RIP

R.I.P. Olaris Rhea, "Clio" 19.6.2011-3.1.2013

 Miun rakas mummu-marten. Kaunis, kiltti mummeli, joka ei tehnyt kenellekään pahaa.

These broken wings can take me no further,
I'm lost, and out at sea,
I thought these wings would hold me forever,
And on to eternity,
And far away I can hear your voice,
I can hear it in the silence of the morning,
But these broken wings have let me down,
They can't even carry me home.
Chris de Burk

Uusi vuosi, vanhat kujeet. Taas kerran.

Joulu tuli ja meni, vaikka joulunaika jatkuukin yhä. Täällä on sinä aikana tapahtunut hieman muutoksia. Ensinnäkin Rina löysi itselleen kodin ja pari viikkoa sen jälkeen Rinan tilalle tuli vielä nuorempi ja vielä pienempi koiranpentu nimeltä Petja. Petjakin on näitä sijaiskotikoiria, 3 kk ikäinen, vain 5 kg painava laiha rääpäle. Petja sai onneksi kodin jo ennen joulua. Viikko ennen Petjaa tänne tuli pari ekstra-rottaa, jotka saattoi nähdä jo edellisen päivityksen kuvissa. Kyseessä ovat Eliza ja Vaahterasiirappi, tutummin Vasi.

Petja ehti olla täällä vain vajaan viikon. Pennulla oli ripuli koko sen ajan mitä se täällä oli, joten jouduin sitten antamaan sille Canikur-kuurin. Pennun vatsa alkoi onneksi toeta siitä, mutta se siirtyi siitä huolimatta toiseen paikkaan kun kuuri oli annettu. Syynä tähän oli se, että Petjan veriripulin takana epäiltiin olevan matoja, joiden en halunnut tarttuvan rottiini. Pennun poistumisen jälkeen madotin myös rottani, mikä oli yllättävän helppo homma. Ainoa ongelma tuli siinä, että rotat yrittivät syödä koko ruiskun... Annoin siis rotille Flubenol-nimistä matolääkettä. Ulkoloisia vastaan rotat oli käsitelty jo aiemmin. Nyt Petjallakin on onneksi jo oma koti.

Likkalaumakin on vaihteeksi hieman suurempi, nyt kun Eliza ja Vasi ovat tulleet lauman jatkoksi. Eliza tuli Suskilta sen jälkeen kun näyttelyssä keskusteltiin mummolauman pienuudesta ja siitä, että pelkäsin jonkun mummoista jäävän yksin jos muut sattuvat kuolemaan tai joudutaan lopettamaan. Vasi taas tuli Tiinalta samasta syystä. Pistin koko porukan varahäkkiin samana iltana kun mummelit tuotiin minulle ja pesin vielä kaiken päälle. Puolitoista viikkoa vieraassa häkissä eikä minkäänlaisia ongelmia, joten siirsin ne likkojen omaan, pestyyn häkkiin. Siellä tulikin sitten vähän enemmän kahnauksia, ja suurin niistä oli Clion ja Elizan välillä juuri ennen joulua. Molemmat mummut päätyivät siis yöksi omaan hamsuhäkkiin/minidunaan haavojaan parantelemaan. Eliza pääsi tässä suhteessa vähemmällä, varamummolla oli vain muutama pinnallinen haava. Clio sai sitten pahemmin selkäänsä ja haavatkaan eivät olleet enää aivan pinnallisia. Clion pahin haava oli yhden nisän kohdalla toisessa kainalossa, eli varsin pahassa paikassa siis. Onneksi haava parani hyvin.

Välipäivinä löysin kuitenkin Cliolta samasta kainalosta 2-3 mm läpimitaltaan olevan kovan kyhmyn. Koska kyhmy on niin pieni, en osaa sanoa onko se paise vai kasvain ja näin varhaisessa vaiheessa ei oikein voi tehdä muuta kuin seurailla tilannetta. Nyt kuitenkin Clion tilanne kääntyi entistä huonommaksi, sillä mummeli ilmeisesti vuotaa verta kohdustaan. Sillekään asialle ei oikein voi tehdä mitään tänään, joten lienee parasta vain seurailla tilannetta tämän illan ajan ja soittaa tarvittaessa eläinlääkäriin.

Muuten mummut ja varamummut tuntuvat sopeutuneen yhteiseloonsa varsin hyvin. Eliza ja Nimue ovat kuin paita ja peppu, ja Eliza on mukavan huomionhaluinen ja seurallinen tapaus. Olen jopa saanut kyseiseltä mummulta pusuja ja kirputuksia. Vasi on sitten hieman vetäytyvämpi, mutta on sekin jo raksutellut sylissä ollessaan. Lotuksen ja Vasin saattaa useimmiten löytää samasta riippumatosta tai mökistä, taitavat tälläkin hetkellä köllötellä samassa, kaikista pienimmässä, riippumatossa.

Pitää kuvata varamummot jossain välissä.

Rattoisaa Joulunaikaa

Hyvää joulua kaikille kaksi- ja nelijalkaisille.

Blogi päivittyy jälleen joulun jälkeen.

Koiranpentuja ja muuta mukavaa

Jep, taas on päivitysväli jotenkin venähtänyt tarkoitettua pidemmäksi. Syy tosin ei  löydy rotista vaan siitä pienestä yksityiskohdasta, että minä kirjoitan parhaimmillaan graduani. Ja kun muussa elämässä sattuu ja tapahtuu, niin kirjoittamaan ehtiminen onkin jo hieman haastavampaa.

Joka tapauksessa, elämä rottien kanssa rullaa omalla painollaan. Pikkupojat eivät yllättäen olekaan enää niin pieniä ja Hallakin on jo saanut aikuisen rotan piirteet. Sen turkki on aivan upea ja Hallasta onkin kasvamassa varsinainen herrasmies. Dio sen sijaan ei tunne käytöstapoja muistavan, sillä poika tuntuu uskovan, että minä olen rotta enkä ihminen. Sen takia minuakin haastetaan leikkimään hieman rajummin kuin olisi edes tarve ja pojan palauttaminen ruotuun ei onnistu kuin hetkeksi tuon adhd-pakkauksen kanssa. Muuten Dio on kyllä hirveän hyväluonteinen otus, hirveä pussaamaan jos sitä vähänkään koskee tai rapsuttaa.

Mummulauman eloon saattaa kohtapuoliin tulla hieman uutta eloa kun joukkoon mahdollisesti liittyy uusi eläkeläismummeli. Siitä kuitenkin enemmän myöhemmissä päivityksissä.

Niin... Päivitykset ovat olleet tauolla senkin takia, että täällä tosiaan sattuu ja tapahtuu. Yksi kyseisistä tapahtumista oli se, että tänne ilmestyi koiranpentu. Rina on 4 kk ikäinen sekaroituinen narttupentu, jonka rotusekoituksia voinee vain arvailla. Ulkonäöltään pentu muistuttaa lähinnä saksanpaimenkoiran ja kotitontun sekoitusta, mutta eräs toinen ihminen on näkevinään siinä hollanninpaimenkoiraa. Omat arvaukseni ovat ainakin saksanpaimekoira ja itäsiperianlaika, ehkä jopa rottweiler tai joku pienempi metsästyskoira jostain kauempaa. Emo kuulemma näyttää saksanmapaimenelta, mutta isästä ei ole tietoa. Rina tuli Venäjän rajan tuolta puolen (ei tarhalta) ja viipyi täällä viikon.

Jep, Rina oli taas näitä sijaiskotikoiria, joita minulle tulee silloin tällöin. Aluksi pentu oli hieman ujo ja arka, mutta viikon kuluessa Rinasta kuoriutui varsin tavallisen riehakas pentu. Sisällä. Ulkona tilanne olikin jo huomattavasti hankalampi, pahimmillaan (eli useimmiten) pääsimme lähimmälle ruoholäntille, jonne Rina teki tarpeensa ja sitten Rina jo kiskoikin minut sisälle. Ulkona kaikki oli pelottavaa: autot, polkupyörät, ihmiset, toiset koirat, kaukaa kuuluvat hälytysajoneuvojen äänet. Parhaimmillaan pääsimme n. 200 metrin päähän ulko-ovelta, jonka jälkeen minut kiskottiin kotiin. Tässä vaiheessa Rina melkein onnistui kuristamaan itsensä valjaillaan.

Viikko Rinan saapumisesta tuli kuitenkin tekstiviesti: Rina on saanut kodin. Toivottelen siis Rinalle hyvää matkaa ja toivon kovasti, että se ulkoilu helpottaa. Toivottavasti lumi ei ole pennulle liian pelottava kokemus.

Lieto ja Lemmikkimessut

Söpöläisiä

Huomaa, että on kiire kun en ole ehtinyt edes kuulumisia päivittää. Tässä on kuitenkin ollut kaksi näyttelyä, ja toinen oli vieläpä varsin iso sellainen. Ensimmäinen oli Liedossa ja jälkimmäinen, se isompi, Helsingin Messukeskuksessa Lemmikkimessujen yhteydessä.

Korvan kiskomista

Lieto meni vähän kiikukaakun, mukana oli Dante ja Dio. Dio sai virallisesta L2, mikä oli ihan odotettavissa, olihan poika vasta 3,5 kk. Dante sai L1 ja luokkavoiton ja kommentin "stinkiest rat of the day". Syyksi paljastui, että Dantella oli mennyt vatsa sekaisin ja hännänalus oli täynnä ripulia. Ressukka. Petistä molemmat saivat AB:n, Diolla syynä hännässä ollut vanhan haavan jälki ja suomuton kohta. Dantellakin oli hännässä vanhan haavan jälki ja kuulemma selässäkin oli haava. Löysin sieltä kerran vanhan arven, mutta muuta ei sieltä kyllä ole löytynyt.

Messuilla väsyttää

Kasa <3

Lemmikkimessuilla meni viralliset myöskin vähän niin ja näin. Dio sai molemmista luokistaan L1 ja luokkavoiton, ja ihan ok-arvostelut. Dante sai sekä L1 ja luokkavoiton kuin L2:senkin. L1-arvostelu oli varsin hyvä, mutta se toinen... Dantea arvosteltiin liian vaaleaksi, vaikka poika on varsin tumma russian blue. Ja pojalta löytyi kuulemma muutama valkoinen varvaskin. Hassua, että minä en niitä ole koskaan huomannut.

Dora the Ocicat

Halla oli myös mukana messuilla, ensikertalaisena. Poika on väriltään russian silver ja se väri on vasta koestandardissa. Juniori sai kuitenkin aika hyvät arvostelut, toiselta tuomarilta L1 ja luokan kakkoseksi ja toiselta L1 ja luokkavoitto. Ei hullumpaa siis. Sunnuntaina Halla sai toiselta tuomarilta A:n ja toiselta AB:n ja kommentin räkäisyydestä. Samoin Dante ja Dio saivat toiselta tuomarilta A:n ja toiselta AB:n. Dion AB johtui myös nuhaisuudesta, Danten kuulemma siitä, että sen hännän tyvessä oli nirhauma. Kyseessä siis vanhan haavan arpi. Aika tarkkaa, sanoisin.

Minulle poseerattiin

Muu-eläin

Mutta ne messut muuten... Lähtö oli taas aikaisin, kuten näyttelyihin yleensä. Paikalla olimme aika tasan klo 8, koska arvosteluiden piti alkaa klo 9. Kissoja saapui paikalle vielä klo 9.30 jälkeenkin, jolloin niiden piti olla viimeistään paikalla. Marsuja tuntui saapuvan vielä klo 10 jälkeenkin, ja rotat sijaitsivat lähimpänä ulko-ovia. Veto oli siis kova ja olen ihmeissäni jos yhtään rottaa ei sairastunut tuon vlopun aikana. Sunnuntaina oli nimittäin sama touhu, ja siitä johtuivat myös Dion ja Hallan nuhaiset nenät, vaikka yritin kovasti suojella poikia vedolta. Arvostukseni marsuharrastajia kohtaan laski todella paljon.

Mää-eläimiä

Hoffi

Lemmikkimessujen lisäksi Messukeskuksessa oli Elävä Maaseutu eli ElMa-messut, Metsämessut, Kädentaito-messut, Motor Sport-tapahtuma ja Outlet Expo. Paljon tapahtumaa ja vielä enemmän ihmisiä siis. Itse viihdyin parhaiten Lemmikki- ja Elma-messuilla, mutta myös muissa tuli pyörähdettyä, eikä vähiten siksi, että vanhempanikin kävivät messuilla. Sunnuntaina pidin itseni hereillä kiertämällä aamusta kameran kanssa Elma-puolen ja hieman Lemmikkimessujenkin puolta. Sain rapsutella koiria ja sain siinä sivussa koiraterapiaa mm. basset houndilta, amstaffilta, hoffilta ja ties miltä muulta. Luentoa kesyrotista en silti pitänyt, mutta se ei ollut minun vikani.

Amstaffi

Pieni aasi

Lauantain ja sunnuntain välisen yön vietin n. 3 km päässä Messukeskusesta vanhan ystäväni luona. Iso kiitos tästä, en tiedä miten olisin pärjännyt kahta päivää messuilla, ellen olisi saanut yöpyä siellä. Ja vaikka sunnuntaina pääsimme lähtemään aikaisemmin, niin olin todella väsynyt messujen loppuessa. Pysyin hädin tuskin hereillä ja yli puolet automatkasta meni torkkuessa. Messut ovat rankat jo yhtenä päivänä, ja nyt olin paikalla koko viikonlopun.

Toinen muu-eläin

Keväällä olisi sitten Pet Expo vappua edeltävänä vloppuna. Kai minä lähden sinne yhdeksi päiväksi, mutta kahdeksi päiväksi en taida lähteä ellei siellä ole sitä luentonakkia. Ja se taas ei ole minusta kiinni...

Synttäreitä

Onnittelut Kelmin pojille, Otavalle ja Orionille. Pojat ovat jo 1-vuotiaita ja isoja poikia.

Vuosi on mennyt todella nopeasti ja pienistä mustista rääpäleistä on tullut komeita rottia.

Poikien häkki

Tässä viimeinkin kuvia poikien uudesta häkistä. Vähän ennen ja jälkeen siivouksen, mutta nuo pojat onnistuvat sotkemaan häkkinsä heti kun silmä välttää. Tyttöjen häkkikin on hieman muuttunut, niin siitäkin voisi ottaa taas uudet kuvat jossain vaiheessa.

Videoita

Ostin vajaa vuosi sitten itselleni uuden kameran, jolla on myös mahdollisuus hd-tasoisia videoita. Ja mikäpä olisikaan parempi harjoituskohde kuin rotat? Ongelmana vaan on ollut se, että vanha koneeni ei jaksa oikein pyörittää hd-videoita.

Welcome Halla

 Niin siinä sitten kävi, että ei se poikalauman koko yksinkertaisesti pysynyt siinä suunnitellussa neljässä rotassa. Eli kun minulle tarjottiin pientä, söpöä russian silver-vauvaa, en yksinkertaisesti pystynyt sanomaan ei. Minä olen kuitenkin haaveillut varmaan pari vuotta omasta russian silver-rotasta. Joten niin Halla sitten saapui lauman jatkeeksi. Vaavi on pieni, söpö - ja vaalea. Ja kaiken lisäksi sillä on sama syntymäpäivä kuin minulla.

Eli tervetuloa Halla, viralliselta nimeltään Taivas Vastaa.

Halla-vaavi 5 vk.

Syksy etenee

Tässä on näköjään jäänyt vähän päivittämättä tätä blogia. Syynä ei niinkään ole se, ettei olisi päivitettävää, vaan se, että on ollut niin paljon muuta. Minulta leikattiin jalka pari viikkoa sitten, ja pääsin sitten tänään tikeistä eroon. Samaan syssyyn tänne tuli hoitoon kotia etsivä koira. Tuo koira ei kyllä ollut se, mikä tänne piti alunperin tulla, sillä se koira sai sitten kodin Helsingistä. Tämä koira joka tänne tuli, ei ollut edes saman eläinsuojeluyhdistyksen kautta tullut, mutta nämä olivat kyllä saaneet yhteystietoni sieltä alkuperäisestä yhdistyksestä.

Tämä minulle tullut koira oli 7-9 vuotias musta cockerspanieli-narttu, joka oli tuotu Suomeen Viipurin koiratarhoilta (ilmeisesti). Koiran oli omistanut joku mummeli, joka sitten kuoli, jonka jälkeen koira päätyi koiratarhoille pariksi kuukaudeksi, josta se sitten tuotiin Turkuun. Tämä koira tuotiin sitten minulle leikkausta seuraavana päivänä, mutta se ehti olla täällä vain lyhyen aikaa, sillä sille löytyi koti vielä saman päivän aikana. Joten nyt olen sitten taas ilman koiraa.

Rottien kohdalla arki sujuu jotakuinkin normaalisti. Otavan tukehtumisyrityksen jälkeen ei ole ollut sen suurempia ongelmia, vaan poikalauma elelee varsin rauhallista elämää. Dio yrittää kyllä kovasti aktivoida muita ja saakin tasaiseen tahtiin hepulikohtauksia. Se yrittää haastaa minuakin leikkimään kanssaan. Dante onneksi jaksaa vielä leikkiä pikkuisen kanssa. Mutta ehkä Diokin saa kohta uuden leikkikaverin. Dio onkin tällä hetkellä ehkä pahimmassa riiviöiässä, sillä poika täytti juuri 3 kk. Olen kuvannut pariin otteeseen poikien häkkiä, että ehkä siitäkin saa jossain vaiheessa kuvaa tänne, kunhan saan ensin kuvat pois kamerasta. Poikien häkki on aivan ihana, ja varsinkin nyt kun sain siihen pohjalaatikon niin olen aivan ihastuksissani.

Tyttö-trio voi mainiosti. Clio on mummoutunut aika hyvin ja massaa alkaa kertyä etenkin alavartaloon, mutta muuten mummeli on yhtä aktiivinen kuin ennenkin. Clion lapsenlapsetkin syntyivät loppukesästä. Lotus on edelleen aivan mielettömän kaunis rotta, enkä vain voi olla ihastelematta varsinkin sen kaunista päätä ja isoja silmiä. Mikä harmi, että en löytänyt Lotukselle ajoissa urosta, tuosta rotasta olisi varmasti saanut todella hienon poikueen. Nimue sitten onkin pysynyt edelleen laihana. Se ei liho sitten millään ja yritän ruokkia sitä vähän ylimääräistä joka päivä. Nimuen silmä vaivaa edelleen, joskus enemmän, joskus vähemmän.

Kohta pitää tehdä näyttelyilmoituksia. Dante ja Dio lähtevät Liedon näyttelyyn ja Helsinkiin, Messukeskuksessa Lemmikkimessujen yhteydessä järjestettävään näyttelyyn. Messarin näyttelyn kohdalla mietin yhä, että jäänkö sinne sunnutaiksikin, vai yritänkö päästä takaisin Turkuun jo lauantaina. Onneksi minulla on jo yöpaikka sitä varten, jos sittenkin päätän jäädä koko vlopuksi. Tavallaan houkuttaisi jäädä myös sunnutain pet-luokkiin, koska nuo pojat on niin mahdottomia pusupoikia, että saattaisivat hurmata tuomarit ihan mennen tullen. Onneksi tässä on vielä melkein viikko aikaa ensimmäiseen deadlineen ja varmaan pari viikkoa Messarin viimeiseen ilmoittautumispäivään.