Joskus on helppo keksiä naseva aloitus kirjoitukseensa, ja joskus sitä ei vain koskaan keksi mistä aloittaa. Tällä kertaa kyse on tuosta jälkimmäisestä. On taas tapahtunut niin paljon, vaikka edellisestä päivityksestä on vain kaksi viikkoa. Oli Liedon näyttely ja Messari/Juhlis, ja Kielokin synnytti poikasensa. Ja kaikki se muu, mikä ei liity millään tavalla rottiin, mutta minun elämääni sitäkin enemmän.
No, ehkä ne näyttelyt sitten kuitenkin ensin. Liedossa oli ruotsalaiset tuomarit, joista toinen arvosteli rexit ja sileät junnut, toinen sileät avoimet. No, sileissä avoimissa miun rotilla meni huonommin kuin näyttelyissä yleensä, rex-rotissa Nimue sai laatukakkosen ja sileissä junnuissa Lotus laatuykkösen ja voitti luokkansa. Saipa tuo vari-junnuni jopa ensimmäisen tähtensä. Nyt se pitäisi kai sitten rekisteröidä. Kelmi sai tuolta EVAn, eli ei voi arvostella. Oli kuulemma pörhistellyt tuomarille. Minusta tuo on todella omituista, koska Kelmi on kuitenkin yksi kilteimpiä rottiani ikinä. Aivan ihana mussukka. Tosin tuo tuomari ilmeisesti antoi rottien vaellella pöydällä miten sattui ja toisten boksienkin päällä, ja jos tuo ei käsitellyt Kelmiä millään tavalla, niin ei ihme jos Kelmi oli vähän pihalla. Kelmi on parhaimmillaan kun sitä käsittelee rauhallisesti ja itsevarmasti. Kuten pitäisi käsitellä jotakuinkin kaikkia eläimiä.
Sitten oli Messari, jonka valmistelut alkoivat oikeastaan samaan aikaan Liedon kanssa. Lopulta ei tarvinnut viikolla valmistella yhtään mitään, rottien hännät olivat jo valmiiksi rasvatut ja ne osallistuisivat pelkästään lauantain viralliseen luokkaan. Minun oli tarkoitus lähteä sunnuntaina käymään porukoilla ja haudata lopetetut rottani, mutta onnistuin sairastumaan enkä ole vieläkään siinä kunnossa että jaksaisin lähteä mihinkään ruokakauppaa pidemmälle.
Messarissa oli kuitenkin perinteiseen tapaan brittiläinen tuomari. Tälläkin kertaa näyttely meni jotakuinkin penkin alle, Kelmi sai viivaa ja muut lähinnä laatukakkosta. Juoksutin kuitenkin Danaen, Clion ja Lotuksen agilityssä ja Lotus yllätti juostessaan naaraiden agilityluokan toiseksi. Hienoa Lotus! Muuten Messari meni aika normaalisti, mitä nyt agilityä ei päässyt lainkaan harjoittelemaan ja koska minun piti pyöriä muuallakin kuin rottapöytien luona niin minulle oltiin aika kiukkuisia aina kun palasin paikalle. Mistä minä olisin voinut tietää että agilityn kanssa oli niin kiire ettei sitä saanut harjoitella? No, Danae juoksi vanhasta tottumuksesta, mutta hitaammin kuin normaalisti. Pari kierrosta alle ja mummeli olisi ollut huomattavasti nopeampi. Lotus taas oli jo Danaeta juoksuttaessani ollut ihan hädissään etten vain jättäisi sitä. No, strategian vaihto ja eikun ohjaamaan Lotusta edestä. Hienosti meni.
Messarissa tuli sitten katsottua muitakin paikalla olevia eläimiä. Lähinnä Jutan ocicateja (Reno, Rufus ja Terttu <3 Ja etenkin Rufus on aivan ihana ja todella upea kolli), aamusta yhdessä kehässä olleita leonberginpentuja (tahdon yhä edelleen itselleni yhden sellaisen, tai useamman, ne vain ovat niin upeita!) ja tietenkin lehmiä, sonneja, vuohia, lampaita, laamoja, alpakoita, poneja, aaseja, possuja, kanoja... Ja kaneja, marsuja, siilejä... Voi kun tuonne olisi joskus ISO budjetti ja se koira jolle voisi hankkia sitä tavaraa. No, ehkä joskus...
Messarin alussa tuli sitten neuvoteltua Kielosta, sen vauvoista ja mahdollisesta uudelleenastutuksesta. Kielo pyöräytti perjantaina 11.11.11 n. klo 11 aikoihin 14 ipanaa. Sukupuolijakauma oli 7 + 7. Maanantaina kävimme Tiinan kanssa vauvat läpi ja löysimme yhden vastakuolleen poikasen muiden joukosta. Valitettavasti kyse oli tytöstä. Pojissa oli sitten kaikkea mielenkiintoista kuten tähtipäitä ja kapeaa salama-laukkia. No, nyt jäljellä on kuitenkin enää 6 vauvaa ja Kielo vahtii niitä tällä hetkellä varsin mustasukkaisena. Tätä ennen Kielo tuskin välitti siitä että minä katsoin vauvoja tai pistin käteni dunaan Kieloa rapsutellakseni. Mutta eiköhän tämä tästä.
Seuraavat rottavauvat taitavat sitten syntyä tänne joskus joulukuun alkupuolella, riippuen tietenkin siitä, miten nopeasti Clio saadaan astutetuksi. Clio lähti nimittäin Messarista Sinin, Meijun ja Elinan luo astutukseen ja palaa tänne jossain vaiheessa. Pitää katsoa joudunko ostamaan toisen mammadunan, vai pärjäänkö yhdellä... Omat astutushaaveeni sen sijaan tuntuvat menevän päin helvettiä. Lotukselle ei löydy urosta sen suvussa olevan yhden ainoa huskyn takia ja Kielon uudelleenastutus... No, näillä näkymin minä en joko 1. saa sille urosta tai 2. en astuta sitä vaikka saisin uroksen. Kielo on bew, ja Suomessa taitaa olla tasan yksi hyvä bew-uros. Kielon taustat taas on mitä on, lemmikki/ruoka/puskakasvattaja, ja vielä epämääräisempi kuin Lotuksen, josta tiedetään melkein kaikki (eie ja eii taitavat olla ainoat joita ei tiedetä).
No, hyviä uutisia on kuitenkin se, että Kielon vauvat on muuten ok, yksi oli eilen hieman pienempi, ja sitä seuraillaan. Ja Tiinan luona syntyi sitten se odottamani poikue, josta on tulossa todella lupaavia pikku-kikkaroita. Luultavasti mustana. Ja Clionkin lapset taitavat olla mustia. No, minullahan ei tunnetusti ole mitään mustia rottia vastaan...
tiistai 15. marraskuuta 2011
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Päivittelyä
Minä en itse asiassa ole unohtanut tätä blogia, vaan on ollut sen verran elämää ja ongelmia siinä elämässä, etten ole ehtinyt, muistanut tai jaksanut päivittää.
Tässä välissä on kuitenkin tapahtunut yhtä sun toista. Tärkeimpänä ehkä se, että Kielo, bew-naaraani karkasi lukitusta häkistä ja löytyi urosten luota. Ja tottakai Kielolla oli pahin kiima meneillään. No, Kielo on tiineenä ja tulee lauantaina tänne, jossa se sitten synnyttää. Luonnollisesti isäehdokkaat olivat myös sijoituseläimiä, toinen Zaya's ja toinen Tiinalta. Pojilla on kuitenkin sama isä, eli ei se suku sitten ihan niin sekaisin ole... You wish!
No, katsotaan mitä sieltä syntyy. Luultavasti blackiä ja agoutia, kuviollisena. Luultavimmin berkshirea, mutta myös hooded ja husky ovat mahdollisia. Tai irish.
Lisäksi odottelen tässä että Tiinan luona syntyy lähiaikoina eräs todella mielenkiintoinen poikue, josta minulle kai sijoitetaan kaksi urosta. Olen innoissani, koska nuo urokset ovat todella lupaavasta yhdistelmästä.
Riepu lopetettiin, se oli sen verran huonolta kuulostava ja räkäinen. :( RIP Riepu. Nyt minulla on enää yksi nakurotta, ja toivon että Rätti elää vielä pitkään. Se on kuitenkin sen verran ihana otus.
Hera on alkanut puhista minulle häkin pinnojen läpi. Se ei ole kovin hyvä juttu, mutta siitä lisää myöhemmin. Hera on kuitenkin lopettanut näykkimisensä, ainakin jos en tunge kättäni mökkiin jossa se on ollut nukkumassa ja herätä Heraa.
Rottia on enää 5 urosta ja 7 naarasta. Ja kun uroksista kolme on jo yli vuoden ikäisiä, ja naaraista kaksi, ja kaksi on melkein vuoden, niin laumani alkavat olla jo mummo- ja pappaiässä. Saas nähdä jatkuuko naaraslaumani näiden jälkeen vai ei. Olisi ihana jatkaa kyllä marteneiden kanssa, mutta... Pitää kai miettiä myös eläinten hyvinvointia. Ja jos aion ottaa koiran, niin miten paljon minulla sitten riittää aikaa rotille? Ja aionko pitää naaraita vai uroksia jatkossa? Urokset ovat kyllä vieneet sydämeni täysin, mutta naaraiden vilkkaus ja eloisuus on myös todella viehättävää. Kunpa vain tietäisin...
Lisää varmaan sitten Liedon näyttelyn jälkeen.
Tässä välissä on kuitenkin tapahtunut yhtä sun toista. Tärkeimpänä ehkä se, että Kielo, bew-naaraani karkasi lukitusta häkistä ja löytyi urosten luota. Ja tottakai Kielolla oli pahin kiima meneillään. No, Kielo on tiineenä ja tulee lauantaina tänne, jossa se sitten synnyttää. Luonnollisesti isäehdokkaat olivat myös sijoituseläimiä, toinen Zaya's ja toinen Tiinalta. Pojilla on kuitenkin sama isä, eli ei se suku sitten ihan niin sekaisin ole... You wish!
No, katsotaan mitä sieltä syntyy. Luultavasti blackiä ja agoutia, kuviollisena. Luultavimmin berkshirea, mutta myös hooded ja husky ovat mahdollisia. Tai irish.
Lisäksi odottelen tässä että Tiinan luona syntyy lähiaikoina eräs todella mielenkiintoinen poikue, josta minulle kai sijoitetaan kaksi urosta. Olen innoissani, koska nuo urokset ovat todella lupaavasta yhdistelmästä.
Riepu lopetettiin, se oli sen verran huonolta kuulostava ja räkäinen. :( RIP Riepu. Nyt minulla on enää yksi nakurotta, ja toivon että Rätti elää vielä pitkään. Se on kuitenkin sen verran ihana otus.
Hera on alkanut puhista minulle häkin pinnojen läpi. Se ei ole kovin hyvä juttu, mutta siitä lisää myöhemmin. Hera on kuitenkin lopettanut näykkimisensä, ainakin jos en tunge kättäni mökkiin jossa se on ollut nukkumassa ja herätä Heraa.
Rottia on enää 5 urosta ja 7 naarasta. Ja kun uroksista kolme on jo yli vuoden ikäisiä, ja naaraista kaksi, ja kaksi on melkein vuoden, niin laumani alkavat olla jo mummo- ja pappaiässä. Saas nähdä jatkuuko naaraslaumani näiden jälkeen vai ei. Olisi ihana jatkaa kyllä marteneiden kanssa, mutta... Pitää kai miettiä myös eläinten hyvinvointia. Ja jos aion ottaa koiran, niin miten paljon minulla sitten riittää aikaa rotille? Ja aionko pitää naaraita vai uroksia jatkossa? Urokset ovat kyllä vieneet sydämeni täysin, mutta naaraiden vilkkaus ja eloisuus on myös todella viehättävää. Kunpa vain tietäisin...
Lisää varmaan sitten Liedon näyttelyn jälkeen.
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Vain ikävä jää, ja muistot.
Rottien omistamisessa on vain yksi huono puoli, ja se on rottien lyhyt elinikä. Liian pian on pieni karvapallo vanha ja kipeä, ja on aika päästää pieni pois. Tällä kertaa tehtävä oli aiempaa raskaampi, sillä pois lähti pari erityisen rakasta rottaa. Suru ja ikävä ovat suuria.
RIP Hiisi, Vagabond's Fresh Start 24.2.2010-21.9.2011
RIP Kirke 26.6.2010-21.9.2011
RIP Tiera, Nuorisopappi 1.4.2010-21.9.2011
RIP Taika, Vagabond's Fresh'N'Funky 22.9.2009-21.8.2011, Hiiden emo.
Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa
Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin
Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin
Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin
RIP Hiisi, Vagabond's Fresh Start 24.2.2010-21.9.2011
RIP Kirke 26.6.2010-21.9.2011
RIP Tiera, Nuorisopappi 1.4.2010-21.9.2011
RIP Taika, Vagabond's Fresh'N'Funky 22.9.2009-21.8.2011, Hiiden emo.
Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa
Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin
Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin
Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin
maanantai 19. syyskuuta 2011
Syksyisiä unikasoja
Samaan aikaan kun ulkona sataa ja myrskyää, kääntävät rotat kylkeään nukkuessaan mukavasti kasassa lämpimässä mökissään. Siellä ovat tassut, vartalot ja hännät mukavasti sikinsokin ja kaverin vatsasta saa pehmeän ja lämpimän tyynyn. Kuuluu vain pientä tuhinaa ja satunnainen haukotus, kun rotat uneksivat juustosta ja muista herkuista.
Joo, olen kateellinen. Olisi niin mukavaa vain käpertyä rottakasan jatkoksi ja nukkua, unohtaa kaikki muu. Varsinkin kun rotat hyväksyvät käteni sinne kasan keskelle, kirputtavat tai nuolevat sitä unisesti "kiva kun tulit".
Viime merkinnän jälkeen Kelmi on ehtinyt käydä Lempäälässä PiNan näyttelyssä ja samasta näyttelystä kotiin matkasi pienenpieni musta rääpäle, joka sai nimekseen Nimue. Nimue on black rex-tyttö joka tuli sijoitukseen Siniltä. Ja Nimuen kanssa sitä on saanut taas huomata, miten nopeasti pienet rotat voivatkaan kasvaa. Nimue tuntuu täällä olonsa aikana kaksinkertaistaneen kokonsa, rohkaistuneen valtavasti ja sai tänään ensimmäisen selvän kiimansa. Ja Nimuen suuret, pikimustat silmät ovat hurmanneet minut täysin, samoin kuin sen vielä vauvanpehmeä kiharainen turkki.
Mutta jos Nimue on kasvanut, niin niin ovat kyllä Lotus, Lorca, Charon ja Cliokin. Lorcasta on tullut jopa pikkuisen plöfö eli pläski, eli poika on tällä hetkellä varsin tukevan oloinen. Mutta uskoisin tilanteen tasoittuvan seuraavan kasvupyrähdyksen myötä. Lotus kasvaa tasaisemmin, samoin kuin marten-lapsenikin. Nuo martenit ovat muuten aivan hirveitä piippailijoita. Kaikesta pitää ilmoittaa piippaamalla. Mutta niin piippailee muuten Nimuekin. Onko tämä kenties jokin yleinen piirre Sinin ja Elinan kasvateissa?
Martenit ovat muuten yhä edelleenkin todella kiehtovan näköisiä. Charonille on ilmestynyt selvä nenäpointti, Cliolla sellaista ei näy, ainakaan yhtä selvästi kuin Charonilla. Mutta molemmilla on aivan ihanan pehmeä ja silkkinen turkki, melkein kuin russian buffilla. Lieneekö tämä jokin muunnoksen erikoisuus? Jos on, niin lisää tällaisia! Marten on myös nostanut itsensä yhdeksi muunnokseksi, jota voisin harkita kasvattavani - yhdessä mustan ja bewin kanssa. Toisaalta se olisi ihan fiksu vetokin kasvattaa kahta muunnosta, yksiväriset kun tuntuvat löytävän koteja hieman huonommin kuin kuviolliset kaverinsa. Ja kahta mustaa on välillä yhtä vaikea erottaa kuin kahta agoutia. Ja kyllä, puhun kokemuksesta. Muistan miten hankala oli joskus nopeasti vilkaistessa erottaa kuka on kuka kun mökistä kurkistaa neljä mustaa päätä...
Tällä hetkellä laumat elävät varsin leppoisaa elämää. Poikaset ovat päässeet osaksi laumaa ja kun sade hakkaa ikkunoita tunkevat ne vain syvemmälle keskelle lämmintä, karvaista rottakasaa...
Joo, olen kateellinen. Olisi niin mukavaa vain käpertyä rottakasan jatkoksi ja nukkua, unohtaa kaikki muu. Varsinkin kun rotat hyväksyvät käteni sinne kasan keskelle, kirputtavat tai nuolevat sitä unisesti "kiva kun tulit".
Viime merkinnän jälkeen Kelmi on ehtinyt käydä Lempäälässä PiNan näyttelyssä ja samasta näyttelystä kotiin matkasi pienenpieni musta rääpäle, joka sai nimekseen Nimue. Nimue on black rex-tyttö joka tuli sijoitukseen Siniltä. Ja Nimuen kanssa sitä on saanut taas huomata, miten nopeasti pienet rotat voivatkaan kasvaa. Nimue tuntuu täällä olonsa aikana kaksinkertaistaneen kokonsa, rohkaistuneen valtavasti ja sai tänään ensimmäisen selvän kiimansa. Ja Nimuen suuret, pikimustat silmät ovat hurmanneet minut täysin, samoin kuin sen vielä vauvanpehmeä kiharainen turkki.
Mutta jos Nimue on kasvanut, niin niin ovat kyllä Lotus, Lorca, Charon ja Cliokin. Lorcasta on tullut jopa pikkuisen plöfö eli pläski, eli poika on tällä hetkellä varsin tukevan oloinen. Mutta uskoisin tilanteen tasoittuvan seuraavan kasvupyrähdyksen myötä. Lotus kasvaa tasaisemmin, samoin kuin marten-lapsenikin. Nuo martenit ovat muuten aivan hirveitä piippailijoita. Kaikesta pitää ilmoittaa piippaamalla. Mutta niin piippailee muuten Nimuekin. Onko tämä kenties jokin yleinen piirre Sinin ja Elinan kasvateissa?
Martenit ovat muuten yhä edelleenkin todella kiehtovan näköisiä. Charonille on ilmestynyt selvä nenäpointti, Cliolla sellaista ei näy, ainakaan yhtä selvästi kuin Charonilla. Mutta molemmilla on aivan ihanan pehmeä ja silkkinen turkki, melkein kuin russian buffilla. Lieneekö tämä jokin muunnoksen erikoisuus? Jos on, niin lisää tällaisia! Marten on myös nostanut itsensä yhdeksi muunnokseksi, jota voisin harkita kasvattavani - yhdessä mustan ja bewin kanssa. Toisaalta se olisi ihan fiksu vetokin kasvattaa kahta muunnosta, yksiväriset kun tuntuvat löytävän koteja hieman huonommin kuin kuviolliset kaverinsa. Ja kahta mustaa on välillä yhtä vaikea erottaa kuin kahta agoutia. Ja kyllä, puhun kokemuksesta. Muistan miten hankala oli joskus nopeasti vilkaistessa erottaa kuka on kuka kun mökistä kurkistaa neljä mustaa päätä...
Tällä hetkellä laumat elävät varsin leppoisaa elämää. Poikaset ovat päässeet osaksi laumaa ja kun sade hakkaa ikkunoita tunkevat ne vain syvemmälle keskelle lämmintä, karvaista rottakasaa...
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Rottamiittiä Turussa
Noniin, olen taas myöhässä, mutta ei voi mitään...
Lupasin siis järjestää syksyn kunniaksi rottamiittiä luonani. Tällä kertaa päiväksi valikoitui 1.10.11, joka on siis lauantai. Kellonajaksi voisi ottaa n. klo 14 ->
Tervetuloa!
(Ilmoitelkaa jos olette tulossa, niin että voin laskea onko kaikille istumapaikkoja.)
Lupasin siis järjestää syksyn kunniaksi rottamiittiä luonani. Tällä kertaa päiväksi valikoitui 1.10.11, joka on siis lauantai. Kellonajaksi voisi ottaa n. klo 14 ->
Tervetuloa!
(Ilmoitelkaa jos olette tulossa, niin että voin laskea onko kaikille istumapaikkoja.)
keskiviikko 31. elokuuta 2011
Näyttelykatastrofi ja pikkupiruja
Ei, itse näyttely ei ollut katastrofi, mutta näyttelyyn valmistautuminen oli. Muutenkin näyttelyä edeltävä perjantai oli enemmän tai vähemmän katastrofintäyteinen, ja näyttelyvalmistautumiset menivät sen ohessa täysin pieleen. En ole tätä ennen joutunut miettimään mitä kaikkea pitikään pakata mukaan, vaan asiat ovat olleet valmiina odottamassa lähtöä jo pari päivää ennen näyttelyä. Tällä kertaa näyttely kuitenkin tuli vähän nurkan takaa - tiedostin että näyttely on tulossa, mutta en käsittänyt sitä. Ja kun rottien pesu venähti ja kämppä oli kuin pommin jäljiltä ja vielä boksien kanssa tuli ongelmia, niin ei ihme että pääsin nukkumaan vasta todella myöhään.
Ongelmat sitten jatkuivat seuraavana aamuna kun melkein myöhästyin näyttelyyn lähdöstä ja sitten kurkut olivat melkein pilaantuneet ja ties mitä, niin oli jotakuinkin ihme, että minulla oli edes kaikki rotat mukana. Näyttelyssä sitten oli lisää ongelmia, tällä kertaa eivät ne kuitenkaan liittyneet minuun. Onneksi itse näyttely oli sitten jo mukavampi tapahtuma. Oli hirveän mukava nähdä pitkästä aikaa tuttuja naamoja ja päästä rapsuttelemaan muidenkin rottia.
Yksi mielenkiinnon kohde näyttelyssä oli Kielon arviointi virallisessa luokassa. Ja menestys agiradalla, tottakai. Tässä Kielon arvostelut:
VIR: L2. Nice eyes. Patch of colour behind eye. Good coat colour, odd patches of colour. Nice tail. Sligthly squared. Nice very racy type.
PET: A. Good sice. Very clean tail but a bit square shaped. Very clean coat, and skin. A bit hyperactive. Cut in the coat above one eye. Ok nails.
(Omien rottieni arvostelut löytyvät niiden profiilista rottieni kotisivuilta.)
Eli nyt sitten pitänee miettiä onko tuo tyttö tosiaan sen laatuinen, että se kannattaa astuttaa. Ja mistä löytäisi bew-uroksen? Itse tiedän tasan yhden sellaisen Suomessa tällä hetkellä.
Omista rotistani Kelmi päätyi luokkansa kakkoseksi, Eros sai jälleen yhden An, Lorca sai petistä Kuman ja L2sen, Lotus L1, luokkavoiton ja ABn. Olen pikku vahinko-vareistani varsin ylpeä, etenkin Lotuksen luokkavoitto oli todella positiivinen yllätys.
Lisäksi pääsin Halikossa näkemään ensimmäistä kertaa elävänä Red Eyed Devileitä eli marten-rottia. Nuo molemmat nimet kuvaavat samaa otusta, mutta niitä käytetään eri maissa. Sain myös kotiin Charonin ja Clion, eli omat pikku-martenini. Nyt minulla on sitten kaksi vari-marten-paria. Charon ja Clio ovat kotiutuneet varsin hyvin, mitä nyt Charon on sisäistänyt nimensä musikaalisen taustan vähän liiankin hyvin ja kiljuu aarioita aina kun joku isoista äijistä tulee liian lähelle tai katsoo liian pahasti. Clio sitten on sopeutunut laumaan sitäkin paremmin, mutta piippailee käsitellessä vähän väliä. Pikkuisia vinkuintiaaneja siis. Mutta siitä huolimatta Clio ja Charon ovat aivan ihania pikkupiruja.
Ongelmat sitten jatkuivat seuraavana aamuna kun melkein myöhästyin näyttelyyn lähdöstä ja sitten kurkut olivat melkein pilaantuneet ja ties mitä, niin oli jotakuinkin ihme, että minulla oli edes kaikki rotat mukana. Näyttelyssä sitten oli lisää ongelmia, tällä kertaa eivät ne kuitenkaan liittyneet minuun. Onneksi itse näyttely oli sitten jo mukavampi tapahtuma. Oli hirveän mukava nähdä pitkästä aikaa tuttuja naamoja ja päästä rapsuttelemaan muidenkin rottia.
Yksi mielenkiinnon kohde näyttelyssä oli Kielon arviointi virallisessa luokassa. Ja menestys agiradalla, tottakai. Tässä Kielon arvostelut:
VIR: L2. Nice eyes. Patch of colour behind eye. Good coat colour, odd patches of colour. Nice tail. Sligthly squared. Nice very racy type.
PET: A. Good sice. Very clean tail but a bit square shaped. Very clean coat, and skin. A bit hyperactive. Cut in the coat above one eye. Ok nails.
(Omien rottieni arvostelut löytyvät niiden profiilista rottieni kotisivuilta.)
Eli nyt sitten pitänee miettiä onko tuo tyttö tosiaan sen laatuinen, että se kannattaa astuttaa. Ja mistä löytäisi bew-uroksen? Itse tiedän tasan yhden sellaisen Suomessa tällä hetkellä.
Omista rotistani Kelmi päätyi luokkansa kakkoseksi, Eros sai jälleen yhden An, Lorca sai petistä Kuman ja L2sen, Lotus L1, luokkavoiton ja ABn. Olen pikku vahinko-vareistani varsin ylpeä, etenkin Lotuksen luokkavoitto oli todella positiivinen yllätys.
Lisäksi pääsin Halikossa näkemään ensimmäistä kertaa elävänä Red Eyed Devileitä eli marten-rottia. Nuo molemmat nimet kuvaavat samaa otusta, mutta niitä käytetään eri maissa. Sain myös kotiin Charonin ja Clion, eli omat pikku-martenini. Nyt minulla on sitten kaksi vari-marten-paria. Charon ja Clio ovat kotiutuneet varsin hyvin, mitä nyt Charon on sisäistänyt nimensä musikaalisen taustan vähän liiankin hyvin ja kiljuu aarioita aina kun joku isoista äijistä tulee liian lähelle tai katsoo liian pahasti. Clio sitten on sopeutunut laumaan sitäkin paremmin, mutta piippailee käsitellessä vähän väliä. Pikkuisia vinkuintiaaneja siis. Mutta siitä huolimatta Clio ja Charon ovat aivan ihania pikkupiruja.
maanantai 29. elokuuta 2011
Hyviä uutisia!
Danaella on kiima! Eli pelätty raskaus olikin pelkkä valeraskaus. Kolmen viikon tuskailu on virallisesti ohi ja Danae pörisee tällä hetkellä naarashäkissä.
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Lemmikkiaseman rottapäivä
Eilen oli sitten ne ei-ihan-niin-kauan odotettu Lemmikkiaseman kesyrottapäivä Kuralassa. Valmistelin mukaan otettavat tavarat ja rotat edellisenä päivänä eli perjantaina. Valmisteluihin kuului kaikkien naaraiden ja melkein kaikkien urosten pesu, yhden häkin, kahden vessalaatikon, kahden häkin tason, kahden mökin, yhden juoksupyörän ja yhden häkin aluslaatikon pesu. Ihan varmana pesin vielä jotain muutakin, mutta en muista sitä tähän hätään. Valmisteluihin kuului siis paljon pesemistä. Lisäksi piti pakata kaikki fiksusti niin että ne pystyi aamupäivällä kun kyyti tuli vain nostamaan autoon.
En tiedä olinko odottanut enemmän porukkaa kuin mitä tuli, vai olinko odottanut vähemmän porukkaa. Joka tapauksessa olin printannut mukaan kasan rottien hoito-ohjeita jotka nappasin Kesiksen kotisivuilta. Papereita taisi mennä jopa kaksi. Lisäksi jätin muutaman Lemmikkiasemalle, jos sinne tulee joku joka miettii rottien hankintaa. Pakkasin mukaan myös omistamani rottakirjallisuuden, mutta ne nyt sitten jäivät kokonaan ilman käyttöä. Ja pari uusinta Rattusta. En muuten ole saanut minkäänlaista kommenttia viime Rattuksessa olleesta rotta-ristikosta tai siitä rotta-testistä joka oli alunperin pelkkä vitsi... Mitenköhän ne otettiin vastaan?
Rotat olivat hieman ihmeissään uudesta häkistä ja uusista hajuista, mutta aika nopeasti ne palasivat normaaliin rutiiniin, eli alkoivat nukkua. Tytöt kasaantuivat mökkiin ja Lotus oli ainoa joka jaksoi riehua. Siinä lapsessa on kyllä virtaa useamman rotan tarpeisiin. Pojat rentoilivat ja esiintyivät parhaimmillaan. Kelmi nautti sylittelystä ja olkapäällä istumisesta ja Lorca painui mökkiin eikä oikein sieltä halunnut esille tulla. Mutta kyllä siitä vielä ihan rotta tulee. Pojasta ainakin kasvaa komean kokoinen, sanoisin. Ihmisetkin olivat kiinnostuneita rotista ja moni sanoi tulleensa varta vasten katsomaan rottia. Osa kertoi, että heillä oli ollut joskus rottia, ja pari lapsiperhettä tuntui jopa suunnittelevan rottien hankintaa jossain vaiheessa. Suosittelin siinä tapauksessa kääntymään Turussa asuvien virallisten kasvattajien puoleen, heitä kun on täällä kuitenkin enemmän kuin yksi.
Mutta ei niin kivaa, ettei jotain surullistakin. Pestessäni perjantaina Taika-mummelia huomasin tämän takajalkojen olevan varsin voimattomat. Aloin sitten seuraamaan tätä ja huomasin, että mummeli ei pysty oikein käyttämään takajalkojaan enää, ne eivät oikein tottele ja rapsuttaminenkin on varsin hankalaa. Oli siis selvästi tullut aika päättää mummelin lähdöstä paremmille juustomaille. Tämä lähdön aika tuli kuitenkin nopeammin kuin mitä olin ensin arvellut. Eikä Taika lähtenyt yksin, vaan samalla reissulla lähti myös rescue-mummu Kola.
Alunperin Kolan piti lähteä kaverinsa Lakun kanssa yhden tutun rotanomistajan luo, tällä kun oli jo ennestään kaksi puolivuotiasta rottatyttöä. Tämä tuli sopimuksen mukaan hakemaan mummeleita ja lupasin leikata rottien kynnet, ettei hänen tarvitsisi sitä sitten heti tehdä. Huomasin siinä sitten, että Kolan leuassa oli ammottava reikä, jossa ei kuitenkaan ollut verta. Sen sijaan reiästä pilkotti jotain joka saattoi olla luuta. Tiedä sitten oliko kyse puhjenneesta paiseesta tai mistä, niin reikä näytti sen verran pahalta, että oli parasta lopettaa Kola. Tällä oli kuitenkin hammasongelmiakin, toinen alaetuhammas oli oranssin sijaan läpikuultavan valkoinen ja siinä oli mustia viivoja. Kola myös pureskeli tyhjää.
Nyt on sitten täällä talossa kolme rottaa vähemmän. Laku tuntuu hakevan laumanjohtajan paikkaa uudessa kodissaan ja kaksi muuta ovat rottien taivaassa. Taika olisi ehkä pärjännyt vielä viikon, tai pari tai ehkä kuukaudenkin, mutta minulla on tytöillä korkea häkki, ja jos tämä ei olisi päässyt kiipeilemään normaalisti, niin olisiko se enää rotan arvoista elämää? Taian lopetuksen syy on siis virallisesti selkärankarappeuman aiheuttama alkava halvaus.
R.I.P. Taika, Vagabond's Fresh'N'Funky. 22.9.2009-21.8.2011.
En tiedä olinko odottanut enemmän porukkaa kuin mitä tuli, vai olinko odottanut vähemmän porukkaa. Joka tapauksessa olin printannut mukaan kasan rottien hoito-ohjeita jotka nappasin Kesiksen kotisivuilta. Papereita taisi mennä jopa kaksi. Lisäksi jätin muutaman Lemmikkiasemalle, jos sinne tulee joku joka miettii rottien hankintaa. Pakkasin mukaan myös omistamani rottakirjallisuuden, mutta ne nyt sitten jäivät kokonaan ilman käyttöä. Ja pari uusinta Rattusta. En muuten ole saanut minkäänlaista kommenttia viime Rattuksessa olleesta rotta-ristikosta tai siitä rotta-testistä joka oli alunperin pelkkä vitsi... Mitenköhän ne otettiin vastaan?
Rotat olivat hieman ihmeissään uudesta häkistä ja uusista hajuista, mutta aika nopeasti ne palasivat normaaliin rutiiniin, eli alkoivat nukkua. Tytöt kasaantuivat mökkiin ja Lotus oli ainoa joka jaksoi riehua. Siinä lapsessa on kyllä virtaa useamman rotan tarpeisiin. Pojat rentoilivat ja esiintyivät parhaimmillaan. Kelmi nautti sylittelystä ja olkapäällä istumisesta ja Lorca painui mökkiin eikä oikein sieltä halunnut esille tulla. Mutta kyllä siitä vielä ihan rotta tulee. Pojasta ainakin kasvaa komean kokoinen, sanoisin. Ihmisetkin olivat kiinnostuneita rotista ja moni sanoi tulleensa varta vasten katsomaan rottia. Osa kertoi, että heillä oli ollut joskus rottia, ja pari lapsiperhettä tuntui jopa suunnittelevan rottien hankintaa jossain vaiheessa. Suosittelin siinä tapauksessa kääntymään Turussa asuvien virallisten kasvattajien puoleen, heitä kun on täällä kuitenkin enemmän kuin yksi.
Mutta ei niin kivaa, ettei jotain surullistakin. Pestessäni perjantaina Taika-mummelia huomasin tämän takajalkojen olevan varsin voimattomat. Aloin sitten seuraamaan tätä ja huomasin, että mummeli ei pysty oikein käyttämään takajalkojaan enää, ne eivät oikein tottele ja rapsuttaminenkin on varsin hankalaa. Oli siis selvästi tullut aika päättää mummelin lähdöstä paremmille juustomaille. Tämä lähdön aika tuli kuitenkin nopeammin kuin mitä olin ensin arvellut. Eikä Taika lähtenyt yksin, vaan samalla reissulla lähti myös rescue-mummu Kola.
Alunperin Kolan piti lähteä kaverinsa Lakun kanssa yhden tutun rotanomistajan luo, tällä kun oli jo ennestään kaksi puolivuotiasta rottatyttöä. Tämä tuli sopimuksen mukaan hakemaan mummeleita ja lupasin leikata rottien kynnet, ettei hänen tarvitsisi sitä sitten heti tehdä. Huomasin siinä sitten, että Kolan leuassa oli ammottava reikä, jossa ei kuitenkaan ollut verta. Sen sijaan reiästä pilkotti jotain joka saattoi olla luuta. Tiedä sitten oliko kyse puhjenneesta paiseesta tai mistä, niin reikä näytti sen verran pahalta, että oli parasta lopettaa Kola. Tällä oli kuitenkin hammasongelmiakin, toinen alaetuhammas oli oranssin sijaan läpikuultavan valkoinen ja siinä oli mustia viivoja. Kola myös pureskeli tyhjää.
Nyt on sitten täällä talossa kolme rottaa vähemmän. Laku tuntuu hakevan laumanjohtajan paikkaa uudessa kodissaan ja kaksi muuta ovat rottien taivaassa. Taika olisi ehkä pärjännyt vielä viikon, tai pari tai ehkä kuukaudenkin, mutta minulla on tytöillä korkea häkki, ja jos tämä ei olisi päässyt kiipeilemään normaalisti, niin olisiko se enää rotan arvoista elämää? Taian lopetuksen syy on siis virallisesti selkärankarappeuman aiheuttama alkava halvaus.
R.I.P. Taika, Vagabond's Fresh'N'Funky. 22.9.2009-21.8.2011.
maanantai 15. elokuuta 2011
Isoja ongelmia?
Noniin, tällä viikolla se sitten on. Kesyrottapäivä Lemmikkiasemalla. Päivämäärä on lauantai 20.8, joka tietenkin menee päällekkäin kaveriporukan Särkänniemen-reissun kanssa. No, ei voi auttaa. Minut ja rotat löytää Turun Kuralasta n. klo 12-15 välisenä aikana.
Ja sitä varten sitten on hirveä tavaralista, kun ei sitä ihan viitsi viedä rottia tuonne kuljetusbokseissa... Näyttelyt on eri asia. Eli mukaan lähtee kaksi kokoontaittuvaa häkkiä, joista lainasin toisen tänään Susannalta, kiitos siitä. :)
Toinen iso asia on sitten nuo mummelit. Ne tarvitsevat kodin, enkä minä voi niitä pitää. Kolan hampaissa saattaa olla jotain vikaa, se tuntuu pureskelevan tyhjää. Muuten Kola on varsin ihana tapaus, joka tosin ei ehkä ole yhtä tottunut käsittelyyn kuin minun rottani, tai sitten vain olen niin vieras tyyppi. Olkapäällä se tykkää kyllä olla, samoin kuin Laku. Laku, husky-mummeli, onkin sitten täysin terve, vilkas, utelias ja tahtoisi koko ajan olla mukana siinä mitä tapahtuu. Normaali naaras siis.
Kolmas iso ongelma on sitten Danae. Ja Kirke. Pelkään, että ne ovat molemmat tiineinä, ja se olisi sitten suoraan sanottuna katastrofi. Minä oikeasti mietin, että pitäisikö Kirke lopettaa ennenkuin se joutuisi synnyttämään ja mahdollisesti kuolisi siihen. Kirke on kuitenkin todella pieni rotta. Danaella taas voi olla pahojakin kiinnikkeitä kohdussa tai synnytyskanavassa, joka tarkoittaa että synnytys voi mennä pahasti pieleen tai sikiöt voivat jäädä kohtuun tai synnytyskanavaan jumiin. Ja jos jumiin jäänyttä sikiötä ei saada ulos, se rupeaa mätänemään rottanaaraan sisällä. Ja se sitten käytännössä vie emon hengen.
Siinä tapauksessa jos sattuukin ihme ja Danae säilyy hengissä synnytyksen läpi, niin pitää sitten ruveta etsimään poikasille koteja. Ja sekin voi sitten olla helpommin sanottu kuin tehty... Mistä minä löydän koteja rotanpoikasille, jos en löydä kotia edes noille rescue-mummeleille? Ja tosi kiva, jos minun ensimmäinen poikueeni on vahinkopoikue jonka isästäkään ei ole täyttä varmuutta...
Ja sitä varten sitten on hirveä tavaralista, kun ei sitä ihan viitsi viedä rottia tuonne kuljetusbokseissa... Näyttelyt on eri asia. Eli mukaan lähtee kaksi kokoontaittuvaa häkkiä, joista lainasin toisen tänään Susannalta, kiitos siitä. :)
Toinen iso asia on sitten nuo mummelit. Ne tarvitsevat kodin, enkä minä voi niitä pitää. Kolan hampaissa saattaa olla jotain vikaa, se tuntuu pureskelevan tyhjää. Muuten Kola on varsin ihana tapaus, joka tosin ei ehkä ole yhtä tottunut käsittelyyn kuin minun rottani, tai sitten vain olen niin vieras tyyppi. Olkapäällä se tykkää kyllä olla, samoin kuin Laku. Laku, husky-mummeli, onkin sitten täysin terve, vilkas, utelias ja tahtoisi koko ajan olla mukana siinä mitä tapahtuu. Normaali naaras siis.
Kolmas iso ongelma on sitten Danae. Ja Kirke. Pelkään, että ne ovat molemmat tiineinä, ja se olisi sitten suoraan sanottuna katastrofi. Minä oikeasti mietin, että pitäisikö Kirke lopettaa ennenkuin se joutuisi synnyttämään ja mahdollisesti kuolisi siihen. Kirke on kuitenkin todella pieni rotta. Danaella taas voi olla pahojakin kiinnikkeitä kohdussa tai synnytyskanavassa, joka tarkoittaa että synnytys voi mennä pahasti pieleen tai sikiöt voivat jäädä kohtuun tai synnytyskanavaan jumiin. Ja jos jumiin jäänyttä sikiötä ei saada ulos, se rupeaa mätänemään rottanaaraan sisällä. Ja se sitten käytännössä vie emon hengen.
Siinä tapauksessa jos sattuukin ihme ja Danae säilyy hengissä synnytyksen läpi, niin pitää sitten ruveta etsimään poikasille koteja. Ja sekin voi sitten olla helpommin sanottu kuin tehty... Mistä minä löydän koteja rotanpoikasille, jos en löydä kotia edes noille rescue-mummeleille? Ja tosi kiva, jos minun ensimmäinen poikueeni on vahinkopoikue jonka isästäkään ei ole täyttä varmuutta...
lauantai 13. elokuuta 2011
Rescue-mummeleita
Tällä viikolla on sattunut varsin erikoinen tapahtumaketju, jonka lopputuloksena kämpästäni löytyy tällä hetkellä kaksi ylimääräistä rottaa. Mutta jotta edes joku ymmärtäisi jotain selityksestäni, niin minun täytynee palata tapahtumien alkuun...
Hajotin viime viikon perjantaina Kelmin lauman häkkiä siivotessani näiden ruokakipon. Nyt sitten kaikki ihmettelevät, että kuinka ihmeessä tämä liittyy kahteen rescue-rottaan? No, tämän hajonneen kipon tilalle piti luonnollisesti hankkia uusi, sillä minulla ei tuon kokoisia kippoja ole varastossa. Päätin sitten tiistaina lähteä Kuralaan Lemmikkiasemalle ja samalla sopia tarkemmin tulevasta kesyrottapäivästä, jonka tulen siellä pitämään. Löysin nopeasti etsimäni ruokakipon ja ostin samalla kaksi viimeistä säkkiä Majsan Remiss-nimistä paperipellettiä. Kyllä, kyseessä on ainakin 99%sesti sama tuote kuin Toa-Lätt. Tiedä vaikka valmistaja olisi sama... Pitääkin tarkistaa asia. Joka tapauksessa, nuo 55 litran säkit olivat varastossa vahingoittuneita, joten sain kaksi säkkiä hintaan 10 e/säkki. Olen tyytyväinen. Mutta jutellessani tämän Lemmikkiaseman kauppiaan kanssa rotista, kysyi eräs samaan aikaan kassalla ollut mies minulta, olisiko mahdollista, että voisin ottaa hänen/heidän rottansa itselleni? He kun tekivät kotonaan remonttia, olivat tehneet jo 2 kk ajan, ja rotat joutuivat olemaan vintillä evakossa, eivätkä tämän takia päässeet ulkoilemaankaan. Lupasin miettiä asiaa ja lähdin raahaamaan 110 litraa kuivikettani kotiinpäin. Reväytin tai venäytin hartialihakseni siinä hommassa, näin ohimennen kerrottuna. Nyt hartia on jo aika kunnossa.
Mietin asiaa kotona ja pistin lopulta tekstiviestiä saamaani numeroon. Ottaisin rotat luokseni ja katsoisin niiden luonnetta ja terveydentilaa muutaman päivän ajan ja sen jälkeen päättäisin jäävätkö ne luokseni, vai etsisinkö niille uuden kodin. Sitten vain odottelemaan. Ensin rottien piti tulla torstaina. Sitten taas perjantaina. Ja lopulta ne tulivat tänään iltapäivästä, kunhan niiden ex-omistaja ensin löysi oikean paikan täällä Yo-Kylässä. (Ei tätä turhaan ole sokkeloiseksi kehuttu.)
Ja loppujen lopuksi tänne sitten päätyi kuin päätyikin kaksi mummelia, joiden iästä ei ole aivan tarkkaa tietoa, eikä taustoistakaan. Mutta mitä käsitin ja olen arvannut, niin nuo lienevät n. 1,5 vuotiaita, eivät samasta paikasta tai poikueesta. Laku on husky striped, utelias, vilkas ja kiltti rotta, jolla ei ole nuhaa eikä kasvaimia ja todella puhtaat keuhkot. Keuhkoista ei kuulunut pihahdustakaan. Laku on kuitenkin varsin pienikokoinen rottanaaras, kenties n. 300-330 gramman painoinen. Kola sitten on Lakua hieman ujompi, black hooded fuzz, eli karvaton rotta. Se oli kuulemma aivan pienenä ollut samassa häkissä tai terrassa urosrottien kanssa, mutta ei kuitenkaan ollut tullut kantavaksi, mikä on rotan kannalta varsin onnekas sattuma. Tästä kuitenkin päättelin, samoin kuin rotan koosta ja ulkonäöstä, että Kola on luultavasti samaa sukua kuin Kirken emo ja isä. Mahdollisesti jopa samasta poikueesta kuin Kirken äiti tai isä. Kola on saman kokoinen kuin Kirke, Rätti ja Riepu ja omaa samanlaisen pehmeän nukan vatsapuolellaan kuin Riepu.
Mummut saapuivat tänne hamsterihäkissä, joka vaihtui hyvin nopeasti yhteen omaan häkkiini. Sitä ennen ne pääsivät käsiteltäviksi ja kynsienleikkuuseen. Se taisi olla mummuille uusi juttu, mutta onnistui sekin pienen mietinnän jälkeen. Seuraavaksi mummelit pääsevät luultavasti pesulle, sillä varsinkin Kola haiskahtaa varsin pahalle. Luulen kuitenkin, että syy löytyy niillä käytössä olleista kuivikkeista ja/tai tarjotusta ruuasta. Samalla pesen omat rottani tai ainakin niiden hännät.
Nyt sitten pitää löytää noille koti. Tuntuu siltä, että vaikka nuo ovat kuinka ihania tahansa, niin niille olisi parasta saada koti jossa ne saisivat olla huomion keskipisteinä. Täällä ne joutuisivat jakamaan huomion muiden rottieni kanssa. Tässä kuitenkin vielä kuvat mummeleista.
Hajotin viime viikon perjantaina Kelmin lauman häkkiä siivotessani näiden ruokakipon. Nyt sitten kaikki ihmettelevät, että kuinka ihmeessä tämä liittyy kahteen rescue-rottaan? No, tämän hajonneen kipon tilalle piti luonnollisesti hankkia uusi, sillä minulla ei tuon kokoisia kippoja ole varastossa. Päätin sitten tiistaina lähteä Kuralaan Lemmikkiasemalle ja samalla sopia tarkemmin tulevasta kesyrottapäivästä, jonka tulen siellä pitämään. Löysin nopeasti etsimäni ruokakipon ja ostin samalla kaksi viimeistä säkkiä Majsan Remiss-nimistä paperipellettiä. Kyllä, kyseessä on ainakin 99%sesti sama tuote kuin Toa-Lätt. Tiedä vaikka valmistaja olisi sama... Pitääkin tarkistaa asia. Joka tapauksessa, nuo 55 litran säkit olivat varastossa vahingoittuneita, joten sain kaksi säkkiä hintaan 10 e/säkki. Olen tyytyväinen. Mutta jutellessani tämän Lemmikkiaseman kauppiaan kanssa rotista, kysyi eräs samaan aikaan kassalla ollut mies minulta, olisiko mahdollista, että voisin ottaa hänen/heidän rottansa itselleni? He kun tekivät kotonaan remonttia, olivat tehneet jo 2 kk ajan, ja rotat joutuivat olemaan vintillä evakossa, eivätkä tämän takia päässeet ulkoilemaankaan. Lupasin miettiä asiaa ja lähdin raahaamaan 110 litraa kuivikettani kotiinpäin. Reväytin tai venäytin hartialihakseni siinä hommassa, näin ohimennen kerrottuna. Nyt hartia on jo aika kunnossa.
Mietin asiaa kotona ja pistin lopulta tekstiviestiä saamaani numeroon. Ottaisin rotat luokseni ja katsoisin niiden luonnetta ja terveydentilaa muutaman päivän ajan ja sen jälkeen päättäisin jäävätkö ne luokseni, vai etsisinkö niille uuden kodin. Sitten vain odottelemaan. Ensin rottien piti tulla torstaina. Sitten taas perjantaina. Ja lopulta ne tulivat tänään iltapäivästä, kunhan niiden ex-omistaja ensin löysi oikean paikan täällä Yo-Kylässä. (Ei tätä turhaan ole sokkeloiseksi kehuttu.)
Ja loppujen lopuksi tänne sitten päätyi kuin päätyikin kaksi mummelia, joiden iästä ei ole aivan tarkkaa tietoa, eikä taustoistakaan. Mutta mitä käsitin ja olen arvannut, niin nuo lienevät n. 1,5 vuotiaita, eivät samasta paikasta tai poikueesta. Laku on husky striped, utelias, vilkas ja kiltti rotta, jolla ei ole nuhaa eikä kasvaimia ja todella puhtaat keuhkot. Keuhkoista ei kuulunut pihahdustakaan. Laku on kuitenkin varsin pienikokoinen rottanaaras, kenties n. 300-330 gramman painoinen. Kola sitten on Lakua hieman ujompi, black hooded fuzz, eli karvaton rotta. Se oli kuulemma aivan pienenä ollut samassa häkissä tai terrassa urosrottien kanssa, mutta ei kuitenkaan ollut tullut kantavaksi, mikä on rotan kannalta varsin onnekas sattuma. Tästä kuitenkin päättelin, samoin kuin rotan koosta ja ulkonäöstä, että Kola on luultavasti samaa sukua kuin Kirken emo ja isä. Mahdollisesti jopa samasta poikueesta kuin Kirken äiti tai isä. Kola on saman kokoinen kuin Kirke, Rätti ja Riepu ja omaa samanlaisen pehmeän nukan vatsapuolellaan kuin Riepu.
Mummut saapuivat tänne hamsterihäkissä, joka vaihtui hyvin nopeasti yhteen omaan häkkiini. Sitä ennen ne pääsivät käsiteltäviksi ja kynsienleikkuuseen. Se taisi olla mummuille uusi juttu, mutta onnistui sekin pienen mietinnän jälkeen. Seuraavaksi mummelit pääsevät luultavasti pesulle, sillä varsinkin Kola haiskahtaa varsin pahalle. Luulen kuitenkin, että syy löytyy niillä käytössä olleista kuivikkeista ja/tai tarjotusta ruuasta. Samalla pesen omat rottani tai ainakin niiden hännät.
Nyt sitten pitää löytää noille koti. Tuntuu siltä, että vaikka nuo ovat kuinka ihania tahansa, niin niille olisi parasta saada koti jossa ne saisivat olla huomion keskipisteinä. Täällä ne joutuisivat jakamaan huomion muiden rottieni kanssa. Tässä kuitenkin vielä kuvat mummeleista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)