Tässä kuussa ei tunnu olevan muita päivityksiä kuin kuolinilmoituksia ja sairausraportteja. Toisaalta sama tuntuu koskevan koko kevättä. Ensin minä liukastuin ja sitten Hera sai korvatulehduksen, jonka jälkeen Rätin silmä vaurioitui ja nyt viimeiseksi Eros sai niskaansa ison vekin.
Kaksi ensimmäistä lopetettiin lopulta pari päivää Rätin antibioottikuurin loppumisesta. Vaikka Rätti vaikutti olevan pirteä ja oma itsensä, ei joku lopulta kuitenkaan ollut kunnossa. Vaurioitunut silmä ei paranisi ikinä, ja kun Rätin toinenkin silmä alkoi vaikuttaa huonolta, oli päätöksien aika. Vaurioituneesta silmästä levinnyt tulehdus ilmeisesti levisi myös terveeseen silmään, joka alkoi näyttää kaihin vaivaamalta. Oli aika päästää Rätti pois.
Samaan aikaan Heran korva alkoi taas haista. Olin lauantai-iltana huomannut korvassa haavan joka oli vuotanut verta korvan sisään. En tiedä liittyykö se millään tavalla Heran korvatulehdukseen, vai onko se vain seuraus Heran korvan rapsuttelusta. Tiistaina korva haisi jo pahemmin ja keskiviikkona huomasin korvassa reilusti tulehdusjätettä. Tämä yhdistettynä siihen, että Heran korvatulehduksen puoleinen (vasen) silmä oli sokeutunut ja siihen, että Tiina huomasi Heran ihossa muutoksia jotka vihjailivat vahvasti diabeteksen suuntaan, johtivat lopulta siihen, että päätin olevan parempi päästää myös Hera pois.
Kumpikaan ei ollut helppo päätös, sillä mummo-rotat olivat selvästi pirteitä ja hyväntuulisia, sekä kovin huomionhakuisia vielä ennen lopetustakin.
Myöhään tiistai-iltana tuli myös seuraava isku. Olin trimmannut Otavaa yhdessä Tiinan kanssa Pet Expon yhteydessä olevaa Grand Galaa varten. Samalla näytin Tiinalle myös muut rotat, sillä kaipasin mielipidettä mm. Heran ja Rätin kunnosta. Viimeiseksi vilkaisimme Erosta, jonka niskasta löytyi varsin paha vekki. Ilmeisesti pappa-rotta oli saanut hampaasta. Loppuviikko meni sitten huolehtiessa loukkaantuneesta veteraani-rotasta, sillä haava alkoi ensin märkiä ja parani muutenkin hitaasti. Mutta vihdoin perjantaina se oli alkanut umpeutua ja muodosti ruven siihen kohtaan josta se ei ollut aiemmin umpeutunut. Olin toiveikas.
Lauantaina lähdin sitten Pet Expoon. Tarkistin vielä aamulla Eroksen kunnon ja annoin papalle antibiootit jotka olin aloittanut märkivän haavan takia. Ei ongelmia, haava oli yhä kiinni. Lauantai-iltana kotiin palattuani haava oli kuitenkin jälleen auki. Tänään, sunnuntaina, haava on taas kiinni. Joten toivon siis parasta, mutta pelkään pahinta. Haava ei onneksi näytä tulehtuneelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti