Rottaillen

Arjen rottien kanssa pitäisi jatkossa helpottua huomattavasti, sillä sain viimeinkin kipsin pois jalastani. Jalka on kuitenkin vielä jäykkä ja hieman kipeäkin kun sitä ei ole käytetty kuuteen pitkään viikkoon. Leikkausarpikin aiheuttaa oman haittansa sillä se kiristää inhottavasti. Kipsin poisto kuitenkin tarkoittaa sitä, että nyt minulla on viimeinkin mahdollisuus tehdä itse asioita, ja listassa ensimmäisenä on rottien häkkien pesu. Olen jo pari viikkoa katsellut häkkejä sillä silmällä että ne on PAKKO saada pestyä heti kun mahdollista. Joutunen kuitenkin vielä odottamaan pari päivää että hallitsen jalkani täysin ja että voin olla täysin varma siitä, että jalka kantaa.

Ikävämpi uutinen on sitten se että Danae on  sitten kuitenkin lopetettava. Vaikka mummeli muuten vaikuttaa pirteältä ja turkki kiiltää, niin Danaen kasvaimet/rasvapatit/miksi niitä pitäisi kutsua alkavat olla niin isoja, että ne alkavat haitata Danaen liikkumista. Lisäksi Danaen etujalkojen välissä olevasta patista on alkanut lähteä karvoja, joten on selvästi aika päästää mummeli menemään. Tämä tulee aiheuttamaan muutoksia tyttölauman hierarkiassa, sillä Danae on ollut itsevaltias johtaja melkein koko ajan Sigynin kuoleman jälkeen. Veikkaan seuraavan johtajan olevan Clio, sillä neiti on sen verran itsevarma otus ja yrittää jo nyt pompotella muita.

Poikien laumassa on menossa muutokset. Eros alkaa olla selvästi vanha ja väistyä johtajan paikalta. Lorca on ruvennut yrittämään johtajaksi eikä sen takia mene päivääkään ilman että poikien häkissä olisi vähintään yhtä tappelua. Kukaan ei ole tähän mennessä loukannut itseään, mutta kiljumista kuuluu sitäkin enemmän. Lorca on iso uros ja hyväluonteinenkin. Mutta se kiusaa silti pienempiään, eli tässä tapauksessa kaikkia muita. Lorca tykkää huomiosta ja rakastaa rapsutuksia. Silti varsinkin Otava tuntuu pelkäävän Lorcaa. Lorca kuitenkin rohisee, joten sitä täytyy seurailla. Poika saa nyt olla laumassa vielä jonkin aikaa, mutta jos Lorcan kunto alkaa romahtaa niin silloin ei ole edessä kuin yksi ratkaisu.

Otava on pehmeäluonteinen, jopa hieman arka poika, ja se on Lorcan alettua isotella alkanut pitää minua turvapaikkanaan. Välistä on jopa oikeasti vaikea suostutella poika menemään häkkiin olkapäältäni. Myös Orion on alkanut viihtyä aina vain paremmin olkapäällä ja pikkupojat tapaavatkin tulla olkapäälleni jos niillä on siihen pienikin mahdollisuus.

Onneksi Eros on kuitenkin muuten hyväkuntoinen ja terve papparainen. Ainoastaan sen turkin kunto ja lauman johtajuuden menettäminen ovat merkkinä papan vanhenemisesta. Tai ne ja selvästi harmaantunut kuono. Eros ei ole menettänyt massaansa vanhennuttuaan eikä se myöskään rohise. Ja Littoisten näyttelyn pet-luokasta papparainen toi kotiin Parhaan Veteraanin palkinnon. Olin silloin ja olen yhä niin ylpeä hienosta pappa-rotasta. Orion toi kotiin ensimmäisen tähtensä ja olen myös Orionista todella ylpeä. Otavan turkkia olisi kai voinut trimmailla hieman paremmin, mutta tällä hetkellä Otava ei tykkää lainkaan nyppimisestä vaan saa hepulin heti kun sen turkkiin yrittääkään koskea. Tulee olemaan mielenkiintoista valmistella poika Grand Galaa varten.

Ensi viikolla pitää varmaan tehdä ilmoittautumiset Grand Galaan. Otava ja Orion lähtevät itsestään selvästi matkaan, mutta sitä en vielä tiedä olenko siellä yhden vai kaksi päivää ja miten minä sinne pääsen. Ja jos olen kaksi päivää niin ilmoitanko Eroksen mukaan? Veteraanina Eros pääsee ilmaiseksi näyttelyyn, joten sen ei pitäisi estää ilmoittamasta papparaista mukaan.

Niin ja tuo kuva. Sain sen tänään postissa, se oli yllätys ystävältäni. Se on ruotsalaisen taiteilijan Birgitta "BIM" Nilssonin maalaama.

Märkä rotta on surkea näky

En muista onko rottien pesu ollut koskaan näin hankalaa. Jos on, siitä on aikaa. Mahdollisesti Kelmi ja Eros olivat junnuina yhtä vaikeita, mutta aika kultaa muistot. Onneksi. Tosin muistan kaivanneeni korvatulppia Kelmiä pestessäni, niin ehkä tilanne ei nyt ollut ihan niin paha? No, toivovossa on hyvä elää...

Huomenna on siis Littoisten näyttely. Se on ollut yksi lempinäyttelyitäni ihan jo sen takia, että se on niin ihanan lähellä. On mukava kun näyttelypaikalle ajaa vajaassa 20 minuutissa. Nyt tilanne vain on sellainen, että minä tuskin pääsen paikalle. Minun täytyy siis luottaa siihen että joku muu hoitaa rotat näyttelypaikalle ja huolehtii niistä päivän ajan. Sinällään urakka on helppo, mukana on kolme poikaa, Otava, Orion ja Eros. Käytännössä homma siis käsittää sen, että rotat viedään näyttelypaikalle ja järjestellään jokainen omaan boksiinsa ja että viejä huolehtii siitä että rotat saavat jokainen oikeat numerot boksiinsa. Minä taas huolehdin kotoa käsin että jokainen rotta on puhdas, jokainen häntä on rasvattu ja kynnet leikattu (ja viilattu) näyttelykuntoon. Ja tietenkin siitä, että jokaisella rotalla on näyttelyeväät mukana ja kurkkua boksissa.

Mutta palatakseni itse näyttelyyn valmistautumiseen. Tarkoitus oli että olisin pessyt Otavan jo tiistaina tai keskiviikkona, mutta Groomer's Goopin puuttuessa oli pakko pestä Otava vasta tänään. Onneksi kuitenkin sain Gooppia, muuten olisin ollut helisemässä. Tässäkin tilanteessa kun oli kyse siitä että kummalla menee hermot ensin, rotilla vai emännällä? Hommassa on kuitenkin jo oma, vakiintunut järjestyksensä. Ensiksi leikataan rottien kynnet ja tilanteesta riippuen myös viilataan ne. Virhe no. 1. Pikkupojat eivät tykänneet viilaamisesta ollenkaan. Ei kyllä Eroskaan sen puoleen. Kun kynnet ovat toivon mukaan kunnossa siirretään rotat kuljetusboksiin, tässä tapauksessa aladinoon, ja muutetaan koko homma vessaan. Siellä sitten aiheutetaan rotille viittä vaille sydänkohtaus hieromalla niiden turkki täyteen aiemmin mainittua Groomer's Goopia. Tänään ajattelin lepuuttaa kipsissä olevaa jalkaani ja laittaa goopit olohuoneessa istuen. Virhe no. 2. Kukaan ei tykännyt tästä. Eros huusi ja rimpuili, mutta sain kuitenkin laitettua goopin ihan nätisti. Juu, sain. Ainakin jos vertaa Otavaan ja Orioniin. Orion oli sitten seuraava. Rimpuilua, kiljumista ja lopputuloksena goopin peitossa oleva rotta, pari kertaa karannut rotta ja ensimmäinen rotan potkaisusta saatu haava. Ja tämä siis yhden rotan kohdalla. Otava ei ollut paljon  helpompi. Lisää kiljumista, lisää rimpuilua ja vielä kerran karannut rotta. Ei kuitenkaan haavaa.

Seuraavaksi olisi sitten vuorossa hengähdystauko sekä rotille että emännälle. Goopin on annettava vaikuttaa hetki jotta kaikki öljy ja rasva lähtisivät sekä turkista että ihosta. Mutta tämäkään ei ole pitkä tauko, vaan sen jälkeen onkin vuorossa kenties hermoja koettelevin jakso. Tai tämä ja goopin laitto kilpailevat hankalimmasta kohdasta. Eli rottien pesu. Ensimmäiseksi pitää pestä gooppi pois turkista ja ihosta. Tätä varten se pitää ensin vaahdottaa, eli kastellaan turkkia ja hierotaan sitä ja vähitellen lisäämällä vettä huuhdellaan goop pois turkista. Tämän jälkeen huuhdellaan turkki vielä kerran ja yritetään sen jälkeen saada enimmät vedet pois. Seuraava vaihe onkin sitten lisätä joukkoon pesuaine, jonka jokainen saa päättää itse. Minulla on näyttelyissä käytössä tavallisesti Espreen Silky Show Shampoo. Jos en pese rottia näyttelyä varten käytän tavallisesti Aptuksen Helläpesua. Shampoon kanssa käytetään tavallista hiero-aine-turkkiin-vaahdota-anna-vaikuttaa-huuhtele-pois-menetelmää. Tässä vaiheessa ohjelmaan saattaa kuulua myös rotan kerääminen pois erinäisistä paikoista ja siirtäminen takaisin pesupaikalle eli lavuaariin. Mikään ei nimittäin ole liukkaampi kuin saippuoitu rotta.

Kun rotta on saippuoitu ja shampoo on taas huuhdeltu pois voidaan rotan turkkiin valinnaisesti laittaa hoitoainetta (jälleen koirien/eläinten) tai vaihtoehtoisesti siirtyä kuivausvaiheeseen. Jos laitetaan hoitoaine käytetään taas tavallista hiero-aine-turkkiin-vaahdota-anna-vaikuttaa-huuhtele-pois-menetelmää. Jos ei, siirrytään siihen kuivaamiseen, jota varten kannattaa jo varata jo valmiiksi sopiva pyyhe. Kuivaamiseen on monta menetelmää, mutta minä suosin sitä, jossa rotta kiedotaan kokonaan pyyhkeeseen ja josta sitä sitten vähitellen aletaan hieroa kuivaksi. Menetelmää voidaan kutsua vaikka rottaburritoksi. Kun rotta on enimmäkseen kuiva voidaan se siirtää valmiiksi varattuun kuljetusboksiin odottamaan seuraavaa vaihetta. Tässä vaiheessa voidaan ottaa käsittelyyn seuraava rotta ja toistaa koko ruljanssi. Jos toista rottaa ei ole, tai kaikki on jo pesty, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Siirtyessäsi pois vessasta tai kylpyhuoneesta, muista kerätä myös mahdollisesti riekaleina olevat hermosi mukaan.

Tässä vaiheessa minä yleensä siirryn taas olohuoneeseen yksi ylimääräinen, kuiva pyyhe mukanani. Otan ensimmäisenä pestyn rotan ja kuivailen sitä vielä hieman lisää. Kun rotta on mielestäni tarpeeksi kuiva otan tummelia (tai muuta asiaan sopivaa rasvaa) ja rasvaan rotan hännän. Tässä voi vielä tarkistaa että rotan kynnet ovat tarpeeksi siistit näyttelyä varten. Ja kun tämäkin askare on toistettu kaikkien rottien kohdalla, voidaan rotta tai rotat palauttaa häkkiin.

Koko sinä aikana kun peset rottia, yritä olla välittämättä surkeista ilmeistä ja syyttävistä katseista. Rotta unohtaa nopeasti ja viimeistään parin päivän päästä tilanteen pitäisi olla jo normalisoitunut. Tietenkin voi yrittää lahjoa rottia herkuilla pesun jälkeen, mutta sekin riippuu ihan yksilöstä että meneekö lahjonta läpi vai ei. Viimeisenä vaiheena, kuivaa itsesi ja tarvittaessa vaihda laastari sekä puhdas/kuiva paita.

Kuvia!

Hankin joulun aikoihin itselleni uuden kameran. Tässä muutamia tällä uudella kameralla (Nikon Coolpix P500) ottamiani kuvia.

Clio on lauman akrobaatti.

Joskus olen hieman veemäinen ruuan kanssa, sen eteen joutuu jopa tekemään töitä!

Kamera oli mukana myös Porvoon näyttelyssä, tässä eräs erittäin stressaantunut näyttelynkävijä.

Pitipä sitä kuvata myös omia junnuja. Tässä Orion.

Tässä lopuksi vielä aiemmin luonani hoidossa ollut dalmatialais-narttu Piki

Hera ja näyttelyyn valmistautumista

Kummasti se viikko taas vilahti ohitse. Heran korva voi jo paljon paremmin, se lakkasi haisemasta joskus kolmantena päivänä lääkityksen alkamisesta ja alkoi kuivua jo ennen sitä. Korvatipoista Hera ei suuremmin välitä, mutta Nutri-plussaan sotkettu Baytril maistuu paremmin kuin hyvin. Samalla Hera on saanut ekstra-huomiota ja tyttö onkin nauttinut siitä täysillä.

