Eilen tuli vihdoin ja viimein tutkittua onko Lorcalla diabetes, ja ilmeisesti poika sai puhtaat paperit. Mutta tähän tulokseen päätymistä edelsi varsin monimutkainen tapahtumaketju... Ensinnäkin, rotalta on hieman hankalampi tutkia diabetes-epäily verikokeesta, joten sitä on melkeinpä pakotettu ottamaan koe virtsanäytteestä. No, eihän se ole vaikeaa, eihän? Kesyrottafoorumillakin ihmiset tuntuvat valittavan eniten siitä että rotat pissaavat joka paikkaan. No, väärin luultu.
Ensinnäkin. Näyte pitäisi ottaa puhtaasta, mielellään kai jopa steriilistä astiasta, eli tässä tapauksessa pinnalta. Puhdistetaanpas siis joku sopiva pöydän pinta ja laitetaan rotta siihen. Odotetaan että se pissaa. Ensimmäinen virhe. Valitsin nimittäin sopivasti tyhjänä olleen keittiön sivutason, joka ei siis kuitenkaan ole ruuanvalmistuskäytössä. Ajattelin, että se olisi helposti puhdistettavissa ja siitä näkisi kun rotta on pissannut. Hyvä idea, mutta ei. Koekaniineiksi joutuneista rotista ainoastaan Kelmi ja Lorca pissasivat pöydälle. Ja koska Lorcan ensimmäinen koeliuska meni päin helvettiä, niin koe piti ottaa uusiksi. Ensimmäisellä kerralla Lorca taisi pissata ihan vain vahingossa, koska sen jälkeen poika vain ihmetteli uutta ja ihmeellistä ympäristöä. Joten poika takaisin häkkiin ja Charon tilalle. Minun marten-poikani sitten totesi "Iik! Vieras paikka! Pelottaa!" ja sitä odotettua pissaa ei vaan tullut. Charon häkkiin ja Clio tilalle.
Olimme nimittäin keksineet, että rotathan merkkaavat enemmän jos haistavat toista sukupuolta olevan rotan hajun. Toinen virhe. Clio kyllä kiinnostui hajuista ja nuohosi kaikki paikat missä pojat olivat käyneet. Mutta oli niin hauska tutkia paikkoja, että pissaaminen ei käynyt edes neidin mielessä. Palautin tytön häkkiin sen jälkeen kun olin ties kuinka monennen kerran palauttanut Clion testialueelle. Tilalle hain mamman mussukan, Kelmin. Kelmi raksutteli tyytyväisenä ja tutki Clion jälkiä ja ilmaisi kaikin tavoin miten kivaa oli päästä huomion keskipisteeksi. Lopulta Kelmi sitten teki sen mitä oli odotettu tässä vaiheessa jo tunnin verran, eli päästi merkkaustipat pöydän pinnalle. Tästä saatiin sitten otettua näyte koeliuskaan ja sekuntikello käteen ja katsomaan onnistuiko näyte. Kelmin näytteessä oli kaikki muut luvut normaaleja, vain hieman kohonnut leukosyyttiarvo antoi merkkiä siitä että papparaisella saattaa olla pieni virtsatietulehdus.
Kelmiltä saatu näyte loi pienen onnistumisen tunteen. Ehkä tämä sittenkin onnistuisi. Joten Kelmi kunnon rapsutusten kanssa häkkiin ja Danae tilalle. Mutta mummelipa pisti hanttiin. Että hänet kehdattiinkin herättää torkuilta ja vielä viedä paikkaan joka haisi vierailta rotilta! Mummu puhisi itsekseen ja pörhisteli, joten totesimme hetken päästä että taitaa olla parasta palauttaa Danae takaisin nokosilleen. Danae myös liukasteli jonkin verran, joten aloimme miettiä olisiko joku toinen keino parempi? Haimme kuitenkin vielä Eroksen häkistä ja pöydälle tallustelemaan. Eros taisi kuitenkin kokea tilanteen varsin epämiellyttäväksi ja papparotta näytti sen. Joten ei muuta kuin äsken keksimämme keino kokeiluun eli painuin pesemään yhden kuljetusbokseista. Joten sitten papparotta sinne ja odottelemaan. Eros kuitenkin piti tilannetta erittäin epämiellyttävänä ja puhisi meille boksin kannen läpi niin pitkään että päätimme palauttaa papparotan häkkiin.
Eroksen jälkeen boksiin päätyi Otava ja tämä kikkurainen pikkupoika hoiti homman kotiin hetken ihmettelyn jälkeen. Koeliuska näytteeseen ja sekuntikello käteen. Näyte paljasti Otavan olevan erittäin terve nuori rotan alku. Nyt oli löytynyt tapa jolla sai näytteen, joskin odottelun jälkeen. Joten ei muuta kuin Lorca uudestaan pöydälle, tai siis boksiin ja kansi kiinni. Mutta Lorcapa ei ollutkaan ihan samaa mieltä. Tämä pläski vari-urokseni alkoi pestä itseään ERITTÄIN pikkutarkasti. Joka ikinen paikka piti pestä ja sukia. Siis joka ikinen. Ja varmuuden vuoksi vielä kahteen kertaan. Lorca pesi itseään yhtäjaksoisesti vähintään 15 min ajan. Mutta sitten lopulta saimme näytteen, sen oikean, lopullisen näytteen, joka varmisti että Lorcalla ei tosiaan ole diabetestä, mutta pieni kohonnut leukosyyttiarvo pistää Lorcan tarkkailuun ja uusintatestiin jonkin ajan päästä.
Joten Lorcan lihavuus johtuu jostain muusta. Toisaalta, tuntuu helpottavalta ettei poikaa tarvitse lopettaa, sillä on se niin ihana otus lihavuudestaan huolimatta. Danaekin sai jatkoaikaa, mummun kasvain ei ole kasvanut ja vatsastakaan ei löytynyt mitään huolestuttavaa Tiinan tutkittua rotan. Tämän tutkimuksen jälkeen huomattavasti ensimmäistä kertaa suopeampi mummeli palautettiin häkkiin kehujen ja koirien kasvispohjaisen hammasharjaluun kanssa. Kaikki muutkin rotat saivat sellaiset ystävänpäivän johdosta.
Kuvaan pääsivät Otava ja Orion.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti