Kelmin kuolema oli järkytys. En ollut lainkaan varautunut siihen, että Kelmi, hieno ja kiltti Kelmi, kuolisi noin yhtäkkiä. Tai milloinpa kuolemaan olisi varautunut. Alkuviikosta Kelmi oli vielä täysin kunnossa, tai siltä se ainakin näytti. Sitten yhtäkkiä Kelmi olikin vaisu, apea ja kieltäytyi liikkumasta enempää kuin oli pakko. Onneksi Tiina asuu naapuritalossa, niin sain hänet nopeasti paikalle katsomaan ja varmistamaan sen, minkä jo arvasin. Kelmi oli kuolemassa ja Tiina lopetti Kelmin vielä saman yön aikana.
Se surettaa vieläkin, eihän siitä ole kuin pari päivää, jos sitäkään. Ja Kelmi oli vielä yksi niitä erityisen rakkaita. Niitä persoonia, joita ei vaan voi unohtaa. Jotenkin tuo koko suku taitaa olla sellainen. Kelmin emo, Tuike, oli myös aivan ihana ja Tuikkeen sisko, Danae, on Suuri Persoona. Danae kuitenkaan ei vielä ole kuollut ja viimeisimpien tietojen mukaan saa elääkin vielä jonkin aikaa. Danaen epäillyt kasvaimet kun taitavat sittenkin olla pelkkiä rasvapatteja. Varsinkin isompi kasvain on kasvaimeksi aivan turhan pehmeä, eikä se pienempikään aivan kasvaimelta tunnu. Joten tämä ruokaa rakastava matami saa olla joukossamme vielä jatkossakin.
Tytöt tuntuvat muutenkin yrittävän piristää minua parhaansa mukaan. Ensiksi sekä Rätti että Hera saivat kiiman samana iltana ja heti seuraavana olivat Lotus ja Clio kiimassa. Voi sitä pörinän ja pomppimisen määrää!
Ja onneksi Kelmin poismenon aiheuttamaa surua lieventämässä ovat myös Kelmin pojat. Otava ja Orion ovat perineet ainakin osan isänsä ihanasta luonteesta ja lisäävät soppaan omia luonteenpiirteitään. Kelmin pusu-temppua ne eivät vielä ole oppineet, mutta muuten nuo ovat kyllä kovia pussaamaan. Lisäksi Orion (sk) saattaa ruveta nuolemaan ja kirputtamaan sormiani ilman että rapsutan itse sitä ja Otava (rex) pussaa sormet märiksi. Eros taitaa kuitenkin ottaa Kelmin lähdön raskaimmin. Kelmi ja Eros kun ovat olleet alusta asti samassa laumassa. Ja viime aikoina Lorca on hakeutui tiiviisti Kelmin seuraan. Uskoisin, että pojat tietävät Kelmin olevan kuollut. Tai ainakin haluan uskoa niin.
Seuraava näyttelykin lähestyy kovasti. Kunpa vain tietäisin menivätkö ilmoittautumiseni perille vai ei. En ole saanut minkäänlaista kuittausta joten voin vain toivoa parasta. Mukaan lähtevät kolme mustaa poikaani: Eros, Otava ja Orion. Täytyy vain toivoa että löydän jostain Groomer's Goopia, koska se nettieläinkauppa mistä olin ajatellut sitä tilata olikin yhtäkkiä ilman sitä siinä vaiheessa kun lopulta oli varaa tehdä tilaus... Että pitikin jahkailla.
Joten näillä mennään. Yksi on joukosta poissa, mutta muiden takia on jatkettava.
Kelmiä jää ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti