Rottailua sairasvuoteesta käsin

Niin siinä sitten kävi. Liukastuin ja mursin jalkani. Nyt on sitten seuraavat 6 viikkoa kipsi jalassa ja kepit apuna. Se vaikuttaa koko elämään ja rottien hoitamiseenkin. Rutiinit ovat hukassa ja vahvat lääkkeet väsyttävät. Ja koska kipsissä olevaa jalkaa ei saa laskea maahan on liikkuminen rajoitettua. Lumi ja jää hankaloittavat sitä entisestään. Ehkä tilanne paranee sitten kun totun liikkumaan kepeillä ja keksin joitain ratkaisuja käytännön ongelmiin, mutta sitä ennen... No, helpointa lienee sanoa että olen vähintäänkin pulassa. Ja kun lisätään soppaan se, että olen tottunut olemaan itsenäinen ja ratkaisemaan ongelmat itse, voi avun pyytämiseen olla varsin korkea kynnys. Ja se taas voi johtaa pahempiin ongelmiin. Jotenkin on vain niin paljon helpompaa ottaa vastaan tarjottu apu kuin pyytää sitä itse.

Mutta palatakseni rottiin. Muutamia käytännön ongelmia on tullut vastaan heti alkuunsa. Häkkien siivoaminen on yksi iso ongelma. Kipsi ja tikit eivät saa kastua. Puhumattakaan siitä että tällä jalalla ei häkkejä paljoa nostella. Riippumattojen ja muiden kankaiden vaihtaminenkin on vähintään vaikeaa, samoin vessakippojen siivoaminen.Vesipullojen täyttäminen vaatii jonkun kikka kakkosen, mutta ne sentään eivät ole vaarassa heittää kaikkea sisältöään lattialle. Se ongelma kun on olemassa tuoreruokakippojen kanssa. En pysty kantamaan niitä enkä ole vielä keksinyt tapaa siirtää niitä paikasta toiseen ilman edes toista kättä.

Tulevat näyttelyt, erityisesti Littoisten näyttely, mietityttävät kanssa. Voin ilmoittaa rotat, mutta pystynkö valmistelemaan ne näyttelyä varten? Häntien rasvaaminen ja kynsien leikkuu onnistuu kyllä, mutta peseminen voi olla ongelma. Ja voi olla, että joudun jättämään itse näyttelynkin väliin, joten melkein pitäisi löytää joku joka voisi viedä rotat näyttelyyn ja huolehtia niistä sen ajan.

Suurin ongelma on kuitenkin huono omatuntoni siitä, etten voi hoitaa rottiani täysipainoisesti. En pysty seisomaan pitkiä aikoja vain yhden jalan varassa enkä ole vielä uskaltanut kokeilla pysyvätkö rotat kyydissä kun kuljen keppien kanssa. Olen kuitenkin vasta kolmatta päivää kotona. Kuitenkin olisi tärkeää käsitellä erityisesti Otavaa ja Orionia päivittäin. Ja tahtovat muutkin huomiota.

Että sellainen tilanne ainakin seuraavan 3 viikon ajan. Sen jälkeen on välitarkastus, jolloin saan tietää saanko alkaa vähitellen varaamaan jalalle painoa ja saanko alkaa käyttää sitä. Tämä tietenkin jos metallilevyllä ja parilla ruuvilla kasassa oleva luu on alkanut luutua kunnolla. Lisäksi ajoitus loukkaantumiselleni oli harvinaisen surkea, eikä pelkästään sen takia että on talvi, lunta ja liukasta. Joten sekä minä että rotat olemme jonkin aikaa ulkopuolisen avun varassa. Miksi sen avun pyytäminen on vain niin vaikeaa?