Uusi vuosi, uudet kujeet

Rottalan elämä tuntuu asettuneen taas raiteilleen joulun jäljiltä. Otava ja Orion tuovat hieman säpinää uroshäkkiin ja Clion vauvat sen kuin kasvavat. Ovat muuten omituisia lapsia, ihan älyttömän rauhallisia. En vain tahdo erottaa noita viittä rex-vauvaa toisistaan, joten tänään kaikki saivat häntämerkit.

Aiemmassa merkinnässä kerroin että minulta kysyttiin olisinko kiinnostunut ottamaan koiran luokseni kotisijoitukseen. En kuitenkaan saanut sen jälkeen enää minkäänlaista yhteydenottoa, ja eilen selvisi sitten netin kautta, että koira, Laurik, olikin päätynyt Mäntsälään sijoituskotiin. Olisivat kyllä voineet edes ilmoittaa asiasta. Mutta en minä silti ihan ilman koira-kontakteja ole. Kävin nimittäin eilen tutustumassa pariin mahdolliseen kummikoiraan. Liityin nimittäin ennen joulua Dogia.fi-sivuston koirakummi-toimintaan. http://www.dogia.fi/dogikummi/dogikummi/ Sivuston on tarkoitus yhdistää koiraa kaipaavat ihmiset ja hoitajaa/lenkittäjää/leikittäjää kaipaavat koirat. Tuota kautta sitten minuun otettiin yhteyttä ja eilen kävin sitten tutustumassa 6-vuotiaaseen dalmatialaisnarttuun ja 3-vuotiaaseen dogo argentino-urokseen.

Dalmatialais-tyttö kävi ensikohtaamisella tutkimassa minut ja totesi minut tylsäksi tyypiksi - eihän minulla ollut edes nameja! Myöhemmin Hänen Armonsa kuitenkin luokitteli minut hyväksi rapsuttajaksi ja kävi useaan otteeseen kerjäämässä rapsutuksia. Kaipa tuo tuosta lämpenee. Dogo sitten taas oli varsin hauska tapaus. Tuo odotteli autossa koska ei aina tule toimeen muiden urosten kanssa, ja minua varoiteltiin että se saattaa murista naisille, etenkin jos nämä haisevat vieraille uroksille. No, miten sitten kävikään? Minut huomattuaan koira suorastaan sinkosi luokseni ja sain mojovan pusun! Pikkuisen sitten piti murahtaa, mutta oliko kyse sitten epävarmuudesta vai vieressä olevassa koirapuistossa poukkoileva koira, mutta eipä tuo sitten sen enempää reagoinut. Sen sijaan sain lisää pusuja. Minä sitten tykkään molossityyppisistä koirista <3 (Leonberginkoirat kuuluvat muuten samaan ryhmään.)

Ja rottiin palatakseni, niin Clion lapset täyttivät eilen 3 viikkoa. Ikää on siis huimat 23 päivää! Tämän juhlapäivän vuoksi kuvasin lapset ja pääsivät nuo opettelemaan kuljetusboksissa oloakin. Tällä hetkellä nuo kaikki 7 rottalasta ovat painautuneet kaulaani ja niskaani vasten ja tuhisevat unissaan. Ja Montanaksi nimeämäni pieni irish-tyttö vain makoili rauhallisesti selällään kädessäni. Aivan ihania vauvoja <3 Ovat todella pahaksi vaaraksi päätökselleni olla ottamatta enää uusia tyttöjä laumaan. Mutta kun Montanan voisi astuttaa Eroksella ja jonkun kolmesta rex-tytöstä taas jollain sk ba-uroksella...

Montana eli ba/ir sk tyttö

ba sk poika "Massachusetts"?

ba/ir rex poika "Michigan"?

ba rex poika "Missouri"?

ba rex tyttö "Maine"?

ba rex tyttö "Minnesota"?

ba rex tyttö "Missisippi"?

Nimet eivät ole vielä virallisia, mutta ovat ne nimet millä itse erotan lapset toisistaan.

Kuvapäivitys

Clion vauvat on jo näin isoja. Ikää 17 päivää.

Otava, musta rex

Orion

Kelmi pesulla

Lorca pesulla

Kuvat saa isommiksi klikkaamalla niitä.

Hyvää joulua!

Hyvää joulua kaikille jotka tavalla tai toisella ovat päätyneet lukemaan tätä blogia. Kohta on uusi vuosi ja uudet kujeet. Toivottavasti tämäkin päivittyy sitten useammin. :)

Rattoisaa loppuvuotta ja Onnea uuteen vuoteen!

Terveisin

Lumis
Danae, Rätti, Hera, Lotus, Clio, Nimue
Eros, Kelmi, Lorca, Charon, Otava & Orion

Clion vauvat ja muuta mukavaa

Clio synnytti viime viikon maanantaina 16 poikasta. Neljä löytyi kuolleena muutama tunti synnytyksen jälkeen ja seuraavana päivänä löytyi vielä kaksi kuollutta. Kymmenestä jäljelle jääneestä karsittiin kolmen päivän ikäisenä kolme pienintä.

Jäljellä olevat vauvat kasvavat kovaa vauhtia ja siellä näyttäisi olevan 4 naarasta ja 3 urosta. Naaraista kolme on rexejä ja yksi on sileäkarvainen. Uroksissa löytyy 2 kpl rex-vauvoja ja 1 sk. On muuten hauska seurailla miten erilainen rex-vauvan karva on sk-vauvaan verrattuna, se on paljon karheamman tuntuista. Ja sk-tyttö on muuten ihan ok irish, samoin toinen rex-pojista.

Ja vaikka olen päättänyt, että luovun naaraslaumasta ainakin väliaikaisesti kun nämä nykyiset kuolevat pois, aloin heti miettiä, että millainen yhdistelmä syntyisi jos yhdistäisi Clion mustan irish-lapsen Erokseen, joka on myös musta irish? Villi veikkaus: Mustaa irishia.

Kielon lapsetkin lähtivät tässä lauantaina uuteen kotiinsa. Elina kävi hakemassa ne, samoin kuin Kielon kotiin. Samalla reissulla Tiina toi minulle pari kauan havittelemaani mustaa poikaa, jotka saivat nimet Otava ja Orion. Otava on rex ja Orion on sk. Pikkupojat menivät suoraan laumaan. Eros puhisi muutaman kerran ilmoittaakseen olevansa lauman pomo ja Kelmi ja Lorca eivät korvaansa lotkauttaneet... Charon on ainoa joka on reagoinut vauvoihin yhtään enempää. Otava on muutaman kerran jo löytynyt nukkumasta isompien kainalosta, Orion on hieman ujompi, mutta rakastaa sylissäoloa. Tänään se oli sitä mieltä, että minun suussani on jotain äärettömän kiinnostavaa... On muuten aivan ihana tunne kun on kaksi pientä rottalasta olkapäällä raksuttamassa.

Lisäksi minulle soitettiin ja kysyttiin, olisinko kiinnostunut ottamaan taas koiran kotisijoitukseen. Kyse on taas Kodinvaihtajien kautta tulevasta koirasta, tällä kertaa kuitenkin uroksesta. Laurik olisi vajaat 3-vuotias sekarotuinen. Siis todella sekarotuinen. Ainoa joka siinä on varmaa, on että siinä on jotain terrieriä. Sen lisäksi on melkein mahdotonta erottaa rotuja. Itse veikkaisin, että Laurikissa voisi olla jotain collieta, lähinnä korvien ja pään takia. Tänne Laurik tulisi Viipurin koiratarhoilta, mutkan kautta kylläkin. Sen kimppuun on kuulemma käyty tarhalla muutaman kerran, ja poika pitäisi saada pois sieltä. Ei kuulemma jahtaa ainakaan kissoja, että rottien pitäisi olla turvassa.

No, mietityttäähän tuo. Eikä vain sen takia, että minun selkäni on vihoitellut viime aikoina. Harva se ilta on joku kohta TH/LS-rangan rajalla kipeänä, lähinnä lihasperäistä kuitenkin. Taidan istua huonosti ja jännittää jotakin kohtaa. Mutta tuon lisäksi sitten mietityttää Laurikin terveys. Onko se rokotettu, madotettu, kastroitu? Onko tutkittu, ettei se kanna tai sairasta mitään?  Ja sitten on se koulutusosuus. Osaako se kulkea hihnassa? Rähiseekö se? Narttujen kanssa se kuulemma tulee toimeen, urokset... No, pelkää niitä ilmeisesti sen jälkeen kun sen kimppuun on käyty. Onko se sisäsiisti? Pitääkö se opettaa sisäsiistiksi? Osaako se peruskäskyjä? Osaako se ollenkaan käskyjä? Istu, paikka, maahan? Odota on erityisen tärkeä. Osaako se käskyt venäjäksi? Paljon kysymyksiä on siis noussut mieleen.

Olen muutenkin miettinyt paljon koirien kouluttamisjuttuja viime aikoina. Cesar Milan on ilmeisesti tulossa Suomeen ja SEY vastustaa tätä. Tämä vastustus perustellaan sillä, että Milanin koulutusmenetelmät vahingoittavat koiria. Itse kannatan positiivista vahvistamista, mutta olen kyllä itsekin pistänyt merkille sen, että koirat tuntuvat tottelevan paremmin silloin kun  itse on päättäväinen... Tämä tuntui olevan asian laita myös silloin kun ratsastin, varovasti ehdottelemalla hevonen jyräsi oman päänsä mukaan, mutta kun asenne oli "Nyt perkele mennään!" niin kummasti se hevonenkin totteli. No, en ole koiran- tai eläintenkouluttaja.Mutta jokaisella koulutustyylillä on omat kannattajansa ja eri tyylien kannattajien välillä voi olla suuriakin erimielisyyksiä. Ja ehkä yhdelle koiralle sopii yksi tapa, ja toiselle toinen? Koiratkin ovat yksilöitä.

Mitään ei kuitenkaan tule tapahtumaan ennen Joulua. Niin kauan minulla on aikaa miettiä asioita, ja valmistella joulua. Rottien joululahjat ovat osin valmiita, ompelin niille joulukankaasta ja punaisesta fleecestä riippumattoja, tonttulakkipesät ovat yhä valmisteilla. Lisäksi häkit tulevat olemaan todella jouluisia kun tasoille ja mökkeihin tulee pehmikkeeksi samaa punaista fleeceä mitä on riippumatoissakin. Pitää varmaan ottaa kuva häkeistä, sitten kun vihdoin saan uuden kamerani kotiin. Sitten tulee kuvia Clion vauvoistakin.

Vauvoja

Odottelen tässä Clion vauvojen syntymistä. Mamma tuli kotiin itsenäisyyspäivänä ja alkaa olla aikamoinen valas. Nisätkin ovat esillä ja mamman olo on selvästi tukala.

Totesin samalla, että en ole kertonut lainkaan Kielon poikasten kasvusta ja elämästä. Poikasiahan syntyi se 14 kpl, 7 u + 7 n. Poikaset karsittiin 6 tyttöön, sillä yksi tytöistä löytyi kuolleena. Pieni oli kuollut vain vähän ennen kuin piti karsia vauvat. Jäljelle jäi sitten 4 mustaa ja 2 agoutia tyttöä, kolmella on päämerkit. Yhdellä mustalla on laukki,  yhdellä mustalla ja yhdellä agoutilla tähdet.

Ensimmäisenä vauvat parin päivän ikäisenä, sitten viikon ja 10 päivän ikäisinä.

Seuraavaksi vauvat 12 ja 14 päivän ikäisinä.

Sitten kamerani hajosi, enkä voinut ottaa vauvoista kuvia. Nyt ne ovat jo neliviikkoisia ja reippaita, kilttejä ja aktiivisia lapsia.

Mutta pitää varmaan esittelläkin vauvat.

Tässä on Aimäävai

Ja Ainyvvai

Ja sitten on Anskumää

Ja Juueimittää

Kuivarte

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä Mitästäsä

Surullisiakin uutisia on. Loru, Lost and Found, on poissa, samoin kuin Odin-hiiri. Loru jouduttiin lopettamaan keuhko-ongelmien takia.

Näyttelyitä & uutta elämää

Joskus on helppo keksiä naseva aloitus kirjoitukseensa, ja joskus sitä ei vain koskaan keksi mistä aloittaa. Tällä kertaa kyse on tuosta jälkimmäisestä. On taas tapahtunut niin paljon, vaikka edellisestä päivityksestä on vain kaksi viikkoa. Oli Liedon näyttely ja Messari/Juhlis, ja Kielokin synnytti poikasensa. Ja kaikki se muu, mikä ei liity millään tavalla rottiin, mutta minun elämääni sitäkin enemmän.

No, ehkä ne näyttelyt sitten kuitenkin ensin. Liedossa oli ruotsalaiset tuomarit, joista toinen arvosteli rexit ja sileät junnut, toinen sileät avoimet. No, sileissä avoimissa miun rotilla meni huonommin kuin näyttelyissä yleensä, rex-rotissa Nimue sai laatukakkosen ja sileissä junnuissa Lotus laatuykkösen ja voitti luokkansa. Saipa tuo vari-junnuni jopa ensimmäisen tähtensä. Nyt se pitäisi kai sitten rekisteröidä. Kelmi sai tuolta EVAn, eli ei voi arvostella. Oli kuulemma pörhistellyt tuomarille. Minusta tuo on todella omituista, koska Kelmi on kuitenkin yksi kilteimpiä rottiani ikinä. Aivan ihana mussukka. Tosin tuo tuomari ilmeisesti antoi rottien vaellella pöydällä miten sattui ja toisten boksienkin päällä, ja jos tuo ei käsitellyt Kelmiä millään tavalla, niin ei ihme jos Kelmi oli vähän pihalla. Kelmi on parhaimmillaan kun sitä käsittelee rauhallisesti ja itsevarmasti. Kuten pitäisi käsitellä jotakuinkin kaikkia eläimiä.

Sitten oli Messari, jonka valmistelut alkoivat oikeastaan samaan aikaan Liedon kanssa. Lopulta ei tarvinnut viikolla valmistella yhtään mitään, rottien hännät olivat jo valmiiksi rasvatut ja ne osallistuisivat pelkästään lauantain viralliseen luokkaan. Minun oli tarkoitus lähteä sunnuntaina käymään porukoilla ja haudata lopetetut rottani, mutta onnistuin sairastumaan enkä ole vieläkään siinä kunnossa että jaksaisin lähteä mihinkään ruokakauppaa pidemmälle.

Messarissa oli kuitenkin perinteiseen tapaan brittiläinen tuomari. Tälläkin kertaa näyttely meni jotakuinkin penkin alle, Kelmi sai viivaa ja muut lähinnä laatukakkosta. Juoksutin kuitenkin Danaen, Clion ja Lotuksen agilityssä ja Lotus yllätti juostessaan naaraiden agilityluokan toiseksi. Hienoa Lotus! Muuten Messari meni aika normaalisti, mitä nyt agilityä ei päässyt lainkaan harjoittelemaan ja koska minun piti pyöriä muuallakin kuin rottapöytien luona niin minulle oltiin aika kiukkuisia aina kun palasin paikalle. Mistä minä olisin voinut tietää että agilityn kanssa oli niin kiire ettei sitä saanut harjoitella? No, Danae juoksi vanhasta tottumuksesta, mutta hitaammin kuin normaalisti. Pari kierrosta alle ja mummeli olisi ollut huomattavasti nopeampi. Lotus taas oli jo Danaeta juoksuttaessani ollut ihan hädissään etten vain jättäisi sitä. No, strategian vaihto ja eikun ohjaamaan Lotusta edestä. Hienosti meni.

Messarissa tuli sitten katsottua muitakin paikalla olevia eläimiä. Lähinnä Jutan ocicateja (Reno, Rufus ja Terttu <3 Ja etenkin Rufus on aivan ihana ja todella upea kolli), aamusta yhdessä kehässä olleita leonberginpentuja (tahdon yhä edelleen itselleni yhden sellaisen, tai useamman, ne vain ovat niin upeita!) ja tietenkin lehmiä, sonneja, vuohia, lampaita, laamoja, alpakoita, poneja, aaseja, possuja, kanoja... Ja kaneja, marsuja, siilejä... Voi kun tuonne olisi joskus ISO budjetti ja se koira jolle voisi hankkia sitä tavaraa. No, ehkä joskus...

Messarin alussa tuli sitten neuvoteltua Kielosta, sen vauvoista ja mahdollisesta uudelleenastutuksesta. Kielo pyöräytti perjantaina 11.11.11 n. klo 11 aikoihin 14 ipanaa. Sukupuolijakauma oli 7 + 7. Maanantaina kävimme Tiinan kanssa vauvat läpi ja löysimme yhden vastakuolleen poikasen muiden joukosta. Valitettavasti kyse oli tytöstä. Pojissa oli sitten kaikkea mielenkiintoista kuten tähtipäitä ja kapeaa salama-laukkia. No, nyt jäljellä on kuitenkin enää 6 vauvaa ja Kielo vahtii niitä tällä hetkellä varsin mustasukkaisena. Tätä ennen Kielo tuskin välitti siitä että minä katsoin vauvoja tai pistin käteni dunaan Kieloa rapsutellakseni. Mutta eiköhän tämä tästä.

Seuraavat rottavauvat taitavat sitten syntyä tänne joskus joulukuun alkupuolella, riippuen tietenkin siitä, miten nopeasti Clio saadaan astutetuksi. Clio lähti nimittäin Messarista Sinin, Meijun ja Elinan luo astutukseen ja palaa tänne jossain vaiheessa. Pitää katsoa joudunko ostamaan toisen mammadunan, vai pärjäänkö yhdellä... Omat astutushaaveeni sen sijaan tuntuvat menevän päin helvettiä. Lotukselle ei löydy urosta sen suvussa olevan yhden ainoa huskyn takia ja Kielon uudelleenastutus... No, näillä näkymin minä en joko 1. saa sille urosta tai 2. en astuta sitä vaikka saisin uroksen. Kielo on bew, ja Suomessa taitaa olla tasan yksi hyvä bew-uros. Kielon taustat taas on mitä on, lemmikki/ruoka/puskakasvattaja, ja vielä epämääräisempi kuin Lotuksen, josta tiedetään melkein kaikki (eie ja eii taitavat olla ainoat joita ei tiedetä).

No, hyviä uutisia on kuitenkin se, että Kielon vauvat on muuten ok, yksi oli eilen hieman pienempi, ja sitä seuraillaan. Ja Tiinan luona syntyi sitten se odottamani poikue, josta on tulossa todella lupaavia pikku-kikkaroita. Luultavasti mustana. Ja Clionkin lapset taitavat olla mustia. No, minullahan ei tunnetusti ole mitään mustia rottia vastaan...

Päivittelyä

Minä en itse asiassa ole unohtanut tätä blogia, vaan on ollut sen verran elämää ja ongelmia siinä elämässä, etten ole ehtinyt, muistanut tai jaksanut päivittää.


Tässä välissä on kuitenkin tapahtunut yhtä sun toista. Tärkeimpänä ehkä se, että Kielo, bew-naaraani karkasi lukitusta häkistä ja löytyi urosten luota. Ja tottakai Kielolla oli pahin kiima meneillään. No, Kielo on tiineenä ja tulee lauantaina tänne, jossa se sitten synnyttää. Luonnollisesti isäehdokkaat olivat myös sijoituseläimiä, toinen Zaya's ja toinen Tiinalta. Pojilla on kuitenkin sama isä, eli ei se suku sitten ihan niin sekaisin ole... You wish!

No, katsotaan mitä sieltä syntyy. Luultavasti blackiä ja agoutia, kuviollisena. Luultavimmin berkshirea, mutta myös hooded ja husky ovat mahdollisia. Tai irish.

Lisäksi odottelen tässä että Tiinan luona syntyy lähiaikoina eräs todella mielenkiintoinen poikue, josta minulle kai sijoitetaan kaksi urosta. Olen innoissani, koska nuo urokset ovat todella lupaavasta yhdistelmästä.

Riepu lopetettiin, se oli sen verran huonolta kuulostava ja räkäinen. :( RIP Riepu. Nyt minulla on enää yksi nakurotta, ja toivon että Rätti elää vielä pitkään. Se on kuitenkin sen verran ihana otus.

Hera on alkanut puhista minulle häkin pinnojen läpi. Se ei ole kovin hyvä juttu, mutta siitä lisää myöhemmin. Hera on kuitenkin lopettanut näykkimisensä, ainakin jos en tunge kättäni mökkiin jossa se on ollut nukkumassa ja herätä Heraa.

Rottia on enää 5 urosta ja 7 naarasta. Ja kun uroksista kolme on jo yli vuoden ikäisiä, ja naaraista kaksi, ja kaksi on melkein vuoden, niin laumani alkavat olla jo mummo- ja pappaiässä. Saas nähdä jatkuuko naaraslaumani näiden jälkeen vai ei. Olisi ihana jatkaa kyllä marteneiden kanssa, mutta... Pitää kai miettiä myös eläinten hyvinvointia. Ja jos aion ottaa koiran, niin miten paljon minulla sitten riittää aikaa rotille? Ja aionko pitää naaraita vai uroksia jatkossa? Urokset ovat kyllä vieneet sydämeni täysin, mutta naaraiden vilkkaus ja eloisuus on myös todella viehättävää. Kunpa vain tietäisin...

Lisää varmaan sitten Liedon näyttelyn jälkeen.

Vain ikävä jää, ja muistot.

Rottien omistamisessa on vain yksi huono puoli, ja se on rottien lyhyt elinikä. Liian pian on pieni karvapallo vanha ja kipeä, ja on aika päästää pieni pois. Tällä kertaa tehtävä oli aiempaa raskaampi, sillä pois lähti pari erityisen rakasta rottaa. Suru ja ikävä ovat suuria.

RIP Hiisi, Vagabond's Fresh Start 24.2.2010-21.9.2011

RIP Kirke 26.6.2010-21.9.2011



RIP Tiera, Nuorisopappi 1.4.2010-21.9.2011

RIP Taika, Vagabond's Fresh'N'Funky 22.9.2009-21.8.2011, Hiiden emo.



Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa

Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin

Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

Syksyisiä unikasoja

Samaan aikaan kun ulkona sataa ja myrskyää, kääntävät rotat kylkeään nukkuessaan mukavasti kasassa lämpimässä mökissään. Siellä ovat tassut, vartalot ja hännät mukavasti sikinsokin ja kaverin vatsasta saa pehmeän ja lämpimän tyynyn. Kuuluu vain pientä tuhinaa ja satunnainen haukotus, kun rotat uneksivat juustosta ja muista herkuista.

Joo, olen kateellinen. Olisi niin mukavaa vain käpertyä rottakasan jatkoksi ja nukkua, unohtaa kaikki muu. Varsinkin kun rotat hyväksyvät käteni sinne kasan keskelle, kirputtavat tai nuolevat sitä unisesti "kiva kun tulit".

Viime merkinnän jälkeen Kelmi on ehtinyt käydä Lempäälässä PiNan näyttelyssä ja samasta näyttelystä kotiin matkasi pienenpieni musta rääpäle, joka sai nimekseen Nimue. Nimue on black rex-tyttö joka tuli sijoitukseen Siniltä. Ja Nimuen kanssa sitä on saanut taas huomata, miten nopeasti pienet rotat voivatkaan kasvaa. Nimue tuntuu täällä olonsa aikana kaksinkertaistaneen kokonsa, rohkaistuneen valtavasti ja sai tänään ensimmäisen selvän kiimansa. Ja Nimuen suuret, pikimustat silmät ovat hurmanneet minut täysin, samoin kuin sen vielä vauvanpehmeä kiharainen turkki.

Mutta jos Nimue on kasvanut, niin niin ovat kyllä Lotus, Lorca, Charon ja Cliokin. Lorcasta on tullut jopa pikkuisen plöfö eli pläski, eli poika on tällä hetkellä varsin tukevan oloinen. Mutta uskoisin tilanteen tasoittuvan seuraavan kasvupyrähdyksen myötä. Lotus kasvaa tasaisemmin, samoin kuin marten-lapsenikin. Nuo martenit ovat muuten aivan hirveitä piippailijoita. Kaikesta pitää ilmoittaa piippaamalla. Mutta niin piippailee muuten Nimuekin. Onko tämä kenties jokin yleinen piirre Sinin ja Elinan kasvateissa?

Martenit ovat muuten yhä edelleenkin todella kiehtovan näköisiä. Charonille on ilmestynyt selvä nenäpointti, Cliolla sellaista ei näy, ainakaan yhtä selvästi kuin Charonilla. Mutta molemmilla on aivan ihanan pehmeä ja silkkinen turkki, melkein kuin russian buffilla. Lieneekö tämä jokin muunnoksen erikoisuus? Jos on, niin lisää tällaisia! Marten on myös nostanut itsensä yhdeksi muunnokseksi, jota voisin harkita kasvattavani - yhdessä mustan ja bewin kanssa. Toisaalta se olisi ihan fiksu vetokin kasvattaa kahta muunnosta, yksiväriset kun tuntuvat löytävän koteja hieman huonommin kuin kuviolliset kaverinsa. Ja kahta mustaa on välillä yhtä vaikea erottaa kuin kahta agoutia. Ja kyllä, puhun kokemuksesta. Muistan miten hankala oli joskus nopeasti vilkaistessa erottaa kuka on kuka kun mökistä kurkistaa neljä mustaa päätä...

Tällä hetkellä laumat elävät varsin leppoisaa elämää. Poikaset ovat päässeet osaksi laumaa ja kun sade hakkaa ikkunoita tunkevat ne vain syvemmälle keskelle lämmintä, karvaista rottakasaa...

Rottamiittiä Turussa

Noniin, olen taas myöhässä, mutta ei voi mitään...

Lupasin siis järjestää syksyn kunniaksi rottamiittiä luonani. Tällä kertaa päiväksi valikoitui 1.10.11, joka on siis lauantai. Kellonajaksi voisi ottaa n. klo 14 ->


Tervetuloa!

(Ilmoitelkaa jos olette tulossa, niin että voin laskea onko kaikille istumapaikkoja.)