Rattoisaa Joulunaikaa

Hyvää joulua kaikille kaksi- ja nelijalkaisille.

Blogi päivittyy jälleen joulun jälkeen.

Koiranpentuja ja muuta mukavaa

Jep, taas on päivitysväli jotenkin venähtänyt tarkoitettua pidemmäksi. Syy tosin ei  löydy rotista vaan siitä pienestä yksityiskohdasta, että minä kirjoitan parhaimmillaan graduani. Ja kun muussa elämässä sattuu ja tapahtuu, niin kirjoittamaan ehtiminen onkin jo hieman haastavampaa.

Joka tapauksessa, elämä rottien kanssa rullaa omalla painollaan. Pikkupojat eivät yllättäen olekaan enää niin pieniä ja Hallakin on jo saanut aikuisen rotan piirteet. Sen turkki on aivan upea ja Hallasta onkin kasvamassa varsinainen herrasmies. Dio sen sijaan ei tunne käytöstapoja muistavan, sillä poika tuntuu uskovan, että minä olen rotta enkä ihminen. Sen takia minuakin haastetaan leikkimään hieman rajummin kuin olisi edes tarve ja pojan palauttaminen ruotuun ei onnistu kuin hetkeksi tuon adhd-pakkauksen kanssa. Muuten Dio on kyllä hirveän hyväluonteinen otus, hirveä pussaamaan jos sitä vähänkään koskee tai rapsuttaa.

Mummulauman eloon saattaa kohtapuoliin tulla hieman uutta eloa kun joukkoon mahdollisesti liittyy uusi eläkeläismummeli. Siitä kuitenkin enemmän myöhemmissä päivityksissä.

Niin... Päivitykset ovat olleet tauolla senkin takia, että täällä tosiaan sattuu ja tapahtuu. Yksi kyseisistä tapahtumista oli se, että tänne ilmestyi koiranpentu. Rina on 4 kk ikäinen sekaroituinen narttupentu, jonka rotusekoituksia voinee vain arvailla. Ulkonäöltään pentu muistuttaa lähinnä saksanpaimenkoiran ja kotitontun sekoitusta, mutta eräs toinen ihminen on näkevinään siinä hollanninpaimenkoiraa. Omat arvaukseni ovat ainakin saksanpaimekoira ja itäsiperianlaika, ehkä jopa rottweiler tai joku pienempi metsästyskoira jostain kauempaa. Emo kuulemma näyttää saksanmapaimenelta, mutta isästä ei ole tietoa. Rina tuli Venäjän rajan tuolta puolen (ei tarhalta) ja viipyi täällä viikon.

Jep, Rina oli taas näitä sijaiskotikoiria, joita minulle tulee silloin tällöin. Aluksi pentu oli hieman ujo ja arka, mutta viikon kuluessa Rinasta kuoriutui varsin tavallisen riehakas pentu. Sisällä. Ulkona tilanne olikin jo huomattavasti hankalampi, pahimmillaan (eli useimmiten) pääsimme lähimmälle ruoholäntille, jonne Rina teki tarpeensa ja sitten Rina jo kiskoikin minut sisälle. Ulkona kaikki oli pelottavaa: autot, polkupyörät, ihmiset, toiset koirat, kaukaa kuuluvat hälytysajoneuvojen äänet. Parhaimmillaan pääsimme n. 200 metrin päähän ulko-ovelta, jonka jälkeen minut kiskottiin kotiin. Tässä vaiheessa Rina melkein onnistui kuristamaan itsensä valjaillaan.

Viikko Rinan saapumisesta tuli kuitenkin tekstiviesti: Rina on saanut kodin. Toivottelen siis Rinalle hyvää matkaa ja toivon kovasti, että se ulkoilu helpottaa. Toivottavasti lumi ei ole pennulle liian pelottava kokemus.

Lieto ja Lemmikkimessut

Söpöläisiä

Huomaa, että on kiire kun en ole ehtinyt edes kuulumisia päivittää. Tässä on kuitenkin ollut kaksi näyttelyä, ja toinen oli vieläpä varsin iso sellainen. Ensimmäinen oli Liedossa ja jälkimmäinen, se isompi, Helsingin Messukeskuksessa Lemmikkimessujen yhteydessä.

Korvan kiskomista

Lieto meni vähän kiikukaakun, mukana oli Dante ja Dio. Dio sai virallisesta L2, mikä oli ihan odotettavissa, olihan poika vasta 3,5 kk. Dante sai L1 ja luokkavoiton ja kommentin "stinkiest rat of the day". Syyksi paljastui, että Dantella oli mennyt vatsa sekaisin ja hännänalus oli täynnä ripulia. Ressukka. Petistä molemmat saivat AB:n, Diolla syynä hännässä ollut vanhan haavan jälki ja suomuton kohta. Dantellakin oli hännässä vanhan haavan jälki ja kuulemma selässäkin oli haava. Löysin sieltä kerran vanhan arven, mutta muuta ei sieltä kyllä ole löytynyt.

Messuilla väsyttää

Kasa <3

Lemmikkimessuilla meni viralliset myöskin vähän niin ja näin. Dio sai molemmista luokistaan L1 ja luokkavoiton, ja ihan ok-arvostelut. Dante sai sekä L1 ja luokkavoiton kuin L2:senkin. L1-arvostelu oli varsin hyvä, mutta se toinen... Dantea arvosteltiin liian vaaleaksi, vaikka poika on varsin tumma russian blue. Ja pojalta löytyi kuulemma muutama valkoinen varvaskin. Hassua, että minä en niitä ole koskaan huomannut.

Dora the Ocicat

Halla oli myös mukana messuilla, ensikertalaisena. Poika on väriltään russian silver ja se väri on vasta koestandardissa. Juniori sai kuitenkin aika hyvät arvostelut, toiselta tuomarilta L1 ja luokan kakkoseksi ja toiselta L1 ja luokkavoitto. Ei hullumpaa siis. Sunnuntaina Halla sai toiselta tuomarilta A:n ja toiselta AB:n ja kommentin räkäisyydestä. Samoin Dante ja Dio saivat toiselta tuomarilta A:n ja toiselta AB:n. Dion AB johtui myös nuhaisuudesta, Danten kuulemma siitä, että sen hännän tyvessä oli nirhauma. Kyseessä siis vanhan haavan arpi. Aika tarkkaa, sanoisin.

Minulle poseerattiin

Muu-eläin

Mutta ne messut muuten... Lähtö oli taas aikaisin, kuten näyttelyihin yleensä. Paikalla olimme aika tasan klo 8, koska arvosteluiden piti alkaa klo 9. Kissoja saapui paikalle vielä klo 9.30 jälkeenkin, jolloin niiden piti olla viimeistään paikalla. Marsuja tuntui saapuvan vielä klo 10 jälkeenkin, ja rotat sijaitsivat lähimpänä ulko-ovia. Veto oli siis kova ja olen ihmeissäni jos yhtään rottaa ei sairastunut tuon vlopun aikana. Sunnuntaina oli nimittäin sama touhu, ja siitä johtuivat myös Dion ja Hallan nuhaiset nenät, vaikka yritin kovasti suojella poikia vedolta. Arvostukseni marsuharrastajia kohtaan laski todella paljon.

Mää-eläimiä

Hoffi

Lemmikkimessujen lisäksi Messukeskuksessa oli Elävä Maaseutu eli ElMa-messut, Metsämessut, Kädentaito-messut, Motor Sport-tapahtuma ja Outlet Expo. Paljon tapahtumaa ja vielä enemmän ihmisiä siis. Itse viihdyin parhaiten Lemmikki- ja Elma-messuilla, mutta myös muissa tuli pyörähdettyä, eikä vähiten siksi, että vanhempanikin kävivät messuilla. Sunnuntaina pidin itseni hereillä kiertämällä aamusta kameran kanssa Elma-puolen ja hieman Lemmikkimessujenkin puolta. Sain rapsutella koiria ja sain siinä sivussa koiraterapiaa mm. basset houndilta, amstaffilta, hoffilta ja ties miltä muulta. Luentoa kesyrotista en silti pitänyt, mutta se ei ollut minun vikani.

Amstaffi

Pieni aasi

Lauantain ja sunnuntain välisen yön vietin n. 3 km päässä Messukeskusesta vanhan ystäväni luona. Iso kiitos tästä, en tiedä miten olisin pärjännyt kahta päivää messuilla, ellen olisi saanut yöpyä siellä. Ja vaikka sunnuntaina pääsimme lähtemään aikaisemmin, niin olin todella väsynyt messujen loppuessa. Pysyin hädin tuskin hereillä ja yli puolet automatkasta meni torkkuessa. Messut ovat rankat jo yhtenä päivänä, ja nyt olin paikalla koko viikonlopun.

Toinen muu-eläin

Keväällä olisi sitten Pet Expo vappua edeltävänä vloppuna. Kai minä lähden sinne yhdeksi päiväksi, mutta kahdeksi päiväksi en taida lähteä ellei siellä ole sitä luentonakkia. Ja se taas ei ole minusta kiinni...

Synttäreitä

Onnittelut Kelmin pojille, Otavalle ja Orionille. Pojat ovat jo 1-vuotiaita ja isoja poikia.

Vuosi on mennyt todella nopeasti ja pienistä mustista rääpäleistä on tullut komeita rottia.

Poikien häkki

Tässä viimeinkin kuvia poikien uudesta häkistä. Vähän ennen ja jälkeen siivouksen, mutta nuo pojat onnistuvat sotkemaan häkkinsä heti kun silmä välttää. Tyttöjen häkkikin on hieman muuttunut, niin siitäkin voisi ottaa taas uudet kuvat jossain vaiheessa.

Videoita

Ostin vajaa vuosi sitten itselleni uuden kameran, jolla on myös mahdollisuus hd-tasoisia videoita. Ja mikäpä olisikaan parempi harjoituskohde kuin rotat? Ongelmana vaan on ollut se, että vanha koneeni ei jaksa oikein pyörittää hd-videoita.

Welcome Halla

 Niin siinä sitten kävi, että ei se poikalauman koko yksinkertaisesti pysynyt siinä suunnitellussa neljässä rotassa. Eli kun minulle tarjottiin pientä, söpöä russian silver-vauvaa, en yksinkertaisesti pystynyt sanomaan ei. Minä olen kuitenkin haaveillut varmaan pari vuotta omasta russian silver-rotasta. Joten niin Halla sitten saapui lauman jatkeeksi. Vaavi on pieni, söpö - ja vaalea. Ja kaiken lisäksi sillä on sama syntymäpäivä kuin minulla.

Eli tervetuloa Halla, viralliselta nimeltään Taivas Vastaa.

Halla-vaavi 5 vk.

Syksy etenee

Tässä on näköjään jäänyt vähän päivittämättä tätä blogia. Syynä ei niinkään ole se, ettei olisi päivitettävää, vaan se, että on ollut niin paljon muuta. Minulta leikattiin jalka pari viikkoa sitten, ja pääsin sitten tänään tikeistä eroon. Samaan syssyyn tänne tuli hoitoon kotia etsivä koira. Tuo koira ei kyllä ollut se, mikä tänne piti alunperin tulla, sillä se koira sai sitten kodin Helsingistä. Tämä koira joka tänne tuli, ei ollut edes saman eläinsuojeluyhdistyksen kautta tullut, mutta nämä olivat kyllä saaneet yhteystietoni sieltä alkuperäisestä yhdistyksestä.

Tämä minulle tullut koira oli 7-9 vuotias musta cockerspanieli-narttu, joka oli tuotu Suomeen Viipurin koiratarhoilta (ilmeisesti). Koiran oli omistanut joku mummeli, joka sitten kuoli, jonka jälkeen koira päätyi koiratarhoille pariksi kuukaudeksi, josta se sitten tuotiin Turkuun. Tämä koira tuotiin sitten minulle leikkausta seuraavana päivänä, mutta se ehti olla täällä vain lyhyen aikaa, sillä sille löytyi koti vielä saman päivän aikana. Joten nyt olen sitten taas ilman koiraa.

Rottien kohdalla arki sujuu jotakuinkin normaalisti. Otavan tukehtumisyrityksen jälkeen ei ole ollut sen suurempia ongelmia, vaan poikalauma elelee varsin rauhallista elämää. Dio yrittää kyllä kovasti aktivoida muita ja saakin tasaiseen tahtiin hepulikohtauksia. Se yrittää haastaa minuakin leikkimään kanssaan. Dante onneksi jaksaa vielä leikkiä pikkuisen kanssa. Mutta ehkä Diokin saa kohta uuden leikkikaverin. Dio onkin tällä hetkellä ehkä pahimmassa riiviöiässä, sillä poika täytti juuri 3 kk. Olen kuvannut pariin otteeseen poikien häkkiä, että ehkä siitäkin saa jossain vaiheessa kuvaa tänne, kunhan saan ensin kuvat pois kamerasta. Poikien häkki on aivan ihana, ja varsinkin nyt kun sain siihen pohjalaatikon niin olen aivan ihastuksissani.

Tyttö-trio voi mainiosti. Clio on mummoutunut aika hyvin ja massaa alkaa kertyä etenkin alavartaloon, mutta muuten mummeli on yhtä aktiivinen kuin ennenkin. Clion lapsenlapsetkin syntyivät loppukesästä. Lotus on edelleen aivan mielettömän kaunis rotta, enkä vain voi olla ihastelematta varsinkin sen kaunista päätä ja isoja silmiä. Mikä harmi, että en löytänyt Lotukselle ajoissa urosta, tuosta rotasta olisi varmasti saanut todella hienon poikueen. Nimue sitten onkin pysynyt edelleen laihana. Se ei liho sitten millään ja yritän ruokkia sitä vähän ylimääräistä joka päivä. Nimuen silmä vaivaa edelleen, joskus enemmän, joskus vähemmän.

Kohta pitää tehdä näyttelyilmoituksia. Dante ja Dio lähtevät Liedon näyttelyyn ja Helsinkiin, Messukeskuksessa Lemmikkimessujen yhteydessä järjestettävään näyttelyyn. Messarin näyttelyn kohdalla mietin yhä, että jäänkö sinne sunnutaiksikin, vai yritänkö päästä takaisin Turkuun jo lauantaina. Onneksi minulla on jo yöpaikka sitä varten, jos sittenkin päätän jäädä koko vlopuksi. Tavallaan houkuttaisi jäädä myös sunnutain pet-luokkiin, koska nuo pojat on niin mahdottomia pusupoikia, että saattaisivat hurmata tuomarit ihan mennen tullen. Onneksi tässä on vielä melkein viikko aikaa ensimmäiseen deadlineen ja varmaan pari viikkoa Messarin viimeiseen ilmoittautumispäivään.

Selvittiin säikähdyksellä

Otava onnistui säikäyttämään minut kunnolla pari päivää sitten. Poika veti ruuanpalan henkeensä/väärään kurkkuun eikä saanut sitä enää irti. Minäkään en saanut sitä irtoamaan, vaikka yritin parhaani. Onneksi Otava on jo kuitenkin kunnossa, eikä ilmeisesti loukannut itseään sen pahemmin. Mutta tulipahan kuitenkin valvottua neljään pojan kanssa, eli siihen asti, että vaara oli varmasti ohi.

Sitä kuitenkin säikähtää ihan kiitettävästi kun tuo tapahtuu. Hiisi teki sen vuosi, pari sitten, mutta silloinkin selvittiin säikähdyksellä. Ja silloin minä sain autettua Hiittä niin, että pala irtosi nopeasti. Otavan kohdalla pala ei irronnut, vaan Otava joutui irrottamaan sen itse. Onneksi se onnistui. Ja onneksi Otava pystyi koko ajan hengittämään enemmän tai vähemmän normaalisti, muuten olisi voinut tulla oikeasti hätä käteen.

Muuten täällä kaikki tuntuu sujuvan kuten ennenkin. Dio kasvaa ja alkaa jo olla rotan kokoinen. Dante kävi Haapajärvellä näyttelyssä ja sai toisen L1-luokituksen ja luokkavoiton. Tähtiä ei kyllä tällä kertaa tullut. Täytyy toivoa että Liedon näyttely ja Messukeskuksen Lemmikkimessujen yhteydessä järjestettävä näyttely korjaavat asian.

Koirasta ei vieläkään mitään uutisia. Tai se on saanut yhden mahdollisen kotiehdokkaan ja nämä käyvät katsomassa koiraa lähiaikoina. Jos he eivät ota koiraa, se tulee tänne. Joka tapauksessa se haetaan pois tuolta missä se nyt on. Ja vaikka oma koti olisi kaikkein paras asia, en voi silti olla toivomatta, että se tulisi tänne.

Syksyä ilmassa

Vaikka tarkoitus oli, että päivittäisin tätä taas suunnilleen kerran viikossa, niin se ajatus vähän niinkuin unohtui. Asiaan on omat syynsä. Ensinnäkin, minä lähdin viikoksi Savoon vanhoja tuttuja moikkaamaan. Siellä tuli kyllä nähtyä eläimiä, kummasti pareittain. Kaksi marsua, kaksi saksanpaimenkoiraa ja kaksi kissaa.  Omia rottia oli silloin hoitamassa sama ihminen kuin kesällä kun olin Uudessakaupungissa. Iso kiitos hänelle.

Rottailussa arki sujuu hyvin. Pikkupojat kasvavat eikä Rääpälekään ole enää mikään rääpäle. Tai ainakaan kovin paljoa. Dante taas alkaa pulskistua vähän liiankin paljon, mikä tarkoittaa että pojat pääsevät kohta kevyemmille aterioille, kunhan Dio kasvaa vielä hieman lisää. Alan itse tottua Ferrettiin ja pojat käyttävät sitä kokonaan, usein jompi kumpi isoista pojista löytyykin nukkumasta pohjakerroksesta. Olisikohan siellä jotenkin viileämpää? Pitääkin tarkkailla miten se muuttuu kun ilmat alkavat taas kylmetä. Iltaisin, ennen nukkumaanmenoa, minulla on tapana istuskella poikien kanssa hetken verran. Istun siis lattialla ja seurustelen poikien kanssa, vanhemmat pojat kiipeilevät syliini ja yrittävät varkain päästä lattialle, ja junnut hepuloivat. Etenkin Dio saa kunnollisia hepulikohtauksia jolloin poika hyppii, pomppii ja juoksee pitkin häkkiä. Ja tykkää siitä ihan hirveästi.

Tyttöjen elämä sujuu varsin normaalisti. Lotus ja Nimue nukkuvat usein keskenään, mutta toisaalta kaikki kolme ahtautuvat usein samaan mökkiin ja joskus jopa samaan riippumattoon. On mukava huomata, että Lotuksesta ja Nimuesta on tullut kesän aikana hyvät ystävät, sillä keväällä Lotus ei oikein välittänyt Nimuesta.

Tämän lisäksi odottelen tietoa siitä, että tuleeko tänne koira vai ei. Sen piti tulla tänne jo aiemmin, mutta sitten ko. koira sai hoitopaikan Helsingistä. Viikko sen jälkeen minulle soitettiin, että olisinko vielä kiinnostunut, voisinko sittenkin ottaa sen? Lauantaina kävi ilmi, että koira tulee minulle, JOS sille löytyy kyyti Savonlinnasta Turkuun. Vielä ei ole kyytiä järjestynyt. Koira on n. 2,5 vuotias lintukoira-mix (tai kuten terapeuttini sanoi, montteri = mont eri rottuu). Rotutaustan tietäen, voi jo olettaa, että koira on todella aktiivinen tapaus. Kuulemma kiltti ja leikkisä, mutta aktiivinen. Se etsi uutta kotia jo keväällä, ja saikin sellaisen, mutta ilmeisesti aktiivinen koira ei sitten sopinutkaan siihen perheeseen. Ilmeisesti tuota on jo uhattu viedä piikillekin, en tiedä. Toivottavasti koiralle järjestyy pian kyyti tännepäin, koska säälihän se olisi tervettä koiraa piikille viedä. Ja toivottavasti minä pärjään noin aktiivisen koiran kanssa.

Takaisin normaaliin päiväjärjestykseen

Kesä tuli ja meni. Jouduin lähtemään 8 viikon ajaksi toiselle paikkakunnalle töihin ja jättämään rotat kotiin siksi ajaksi. Onneksi sain hyvän hoitajan, joka huolehti eläimistä sillä aikaa kun minä olin ansaitsemassa rahoja niiden hoitoa varten. Iso kiitos hoitajalle. <3

Kesän aikana tapahtui sitten isoja muutoksia. Lorca, Eros ja Charon jouduttiin lopettamaan. Dante ja Dio liittyivät laumaan. Poikien laumakemiat ovat tällä hetkellä hyvät, D&D ovat sopeutuneet loistavasti lauman jäseniksi. Pikkuiset (tai ei Dante enää niin pieni ole) ovat saaneet aktivoitua myös Otavaa ja Orionia. Dante tahtoi aiemmin leikkiä minun kanssani ja hyppi isompiensa niskaan ja paini näiden kanssa. Nyt Dante on sitten saanut Diosta hepulointikaverin, vaikka Dante jääkin energiassaan selvästi jälkeen pienemmästään. Dio kun tuntuu saavan leikkihepuleita aina hereillä ollessaan. Ihmiset on hirveän kivoja, ja niiden kanssa on mahtava leikkiä. Nyt pojilla on onneksi tilaakin siihen.

Toinen iso muutos on se, että hankkiuduin viimeinkin eroon poikien hankalista häkkiyhdistelmistä ja sain hankittua tilalle Ferret Nation Doublen. Häkistä puuttuu yhä pohjalaatikko, mutta muuten häkki toimii kuin unelma. Saas vaan nähdä miten sen ensimmäinen pesukerta onnistuu. Pojat onneksi ovat käyttäneet vessojaan, joten häkin pinnat ovat ehkä saaneet olla rauhassa. Tai no, Dio vielä opettelee. Otan häkistä myöhemmin kuvia, sitten kun siihen on tullut se pohjalaatikko.

Lisäksi eilen oli Halikon näyttely. Jossain vaiheessa syntyi sellainen olo, etten todellakaan halua lähteä. Tuntui syntyvän katastrofi toisensa jälkeen. Kaikki huipentui siihen kun näyttelypäivän aamuna huomasin että Otavalta oli irronnut kynsi puoliksi. Ja näyttelyssä sitten huomasin että Lotuksella on niin paha kiima, että sitä on täysin turha viedä agility-radalle. Onneksi Dante korjasi tilanteen ja pienen omapäisyyden ja omin päin rataan tutustumisen jälkeen pikkuinen juoksi elämänsä ensimmäisessä agility-kilpailussa viidenneksi ja sai vielä EP:n. Pet-luokassa Dante sai AB:n piippailun takia, mitä en kyllä vieläkään ymmärrä. Dante ei piippaile melkein koskaan. Joskus joku pieni protesti-piip, mutta tuskin muuta. Mitäköhän siinä on tapahtunut? Pikkuisen ensimmäinen näyttely kuitenkin. Virallinen meni sitten paljon paremmin, Dante sai L1 ja luokkavoiton, ja kaiken päälle vielä tähdenkin. Toivottavasti poika pärjää jatkossakin näin hyvin.

Tytöistä mukana oli Lotus ja Clio, jotka molemmat saivat pet-luokasta A:t. Otava ja Diokin olivat mukana, vaikka Otava pitikin vetää pois näyttelystä puoliksi revenneen kynnen takia.

Mitähän vielä? Nimue on oireillut silmäänsä pitkin kesää ja käytin tyttöä eläinlääkärissäkin sen takia. EL totesi silmän ja sen ympäristön olevan hieman ärtynyt ja määräsi silmätippoja. Silmätipat auttoivat hieman, mutta silmä on yhä ärtynyt. Syynä on ilmeisesti sisäänpäin kasvava silmäripsi, jolle minä en voi tehdä mitään. Enkä tiedä pystyisikö el:kään auttamaan. Otava kävi myös tarkistuksessa samalla reissulla ja pojalla on nyt varalla ab-kuuri,  jos sen pieni nuhailun alku tästä pahenee.

Eli näillä mennään. Reilun viikon päästä lauman pääluku lisääntyy yhdellä, mutta siitä enemmän toisella kertaa.

Welcome D&D

Poikalaumaan tuli kesän aikana pari uutta lisäystä, molemmat väriltään russian blue. Dante on vanhempi, sileäkarvainen ja varsinainen hurmuri. Dio, joka saapui vasta pari päivää sitten on rex, kikkurainen ja varsinainen rääpäle. Mutta varsin söpö ja ihana, pieni raksutti ja pussasi jo heti saapumistaan seuraavana päivänä.

Dante

Dio eli "Rääpäle"

Ei uskoisi kuvan perusteella että kyse on samasta väristä/muunnoksesta, vai mitä?

R.I.P.

R.I.P. Pitch Black "Eros" 29.6.2010-21.6.2012

Aivan taivaan tällä laidalla
on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä
jollekulle erityisen läheisiä,
menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille
ystävillemme niittyjä ja kukkuloita,
joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta
on yllin kyllin, ja kaikilla
ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet
sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa;
loukkaantuneet ja vammautuneet
parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi,
juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme
menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.
On vain yksi pieni asia:
kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta,
joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä,
mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä
pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen.
Sen kirkkaat silmät ovat
jännittyneen tarkkaavaiset;
sen innokas ruumis värisee.
Yhtäkkiä se alkaa juosta pois
ryhmän luota lentäen yhä
nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut,
ja kun sinä ja rakas ystäväsi
vihdoinkin tapaatte,
te pysyttelette yhdessä riemukkaina
jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa.
Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi,
kätesi hyväilevät taas rakasta päätä
ja katsot vielä kerran
lemmikkisi luottavaisiin silmiin,
jotka niin kauan
olivat poissa elämästäsi,
mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Kirjoittaja tuntematon

Eros lopetettiin nopeasti edenneen selkärankarappeuman ja siitä aiheutuneen takaraajahalvauksen takia. Hieno, kiltti papparainen, joka ei koskaan tehnyt pahaa kenellekään.

Kesä

Olen ensi viikolla lähdössä töihin Vakka-Suomen Sairaalaan, Uuteenkaupunkiin. Sain sieltä 8 viikon pituisen sijaisuuden röntgenin osastonhoitajana. Mutta koska Turun ja Uudenkaupungin välinen matka on turhan pitkä kuljettavaksi päivittäin - ainakin jos ei omista autoa - niin minun on jäätävä sinne viikoiksi. Viikonlopuiksi palaan kyllä kotiin Turkuun. Mutta koska asun sairaalan alueella olevassa asuntolassa, en voi ottaa rottiani mukaan sinne. Tämä pieni yksityiskohta on tuonut minulle ison ongelman ja reilusti harmaita hiuksia.

En millään haluaisi jättää rottia yksin kotiin, mutta olen jäänyt ilman muita vaihtoehtoja. Onneksi sentään yksi ystäväni lupasi tulla hoitamaan rottia edes joksikin aikaa, mutta hänkin sai sitten töitä, joten parin viikon päästä saatan taas olla ilman rottien hoitajaa.

Mutta tuo ei ole läheskään pahin asia tuossa muualle töihin lähdössä. Pahinta on se, että jouduin lopettamaan Lorcan, joka kyllä oli rohissut jo pidempään, mutta jota en voinut jättää asumaan yksin siksi aikaa kun minä en ollut kotona pitämässä rottapojalle seuraa. Sekään päätös ei ollut helppo, mutta siinäkään ei ollut loppujen lopuksi muita vaihtoehtoja. Lorca kuitenkin viihtyi omassa häkissään ja nautti saamastaan ekstra-huomiosta. Ainoat huonot asiat jotka seurasivat Lorcan siirtymisestä omaan häkkiin olivat kahden häkin väliset satunnaiset puhinat ja ne pari kertaa kun Lorca osoitti mieltään näykkäämällä kevyesti.

Lorcan muutettua omaan häkkiin Charonista tuli sitten ilmeisesti uusi laumanjohtaja. Tämä ei kuitenkaan sopeutunut siihen ihan heti vaan pari ekaa viikkoa laumassa oli jonkin verran kähinöitä. Nämä ovat nyt kuitenkin jo ohi ja lauman elämä on nykyisin varsin sopuisaa. Joudun kuitenkin luopumaan Charonista. Charon on sijoituseläin ja sen kasvattajat ovat sopineet, että Charonia voidaan käyttää jalostukseen. Ongelmana vain on, että tämän jälkeen Charonia ei voi palauttaa laumaan vaan Charonin pitäisi elää yksin, saada uusi lauma tai sitten se pitäisi lopettaa. Ja koska en ole kotona huolehtimassa Charonista eikä se voi elää naaraan kanssa koko sitä aikaa kun olen poissa... Enkä voi myöskään jättää sitä kokemattoman rotanhoitajan harteille. Eikä minun herkälle pojallenikaan olisi hyväksi joutua elämään yksin. Charon on herkkä stressaantumaan, se panikoi kun se nostetaan häkistä eikä aina ole tullut toimeen muiden kanssa. Mutta se tykkää olla sylissä, se raksuttaa ja on tyytyväinen kun saa vain olla vieressäni kun istun tietokoneella... Charon on kiltti rotta.

Kolmas huono uutinen liittyy sitten Erokseen. Papparainen on vain pari päivää alta 2-vuotias ja siltä huomattiin pari viikkoa sitten että sen takajalat ovat alkaneet heikentyä. Häntä näyttää olevan jo melkein kokonaan halvaantunut. Eroksella on siis alkava takarajaakahalvaus ja selkärankarappeuma. Tästäkin syystä tarvitsin rotilleni hoitajan. Papan jalat toimivat vielä, mutta varsinkin toinen takajalka alkaa kadottaa voimiaan ja koordinaatiokykyään. Olen tehnyt Eroksen oltavat mahdollisimman mukaviksi ja papparainen saa ylimääräistä ruokaa ja ylimääräisiä herkkuja jotta sen massa pysyisi ennallaan. Pientä laihtumista on kuitenkin jo huomattavissa. Pelkäänkin etten saa pitää papparaista luonani enää kovin pitkään.

Tämä pienentäisi sitten uroslaumani koon kahteen. Kelmin pojat Otava ja Orion ovat kasvaneet suuriksi uroksiksi, joiden luonne on todella mahtava. Otavan luonne on yhtä pehmeä kuin pojan turkkikin ja Orion muistuttaa luonteeltaan isäänsä saman ikäisenä. Tyttölauma, Lotus, Clio ja Nimue, on onneksi terve, ja jos ketään ei kehitä itselleen kasvaimia tai ala yhtäkkiä rohista niin tytöt elävät mahdollisesti vielä pitkään.

Seuraavat 8 viikkoa vain aiheuttavat huolta.

R.I.P.

R.I.P. Luftschlössen Bauen "Lorca" 6.6.2011-12.6.2012

Tuulikello

Tuo tuulikello minun
haudalleni
anna minulle yksi kyynel,
anna minulle kihara otsaltasi.
Kihara, että en menisi yksin,
kyynel, että pääsisin kotiin.
Ota maasta multaa ja
kanna sitä povellasi
niin sieluni kuulee kuinka
sydämesi hakkaa.
Tuo tuulikello minun haudalleni,
tuo kimppu kaislaa,
tuo pihlajan oksa.
Tuulikello laulaa nimeäsi kun
kaislasta punon veneen.
Pihlajasta veistän airot ja
kyyneltäsi pitkin
soudan suurelle merelle,
missä yksinäiset sielut
muuttuvat taivaan rannaksi

Lolrats?

Sitten vuorossa olisi ne parhaat palat toissapäivän kuvaussessiosta.

Nimue "tanssii"

See no evil

Hear no evil

Speak no evil

Rottajoogaa 1. Aloittelijat

Rottajoogaa 2. Jatkoryhmä

"Niin mikä oli?"

I can haz a cheesburger?

Jutut on niin huonoja että rotatkin häpeää...

Kuvia!

Huomasin tässä yksi päivä, ettei minulla ole kuvia näistä nykyisistä rotista aikuisina. Joten ei muuta kuin kamera käteen ja kuvaamaan.

Tytöt ensin.

Clio

Lotus

Nimue

Sitten pojat.

Charon

Eros

Lorca

Orion

Otava