Rottaillen

Arjen rottien kanssa pitäisi jatkossa helpottua huomattavasti, sillä sain viimeinkin kipsin pois jalastani. Jalka on kuitenkin vielä jäykkä ja hieman kipeäkin kun sitä ei ole käytetty kuuteen pitkään viikkoon. Leikkausarpikin aiheuttaa oman haittansa sillä se kiristää inhottavasti. Kipsin poisto kuitenkin tarkoittaa sitä, että nyt minulla on viimeinkin mahdollisuus tehdä itse asioita, ja listassa ensimmäisenä on rottien häkkien pesu. Olen jo pari viikkoa katsellut häkkejä sillä silmällä että ne on PAKKO saada pestyä heti kun mahdollista. Joutunen kuitenkin vielä odottamaan pari päivää että hallitsen jalkani täysin ja että voin olla täysin varma siitä, että jalka kantaa.

Ikävämpi uutinen on sitten se että Danae on  sitten kuitenkin lopetettava. Vaikka mummeli muuten vaikuttaa pirteältä ja turkki kiiltää, niin Danaen kasvaimet/rasvapatit/miksi niitä pitäisi kutsua alkavat olla niin isoja, että ne alkavat haitata Danaen liikkumista. Lisäksi Danaen etujalkojen välissä olevasta patista on alkanut lähteä karvoja, joten on selvästi aika päästää mummeli menemään. Tämä tulee aiheuttamaan muutoksia tyttölauman hierarkiassa, sillä Danae on ollut itsevaltias johtaja melkein koko ajan Sigynin kuoleman jälkeen. Veikkaan seuraavan johtajan olevan Clio, sillä neiti on sen verran itsevarma otus ja yrittää jo nyt pompotella muita.

Poikien laumassa on menossa muutokset. Eros alkaa olla selvästi vanha ja väistyä johtajan paikalta. Lorca on ruvennut yrittämään johtajaksi eikä sen takia mene päivääkään ilman että poikien häkissä olisi vähintään yhtä tappelua. Kukaan ei ole tähän mennessä loukannut itseään, mutta kiljumista kuuluu sitäkin enemmän. Lorca on iso uros ja hyväluonteinenkin. Mutta se kiusaa silti pienempiään, eli tässä tapauksessa kaikkia muita. Lorca tykkää huomiosta ja rakastaa rapsutuksia. Silti varsinkin Otava tuntuu pelkäävän Lorcaa. Lorca kuitenkin rohisee, joten sitä täytyy seurailla. Poika saa nyt olla laumassa vielä jonkin aikaa, mutta jos Lorcan kunto alkaa romahtaa niin silloin ei ole edessä kuin yksi ratkaisu.

Otava on pehmeäluonteinen, jopa hieman arka poika, ja se on Lorcan alettua isotella alkanut pitää minua turvapaikkanaan. Välistä on jopa oikeasti vaikea suostutella poika menemään häkkiin olkapäältäni. Myös Orion on alkanut viihtyä aina vain paremmin olkapäällä ja pikkupojat tapaavatkin tulla olkapäälleni jos niillä on siihen pienikin mahdollisuus.

Onneksi Eros on kuitenkin muuten hyväkuntoinen ja terve papparainen. Ainoastaan sen turkin kunto ja lauman johtajuuden menettäminen ovat merkkinä papan vanhenemisesta. Tai ne ja selvästi harmaantunut kuono. Eros ei ole menettänyt massaansa vanhennuttuaan eikä se myöskään rohise. Ja Littoisten näyttelyn pet-luokasta papparainen toi kotiin Parhaan Veteraanin palkinnon. Olin silloin ja olen yhä niin ylpeä hienosta pappa-rotasta. Orion toi kotiin ensimmäisen tähtensä ja olen myös Orionista todella ylpeä. Otavan turkkia olisi kai voinut trimmailla hieman paremmin, mutta tällä hetkellä Otava ei tykkää lainkaan nyppimisestä vaan saa hepulin heti kun sen turkkiin yrittääkään koskea. Tulee olemaan mielenkiintoista valmistella poika Grand Galaa varten.

Ensi viikolla pitää varmaan tehdä ilmoittautumiset Grand Galaan. Otava ja Orion lähtevät itsestään selvästi matkaan, mutta sitä en vielä tiedä olenko siellä yhden vai kaksi päivää ja miten minä sinne pääsen. Ja jos olen kaksi päivää niin ilmoitanko Eroksen mukaan? Veteraanina Eros pääsee ilmaiseksi näyttelyyn, joten sen ei pitäisi estää ilmoittamasta papparaista mukaan.

Niin ja tuo kuva. Sain sen tänään postissa, se oli yllätys ystävältäni. Se on ruotsalaisen taiteilijan Birgitta "BIM" Nilssonin maalaama.