En muista onko rottien pesu ollut koskaan näin hankalaa. Jos on, siitä on aikaa. Mahdollisesti Kelmi ja Eros olivat junnuina yhtä vaikeita, mutta aika kultaa muistot. Onneksi. Tosin muistan kaivanneeni korvatulppia Kelmiä pestessäni, niin ehkä tilanne ei nyt ollut ihan niin paha? No, toivovossa on hyvä elää...
Huomenna on siis Littoisten näyttely. Se on ollut yksi lempinäyttelyitäni ihan jo sen takia, että se on niin ihanan lähellä. On mukava kun näyttelypaikalle ajaa vajaassa 20 minuutissa. Nyt tilanne vain on sellainen, että minä tuskin pääsen paikalle. Minun täytyy siis luottaa siihen että joku muu hoitaa rotat näyttelypaikalle ja huolehtii niistä päivän ajan. Sinällään urakka on helppo, mukana on kolme poikaa, Otava, Orion ja Eros. Käytännössä homma siis käsittää sen, että rotat viedään näyttelypaikalle ja järjestellään jokainen omaan boksiinsa ja että viejä huolehtii siitä että rotat saavat jokainen oikeat numerot boksiinsa. Minä taas huolehdin kotoa käsin että jokainen rotta on puhdas, jokainen häntä on rasvattu ja kynnet leikattu (ja viilattu) näyttelykuntoon. Ja tietenkin siitä, että jokaisella rotalla on näyttelyeväät mukana ja kurkkua boksissa.
Mutta palatakseni itse näyttelyyn valmistautumiseen. Tarkoitus oli että olisin pessyt Otavan jo tiistaina tai keskiviikkona, mutta Groomer's Goopin puuttuessa oli pakko pestä Otava vasta tänään. Onneksi kuitenkin sain Gooppia, muuten olisin ollut helisemässä. Tässäkin tilanteessa kun oli kyse siitä että kummalla menee hermot ensin, rotilla vai emännällä? Hommassa on kuitenkin jo oma, vakiintunut järjestyksensä. Ensiksi leikataan rottien kynnet ja tilanteesta riippuen myös viilataan ne. Virhe no. 1. Pikkupojat eivät tykänneet viilaamisesta ollenkaan. Ei kyllä Eroskaan sen puoleen. Kun kynnet ovat toivon mukaan kunnossa siirretään rotat kuljetusboksiin, tässä tapauksessa aladinoon, ja muutetaan koko homma vessaan. Siellä sitten aiheutetaan rotille viittä vaille sydänkohtaus hieromalla niiden turkki täyteen aiemmin mainittua Groomer's Goopia. Tänään ajattelin lepuuttaa kipsissä olevaa jalkaani ja laittaa goopit olohuoneessa istuen. Virhe no. 2. Kukaan ei tykännyt tästä. Eros huusi ja rimpuili, mutta sain kuitenkin laitettua goopin ihan nätisti. Juu, sain. Ainakin jos vertaa Otavaan ja Orioniin. Orion oli sitten seuraava. Rimpuilua, kiljumista ja lopputuloksena goopin peitossa oleva rotta, pari kertaa karannut rotta ja ensimmäinen rotan potkaisusta saatu haava. Ja tämä siis yhden rotan kohdalla. Otava ei ollut paljon helpompi. Lisää kiljumista, lisää rimpuilua ja vielä kerran karannut rotta. Ei kuitenkaan haavaa.
Seuraavaksi olisi sitten vuorossa hengähdystauko sekä rotille että emännälle. Goopin on annettava vaikuttaa hetki jotta kaikki öljy ja rasva lähtisivät sekä turkista että ihosta. Mutta tämäkään ei ole pitkä tauko, vaan sen jälkeen onkin vuorossa kenties hermoja koettelevin jakso. Tai tämä ja goopin laitto kilpailevat hankalimmasta kohdasta. Eli rottien pesu. Ensimmäiseksi pitää pestä gooppi pois turkista ja ihosta. Tätä varten se pitää ensin vaahdottaa, eli kastellaan turkkia ja hierotaan sitä ja vähitellen lisäämällä vettä huuhdellaan goop pois turkista. Tämän jälkeen huuhdellaan turkki vielä kerran ja yritetään sen jälkeen saada enimmät vedet pois. Seuraava vaihe onkin sitten lisätä joukkoon pesuaine, jonka jokainen saa päättää itse. Minulla on näyttelyissä käytössä tavallisesti Espreen Silky Show Shampoo. Jos en pese rottia näyttelyä varten käytän tavallisesti Aptuksen Helläpesua. Shampoon kanssa käytetään tavallista hiero-aine-turkkiin-vaahdota-anna-vaikuttaa-huuhtele-pois-menetelmää. Tässä vaiheessa ohjelmaan saattaa kuulua myös rotan kerääminen pois erinäisistä paikoista ja siirtäminen takaisin pesupaikalle eli lavuaariin. Mikään ei nimittäin ole liukkaampi kuin saippuoitu rotta.
Kun rotta on saippuoitu ja shampoo on taas huuhdeltu pois voidaan rotan turkkiin valinnaisesti laittaa hoitoainetta (jälleen koirien/eläinten) tai vaihtoehtoisesti siirtyä kuivausvaiheeseen. Jos laitetaan hoitoaine käytetään taas tavallista hiero-aine-turkkiin-vaahdota-anna-vaikuttaa-huuhtele-pois-menetelmää. Jos ei, siirrytään siihen kuivaamiseen, jota varten kannattaa jo varata jo valmiiksi sopiva pyyhe. Kuivaamiseen on monta menetelmää, mutta minä suosin sitä, jossa rotta kiedotaan kokonaan pyyhkeeseen ja josta sitä sitten vähitellen aletaan hieroa kuivaksi. Menetelmää voidaan kutsua vaikka rottaburritoksi. Kun rotta on enimmäkseen kuiva voidaan se siirtää valmiiksi varattuun kuljetusboksiin odottamaan seuraavaa vaihetta. Tässä vaiheessa voidaan ottaa käsittelyyn seuraava rotta ja toistaa koko ruljanssi. Jos toista rottaa ei ole, tai kaikki on jo pesty, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Siirtyessäsi pois vessasta tai kylpyhuoneesta, muista kerätä myös mahdollisesti riekaleina olevat hermosi mukaan.
Tässä vaiheessa minä yleensä siirryn taas olohuoneeseen yksi ylimääräinen, kuiva pyyhe mukanani. Otan ensimmäisenä pestyn rotan ja kuivailen sitä vielä hieman lisää. Kun rotta on mielestäni tarpeeksi kuiva otan tummelia (tai muuta asiaan sopivaa rasvaa) ja rasvaan rotan hännän. Tässä voi vielä tarkistaa että rotan kynnet ovat tarpeeksi siistit näyttelyä varten. Ja kun tämäkin askare on toistettu kaikkien rottien kohdalla, voidaan rotta tai rotat palauttaa häkkiin.
Koko sinä aikana kun peset rottia, yritä olla välittämättä surkeista ilmeistä ja syyttävistä katseista. Rotta unohtaa nopeasti ja viimeistään parin päivän päästä tilanteen pitäisi olla jo normalisoitunut. Tietenkin voi yrittää lahjoa rottia herkuilla pesun jälkeen, mutta sekin riippuu ihan yksilöstä että meneekö lahjonta läpi vai ei. Viimeisenä vaiheena, kuivaa itsesi ja tarvittaessa vaihda laastari sekä puhdas/kuiva paita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti