Tabun ja Toscan lapset

Tabun lapset ovat ylittäneet luovutusiän ja osa on jo päässyt lähtemään omiin koteihinsa. Pari odottaa vielä kuljetusta omaan kotiinsa, mutta nekin pääsevät lähtemään viimeistään ensi viikolla.

Toscan lapset ovat 2 vk  ikäisiä ja tulivat tänne kasvamaan. 1 uros ja 7 naarasta. Kaikki Toscan lapset ovat golden siameseja.

ssp tyttö

bessp poikia

bessp poikia

bessp poikia

bessp tyttöjä

Tabun vauvat

Tabulla on tällä hetkellä  9 vauvaa.

Näistä 4 on poikia, 5 tyttöjä. Kaikki pojat ovat mustasilmäisiä, todennäköisesti black eyed siamese seal pointeja.

Tytöistä 2 on punasilmäisiä, eli todennäköisesti siamese seal pointeja. Loput kolme tyttöä ovat mustasilmäisiä, eli jälleen todennäköisesti black eyed siamese seal pointeja.

Kuvia myöhemmin.

Vauvoja!

Tabu synnytti eilen 12.1.2016 siamese/bessp-poikueen. Molemmat vanhemmat ovat black eyed siamese seal pointeja, mutta vauvoissa löytyy myös muutama siamese (eli punasilmäisiä).

Mamma hoitaa hienosti vauvojaan, enkä malta odottaa että ne kasvavat niin paljon, että niitä pääsee käsittelemään. <3


***

Toscan kiimaa odotetaan yhä. Toscan poikueessa tulossa golden siamese-vauvoja. 


Edit: Toscalla kiima to 14.1. 

Tekohengitystä vai uusi alku?

Alkoi pitkästä aikaa tehdä mieli kirjoittaa, ja mikäpäs olisi parempi paikka kuin oma blogi? Täällä eletään odotuksen ja jännityksen aikaa, kun ensimmäisen pointillisen poikueen pitäisi syntyä täällä. Tälläkään kertaa ei kyseessä kuitenkaan ole oma poikue, vaan Zaya's-kasvattajanimen alle syntyvä siamese seal point + black eyed siamese-poikue. Emä Tabu on minulla sijoituksessa, ja isä - Siltsu - elää Tampereella.

Tabun synnytykseen on vielä pari päivää, mutta mamma näyttää syöneen tennispallon, sen verran iso vatsa tuolla jo on. Tabun jälkeen on Toscan vuoro, sillä golden siameseni Tosca lähtee astutettavaksi vielä tämän illan aikana.

Laumoissakin on tapahtunut muutoksia. Tarkoituksena oli luopua naaraista joksikin aikaa, ainakin siihen asti että muuttaisin isompaan asuntoon. Toisin kävi. Blondin jälkeen täällä olikin hetken hiljaista, mutta sitten tänne tuli synnyttämään Mopo, kuvankaunis russian topaz-naaras. Mopo oli niin paljon Blondin näköinen, että tännehän se sitten jäi. Ja Mopolle piti saada kaveri, niin tänne jäi Mopon tytär, russian agouti Tundra. Ja eihän Tundraa voinut jättää ilman leikkikaveria... Cue golden siamese Tosca, bessp Tundra ja wheaten agouti Taiga. Ja siihen sen piti jäädä. Sitten tuli yllätyslapsi Turma, agouti point.


Uroslaumaa pitävät pystyssä Isot Valkoiset, eli Phantomin jälkeläiset Inferno ja Phoenix. Nämä kaksi ovat edelleenkin lähes mahdoton erottaa toisistaan. Poikien isä - Phantom - on yksi The Rotistani. Phantomin, Infernon ja Phoenixin lisäksi laumassa on ollut neljäskin pew-uros - Haamu - joka oli myös Phantomin poika. Lauman vanhin on tällä hetkellä buff rex Whisky. Whisky on Kelmin pojanpojanpoika ja Tuikkeen pojanpojanpojanpoika, tai jotain sinnepäin. Viides tai kuudes sukupolvi samaa perhettä ja sukua täällä.

