Pikapäivitys

Päivittäminen on taas jäänyt kaiken muun jalkoihin. Työt jatkuvat yhä, ja näillä näkymin jatkuvat jonnekin elokuuhun, mikä on sinällään ihan hyvä asia. Mutta siinä sitten joutuu karsimaan jostain, ja kun minä en eläimille suomastani ajasta suostu karsimaan, niin se on sitten blogi joka ensimmäisenä kärsii.

Täällä kuitenkin sattuu ja tapahtuu, eli päivitettävää olisi kyllä. Oli Messarin näyttely, josta tulee jossain välissä oma päivityksensä. Tärkeimmät uutiset ko. näyttelystä ovat varmaan ne, että olin siellä 2 päivää 3 rotan kanssa (D, D ja D). Niin ja se, että Dio meni ja voitti koko toisen näyttelyn/luokan, sai ROP1-rusetin ja valmistui FinChampioniksi. Ensimmäinen rex-champpani. Hieno, kiltti kultapoikani. <3 Kuulemma poika on nenänpäätä myöten rexattu. Tai no, onhan tuo, vaikkei sitä ehkä itse sillä tavalla ajattelekaan.

Lisäksi laumaan on tullut uusi jäsen, Otavan poika, Kelmin lapsenlapsi. Värinä pojalla on silver chocolate ja alustavasti poika tottelee nimeä Fazer, koska ei ole oikeastaan parempaakaan nimeä tullut vastaan. Tai on, mutta ne eivät ole täysin sopivia tuolle pienelle suklaasöpöläiselle, tai sitten vaihtoehtoja on liikaa enkä osaa enää päättää niistä. Lisäksi pikkupojan veljet lähtivät Messarista omiin perheisiinsä, tai kolme niistä lähti ensin Jyväskylään ja jatkavat sitten sieltä Ouluun.

Niin ja sitten tänne tulivat minun Pieksämäen reissuni jälkeen Kelmin toiset lapsenlapset, eli Millan naaras Justiina tuli tänne vauvojensa kanssa. Ipanoita on 7, 3 blackiä (1 rex ja 2 sk) ja 4 buffia (2 rex, 2 sk), joista jää tänne rex uros. Tuo poikue on vahvasti naarasvoittoinen, mutten muista oliko uroksia enemmän kuin kaksi. Pitäisi kai niillekin ruveta jossain vaiheessa miettimään nimiehdotuksia, joista kyllä kasvattaja saa sitten päättää käyttääkö hän niitä vai ei.

Kolmannen häkin asukki on tällä hetkellä Asta, joka on Hallan morsian. Tuon pitäisi synnyttää joskus loppuviikosta, sitten katsotaan tuleeko sieltä tänne joku vai ei.

Uusimmat asukkaat tuotiin sitten tänään. Tänne tuli neljä "rescueta", eli Tiinan kasvatteja, joiden perheeseen oli ilmeisesti tullut allergiaa. Lupasin sitten ottaa pojat luokseni, ne ovat kuitenkin jo vuoden ikäisiä (nuorin about 8-9 kk), joten pojat tulivat eräällä tapaa eläkekotiin. Poikien mukana tuli Furet XL, enkä voi sanoa olevani erityisen ihastunut ko. häkkiin. Suoraan sanottuna mietin, että saisinko jostain muualta toimivamman ratkaisun. Jopa kanihäkki + oma varahäkkini on parempi ratkaisu. Tällä hetkellä pojat saavat kuitenkin olla tuolla furetissa, ainakin sen aikaa kun Justiina on täällä vauvojensa kanssa. Vauvat pysyvät varmemmin tuossa toisessa häkissä. Mutta sen jälkeen mietitäänkin asiaa uudestaan. Tuon Marchioron huonoin puoli on pienet luukut, mutta nekin pystyy kiertämään muuttamalla häkin katon kokonaan avattavaksi, mikä ratkaisu on minulla tälläkin hetkellä käytössä.

Joka tapauksessa, tällä hetkellä kämpässäni asuu yhteensä 19 viiksiparin verran rottia. Tuntuu jotenkin paljolta, vaikka minulla on itselläni ollut parhaimmillaan lähes saman verran rottia. Häkkejä tuntuu olevan kaikkialla, enkä osaa täysin vielä suhtautua asiaan. Ehkä se kuitenkin tästä, kunhan opin tuntemaan nuo uudet pojat ja päinvastoin. Aika näyttää.

Vauvoja, vauvoja kaikkialla

Niin... Piti kertoa Otavan lapsista. Mutta töiden ja rotanpoikasten tuoman lisähäslingin takia en ole oikeastaan ehtinyt keskittyä mihinkään ylimääräiseen. Mutta se huonoista tekosyistä.

Pientä faktaa poikueesta. Poikasia on yhteensä kahdeksan, viisi urosta ja kolme naarasta. Porukassa on kaksi rex-pienokaista, molemmat naaraita. Värivalikoima on vähintäänkin mielenkiintoinen, ja sitä pähkäilivät sekä poikasten kasvattaja että Saijakin. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että siellä olisi yksi buff rex-tyttö, yksi caramel rex-tyttö, sekä yksi sk black eli musta tyttö. Pojista kaksi on caramel-värisiä, yksi on russian blue, yksi suklaa ja viimeinen, joka näyttää ilmeisesti lähinnä russian topazilta taitaa olla todellisuudesta todella huono russian buff.

Viralliset nimet ovat seuraavat:

Babylon - silver chocolate uros
Pergamon - russian buff uros
Efesos - silver (?) russian blue uros
Sardes - caramel uros
Tyatira - caramel uros

Smyrna - buff rex naaras
Laodikea - caramel rex naaras
Filadelfia - black naaras

Näistä ainakin Sardes, Tyatira ja Efesos taitavat etsiä kotia. Pergamonista ja Laodikeasta en tiedä.

Luonteeltaan nuo ovat aivan ihania, uteliaita ja rohkeita pussaajia. Ihmiset ovat todella jänniä ja maailmaa tutkitaan kasvavan eläinlapsen määrätietoisuudella. Minun kasvoni on nuoltu läpimäräksi useampaan otteeseen poikasten osoittaessa rakkautta ja hellyyttä.

Itselleni jää tuo suklaapoika, joka on jälleen yksi sijoituseläin. Itse asiassa koko uroslauma on sijoituseläimiä. Suklaalla ei vielä ole lempinimeä, vaan olen kutsunut sitä lähinnä virallisella nimellä. Alunperin suunnittelemani Rigel kun ei ihan tuohon väriin istu. Luultavasti pikkupojasta tulee siis Rascal, isoisänsä Kelmin mukaan.



Urosten kohdalla kaikki on kuten ennenkin. Darwin kasvaa ja muut pysyvät samanlaisina. Mummojen kohdalla Eliza voi hyvin, mutta Vasi on saanut itselleen nisäkasvaimen, joka kasvaa suht nopeasti. Tiistaina pitää katsoa onko se jo niin suuri, että Vasi pitäisi lopettaa, vai saako mummo vielä hieman jatkoaikaa.

Vauvakuvia

Otavan lapset ovat viimeinkin täällä. Poikasten kuulumisia tulee myöhemmin lisää, mutta sitä ennen hieman kuvasaastetta.

Black sk tyttö

Black sk tyttö

Buff sk poika

Suklaa poika, chokolate sk

Buff sk poika 2

Buff skl poika 2

Buff sk poika 2

Koko poppoo

Buff rex tyttö 1

Buff rex tyttö 1

Buff rex tyttö 1

Buff rex tyttö 2

Buff rex tyttö 2

Buff rex tyttö 2

Buff rex tyttö 2

Russian blue sk poika

Russian buff sk poika

Tervetuloa Darwin

Niin siinä sitten kävi, että vaikka porukkaan piti tulla uutta verta vasta Kelmin lastenlasten myötä, niin porukkaan tuli kuitenkin lisää porukkaa. Eli tällä hetkellä laumassa on kolme russian blue-urosta, Dante, Dio ja Darwin.

 Darwin on sopeutunut laumaan varsin hyvin, ja pitää Dioa ja Hallaa parhaina kavereinaan. Dioa tuo tuppaa seuraamaan kuin hai laivaa, mutta lauantain näyttelyn jälkeen se on seurannut Hallaa yhä enenevissä määrin.

Darwinin virallista nimeä en tähän  hätään muista, mutta se oli jotain joka muistutti kovasti yskänlääkkeen nimeä. Ikää pojalla on tällä hetkellä jotakuinkin 7-8 vk, sillä poika on syntynyt tammikuun lopussa. Olisiko tässä seuraava näyttelytähti? :)

Kelmin lapsenlapset

Tai no, ei niitä ole vielä, mutta niitä on joka tapauksessa tulossa. Otava sai vieraakseen tulleen naaraan kertaheitolla tiineeksi ja rottavauvojen odotetaan syntyvän ihan näinä päivinä. Naaras, jota kutsun Mimmiksi paremman nimen puutteessa, on ollut aivan ihana tuttavuus. Kaunis buff-naaras joka heijaa päätään tarkentaakseen katsettaan.

Jahas, itse asiassa ne ovat jo syntyneet. Onnea Otava, ylpeä isä!

Sinällään hämmentävää tajuta, että en ole päivittänyt tätä blogia koko Mimmin odotusaikana. Siihen on kyllä syy, joka ei tällä kerralla ole koira. Olen ollu töissä  ja se vie aika pitkälti voimat ja ajan.

Dante ja Dio on olleet ab-kuurilla, hain eläinlääkäristä lisää Baytrilia ja annoin pojille 2 vk kuurin. Nyt sitten odotetaan tehosiko se.

Joka tapauksessa... Elämä rullaa omalla painollaan. Vauvat tulevat pariviikkoisina minun hellittävikseni ja hemmoteltavikseni. Sitä ennen pitää varmaan siirtää mummelit pienempään häkkiin, nyt kun niitä on enää kaksi. Samalla voisi siirtää hiljaisemmat ja siistimmät mummot makuuhuoneeseen ja pojat olkkariin. Se vaatii hieman uudelleenorganisointia sekä makkarissa että olkkarissa.

No, työt jatkuu vielä pääsiäisen yli, ja siinä välissä ehtii olla Littoisten näyttely. Kotinäyttely, mikä on mukava asia. Mukaan lähtevät tällä kertaa Otava, Dante ja Dio. Hallan mukaanottamista mietin vielä.

RIP

Locker vom Hocker, "Lotus" 6.6.2011-23.2.2013

Aijalon, "Orion" 6.11.2011-23.2.2013

Satumetsän laidalla oli portti…
Se oli pieni portti, pienin kaikista.
Niin vihreä se portti oli
ja täynnä pieniä kirsikankukkia.
Siitä mahtui kulkemaan läpi
vain harvassa ja yksitellen.
Se oli taivaan portti pois Satumetsästä.
Ja sen portin läpi kulkivat
kerran kaikki rotat,
niin rauhallisena mieleltään,
kevyesti askeltaen.
Portin takana oli ikuinen meri
ja suuremmat metsät.
Se oli uusi kaunis maailma,
satujen koirataivas.
Kerran iltana rauhaisana,
portin luokse kulki rotta.
Ei vanha iältänsä,
mutta uupunut voimiltansa.
Rauhallisena se kulki,
kulki ikuisuuden portille
niin pienelle portille,
josta läpi kuljettiin vain yksin.
Pieni rotta istui,
katsoi portista kauas.
Näki valon ja ihastui siihen,
niin kauniilta valo näytti.
Olisi valon ottanut kiinni,
mutta se paistoi portin toisella puolella.
Niin askeleen rohkean otti lähemmäs.
Niin kuin tähdeksi olisi syntynyt,
pieni rotta,
se muuttui kevyeksi aivan,
niin onnelliseksi se itsensä tunsi.
Valo kaunis teki sen taas
nuoreksi ja rohkeaksi.
Se istui katsomaan,
odottamaan seuraavaa kulkijaa.
Niin on rottani mennyt siitä portista…
Kauniimmalla puolen ne vapaana juoksentelevat.
Miksi suren,
miksi itken niin paljon?
Rottani on rauhallinen ja tyyni.
Sen on hyvä olla.  

Koirankujeita

Tasha

Tiedän, etten ole päivittänyt tätä blogia pitkään aikaan. Täällä on nimittäin pitänyt kiirettä. Täällä oli melkein kolmen viikon ajan n. vajaan vuoden ikäinen Tasha-koira, joka sai kodin puolitoista viikkoa sitten. Tunti sitten tänne tuli kuitenkin uusi koira, n. 3,5 kk ikäinen dobermannin tai rotikan sekoitus, jonka nimeä arvon vielä tällä hetkellä. Papereissa kuulemma lukee Jack, mutta kuulemma saa/pitäisi keksiä toinen, parempi. Siksi pallottelen tällä hetkellä Vanjan ja Jackin välillä.

Tasha, Rina ja Petja kuulemma saivat pitää nimensä uudessa kodissaan.

Tämän pennun kanssa mietin pitkään, että otanko sen hoitooni vai enkö ota. Minä nimittäin olen ensi viikon töissä, ja viikonloppuna on Nakkilan näyttely. Sinne on ilmoitettu Dante, Dio, Halla ja Otava, niin ja Lotus lähtee veteraanina mukaan reissuun.

Tasha

Tasha oli mukava tapaus, lapinkoiran näköinen sekarotuinen. Harvinaisen ongelmaton koira, ei eroahdistusta, ei tuhonnut paikkoja, ei remmirähjä eikä millään tavalla agressiivinen. Hihnassakin kulki pääasiassa nätisti, niin kauan kun hihna oli pitkällä. Kun piti kulkea lyhyessä hihnassa, niin sitten ei ollut enää kivaa. Muut koirat ja ihmiset olivat aivan ihania.

Vanja/Jack

Surullisempia uutisia on sitten se, että Nimue löytyi kuolleena häkistään. Nyt omia mummojani on jäljellä enää yksi. Lotus on lauman vanhin ja porskuttaa menemään ilman sen suurempia ikääntymisen merkkejä. Lisäksi Orion on alkanut saada hengitysvaikeuksia, ja onkin nyt antibioottikuurilla. Pelkään pahoin, että pojan aika on käsillä, vaikka en haluaisikaan pojasta vielä luopua. Orion kuitenkin muistuttaa elävästi Kelmistä, jota minulla on yhä hirveä ikävä, vaikka  Kelmin kuolemasta onkin jo melkein vuosi. En taida koskaan päästä kunnolla yli Kelmin kuolemasta.

Onneksi sentään on parempiakin uutisia. Otava sai tänne tyttöystävän, ja tällä on parhaimmillaan kiima. Eli toivon mukaan saadaan kohta rottavauvoja, ja uusi sukupolvi Kelmin jälkeläisiä. Ehkä sitten on helpompi luopua Orionista, kun tietää, että Kelmin suku jatkuu yhä.

Ehkä.

RIP

RIP Järjestyksenvalvoja, "Nimue" 30.7.2011-2.2.2013

 

  

Kuolinsyy tuntematon.

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.

Rottien kotiapteekki

Aloin yksi päivä siivota rottien kotiapteekkia, ja tuli mieleen, että voisin ihan mielenkiinnosta kertoa täälläkin mitä sieltä oikein löytyy. Se voisi olla täydempikin, mutta näillä pärjää onneksi jo jonkin matkaa.

Kotiapteekin tärkeimmät, tai ainakin yleisimmät, asiat ovat haavanhoitotarpeet sekä antibiootit.

Antibiootit:
- Baytril
- Ditrim Duplo
- ruiskuja
- neuloja ruiskuja varten

Baytril on sellainen lääke, jota täällä pitäisi olla koko ajan varastossa. Sitä tuntuu nimittäin tarvitsevan aina silloin kun sitä ei ole. Ruiskut ja neulat ovat lääkkeen annostelua varten.

Haavanhoito:

- Vetyperoksidiliuos
- Septidin, suihke
- Betadine
- Natriumkloridiliuos 0,9%, eli keittosuolaliuos
- kumihanskat
- Bacibact-puuteri (salva löytyy ihmisten kotiapteekista)
- perhosteippiä
- haavataitoksia (tosin taitavat tällä hetkellä olla ihmisten kotiapteekissa)
- haavaside, eläinten, joustava
- Terra-Poly, nykyään reseptilääke
- Vetramil, hunaja-yrttisalva haavoja varten. Pikkunirhamiin ehdoton.

Tiedän, antiseptisiä aineita on paljon. Mutta suihkepullossa oleva Septidin on todella kätevä kun pitää puhdistaa pikkunirhamia. Betarine on parhaimmillaan isojen haavojen sekä paiseiden puhdistamisessa. Kumihanskoja tuskin tarvitsee selittää. 

Muita:
- Silmähuuhde
- Oftan Akvakol
- Aurizon
- Täikampa
- Punkkipihdit
- Frontline vet, suihke
- Nutri-plus

Niinpä niin, eläinten kotiapteekki kattaa mahdollisuuksien mukaan myös muut kotieläimet, tässä tapauksessa lähinnä hoitokoirat. Lisäksi minulla on tietyt asiat jotka seilaavat ihmisten ja eläinten kotiapteekin välillä, tai jotka ovat käsillä koko ajan, jos niitä tarvitsee. Septidin on yksi näistä. Jos minulla olisi oma koira, olisi tuolla luultavasti lisäksi paketti Canikuria, matolääkkeitä ja lisää Frontlinea, eri muodossa tosin. Luultavasti myös haavansitomistarpeet olisivat hieman erilaiset. Paiseiden puhkaisua varten pitäisi olla jokin oma, mielellään steriili teränsä tai neulansa. Paiseita ei onneksi täällä ole ollut kovinkaan montaa. Oftan Akvacol on silmätulehduksien hoitoon, Aurizon on Heran korvatulehduksen peruja.

Mitä teidän kotiapteekistanne löytyy?

Hiljaiseloa(ko?)

Täällä on palattu arkeen, joka tarkoittaa minun kohdallani gradun kirjoittamista ja rottien kohdalla... no, sitä samaa mitä aina ennenkin. Nukkumista, syömistä, välillä ulkoilua ja sitten taas lisää syömistä. Rapsutuksia ja hellittelyjä unohtamatta. Arjen rikkovat lähinnä näyttelyvalmistautumiset/näyttelyt (joita ei tällä hetkellä ole), mahdolliset hoitokoirat tai jonkun sairastuminen (mitä ei todellakaan toivota). Tai tietenkin pesuhetket. Pesin pojat tuossa viime viikonloppuna ja voi sitä järkytyksen määrää. Mutta puhtaat pojat ovat aivan ihania ja saan yleensä anteeksi viimeistään seuraavana päivänä. Tällä kertaa nopeammin, sillä kuivausvaiheessa jokainen sai hieman nutri-plussaa, mikä piristi pienten mieliä todella paljon.

Tänään, tai mahdollisesti huomenna, tulee kuitenkin ainakin minun arkeni muuttumaan hieman, kun asuntoon tulee uusi hoitokoira. Se on taas näitä samoja sijaiskotiin tulevia, omaa kotiaan etsiviä koiria. Tällä hetkellä en tiedä hoidokistani muuta kuin että se on pieni, n. 30-35 cm korkea 7 kk vanha narttu. Ja kuulemma se on kiltti. Eli jännityksellä odotellaan.

Kieltämättä huvittaa se, että saan aina vain pienempiä koiranpentuja tai pentukoiria, kun omat suosikkini ovat isoja, aikuisia uroskoiria. Leonbergit, nöffit, sileäkarvaiset noutajat eli flätit ja welshit eli walesinspringerspanielit. Ainoastaan yksi näistä on polvenkorkuinen. Voisin kyllä luetella muitakin suosikkirotujani, mutta oikeastaan ainoa pieni rotu, mihin olen tykästynyt on lancashire heeler, eikä sekään ole mikään sylikoira sanan varsinaisessa merkityksessä. Heelerit ovat olleet työkoiria, paimenia ja jopa rottakoiria.

Ja nyt sitten minulle tulee joku minikoira. Ei mitään hajua mitä rotuja siinä on, sekarotuinen taitaa kuitenkin olla kyseessä. Luultavasti jokin chihu-mix, toisaalta myöskään mikään mopsi, beagle, mäyräkoira, corgi tai tiibetinspanieli, yms, eivät ole poissuljettuja.

Lisäksi odottelen tänne jossain vaiheessa vauvoja, saan tänne poikueellisen marten-poikasia kasvamaan ja oppimaan rottien tavoille. Ja luultavasti Otava (ja ehkä Orioninkin) saa tänne tyttöystävän, ja ne poikaset saattavat sitten tulla kasvamaan tänne, jos hyvin käy.

Ja onnea Orion, sk silver black MP-12!