ettei poikaa tarvitse lopettaa, sillä on se niin ihana otus lihavuudestaan huolimatta. Danaekin sai jatkoaikaa, mummun kasvain ei ole kasvanut ja vatsastakaan ei löytynyt mitään huolestuttavaa Tiinan tutkittua rotan. Tämän tutkimuksen jälkeen huomattavasti ensimmäistä kertaa suopeampi mummeli palautettiin häkkiin kehujen ja koirien kasvispohjaisen hammasharjaluun kanssa. Kaikki muutkin rotat saivat sellaiset ystävänpäivän johdosta.
Kuvaan pääsivät Otava ja Orion.
tiistai 7. helmikuuta 2012
Porvoo ja kuulumisia
Niin se aika kuluu. Porvoon näyttely tuli ja meni ja sen mukana lähtivät Clion lapset. Täällä onkin aika haikea tunnelma, ne pienen mustat kikkuravauvat olivat varsin hurmaavaa porukkaa ja menetin sydämeni varsinkin pojille.
Porvoon näyttely meni sitten vähän miten sattui, tuli menestystä ja hylkyjä. Kelmin pojat Otava ja Orion menestyivät petissä ja kotiintuomisina oli sitten kaksi EP:tä, Otavan Päivän Puru ja Orionin Tulevaisuuden Lupaus, kaksi KUMAa ja Otavan PetRop4. Muut pettiin osallistuneet saivat hylyt, Clio hännästä löytyneen vian, Eros jostain saamansa haavan ja Kelmi loukatun kyntensä takia. Virallisessa tuli lähinnä L2:ta.
Näyttelyssä tuli myös pohdittua rottalaumojen tulevaisuutta. Danaen kasvain ei pienene, vaikkei se kasvakaan agressiivisesti. Ja onhan Danae jo puolitoistavuotias. Mutta uroslauman kohtalo mietityttää eniten. Lorca ei ole laihtunut edelliseen punnitukseen verrattuna vaikka se syönyt altrominia kuten muutkin pojat. Sen sijaan Lorca on lihonut 30 g. Vertailun vuoksi, Kelmi on laihtunut 20 g. Joudun siis vakavasti miettimään Lorcan lopetusta, koska tuo lihominen viittaa mm diabeteksen suuntaan. Lisäksi Lorca ja Charon ovat kiusanneet Erosta jonkin verran, ilmeisesti pyrkiessään laumanjohtajiksi. Minun pitää siis harkita myös näiden kahden erottamista laumasta. Mutta mitä pitäisi tehdä jos joudun erottamaan Charonin ja lopettamaan Lorcan? En voi jättää Charonia yksin. Sillä vaikka Charon näyttää kylkeään häkissä ei se silti ole vähimmässäkään määrin agressiivinen. Hieman arka kylläkin ja saattaa piipata jos siihen koskee häkissä. Nostaessa se piippaa ja saattaa melkein paniikissa pyrkiä takaisin häkkiin jos sen ottaa syliin ja jää häkin lähelle. Mutta muualla se kyllä viihtyy sylissä ja raksuttaa tyytyväisenä olkapäällä tai paidan sisällä.
Joten rottieni määrä vähenee koko ajan. Pian minulla on vähemmän rottia kuin pitkään aikaan, naaraslauma on jo nyt pienempi kuin aikoihin. Vain ensimmäisen laumani aikoina minulla oli näin vähän naaraita. Toisaalta, nämä ovat viimeiset naaraani vähään aikaan. Valmistun kuitenkin tänä vuonna ja lähden töihin, joten minulla ei riitä aika eläimille samalla tavalla kuin ennen. Pitää kuitenkin miettiä, mikä on eläimillekin parhaaksi.
Porvoon näyttely meni sitten vähän miten sattui, tuli menestystä ja hylkyjä. Kelmin pojat Otava ja Orion menestyivät petissä ja kotiintuomisina oli sitten kaksi EP:tä, Otavan Päivän Puru ja Orionin Tulevaisuuden Lupaus, kaksi KUMAa ja Otavan PetRop4. Muut pettiin osallistuneet saivat hylyt, Clio hännästä löytyneen vian, Eros jostain saamansa haavan ja Kelmi loukatun kyntensä takia. Virallisessa tuli lähinnä L2:ta.
Näyttelyssä tuli myös pohdittua rottalaumojen tulevaisuutta. Danaen kasvain ei pienene, vaikkei se kasvakaan agressiivisesti. Ja onhan Danae jo puolitoistavuotias. Mutta uroslauman kohtalo mietityttää eniten. Lorca ei ole laihtunut edelliseen punnitukseen verrattuna vaikka se syönyt altrominia kuten muutkin pojat. Sen sijaan Lorca on lihonut 30 g. Vertailun vuoksi, Kelmi on laihtunut 20 g. Joudun siis vakavasti miettimään Lorcan lopetusta, koska tuo lihominen viittaa mm diabeteksen suuntaan. Lisäksi Lorca ja Charon ovat kiusanneet Erosta jonkin verran, ilmeisesti pyrkiessään laumanjohtajiksi. Minun pitää siis harkita myös näiden kahden erottamista laumasta. Mutta mitä pitäisi tehdä jos joudun erottamaan Charonin ja lopettamaan Lorcan? En voi jättää Charonia yksin. Sillä vaikka Charon näyttää kylkeään häkissä ei se silti ole vähimmässäkään määrin agressiivinen. Hieman arka kylläkin ja saattaa piipata jos siihen koskee häkissä. Nostaessa se piippaa ja saattaa melkein paniikissa pyrkiä takaisin häkkiin jos sen ottaa syliin ja jää häkin lähelle. Mutta muualla se kyllä viihtyy sylissä ja raksuttaa tyytyväisenä olkapäällä tai paidan sisällä.
Joten rottieni määrä vähenee koko ajan. Pian minulla on vähemmän rottia kuin pitkään aikaan, naaraslauma on jo nyt pienempi kuin aikoihin. Vain ensimmäisen laumani aikoina minulla oli näin vähän naaraita. Toisaalta, nämä ovat viimeiset naaraani vähään aikaan. Valmistun kuitenkin tänä vuonna ja lähden töihin, joten minulla ei riitä aika eläimille samalla tavalla kuin ennen. Pitää kuitenkin miettiä, mikä on eläimillekin parhaaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)