Whiskyllä oli melkein samana päivänä syntynyt kaveri, black badger rex Smaug, joka oli ainoa ei-Zaya's joka täällä sillä hetkellä oli. Smaug kuitenkin kuoli traagisesti käsiini vain 13 kk ikäisenä, reilu viikko ainoaksi jääneen poikueen syntymän jälkeen. Badgerini tilalle tuli kuitenkin toinen helpottamaan Smaugin kuoleman tuottamaa surua: Smaugin oma poika Sauron. Tämä on isänsä tapaan black badger, mutta tupla-rex. Ensimmäinen tuplis täällä. Nakuja, dumbo ja kaikkea muuta täällä tuntuukin jo olleen.


***

Jos alan taas kirjoitella tähän blogiin, niin tarvitsee ehkä aiheita joista kirjoittaa. Eli otan vastaan ehdotuksia. Tarkoitus olisi kirjoittaa ainakin parista tavallista oudommasta sairastapauksesta joita on tullut vastaan. Omaksi iloksihan tätä lähinnä kirjoittelee, mutta onko jotain josta haluat erityisesti lukea?

R.I.P.

R.I.P. Negev, "Rafael" 25.5.2012 - 10.3.2014

R.I.P. Ahdas Portti, "Diego" 3.5.2012-15.3.2014


Rafael lopetettiin vatsasta löytyneen sisäelinkasvaimen takia. Diego lopetettiin hengitystieoireiden takia.

Oli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri ja lohduton,
mut tiedän - sun hyvä olla nyt on..

Pesässä piippaa

Nyyti 10 vrk

Ne rottailijat, joiden luona on joskus syntynyt rottapoikueita, tietävät sen jännityksen mikä syntyy
kun odottavan rottaemon pesästä kuuluvat ensimmäiset piippaukset. Ja miten hermojaraastavaa on odottaa, että pääsee ensimmäistä kertaa kurkistamaan pesään, ja laskemaan kuinka monta poikasta sinne onkaan ilmastynyt. Ja miten sydäntäsärkevää on joutua karsimaan poikaset, jos niitä on syntynyt erityisen paljon.

Täällä on tänä keväänä käynyt astutettavana useampi naaras. Manuel ja Romeo saivat naaraansa ensimmäisellä yrityksellä kantaviksi, Dante tarvitsi pari yritystä, sillä ensimmäinen kerta johti valeraskauteen. Toinen odotus oli entistä jännittävämpi, sillä vaikka emo näytti oikeita merkkejä, ei sen vatsa tuntunut kasvavan lähes ollenkaan. Lopputuloksena olikin sitten yksi ainoa poikanen: Nyyti.

Mansikan vauvoja

Romeon morsian Mansikka synnytti täällä vain muutama päivä sen jälkeen kun Nyyti oli viimeinkin pistetty samaan laumaan isojen poikien kanssa. Siellä Nyyti on tälläkin hetkellä, ja useimmiten pikkuisen voi löytää nukkumasta laumanjohtajan, Fazerin kainalosta. Poikasten kanssa Fazer onkin aivan mahtava laumanjohtaja, mutta muiden nenälle hyppimistä herra ei siedä, ja johtajan paikalle yrittävät palautetaan nopeasti ruotuun.

Myös Mansikan vauvoja.

Mutta palatakseni Mansikan poikueeseen, niin tämä suht iso poikue ei kuitenkaan vaatinut karsimista, ja nyt pesässä riekkuukin 10 kappaletta kolmiviikkoisia, yltiösosiaalisia riiviöitä. Poikaset ovat uteliaita pieniä otuksia, joiden into tutkia maailmaa ja maistella kaikkea - mm. minun sormiani - on ylitsevuotava.

Ja pyydän jälleen kerran anteeksi hidastunutta päivitystahtia, sillä yritän tosissani saada graduni valmiiksi tänä keväänä, jonka lisäksi olen ollut jonkin verran sairaana. Olen mm. päässyt tutustumaan Tyksin päivystykseen potilaan näkökulmasta, joten blogin päivitys on jäänyt hieman toissijaiseksi toiminnaksi. Päivitettävää olisi kyllä, mutta aikaa kirjoittamiselle ei.

Huolta ja huolehtimista

Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen jo joku viikko sitten, ja erinäisten ongelmien ja tapahtumien jälkeen hukkasin sen. Joten uutta yritystä kehiin.

Tiedättekö sen tunteen, kun asiat, erityisesti ongelmat tuppaavat kasautumaan? Täällä tapahtui sellaista. Dante-papparaisen kunto on alkanut hitaasti huonontua, papparainen on laihtunut ja turkin on huonontunut. Fitz ja Alfa ottivat yhteen, ja Fitz sai siitä paiseen, joka kuitenkin katosi viikon kuluessa. Samoihin aikoihin Fazerin vatsapaise uusiutui entistä suurempana, ja Fazer joutui dunaan sairaslomalle. Tällä kertaa paise oli n. 20 x 20 mm, ja paiseen jättämä haava oli n. 15 x 15 mm. Paiseen puhdistus ja siitä huolehtiminen menee onneksi jo rutiinilla, niin ikävä kuin se rutiini onkin.

Täällä paisetta hoidetaan hieman eri tavalla kuin mitä olen muualta kuullut. Jokainen tietenkin käyttää hieman omaa tapaansa, myös sen mukaan kuka on opettanut paiseen hoitoa. Täällä paise - puhjennut paise - tyhjennetään, ja puhdistetaan Betadinella. Paisetta ei kuitenkaan puhdisteta juoksevan veden alla - minä kun en siihen hajuun sillä tavalla enää reagoi. Paiseen rupi, eli kuoliossa oleva iho, poistetaan mahdollisuuksien mukaan, mielellään kokonaan. Tämä on kenties se haastavin osuus ja sitä erityisesti vatsassa olevien paiseiden kanssa. Fazerin, 800 grammaisen uroksen pitäminen selällään operaation vaatiman ajan onkin jo ihan oma dilemmansa. Tällä kertaa haastetta toi isomman paiseen alla ollut pienempi paiseontelo, jonne oli kulku isommasta paiseesta n. 0,5 mm kokoisen pistokohdan läpi. Tämä pienempi paiseontelo sitten tuntui olevan yhteydessä myös rotan muihin osiin, ja täytyy sanoa, että en kyllä ole koskaan ajatellut joutuvani puhdistamaan rottaa niin perusteellisesti. Onneksi nämä molemmat paiseontelot paranivat hyvin, ja jäljellä on enää arpikudosta siinä missä oli aiemmin ammottava aukko rotan vatsassa.

Muuta huolta aiheutti sitten Lohtu-mamma ja erityisesti Lohdun ainoa vauva: Nyyti. Nyyti on tosiaan Lohdun ja Danten ainoa jälkeläinen, ja koska niin pienen poikueen - ja poikasen - selviytymismahdollisuudet ovat varsin pienet, niin tämä aiheutti varsin suurenkin huolenaiheen. Ja tilanteen ironiaa nostaa kieltämättä sekin tosiasia, että edellinen täällä syntynyt poikue - Blondin poikue - oli suurin täällä koskaan syntynyt poikue.

Kaiken lisäksi Nyytin kohdalla sain arvailla pitkään, että onko kyseessä naaras vai uros, ja minkä värinen poikanen saattaisi kenties olla kyseessä? Nyt kun Nyyti on isompi, voi jo todeta, että kyseessä on tosiaan russian blue-uros. Ja toivon mukaan muodonmuutokset ovat loppuneet tähän. :D

Virikkeitä ja joululahjoja

Nyt kun joulu tuli - ja osan mielestä jo menikin - niin ajattelinpas hieman kertoilla, mitä rotat ovat saaneet joululahjaksi.

Rottien joululahjat ovat täällä pysyneet aika pitkälti samana jo ihan alusta lähtien. Rotat ovat saaneet uusia riippumattoja, yleensä omia tekeleitä, sekä tietenkin puhtaat häkit. Tämän lisäksi rotat ovat joskus saaneet uuden mökin jos sellaiselle on ollut tarvetta. Rottien mielestä kaikkein tärkein lahja on kuitenkin ollut ruoka, jota rotat ovat kerrankin saaneet enemmän kuin riittämiin.

Tänä vuonna päätin tehdä ruokavirikkeet itse. Koska lähden pois joulun ajaksi, saavat rotat ruokavirikkeitä, jotka kestävät hieman pidempään. Yleensä nämä ovat jyrsijöiden herkkutikkuja ja kuorellisia pähkinöitä. Pähkinät olen lisäksi paketoinut pieniin pahvilaatikoihin tai vessa- tai talouspaperin pahvisiin hylsyihin. Näitä rotat saivat tänäkin vuonna, ja paketeista paljastui sitten saksan-, hassel- ja kuorellisia maapähkinöitä.

Lisäksi olin kerännyt valmiiksi rasiaan kasan vanhoiksi meneviä jauhonloppuja ja muuta mukavaa, joista sitten yhdistin hedelmäpiltin, parin kananmunan, kasvisöljyn ja maapähkinävoin kanssa jyrsijöille sopivia sokerittomia keksejä. Taisinpa heittää taikinaan myös jugurtinpurkin loput. Nämä keksit paistoin sitten uunissa, n. 200 asteessa, ja kuivatin yön yli 50 asteessa. Rotat suorastaan rakastavat näitä keksejä, joiden maussa löytyy maapähkinävoin lisäksi ainakin kookoshiutaleet. Osan taikinasta painelin n. 20 cm pitkien oksanpätkien ympärille herkkutikuiksi, ja lopuista tein sitten pari pellillistä 3-4 cm halkaisijaltaan olevia keksejä, joihin painoin rei'än keskelle. Nämä rei'älliset keksit sitten ripustelin muutamien muiden rei'ällisten ei-itsetekemieni keksien ja koirannappuloiden kanssa ohueen juuttinaruun, ja ripustelin rottahäkkien seiniin ja kattoon roikkumaan. Loppuosasta taikinaa, mitä en jaksanut isoiksi kekseiksi pyöritellä, tein sitten pieniä n. 1,5 cm kokoisia pyöreitä, litteitä keksejä.

Keksien lisäksi rotat - ainakin ne joille ei tule proteiinirupia - saavat häkkeihinsä Turun Kauppahallista ostamiani luita ja rustoja. Tällä kertaa ostin pari sian selkärangan pätkää, jotka pienittiin sopivamman kokoisiksi. Nämä paistoin uunissa kypsiksi ja annoin kuivahtaa yön yli, ennen kuin ripustin nekin aattoaamuna parin häkin seiniin ja kattoon roikkumaan. Näitä rotat saavat joskus muulloinkin, mutta yleensä n. kerran tai kaksi vuodessa.

Uusi juttu rottien joululahjavirikkeissä olivat pienet, rottakokoiset ohuista oksista punotut pallot, joita olin ostanut rotille joskus kesällä. Osassa näistä oli jo valmiina herkkuja sisällä (kuivattua omenaa), mutta useimmat olivat tyhjiä. Näihin laitoin sisälle pieniä keksejä sekä kuivattuja banaanilastuja. Ja nämäkin sitten ripustettiin jouluaattona häkkeihin roikkumaan.

Lisäksi tosiaan ompelin rotille riippumattoja, tällä kertaa todella suloisesta ja ihanan pehmeästä vaaleansinisestä flanellista, jossa oli valkoisia sydämiä ja lumiukkoja ääriviivapiirroksina. Suosinkin mielelläni flanellia kun teen rotille jotain, sillä flanelli tuntuu olevan kestävää kangasta, johon ei pissa jää lillumaan. Eivätkä ainakaan minun rottani jyrsi flanellia. Lisäksi flanelli on toisaan ihanan pehmeää ja lämmintä kangasta. Toinen käyttämäni kangas oli tällä kertaa vanha pussilakana, josta tuli mukavan värikkäitä riippareita ja pussilakana Ferretin välitasolle.

R.I.P.

Refidim "Darwin" 31.1.2013 - 8.12.2013

Iso, hieno poika. :( Darwinin kunto vain romahti yhtäkkiä, syy jäänee arvoitukseksi.


Zaya's ??? "Cola" 2012-27.11.2013

Hoitomummo, lopetettu parturoinnin takia.

Syksyn näyttelyt

Olen puoliksi tarkoituksella jättänyt syksyn näyttelyt kokonaan päivittämättä blogiin. Syy tähän oli se, että olisin halunnut liittää päivitykseen myös kuvia, mutta koska en näköjään vain saa aikaiseksi ottaa kyseisiä kuvia, niin parempi kai sitten tehdä edes lyhyt päivitys kyseisistä näyttelyistä.

Eli eli. Tänä syksynä on tullut käytyä useammassa näyttelyssä.

Ensimmäisenä oli elokuussa Halikko, josta olen kai muistaakseni jo jotain selittänytkin. Siellä parhaiten (ainoana?) menestyi Dante-papparainen, joka oli petissä kolmas.

Halikon jälkeen oli Mäntsälä syyskuun puolivälissä, jossa Fazer sai KuMan ja EP:n "Äijä", eli saman kuin isänsä Otava viimeisessä näyttelyssään. Blondi sai irtotähden ja L1/1.

Mäntsälän jälkeen taisi olla vuorossa Humppila, jossa Blondi meni putsaamaan pöydän virallisten osalta, ja oli siis sileiden Rop1 + **, sekä tietenkin L1/1. Lisäksi Blondi sai KuMan. Fazer oli petissä Tuomarin suosikki + sai KuMan. Mäntsälän näyttelyn pet-luokat järjesti SNL ja pet-luokat olivatkin sitten arvostelukaavakkeiltaan ja KuMiltaan täysin erilaiset kuin mihin on normaalisti tottunut. Ihan kiva näyttely joka tapauksessa. Humppilaan lähdetätessä herätyskelloni vain lakkasi yhtäkkiä toimimasta, ja heräsin vasta kun Saija soitti olevansa melkein oven takana. Olin kuitenkin lähtökunnossa 10 min sisään. Blondi valmistui FinChampioniksi. <3 Hieno Blondi. <3

Sitten olikin jo Liedon vuoro. Lieto on näyttelypaikkana jo vanha tuttu, siinä missä sekä Mäntsälä, että Humppila olivat minulle uusia. Liedossa voittovuorossa oli Blondin sijaan Blondin pojat. Alfa voitti virallisen luokan, Rop1 + **, L1/1, Blondikin sai L1, mutta ei tähtiä. Phantom oli ekassa näyttelyssään, L1/1. Alfan veli, Omega, menestyi sitten petissä, KuMa ja Rop3.

Liedon jälkeen olikin jo Messarin vuoro. Messariin lähdettiin tuttuun tapaan puoli tuntia myöhässä, mutta paikalle ehdittiin siitä huolimatta suht ajoissa. Näyttelystä jäi pois Blondi, joka oli saanut haavan vatsaansa muutamaa päivää aiemmin, sekä Omega, joka hermostui näyttelypaikalla. Sunnuntaina Omegalla ei ollut enää mitään ongelmia. Messunäyttely meni oikeastaan aika pitkälti penkin alle, ainoa positiivinen yllätys oli Fazerin saama L1, jota on odotettu pitkään ja hartaasti. Viikonlopun ainoa menestyjä oli oikeastaan Phantom, joka sai EP:n.

Messuista enemmän jossain vaiheessa, olin nimittäin siellä luennoimassakin.

Mutta sellainen oli sitten se näyttelysyksy. Voisi sanoa, että se oli vähintäänkin vaihteleva. Välillä putsattiin pöytä, ja välillä ei tullut niin minkäänlaista menestystä. Katsotaan miten jaksaa keväällä näyttelyttää, tuolla olisi lupaavia junnuja odottamassa. Gamma, Alfa ja Phantom nyt ainakin, vaikka kaikki ovatkin vaaleita, kaksi russian buffia ja yksi pink eyed white.