Lisäksi täällä on lähinnä yritetty valmistautua tulevaan näyttelyyn nyppimällä Otavaa ja rasvaamalla häntiä. Otava ei arvosta nyppimistä yhtään ja poika ilmoittaa asiasta kovaan ääneen. Lisäksi kun pitäisi nyppiä Otava niin että se näyttää siistiltä ensi lauantaina, mutta en vahingoita turkkia nyppimällä sitä liikaa... Lopputulos voi olla hyvinkin mielenkiintoinen. Mutta päätin jo alkuunsa, että mieluummin poika saa olla vähemmän nypitty kuin liian nypitty, Otavan turkki kuitenkin kehittyy vielä. Sieltä on tulossa varsin hieno rexaus jos asiasta mitään ymmärrän.

Onneksi näyttelyyn lähtevät vain Otava, Orion ja Eros. Eros on nyt veteraani-ikäinen ja kieltämättä kiinnostaa mitä papparaisesta sanotaan. Toisaalta junnujen pesu voi olla aika hermojakiristävä kokemus. Varsinkin nyt kun minulla ei ole enää Groomer's Goopia enkä saanut sitä mistään lisää. Tai ainakaan tähän mennessä en ole saanut. Ja tällä jalalla sitä ei paljoa lähdetä hakemaankaan. Tarvitsisin sitä tosissaan noiden kahden junnun kanssa, varsinkin Otava onnistuu keräämään sitä oranssia karstaa ihoonsa vain parissa viikossa.

Vielä on auki se, pääsenkö itse lähtemään paikan päälle. Toisaalta olisi aivan ihana päästä pois kämpästä ja nähdä ihmisiä ja päästä juttelemaan rotista, toisaalta jos näyttelypaikalla on niin liukasta kuin siellä on parina viime vuonna ollut, niin pelkästään autosta sisälle siirtyminen voi olla todella hankalaa. Mutta ehkä sekin asia selvenee viikon mittaan.

Rotta pieni sairastaa

Tämä viikko alkoikin erikoisesti sillä, että sain aamulla soittaa PetVetiin ja varata ajan eläinlääkäriin. Olin nimittäin sunnuntaina huomannut Heran haisevan aivan järkyttävän pahalle. Hajun lähde paikallistui vasempaan korvaan ja sieltä löytyi hirvittävän hajun lisäksi paksua eritettä, jonka väri vaihteli punaisenruskeasta vaaleaan kellertävänruskeaan. Putsailin pahimmat tökötit pois korvasta ja haju laantui hieman, mutta se muistutti silti viikon pöydällä lojunutta homeista juustoa.

Pikadiagnoosi oli korvatulehdus, pieni googlaus toi lisäinformaatioksi että kyse saattaisi olla otitis externasta eli ulkokorvan tulehduksesta. Eläinlääkäri totesi saman asian vain vilkaistuaan Heraa ja pikaiset lisätutkimukset varmistivat asian. Eläinlääkäri totesi vieläpä että tämä oli ensimmäinen ulkokorvantulehdus rotilla joka oli hänelle tullut vastaan eikä hän myöskään ollut koskaan kuullut sellaisesta. Mutta koiranpennuilla tuo tuntuu olevan sen sijaan yleinen. Joten Heraa sitten hoidetaan käytännössä samalla tavalla kuin koiranpentuakin; korvatipoilla ja antibiootilla. Yleensä rotilla kai on sisä/välikorvan tulehdus, joka sitten on se joka aiheuttaa niitä tasapainohäiriöitä ja pään vinoon menoa. En tiedä yhtään vaikuttaako tämä samalla tavalla, mutta toisaalta, en ole kuullut että rotan korvasta olisi tullut tuota eritettä. Kieltämättä mietityttää, että voisiko tämä liittyä siihen, että Hera on dumbo? Ikää tuolla leidillä on jo se 14 kk.

Korvatipat (Aurizon: marbofloksasiini, klorimatsoli ja deksametasoniasetaatti) tulivat 10 päivän kuurina, 3 tippaa korvaan kerran päivässä ja antibioottina on vanha tuttu Baytril oraalisuspensiona eli suun kautta kaksi kertaa päivässä. Ensimmäiset korvatipat tuli laitettua Heran korvaan heti kotiin tultuamme, eikä Hera kyllä kovin paljoa niitä arvostanut. Baytrilit onneksi upposivat Nutri-plussan avustuksella. Toivottavasti ne uppoavat jatkossakin yhtä hyvin.

Yksi on joukosta poissa

Kelmin kuolema oli järkytys. En ollut lainkaan varautunut siihen, että Kelmi, hieno ja kiltti Kelmi, kuolisi noin yhtäkkiä. Tai milloinpa kuolemaan olisi varautunut. Alkuviikosta Kelmi oli vielä täysin kunnossa, tai siltä se ainakin näytti. Sitten yhtäkkiä Kelmi olikin vaisu, apea ja kieltäytyi liikkumasta enempää kuin oli pakko. Onneksi Tiina asuu naapuritalossa, niin sain hänet nopeasti paikalle katsomaan ja varmistamaan sen, minkä jo arvasin. Kelmi oli kuolemassa ja Tiina lopetti Kelmin vielä saman yön aikana.

Se surettaa vieläkin, eihän siitä ole kuin pari päivää, jos sitäkään. Ja Kelmi oli vielä yksi niitä erityisen rakkaita. Niitä persoonia, joita ei vaan voi unohtaa. Jotenkin tuo koko suku taitaa olla sellainen. Kelmin emo, Tuike, oli myös aivan ihana ja Tuikkeen sisko, Danae, on Suuri Persoona. Danae kuitenkaan ei vielä ole kuollut ja viimeisimpien tietojen mukaan saa elääkin vielä jonkin aikaa. Danaen epäillyt kasvaimet kun taitavat sittenkin olla pelkkiä rasvapatteja. Varsinkin isompi kasvain on kasvaimeksi aivan turhan pehmeä, eikä se pienempikään aivan kasvaimelta tunnu. Joten tämä ruokaa rakastava matami saa olla joukossamme vielä jatkossakin.

Tytöt tuntuvat muutenkin yrittävän piristää minua parhaansa mukaan. Ensiksi sekä Rätti että Hera saivat kiiman samana iltana ja heti seuraavana olivat Lotus ja Clio kiimassa. Voi sitä pörinän ja pomppimisen määrää!

Ja onneksi Kelmin poismenon aiheuttamaa surua lieventämässä ovat myös Kelmin pojat. Otava ja Orion ovat perineet ainakin osan isänsä ihanasta luonteesta ja lisäävät soppaan omia luonteenpiirteitään. Kelmin pusu-temppua ne eivät vielä ole oppineet, mutta muuten nuo ovat kyllä kovia pussaamaan. Lisäksi Orion (sk) saattaa ruveta nuolemaan ja kirputtamaan sormiani ilman että rapsutan itse sitä ja Otava (rex) pussaa sormet märiksi. Eros taitaa kuitenkin ottaa Kelmin lähdön raskaimmin. Kelmi ja Eros kun ovat olleet alusta asti samassa laumassa. Ja viime aikoina Lorca on hakeutui tiiviisti Kelmin seuraan. Uskoisin, että pojat tietävät Kelmin olevan kuollut. Tai ainakin haluan uskoa niin.

Seuraava näyttelykin lähestyy kovasti. Kunpa vain tietäisin menivätkö ilmoittautumiseni perille vai ei. En ole saanut minkäänlaista kuittausta joten voin vain toivoa parasta. Mukaan lähtevät kolme mustaa poikaani: Eros, Otava ja Orion. Täytyy vain toivoa että löydän jostain Groomer's Goopia, koska se nettieläinkauppa mistä olin ajatellut sitä tilata olikin yhtäkkiä ilman sitä siinä vaiheessa kun lopulta oli varaa tehdä tilaus... Että pitikin jahkailla.

Joten näillä mennään. Yksi on joukosta poissa, mutta muiden takia on jatkettava.

Kelmiä jää ikävä.

R.I.P.

FinCh Dw-11 MP-11 Gilead "Kelmi" 19.8.2012-2.3.2012

Kelmi, Suuri Persoona, yksi niistä erityisen rakkaista rotista, mamman mussukka, jouduttiin lopettamaan viime yönä. Kelmin kunto romahti yhtäkkiä, syynä mahdollisesti selkärankarappeuma tai paha tulehdus.

Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa

Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin

Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin


Ihan järjetön ikävä.